Ero sivun ”Kesäyön hymyilyä” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p →Juoni: kh |
→Juoni: shakespeare-yhteys lisätty |
||
| Rivi 37: | Rivi 37: | ||
==Juoni== |
==Juoni== |
||
Bergmanin runollisessa tarinassa kesäyö hymyilee ensin nuorenparin puhtaalle rakkaudelle. Toisen hymyn se suo “narreille, hulluille, parantumattomille”, aistillisten seksileikkien harjoittajille. Kolmannen hymyn kohteena ovat “surumieliset, raskautetut, yksinäiset”, keski-iän rauhoittuneen hellyyden ja toveruuden saavuttaneet.<ref name=udd/><ref name=plot>{{IMDb|0048641}}, Plot. Viitattu 12.8.2018</ref> |
Elokuva on saanut innoitusta Shakespearen ''[[Kesäyön unelma]]asta''<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Melo, Sergio| Nimeke = The phenomenology of adaptation of classics: A Midsummer Night’s Dream as viewed by Ingmar Bergman’s and Woody Allen’s perspectives| Vuosi = | Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Canadian Adaptations of Shakespeare Project | www = http://www.canadianshakespeares.ca/essays/melo_phenomenology_of_adaptation.pdf | www-teksti = | Tiedostomuoto = PDF| Viitattu = 13.8.2018 | Kieli = }}</ref>. Bergmanin runollisessa tarinassa kesäyö hymyilee ensin nuorenparin puhtaalle rakkaudelle. Toisen hymyn se suo “narreille, hulluille, parantumattomille”, aistillisten seksileikkien harjoittajille. Kolmannen hymyn kohteena ovat “surumieliset, raskautetut, yksinäiset”, keski-iän rauhoittuneen hellyyden ja toveruuden saavuttaneet.<ref name=udd/><ref name=plot>{{IMDb|0048641}}, Plot. Viitattu 12.8.2018</ref> |
||
Konkreettisemmin tarina sijoittuu 1800-luvun lopun Ruotsiin, jossa keski-ikäinen lakimies Fredrik Egerman on mennyt toisen kerran naimisiin, nyt nuoren Anna Egermanin kanssa, joka on kuitenkin yhä neitsyt. Anna huomaakin olevansa ihastunut iäkkäämmän aviomiehensä samanikäiseen poikaan Henrikiin. Tämä on myös yhä neitsyt ja opiskelee papiksi, mutta hänen kanssaan flirttailee palvelija Petra. Äitinsä taloon heidät kaikki on kutsunut Fredrikin entinen naisystävä, näyttelijä Desirée Armfelt, joka elää nyt kreivi Malcolmin kanssa vapaassa suhteessa, jossa molemmat voivat toteuttaa mielihalujaan myös muiden kanssa. Kesäisen yön mittaan suhteiden jännitteet alkavat purkautua.<ref name=udd/><ref name=plot/><ref>{{Filmdatabas|4480}}, Handling.</ref> |
Konkreettisemmin tarina sijoittuu 1800-luvun lopun Ruotsiin, jossa keski-ikäinen lakimies Fredrik Egerman on mennyt toisen kerran naimisiin, nyt nuoren Anna Egermanin kanssa, joka on kuitenkin yhä neitsyt. Anna huomaakin olevansa ihastunut iäkkäämmän aviomiehensä samanikäiseen poikaan Henrikiin. Tämä on myös yhä neitsyt ja opiskelee papiksi, mutta hänen kanssaan flirttailee palvelija Petra. Äitinsä taloon heidät kaikki on kutsunut Fredrikin entinen naisystävä, näyttelijä Desirée Armfelt, joka elää nyt kreivi Malcolmin kanssa vapaassa suhteessa, jossa molemmat voivat toteuttaa mielihalujaan myös muiden kanssa. Kesäisen yön mittaan suhteiden jännitteet alkavat purkautua.<ref name=udd/><ref name=plot/><ref>{{Filmdatabas|4480}}, Handling.</ref> |
||
Versio 13. elokuuta 2018 kello 08.20
| Kesäyön hymyilyä | |
|---|---|
| Sommarnattens leende | |
 |
|
| Ohjaaja | Ingmar Bergman |
| Käsikirjoittaja | Ingmar Bergman |
| Tuottaja | Allan Ekelund |
| Säveltäjä | Erik Nordgren |
| Kuvaaja | Gunnar Fischer |
| Leikkaaja | Oscar Rosander |
| Pääosat |
Harriet Andersson Gunnar Björnstrand Eva Dahlbeck Jarl Kulle |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Ruotsi |
| Tuotantoyhtiö | SF Svensk Filmindustri AB |
| Levittäjä | Netflix |
| Ensi-ilta | 1955, Suomessa 1956 |
| Kesto | 109 min |
| Alkuperäiskieli | ruotsi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
| Svensk Filmdatabas | |
