Ero sivun ”Ammoniakki” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Aiheesta muualla ym
viitteitä ym.
Rivi 15: Rivi 15:
[[Tiedosto:Jupiter.jpg|pienoiskuva|Jupiterin kaasukehästä 0,026% on ammoniakkia]]
[[Tiedosto:Jupiter.jpg|pienoiskuva|Jupiterin kaasukehästä 0,026% on ammoniakkia]]
[[Tiedosto:Gas cylinder ammonia rotated 90o.jpg|pienoiskuva|Ammoniakkikaasupullo]]
[[Tiedosto:Gas cylinder ammonia rotated 90o.jpg|pienoiskuva|Ammoniakkikaasupullo]]
'''Ammoniakki''' on huoneenlämmössä [[olomuoto|olomuodoltaan]] pistävänhajuinen, väritön [[kaasu]]. Ammoniakin läpitunkeva, pistävä haju muistuttaa voimakasta [[virtsa]]n hajua. Ammoniakin [[kemiallinen kaava]] on [[typpi|N]][[vety|H]]<sub>3</sub>, [[moolimassa]] 17,03&nbsp;g/mol, [[sulamispiste]] &minus;78&nbsp;°C, [[kiehumispiste]] &minus;33 °C, [[itsesyttymislämpötila]] 651&nbsp;°C ja [[CAS-numero]] 7664-41-7.<ref>{{Kemikaalikortti|0414|Ammoniakin}} Viitattu 1.5.2018</ref> Ammoniakki on [[emäs|emäksinen]] aine, ja sen kaasumuoto on ensimmäisen luokan myrkky ja vesiliuos toisen. Ammoniakin liittohappo on [[ammoniumioni|ammonium]] NH<sub>4</sub><sup>+</sup>, joka esiintyy monissa [[suola|suoloissa]], kuten [[ammoniumkloridi]]ssa.
'''Ammoniakki''' on huoneenlämmössä [[olomuoto|olomuodoltaan]] pistävänhajuinen, väritön [[kaasu]]. Ammoniakin läpitunkeva, pistävä haju muistuttaa voimakasta [[virtsa]]n hajua. Ammoniakin [[kemiallinen kaava]] on [[typpi|N]][[vety|H]]<sub>3</sub>, [[moolimassa]] 17,03&nbsp;g/mol, [[sulamispiste]] &minus;78&nbsp;°C, [[kiehumispiste]] &minus;33 °C, [[itsesyttymislämpötila]] 651&nbsp;°C ja [[CAS-numero]] 7664-41-7.<ref>{{Kemikaalikortti|0414|Ammoniakin}} Viitattu 1.5.2018</ref> Ammoniakki on [[emäs|emäksinen]] aine, ja sen kaasumuoto on ensimmäisen luokan myrkky ja vesiliuos toisen. Ammoniakin liittohappo on [[ammoniumioni]] NH<sub>4</sub><sup>+</sup>, joka esiintyy monissa [[suola|suoloissa]], kuten [[ammoniumkloridi]]ssa.

⚫
== Sidokset ==


⚫
==Sidokset==
Ammoniakin typpiatomi muodostaa neljä [[hybridisaatio (kemia)|sp<sup>3</sup>-hybridiorbitaalia]] samaan tapaan kuin hiiliatomi [[metaani]]ssa. Typellä on viisi ulkoelektronia, ja vapaa elektronipari muodostaa yhden orbitaalin.
Ammoniakin typpiatomi muodostaa neljä [[hybridisaatio (kemia)|sp<sup>3</sup>-hybridiorbitaalia]] samaan tapaan kuin hiiliatomi [[metaani]]ssa. Typellä on viisi ulkoelektronia, ja vapaa elektronipari muodostaa yhden orbitaalin.


Rivi 25: Rivi 24:
Typpiatomiin on [[vapaa elektronipari|vapaan elektroniparin]] vuoksi liittyneenä vain kolme vetyatomia eikä neljä, kuten [[metaani]]n hiiliatomiin, jossa on ulkoelektroneja yksi vähemmän. Vapaan elektroniparin muodostama sp<sup>3</sup>-hybridiorbitaali vie typpiatomin ympäriltä hieman enemmän tilaa kuin yksi N-H -sidos.
Typpiatomiin on [[vapaa elektronipari|vapaan elektroniparin]] vuoksi liittyneenä vain kolme vetyatomia eikä neljä, kuten [[metaani]]n hiiliatomiin, jossa on ulkoelektroneja yksi vähemmän. Vapaan elektroniparin muodostama sp<sup>3</sup>-hybridiorbitaali vie typpiatomin ympäriltä hieman enemmän tilaa kuin yksi N-H -sidos.


