Ero sivun ”Uusikartano” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
korj., lähteen mukaan ja muittenkin lähteitten mukaan näin
Rivi 3: Rivi 3:


==Kartano==
==Kartano==
Uudenkartanon kirjallisesti tunnetuimman ytimen muodostaa varhaiskeskiaikainen suurehko Polviniemen tila Yläneenjoen varressa Yläneellä. Vaasasuvun poliittisessa talouspelissä keskiaikainen tila merkittiin kartanon luontoiseksi, jolloin se kyettiin siirtämään aatelistolle. Aikanaan Uudenkartanon alue tuli liitetyksi Yläneen kartanoon. Kartano on tavallaan erotettu [[Yläneen kartano]]sta vuonna 1809. Tällöin valtaosa Yläneen kartanon [[lampuoti]]tiloista erotettiin uudeksi tilaksi, joka sai tämän jälkeen nimen Vanhakartano.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=173 | Nimeke = Yläneen Vanhakartano ja viljelymaisema| Tekijä = | Julkaisu = Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY) | Ajankohta = 22.12.2009| Julkaisija = Museovirasto | Viitattu = 10.9.2010}}</ref> Tila oli siis merkitty vanhaksi rälssiksi, minkä omistajaksi pääsi aikanaan majuri [[Isak Reinhold Sahlberg]] Eurasta, joka sai aatelittomuudestaan huolimatta luvan ostaa Uudenkartanon osuuden Yläneenkartanosta. Sahlbergin suvun omistuksessa kartano oli vuoteen 1890, jolloin kartanon omistajaksi tuli taloustirehtööri [[F. F. Björni]]. Vuonna 1910 tilan maista noin 5&nbsp;500 hehtaaria myytiin valtiolle asutustarkoituksiin. Valtiolle myydyille alueille perustettiin 126 uutta, itsenäistä tilaa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Felix Johansson, Akseli Kivialho & K. Kivialho (toim.) | Nimeke = Suomen maatilat III | Vuosi = 1932 | Julkaisupaikka = Porvoo | Julkaisija = WSOY | www = http://sukutilat.sarka.fi/| www-teksti = Kirjan tietojen hakusukutilat.sarka.fi -palvelussa | Viitattu = 10.9.2010}}</ref>
Uudenkartanon kirjallisesti tunnetuimman ytimen muodostaa varhaiskeskiaikainen suurehko Polviniemen tila Yläneenjoen varressa Yläneellä. Vaasasuvun poliittisessa talouspelissä keskiaikainen tila merkittiin kartanon luontoiseksi, jolloin se kyettiin siirtämään aatelistolle. Aikanaan Uudenkartanon alue tuli liitetyksi Yläneen kartanoon. Kartano on tavallaan erotettu [[Yläneen kartano]]sta vuonna 1809. Tällöin valtaosa Yläneen kartanon [[lampuoti]]tiloista erotettiin uudeksi tilaksi, joka sai tämän jälkeen nimen Uusikartano.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=173 | Nimeke = Yläneen Vanhakartano ja viljelymaisema| Tekijä = | Julkaisu = Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY) | Ajankohta = 22.12.2009| Julkaisija = Museovirasto | Viitattu = 10.9.2010}}</ref> Tila oli siis merkitty vanhaksi rälssiksi, minkä omistajaksi pääsi aikanaan majuri [[Isak Reinhold Sahlberg]] Eurasta, joka sai aatelittomuudestaan huolimatta luvan ostaa Uudenkartanon osuuden Yläneenkartanosta. Sahlbergin suvun omistuksessa kartano oli vuoteen 1890, jolloin kartanon omistajaksi tuli taloustirehtööri [[F. F. Björni]]. Vuonna 1910 tilan maista noin 5&nbsp;500 hehtaaria myytiin valtiolle asutustarkoituksiin. Valtiolle myydyille alueille perustettiin 126 uutta, itsenäistä tilaa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Felix Johansson, Akseli Kivialho & K. Kivialho (toim.) | Nimeke = Suomen maatilat III | Vuosi = 1932 | Julkaisupaikka = Porvoo | Julkaisija = WSOY | www = http://sukutilat.sarka.fi/| www-teksti = Kirjan tietojen hakusukutilat.sarka.fi -palvelussa | Viitattu = 10.9.2010}}</ref>