Kesäyön hymyilyä (Sommarnattens leende) on Ingmar Bergmanin käsikirjoittama ja ohjaama ruotsalainen mustavalkoinen komediaelokuva vuodelta 1955. Neljän avioparin keskinäisiä eroottisia suhteita kuvaavassa, yhteen yöhön sijoittuvassa tarinassa Bergman esitteli näyttelijäensemblensa, jonka kanssa hän teki myöhemmin monia menestyselokuvia.[1]
Juoni
Elokuva on saanut innoitusta Shakespearen Kesäyön unelmaasta[2]. Bergmanin runollisessa tarinassa kesäyö hymyilee ensin nuorenparin puhtaalle rakkaudelle. Toisen hymyn se suo “narreille, hulluille, parantumattomille”, aistillisten seksileikkien harjoittajille. Kolmannen hymyn kohteena ovat “surumieliset, raskautetut, yksinäiset”, keski-iän rauhoittuneen hellyyden ja toveruuden saavuttaneet.[1][3]
Konkreettisemmin tarina sijoittuu 1800-luvun lopun Ruotsiin, jossa keski-ikäinen lakimies Fredrik Egerman on mennyt toisen kerran naimisiin, nyt nuoren Anna Egermanin kanssa, joka on kuitenkin yhä neitsyt. Anna huomaakin olevansa ihastunut iäkkäämmän aviomiehensä samanikäiseen poikaan Henrikiin. Tämä on myös yhä neitsyt ja opiskelee papiksi, mutta hänen kanssaan flirttailee palvelija Petra. Äitinsä taloon heidät kaikki on kutsunut Fredrikin entinen naisystävä, näyttelijä Desirée Armfelt, joka elää nyt kreivi Malcolmin kanssa vapaassa suhteessa, jossa molemmat voivat toteuttaa mielihalujaan myös muiden kanssa. Kesäisen yön mittaan suhteiden jännitteet alkavat purkautua.[1][3][4]
Rooleissa
| Gunnar Björnstrand | … | Fredrik Egerman |
| Eva Dahlbeck | … | Desirée Armfelt |
| Ulla Jacobsson | … | Anne Egerman |
| Harriet Andersson | … | Petra |
| Margit Carlqvist | … | Charlotte Malcolm |
| Naima Wifstrand | … | rouva Armfelt |
| Jarl Kulle | … | kreivi Malcolm |
Vastaanotto ja myöhempi maine
Ingmar Bergman oli Kesäyön hymyilystä ehdolla Kultaisen palmun saajaksi Cannesin elokuvajuhlilla. Hänelle myönnettiin siellä ”runollisen huumorin palkinto” (Prix de l’Humour Poétique), vaikkei hän ollut paikalla eikä edes tiennyt elokuvaansa esitettävän festivaaleilla. Hän on kertonut lukeneensa asiasta sanomalehdestä istuessaan kotona vessassa.[5]
The New York Timesin kriitikot valitsivat Kesäyön hymyilyn vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[6]
Muita teoksia elokuvan pohjalta
Stephen Sondheimin musikaali A Little Night Music perustuu Kesäyön hymyilyn tarinaan [5]. Sitä on esitetty Juice Leskinen suomennoksena Turun kaupunginteatterissa vuonna 2011 nimellä Kesäyön hymyilyä ja Tampereen Työväen Teatterissa vuonna 2015 nimellä Desirée – Pieni yösoitto.[7][8] Musikaalista on peräisin sävelmä ”Send In the Clowns”[9].
Myös Woody Allenin elokuva Kesäyön seksikomedia (1982) perustuu Bergmanin Kesäyön hymyilyyn[5].
Lähteet
- ↑ a b c Udd, Eirik: Kesäyön hymyilyä (1955) Kansallinen audiovisuaalinen instituutti Kavi.
- ↑ Melo, Sergio: The phenomenology of adaptation of classics: A Midsummer Night’s Dream as viewed by Ingmar Bergman’s and Woody Allen’s perspectives. Canadian Adaptations of Shakespeare Project. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 13.8.2018).
- ↑ a b Kesäyön hymyilyä Internet Movie Databasessa. (englanniksi), Plot. Viitattu 12.8.2018
- ↑ Kesäyön hymyilyä Svensk Filmdatabasissa (englanniksi, ruotsiksi), Handling.
- ↑ a b c Smiles of a Summer Night Ingmar Bergman -sivusto. Ingmar Bergman -säätiö.
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, 2. painos, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 11.8.2018.
- ↑ Paavolainen, Kaisa: Kesäyö hymyilee kolmesti Being Alive – Rakkaudesta musikaaliin -blogi. 15.11.2011. Kaisa Paavolainen. Viitattu 7.7.2018.
- ↑ Hakutulos teokselle Kesäyön hymyilyä Ilona-esitystietokanta. Teatterin tiedotuskeskus. Viitattu 7.7.2018.
- ↑ ”Send in the Clowns”, Suuri toivelaulukirja 16, s. 82. Fazer Musiikki, Suuri suomalainen kirjakerho, 2001.