== Ominaisuudet ==
==Ominaisuudet==
⚫
Ammoniakki on tavallisissa lämpötiloissa pistävänhajuinen, väritön ja ilmaa kevyempi kaasu. Sen [[sulamispiste]] on &minus;77,7&nbsp;°C ja [[kiehumispiste]] &minus;33,4&nbsp;°C.<ref name=Kemia347 /> Se on huonosti [[palaminen|palavaa]], mutta sekoittuessaan ilmaan noin 19&ndash;25&nbsp;% se muodostaa helposti [[räjähdys|räjähtävän]] seoksen.<ref name=Facta>{{kirjaviite | Nimeke = Facta 2001, 1. osa (A&ndash;Asa) | Sivu = 459&ndash;460, art. Ammoniakki | Julkaisija = WSOY | Julkaisupaikka = Porvoo, Helsinki | Vuosi = 1981 | Tunniste = 951-0-10222-9}}</ref>


⚫
Noin 8&ndash;9 [[ilmakehä]]n paineessa ammoniakki voidaan nesteyttää huoneenlämmössäkin.<ref name=Fokus>{{kirjaviite | Nimeke = Otavan iso Fokus | Sivu = 156, art. Ammoniakki | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1973 | Tunniste = ISBN 951-1-00273-1}}</ref> Esiintyessään [[neste]]enä ammoniakin molekyylit ovat osittain liittyneet toisiinsa [[vetysidos|vetysidoksilla]], joskin vähäisemmässä määrin kuin [[vesi]]molekyylit. Vähäisessä määrin nestemäisessä ammoniakissa esiintyy myös [[autoprotolyysi]]a, jossa syntyy [[ammonium|NH<sub>4</sub><sup>+</sup>]]- ja [[amidi|NH<sub>2</sub><sup>&minus;</sup>]] -ioneja.<ref name=Kemia347 /> Nestemäinen ammoniakki on hyvä [[liuotin]] ja liuottaa useita [[metalli|metallejakin]], varsinkin elektropositiivisimpia metalleja kuten [[natrium]]ia, jolloin muodostuu [[metalliamidi|metalliamideja]] ja vetyä, esimerkiksi:
⚫
Ammoniakki on tavallisissa lämpötiloissa pistävänhajuinen, väritön ja ilmaa kevyempi kaasu. Sen [[sulamispiste]] on &minus;77,7&nbsp;°C ja [[kiehumispiste]] &minus;33,4&nbsp;°C.<ref name=Kemia347 /> Se on huonosti [[palaminen|palavaa]], mutta sekoittuessaan ilmaan noin 19&ndash;25&nbsp;% se muodostaa helposti [[räjähdys|räjähtävän]] seoksen.<ref name=Facta>{{kirjaviite | Nimeke = Facta 2001, 1. osa (A&ndash;Asa) | Sivu = 459&ndash;460, art. Ammoniakki | Julkaisija = WSOY | Julkaisupaikka = Porvoo, Helsinki | Vuosi = 1981 | Tunniste = 951-0-10222-9}}</ref>


⚫
2 Na + 2 NH<sub>3</sub> → 2NaNH<sub>2</sub> + H<sub>2</sub>.
Noin 8&ndash;9 [[ilmakehä]]n paineessa ammoniakki voidaan nesteyttää huoneenlämmössäkin.<ref name=Fokus>{{kirjaviite | Nimeke = Otavan iso Fokus | Sivu = 156, art. Ammoniakki | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1973 | Tunniste = ISBN 951-1-00273-1}}</ref>
⚫
Esiintyessään [[neste]]enä ammoniakin molekyylit ovat osittain liittyneet toisiinsa [[vetysidos|vetysidoksilla]], joskin vähäisemmässä määrin kuin [[vesi]]molekyylit. Vähäisessä määrin nestemäisessä ammoniakissa esiintyy myös [[autoprotolyysi]]a, jossa syntyy [[ammonium|NH<sub>4</sub><sup>+</sup>]]- ja [[amidi|NH<sub>2</sub><sup>&minus;</sup>]] -ioneja.<ref name=Kemia347 /> Nestemäinen ammoniakki on hyvä [[liuotin]] ja liuottaa useita [[metalli|metallejakin]], varsinkin elektropositiivisimpia metalleja kuten [[natrium]]ia, jolloin muodostuu [[metalliamidi|metalliamideja]] ja vetyä, esimerkiksi:


⚫
Reaktio on verrattavissa siihen, mikä tapahtuu natriumin ja veden välillä ja jossa syntyy [[natriumhydroksidi]]a:<ref name="Kemia347" />
⚫
* 2 Na + 2 NH<sub>3</sub> → 2NaNH<sub>2</sub> + H<sub>2</sub>.