Björni myi vuonna 1913 Uudenkartanon pojalleen Sulho Björnille (Rantasalo). Vuonna 1924 tilan osti häneltä Kaarlo Selin joka sitten myi sen 1929 Yläneen kunnalle. Kartanon entiseen päärakennukseen perustettiin [[kunnalliskoti]] mutta rakennus tuhoutui 27. tammikuuta 1938 (ehkä) erään mielisairaan hoidokin sytyttämässä tulipalossa. Palossa kuoli 10 henkilöä. Uudenkartanon peltomaisemat edustavat edelleen komeinta suomalaista ikivanhaa peltokulttuuria, toiseksi vanhinta nykyisellä Pöytyällä heti Yläneenkartanon ydinpeltojen jälkeen.<ref>[http://www.uudenkartanonkylayhdistys.fi/taikinamarja/sites/kylayhdistys.fi.taikinamarja/files/files/Uudenkartanon_kylasuunnitelma_2004.pdf Uudenkartanon kyläsuunnitelma III, toim. Heli Nukki ja Johanna Thessler. Pyhäjärvi-instituutin julkaisuja Sarja B nro 8, Eura 2004, Uudestakartanosta s. 4]</ref>
Björni myi vuonna 1913 Uudenkartanon pojalleen Sulho Björnille (Rantasalo). Vuonna 1924 tilan osti häneltä Kaarlo Selin joka sitten myi sen 1929 Yläneen kunnalle. Kartanon entiseen päärakennukseen perustettiin [[kunnalliskoti]] mutta rakennus tuhoutui 27. tammikuuta 1938 (ehkä) erään mielisairaan hoidokin sytyttämässä tulipalossa. Palossa kuoli 10 henkilöä. Uudenkartanon peltomaisemat edustavat edelleen komeinta suomalaista ikivanhaa peltokulttuuria, toiseksi vanhinta nykyisellä Pöytyällä heti Yläneenkartanon ydinpeltojen jälkeen.<ref>[http://www.uudenkartanonkylayhdistys.fi/taikinamarja/sites/kylayhdistys.fi.taikinamarja/files/files/Uudenkartanon_kylasuunnitelma_2004.pdf Uudenkartanon kyläsuunnitelma III, toim. Heli Nukki ja Johanna Thessler. Pyhäjärvi-instituutin julkaisuja Sarja B nro 8, Eura 2004, Uudestakartanosta s. 4]</ref>

Versio 17. elokuuta 2018 kello 20.23

Yläneenjokea Uudenkartanon luona.

Uusikartano on Varsinais-Suomessa, Pöytyällä entisessä Yläneen kunnassa sijaitseva kartano ja sen ympärille muodostunut kylä.

Kartano

Uudenkartanon kirjallisesti tunnetuimman ytimen muodostaa varhaiskeskiaikainen suurehko Polviniemen tila Yläneenjoen varressa Yläneellä. Vaasasuvun poliittisessa talouspelissä keskiaikainen tila merkittiin kartanon luontoiseksi, jolloin se kyettiin siirtämään aatelistolle. Aikanaan Uudenkartanon alue tuli liitetyksi Yläneen kartanoon. Kartano on tavallaan erotettu Yläneen kartanosta vuonna 1809. Tällöin valtaosa Yläneen kartanon lampuotitiloista erotettiin uudeksi tilaksi, joka sai tämän jälkeen nimen Uusikartano.[1] Tila oli siis merkitty vanhaksi rälssiksi, minkä omistajaksi pääsi aikanaan majuri Isak Reinhold Sahlberg Eurasta, joka sai aatelittomuudestaan huolimatta luvan ostaa Uudenkartanon osuuden Yläneenkartanosta. Sahlbergin suvun omistuksessa kartano oli vuoteen 1890, jolloin kartanon omistajaksi tuli taloustirehtööri F. F. Björni. Vuonna 1910 tilan maista noin 5 500 hehtaaria myytiin valtiolle asutustarkoituksiin. Valtiolle myydyille alueille perustettiin 126 uutta, itsenäistä tilaa.[2]

Björni myi vuonna 1913 Uudenkartanon pojalleen Sulho Björnille (Rantasalo). Vuonna 1924 tilan osti häneltä Kaarlo Selin joka sitten myi sen 1929 Yläneen kunnalle. Kartanon entiseen päärakennukseen perustettiin kunnalliskoti mutta rakennus tuhoutui 27. tammikuuta 1938 (ehkä) erään mielisairaan hoidokin sytyttämässä tulipalossa. Palossa kuoli 10 henkilöä. Uudenkartanon peltomaisemat edustavat edelleen komeinta suomalaista ikivanhaa peltokulttuuria, toiseksi vanhinta nykyisellä Pöytyällä heti Yläneenkartanon ydinpeltojen jälkeen.[3]

Kylä

Uudenkartanon alueella asuu noin 500 asukasta ja kylässä on jo kolmen vuosikymmenen ajan toiminut Himolan teatteri. Vuonna 2011 Uusikartano valittiin Varsinais-Suomen vuoden kyläksi.[4]

Lähteet

  1. ↑ Yläneen Vanhakartano ja viljelymaisema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY). 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 10.9.2010.
  2. ↑ Felix Johansson, Akseli Kivialho & K. Kivialho (toim.): Suomen maatilat III. Porvoo: WSOY, 1932. Kirjan tietojen hakusukutilat.sarka.fi -palvelussa (viitattu 10.9.2010).
  3. ↑ Uudenkartanon kyläsuunnitelma III, toim. Heli Nukki ja Johanna Thessler. Pyhäjärvi-instituutin julkaisuja Sarja B nro 8, Eura 2004, Uudestakartanosta s. 4
  4. ↑ Uusikartano Pöytyän Yläneeltä on Varsinais-Suomen vuoden kylä 12.8.2011. Yle Turku. Viitattu 15.8.2011.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Uusikartano&oldid=17512173”