⚫
Na + H<sub>2</sub>O → 2 NaOH + H<sub>2</sub>
⚫
Reaktio on verrattavissa siihen, mikä tapahtuu natriumin ja veden välillä ja jossa syntyy [[natriumhydroksidi]]a:

⚫
* Na + H<sub>2</sub>O</sub> → 2 NaOH + H<sub>2</sub><ref name=Kemia347 />

⚫
=== Ammoniakin vesiliuos ===


⚫
===Ammoniakin vesiliuos===
Ammoniakki liukenee runsaasti veteen, 0&nbsp;°C:ssa yhteen litraan vettä liukenee jopa 1&nbsp;200 litraa eli noin 950 grammaa ammoniakkia.<ref name=Fokus /> Liukoisuus kuitenkin pienenee lämpötilan noustessa.<ref name=Facta />
Ammoniakki liukenee runsaasti veteen, 0&nbsp;°C:ssa yhteen litraan vettä liukenee jopa 1&nbsp;200 litraa eli noin 950 grammaa ammoniakkia.<ref name=Fokus /> Liukoisuus kuitenkin pienenee lämpötilan noustessa.<ref name=Facta />


Ammoniakki on [[emäs]], jonka [[emäsvakio|pK<sub>b</sub>-arvo]] on 4,8.<ref>Kivinen & Mäkitie, s. 194&ndash;195</ref>. Tämän vuoksi liuoksessa osa ammoniakkimolekyyleistä vastaanottaa vesimolekyyliltä [[protoni#protoni kemiassa|protonin]], jolloin syntyy [[ammonium]] (NH<sub>4</sub><sup>+</sup>- ja [[hydroksidi]]-ioneja (OH<sup>&minus;</sup>):
Ammoniakki on [[emäs]], jonka [[emäsvakio|pK<sub>b</sub>-arvo]] on 4,8.<ref>Kivinen & Mäkitie, s. 194&ndash;195</ref> Tämän vuoksi liuoksessa osa ammoniakkimolekyyleistä vastaanottaa vesimolekyyliltä [[protoni#protoni kemiassa|protonin]], jolloin syntyy [[ammonium]] (NH<sub>4</sub><sup>+</sup>- ja [[hydroksidi]]-ioneja (OH<sup>&minus;</sup>):


* NH<sub>3</sub> + H<sub>2</sub>O → NH<sub>4</sub><sup>+</sup> + OH<sup>&minus;</sup>
* NH<sub>3</sub> + H<sub>2</sub>O → NH<sub>4</sub><sup>+</sup> + OH<sup>&minus;</sup>


Syntyvien hydroksidi-ionien vuoksi liuos on [[emäksisyys|emäksinen]], ja esimerkiksi 0,1 [[molaarisuus|M]] liuoksen [[pH]] on 11,1.<ref>Kivinen & Mäkitie, s. 197&ndash;198</ref>.
Syntyvien hydroksidi-ionien vuoksi liuos on [[emäksisyys|emäksinen]], ja esimerkiksi 0,1 [[molaarisuus|M]] liuoksen [[pH]] on 11,1.<ref>Kivinen & Mäkitie, s. 197&ndash;198</ref>


Sisältämiensä ionien vuoksi ammoniakin vesiliuosta sanotaan usein myös [[ammoniumhydroksidi]]ksi.<ref name=Fokus /> Varsinaista ammoniumhydroksidia, ammonium- ja hydroksidi-[[ioni]]en muodostamaa [[ioniyhdiste]]ttä NH<sub>4</sub>OH, ei kuitenkaan ole voitu eristää puhtaana tai kiteyttää, vaan se esiintyy ainoastaan liuoksissa.
Sisältämiensä ionien vuoksi ammoniakin vesiliuosta sanotaan usein myös [[ammoniumhydroksidi]]ksi.<ref name=Fokus /> Varsinaista ammoniumhydroksidia, ammonium- ja hydroksidi-[[ioni]]en muodostamaa [[ioniyhdiste]]ttä NH<sub>4</sub>OH, ei kuitenkaan ole voitu eristää puhtaana tai kiteyttää, vaan se esiintyy ainoastaan liuoksissa.


Ammoniakin väkevä (yli 25&nbsp;%) vesiliuos on voimakkaasti syövyttävää ja erittäin myrkyllistä vesieliöille. Sen vuoksi sitä käsiteltäessä on käytettävä suojakäsineitä ja -vaatetusta, ja erityisesti silmät on suojattava, eikä sitä saa päästää ympäristöön.<ref>{{verkkoviite | Osoite = http://www.isvet.fi/tiedotteet/ammoniakki.pdf | Nimeke = Käyttöturvallisuustiedote: Ammoniakki | Julkaisija = Is-Vet | Viitattu = 27.2.2013}}</ref>
Ammoniakin väkevä (yli 25&nbsp;%) vesiliuos on voimakkaasti syövyttävää ja erittäin myrkyllistä vesieliöille. Sen vuoksi sitä käsiteltäessä on käytettävä suojakäsineitä ja -vaatetusta, ja erityisesti silmät on suojattava, eikä sitä saa päästää ympäristöön.<ref>{{verkkoviite | Osoite = http://www.isvet.fi/tiedotteet/ammoniakki.pdf | Nimeke = Käyttöturvallisuustiedote: Ammoniakki | Julkaisija = Is-Vet | Viitattu = 27.2.2013}}</ref>


== Valmistus ==
==Valmistus==
⚫
===Teollinen valmistus===

⚫
Teollisesti ammoniakkia valmistetaan [[Haber&ndash;Bosch-menetelmä]]llä ammoniakkiuunissa. Menetelmässä [[typpi]] ja [[vety]] (suhteessa 1:3) puristetaan [[katalyytti]]en (rautaoksidi- tai metallikarbidijauheet) yli 200 [[baari]]n paineeseen ammoniakkiuuniin, jonka lämpötila on noin 500&nbsp;°C. Lämpötila ei saa olla liian korkea, muutoin syntyvä ammoniakki hajoaisi takaisin alkuaineikseen. [[Katalyytti]]na käytetään hienojakoista [[rauta]]a tai [[karbidi|metallikarbideja]].<ref name=Kemia347>{{kirjaviite | Tekijä = Kivinen, Antti & Mäkitie, Osmo | Nimeke = Kemia | Sivu = 347&ndash;348 | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1988 | Tunniste = ISBN 951-1-10136-6}}</ref>
⚫
=== Teollinen valmistus ===

⚫
Teollisesti ammoniakkia valmistetaan [[Haber&ndash;Bosch-menetelmä]]llä ammoniakkiuunissa. Menetelmässä [[typpi]] ja [[vety]] (suhteessa 1:3) puristetaan [[katalyytti]]en (rautaoksidi- tai metallikarbidijauheet) yli 200 [[baari]]n paineeseen ammoniakkiuuniin, jonka lämpötila on noin 500&nbsp;°C. Lämpötila ei saa olla liian korkea, muutoin syntyvä ammoniakki hajoaisi takaisin alkuaineikseen. [[Katalyytti]]na käytetään hienojakoista [[rauta]]a tai [[karbidi|metallikarbideja]].<ref name=Kemia347>{{kirjaviite | Tekijä = Kivinen, Antti & Mäkitie, Osmo | Nimeke = Kemia | Sivu = 347&ndash;348 | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1988 | Tunniste = ISBN 951-1-10136-6}}</ref>


Prosessissa käytettävät typpi ja vety on ensin puhdistettu niin tarkasti, että katalyytit eivät juuri syövy, ja kestävät parhaimmillaan jopa 20 vuotta.<ref name="lty">[http://www3.lut.fi/webhotel/teke/kklemola/2006-ammoniakki.pdf Lappeenrannan Teknillinen Yliopisto: Ammoniakin tuotanto]</ref>
Prosessissa käytettävät typpi ja vety on ensin puhdistettu niin tarkasti, että katalyytit eivät juuri syövy, ja kestävät parhaimmillaan jopa 20 vuotta.<ref name="lty">[http://www3.lut.fi/webhotel/teke/kklemola/2006-ammoniakki.pdf Lappeenrannan Teknillinen Yliopisto: Ammoniakin tuotanto]</ref>
Rivi 62: Rivi 56:
Ammoniakkiuuni on neliosainen, ja jokaisen osan jälkeen kaasu jäähdytetään jotta saavutetaan [[tasapainovakio]]. Jokaisessa neljässä osassa vain 15&nbsp;% kaasuseoksesta muuttuu ammoniakiksi, mutta uunien katalyysin jälkeen jäljelle jääneet kaasut kierrätetään takaisin prosessiin, jolloin kokonaisuudessaan 98&nbsp;% kaasuista muuttuu ammoniakiksi.
Ammoniakkiuuni on neliosainen, ja jokaisen osan jälkeen kaasu jäähdytetään jotta saavutetaan [[tasapainovakio]]. Jokaisessa neljässä osassa vain 15&nbsp;% kaasuseoksesta muuttuu ammoniakiksi, mutta uunien katalyysin jälkeen jäljelle jääneet kaasut kierrätetään takaisin prosessiin, jolloin kokonaisuudessaan 98&nbsp;% kaasuista muuttuu ammoniakiksi.


Kauppaan ammoniakki toimitetaan painesäiliöissä ja -tankeissa tai 25&nbsp;%:n vesiliuoksena<ref name=Facta />, jota sanotaan myös ''väkeväksi ammoniakiksi''<ref name=Fokus />.
Kauppaan ammoniakki toimitetaan painesäiliöissä ja -tankeissa tai 25&nbsp;%:n vesiliuoksena,<ref name=Facta /> jota sanotaan myös ''väkeväksi ammoniakiksi.''<ref name=Fokus />


Vuonna 2004 maailmassa valmistettiin kaikkiaan 109 miljoonaa tonnia ammoniakkia.<ref name="usgs">[http://minerals.usgs.gov/minerals/pubs/commodity/nitrogen/nitromcs05.pdf United States Geological Survey publication]</ref> Eniten sitä valmistettiin [[Kiina]]ssa, 28,4&nbsp;% maailman tuotannosta. Muita suuria tuottajamaita ovat [[Intia]], [[Venäjä]] ja [[Yhdysvallat]], joista kussakin sitä valmistettiin noin 8&ndash;9&nbsp;%.<ref name="usgs"/> Ammoniakki on yksi maailmassa eniten synteettisesti valmistetuista kemikaaleista. Yli 80&nbsp;% tuotannosta käytetään [[lannoite|lannoitteiden]] valmistukseen.<ref name="usgs"/>
Vuonna 2004 maailmassa valmistettiin kaikkiaan 109 miljoonaa tonnia ammoniakkia.<ref name="usgs">[http://minerals.usgs.gov/minerals/pubs/commodity/nitrogen/nitromcs05.pdf United States Geological Survey publication]</ref> Eniten sitä valmistettiin [[Kiina]]ssa, 28,4&nbsp;% maailman tuotannosta. Muita suuria tuottajamaita ovat [[Intia]], [[Venäjä]] ja [[Yhdysvallat]], joista kussakin sitä valmistettiin noin 8&ndash;9&nbsp;%.<ref name="usgs"/> Ammoniakki on yksi maailmassa eniten synteettisesti valmistetuista kemikaaleista. Yli 80&nbsp;% tuotannosta käytetään [[lannoite|lannoitteiden]] valmistukseen.<ref name="usgs"/>


=== Valmistaminen laboratoriossa ===
===Valmistaminen laboratoriossa===
⚫
Laboratoriossa ammoniakkia voidaan valmistaa vahvojen [[emäs|emästen]] ja [[ammoniumkloridi]]n välisellä reaktiolla:<ref name="Kemia347" />

⚫
Laboratoriossa ammoniakkia voidaan valmistaa vahvojen [[emäs|emästen]] ja [[ammoniumkloridi]]n välisellä reaktiolla.


:NaOH + NH<sub>4</sub>Cl →NH<sub>3</sub> + H<sub>2</sub>O + NaCl
:NaOH + NH<sub>4</sub>Cl →NH<sub>3</sub> + H<sub>2</sub>O + NaCl
<ref name=Kemia347 />


== Käyttö ==
==Käyttö==
⚫
Suurin osa teollisesti tuotetusta ammoniakista käytetään [[typpilannoite|typpilannoitteiden]] valmistukseen. [[Kemiallinen teollisuus|Kemiallisessa teollisuudessa]] sitä käytetään myös muiden typpiyhdisteiden kuten [[typenoksidit|typpioksidien]] ja [[typpihappo|typpihapon]] sekä [[räjähdysaine]]iden valmistukseen sekä [[neutralointi]]in.<ref name="Facta" />

⚫
Suurin osa teollisesti tuotetusta ammoniakista käytetään [[typpilannoite|typpilannoitteiden]] valmistukseen. [[Kemiallinen teollisuus|Kemiallisessa teollisuudessa]] sitä käytetään myös muiden typpiyhdisteiden kuten [[typenoksidit|typpioksidien]] ja [[typpihappo|typpihapon]] sekä [[räjähdysaine]]iden valmistukseen sekä [[neutralointi]]in<ref name=Facta />


Ammoniakkia käytetään myös [[jäähdytys]]laitteissa, [[raketti]]en [[polttoaine]]ena ja [[metallurgia]]ssa. Sen vesiliuosta käytetään [[pesuaine|pesu]]- ja puhdistusaineissa.<ref name=Facta />
Ammoniakkia käytetään myös [[jäähdytys]]laitteissa, [[raketti]]en [[polttoaine]]ena ja [[metallurgia]]ssa. Sen vesiliuosta käytetään [[pesuaine|pesu]]- ja puhdistusaineissa.<ref name=Facta />


== Biosynteesi ja metabolia ==
==Biosynteesi ja metabolia==
[[Typpi|Typpeä]] sitovat [[bakteeri]]t tuottavat ammoniakkia ilman typestä.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=JM Berg & JL Tymoczko & L Stryer|Nimeke=Biochemistry|Vuosi=2002|Kappale=24.1 Nitrogen Fixation|Selite=5. painos|Julkaisupaikka=New York|Julkaisija=W.H. Freeman|Isbn=9780716730514|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK22522/}}</ref>


Eläinten elimistössä ammoniakkia syntyy [[aminohappo]]jen normaalin hajoamisen tuloksena. Se on myrkyllistä ja poistuu [[virtsa]]n kautta. Nisäkkäillä se muuntuu [[urea]]ksi, mutta matelijoilla ja linnuilla [[virtsahappo|virtsahapoksi]].<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=MA Singer|Otsikko=Do mammals, birds, reptiles and fish have similar nitrogen conserving systems?|Lopetusmerkki=pois|Julkaisu=Comparative Biochemistry and Physiology|Ajankohta=huhtikuu 2003|Vuosikerta=134|Numero=4|Sivut=543–558|Pmid=12670782|Issn=1096-4959|www=https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1096495903000277}}</ref>
[[Typpi|Typpeä]] sitovat [[bakteeri]]t syntetisoivat ammoniakkia ilman typestä.


Ammoniakkia esiintyy myös kukkien kuten [[vehkasvi]]en [[tuoksu]]issa<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=B. N. Smith, B. J. D. Meeuse|Otsikko=Production of Volatile Amines and Skatole at Anthesis in Some Arum Lily Species|Julkaisu=Plant physiology|Ajankohta=1966-02-01|Vuosikerta=41|Numero=2|Sivut=343–347|Doi=10.1104/pp.41.2.343|Issn=0032-0889|www=http://www.plantphysiol.org/node/31158.full}}</ref> ja [[semiokemikaali]]na [[eliö]]iden viestinnässä.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=M Geier, OJ Bosch, J Boeckh|Otsikko=Ammonia as an attractive component of host odour for the yellow fever mosquito, Aedes aegypti|Julkaisu=Chemical Senses|Ajankohta=joulukuu 1999|Vuosikerta=24|Numero=6|Sivut=647–653|Pmid=10587497|Issn=0379-864X}}</ref><ref>{{Lehtiviite|Tekijä=V Cortez, JR Verdú, AJ Ortiz, G Halffter|Otsikko=Identification and evaluation of semiochemicals for the biological control of the beetle Omorgus suberosus (F.) (Coleoptera: Trogidae), a facultative predator of eggs of the sea turtle Lepidochelys olivacea (Eschscholtz)|Julkaisu=PLoS ONE|Ajankohta=2017-02-13|Vuosikerta=12|Numero=2|Pmid=28192472|Doi=10.1371/journal.pone.0172015|Issn=1932-6203|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5305104/}}</ref>
Eläinten elimistössä ammoniakkia syntyy [[aminohappo]]jen normaalin hajoamisen tuloksena. Se on myrkyllistä ja poistuu [[virtsa]]n kautta. Nisäkkäillä se [[metabolia|metaboloituu]] [[urea]]ksi, mutta liskoilla ja linnuilla [[virtsahappo|virtsahapoksi]].


⚫
==Haitat==
Ammoniakkia esiintyy myös kukkien [[tuoksu]]issa ja [[semiokemikaali]]na [[eliö]]iden viestinnässä.
⚫
===Myrkyllisyys===
⚫
Ammoniakin liian suurta pitoisuutta veressä kutsutaan [[hyperammonemia]]ksi ja 5–10 normaalipitoisuutta suurempi veren pitoisuus aiheuttaa useimmissa eläimissä myrkytyksen oireita. Näihin oireisiin voi kuulua hermostollisia oireita jotka johtuvat ammoniakin [[Hermomyrkky|neurotoksisuudesta]]. Tarkkaa hermomyrkyllisyyden mekanismia ei toistaiseksi tunneta. Hyperammonemiaan liittyvät esimerkiksi jotkin oireet ureakierron geneettisissä puutoksissa, [[Hepaattinen enkefalopatia|hepaattisessa enkefalopatiassa]] ja [[Reyen oireyhtymä]]ssä.<ref>{{Verkkoviite|Otsikko=Hyperammonemia: Practice Essentials, Background, Pathophysiology|Julkaisu=emedicine.medscape.com|Arkisto=https://web.archive.org/web/20170825124252/https://emedicine.medscape.com/article/1174503-overview|Arkistoitu=2017-08-25|Ajankohta=2017-12-15|Osoite=https://emedicine.medscape.com/article/1174503-overview}}</ref> Hyperammonemiaan liittyviä [[Krooninen tila|kroonisia]] ja/tai [[Akuutti|akuutteja]] oireita ovat muun muassa pysyvä älykkyyden heikkeneminen, [[ataksia]], toistuva oksentelu, [[kooma]] ja kuolema.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Majid Alfadhel, Fuad Al Mutairi, Nawal Makhseed, Fatma Al Jasmi, Khalid Al-Thihli, Emtithal Al-Jishi|Otsikko=Guidelines for acute management of hyperammonemia in the Middle East region|Julkaisu=Therapeutics and Clinical Risk Management|Ajankohta=2016-03-31|Numero=12|Sivut=479–487|Pmid=27099506|Doi=10.2147/TCRM.S93144|Issn=1176-6336|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4820220/}}</ref>


⚫
===Ammoniakki sisäilmassa===
⚫
== Haitat ==
⚫
[[Sisäilma]]n korkea ammoniakkipitoisuus voi aiheuttaa sekä esteettisiä ongelmia että terveysoireita. Vaikka sisäilman ammoniakkipitoisuudelle ei ole määritetty terveysperusteista ohjearvoa, voidaan [[Asumisterveysopas|Asumisterveysoppaan]] mukaan ammoniakin sisäilmapitoisuudet luokitella tavanomaisiksi (10&ndash;20&nbsp;μg/m<sup>3</sup>) tai tavanomaisista poikkeaviksi (yli 40&nbsp;μg/m<sup>3</sup>). Ammoniakki aiheuttaa ärsytysoireita pitoisuuksien kohotessa yli 160&ndash;410&nbsp;μg/m<sup>3</sup>. Kohonneiden arvojen syy tulisi selvittää, koska kemikaalin lähteenä voivat toimia esimerkiksi [[kosteusvaurio]]iset rakenteet tai vaurioituneet [[viemäri]]t. Tämänkaltaiset vauriot voivat olla itsessään merkittäviä [[terveyshaitta|terveyshaittoja]]. Sisäilman ammoniakkipitoisuus tulee määrittää esimerkiksi silloin, kun sisäilmassa tuntuu pistävä tai mädän haju. Haju voi vaihdella lämpötilan ja kosteuden mukaan. Ammoniakin hajukynnys vaihtelee suuresti (100&ndash;37&nbsp;000&nbsp;μg/m<sup>3</sup>).


⚫
Sisäilman ammoniakkilähteenä voivat toimia esimerkiksi rakennusmateriaalit, maalit, lakat, puhdistus- ja pesuaineet sekä ihmisen tai eläinten eritteet. Kohonnut ammoniakkipitoisuus voi myös viitata kostuneissa rakennusmateriaaleissa tapahtuvaan orgaanisten aineiden hajoamiseen. Tällaisissa reaktioissa syntyy usein myös muita kemiallisia yhdisteitä ([[VOC]]), kuten [[amiini|amiineja]], [[aldehydi|aldehydejä]] ja orgaanisia rikkiyhdisteitä. Nämä yhdisteet ovat ammoniakin tavoin ärsyttäviä yhdisteitä.
⚫
=== Myrkyllisyys ===
⚫
Ammoniakin liian suurta pitoisuutta [[Veri|veressä]] kutsutaan [[Hyperammonemia|hyperammonemiaksi]] ja 5-10 normaalipitoisuutta suurempi veren pitoisuus aiheuttaa useimmissa eläimissä myrkytyksen oireita. Näihin oireisiin voi kuulua hermostollisia oireita jotka johtuvat ammoniakin [[Hermomyrkky|neurotoksisuudesta]]. Tarkkaa hermomyrkyllisyyden mekanismia ei toistaiseksi tunneta. Hyperammonemian aiheuttamiin oireisiin liittyvät jotkin oireet mm. ureakierron geneettisissä puutoksissa, [[Hepaattinen enkefalopatia|hepaattisessa enkefalopatiassa]] ja [[Reyen oireyhtymä|Reyen oireyhtymässä]].<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=|Otsikko=Hyperammonemia: Practice Essentials, Background, Pathophysiology|Julkaisu=emedicine.medscape.com|Ajankohta=2017-12-15|Julkaisija=|www=https://emedicine.medscape.com/article/1174503-overview}}</ref> Hyperammonemiaan liittyviä [[Krooninen tila|kroonisia]] ja/tai [[Akuutti|akuutteja]] oireita ovat mm. pysyvä älykkyyden heikkeneminen, [[ataksia]], toistuva oksentelu, [[kooma]] ja kuolema.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Majid Alfadhel, Fuad Al Mutairi, Nawal Makhseed, Fatma Al Jasmi, Khalid Al-Thihli, Emtithal Al-Jishi|Otsikko=Guidelines for acute management of hyperammonemia in the Middle East region|Julkaisu=Therapeutics and Clinical Risk Management|Ajankohta=2016-03-31|Numero=12|Sivut=479–487|Pmid=27099506|Doi=10.2147/TCRM.S93144|Issn=1176-6336|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4820220/}}</ref>

⚫
=== Ammoniakki sisäilmassa ===

⚫
[[Sisäilma]]n korkea ammoniakkipitoisuus voi aiheuttaa sekä esteettisiä ongelmia että terveysoireita. Vaikka sisäilman ammoniakkipitoisuudelle ei ole määritetty terveysperusteista ohjearvoa, voidaan [[Asumisterveysopas|Asumisterveysoppaan]] mukaan ammoniakin sisäilmapitoisuudet luokitella tavanomaisiksi (10&ndash;20&nbsp;μg/m<sup>3</sup>) tai tavanomaisista poikkeaviksi (yli 40&nbsp;μg/m<sup>3</sup>). Ammoniakki aiheuttaa ärsytysoireita pitoisuuksien kohotessa yli 160&ndash;410&nbsp;μg/m<sup>3</sup>. Kohonneiden arvojen syy tulisi selvittää, koska kemikaalin lähteenä voivat toimia esimerkiksi [[kosteusvaurio]]iset rakenteet tai vaurioituneet [[viemäri]]t. Tämänkaltaiset vauriot voivat olla itsessään merkittäviä [[terveyshaitta|terveyshaittoja]]. Sisäilman ammoniakkipitoisuus tulee määrittää esimerkiksi silloin, kun sisäilmassa tuntuu pistävä tai mädän haju. Haju voi vaihdella lämpötilan ja kosteuden mukaan. Ammoniakin hajukynnys vaihtelee suuresti (100&ndash;37&nbsp;000&nbsp;μg/m<sup>3</sup>).


Myös tupakointi lisää sisäilman ammoniakkipitoisuutta, koska ammoniakkia on lisätty tupakkaan valmistusvaiheessa.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=T Stevenson, RN Proctor|Otsikko=The SECRET and SOUL of Marlboro|Julkaisu=American Journal of Public Health|Ajankohta=2008|Vuosikerta=98|Numero=7|Sivut=1184–1194|Pmid=18511721|Doi=10.2105/AJPH.2007.121657|Issn=0090-0036|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2424107/}}</ref>
⚫
Sisäilman ammoniakkilähteenä voivat toimia esimerkiksi rakennusmateriaalit, maalit, lakat, puhdistus- ja pesuaineet sekä ihmisen tai eläinten eritteet. Kohonnut ammoniakkipitoisuus voi myös viitata kostuneissa rakennusmateriaaleissa tapahtuvaan orgaanisten aineiden hajoamiseen. Tällaisissa reaktioissa syntyy usein myös muita kemiallisia yhdisteitä ([[VOC]]), kuten [[amiini|amiineja]], [[aldehydi|aldehydejä]] ja orgaanisia rikkiyhdisteitä. Nämä yhdisteet ovat ammoniakin tavoin ärsyttäviä yhdisteitä. Myös tupakointi lisää sisäilman ammoniakkipitoisuutta, koska ammoniakkia on lisätty tupakkaan valmistusvaiheessa.<ref>http://articles.cnn.com/1998-02-04/us/9802_04_minnesota.tobacco_1_highnicotine-nicotine-levels-nicotine-content?_s=PM:US</ref>


Sisäilman ammoniakkipitoisuutta voidaan mitata usealla tavalla. Näyte voidaan kerätä sisäilmasta pumpulla esimerkiksi laimeaan rikkihappoliuokseen tai rikkihapolla käsiteltyä [[aktiivihiili|aktiivihiiltä]] tai [[silikageeli]]ä sisältävään adsorbenttiputkeen. Näyte analysoidaan ioniselektiivisellä tai spektrofotometrisellä menetelmällä.<ref>Asumisterveysopas, 2. korjattu painos, 2008</ref>
Sisäilman ammoniakkipitoisuutta voidaan mitata usealla tavalla. Näyte voidaan kerätä sisäilmasta pumpulla esimerkiksi laimeaan rikkihappoliuokseen tai rikkihapolla käsiteltyä [[aktiivihiili|aktiivihiiltä]] tai [[silikageeli]]ä sisältävään adsorbenttiputkeen. Näyte analysoidaan ioniselektiivisellä tai spektrofotometrisellä menetelmällä.<ref>Asumisterveysopas, 2. korjattu painos, 2008</ref>


== Katso myös ==
==Katso myös==
*[[Haber–Bosch-menetelmä]]
*[[Haber–Bosch-menetelmä]]
*[[Typen kierto luonnossa]]
*[[Typen kierto luonnossa]]
*


==Lähteet==
==Lähteet==
{{Viitteet}}
{{Viitteet|sarakkeet}}


== Aiheesta muualla ==
==Aiheesta muualla==
*[http://www.ttl.fi/ova/ammoni.html OVA-ohje: Ammoniakki]
*[http://www.ttl.fi/ova/ammoni.html OVA-ohje: Ammoniakki]
*[http://www3.lut.fi/webhotel/teke/kklemola/Haber-Ertl-20071021.pdf 1900-luvun tärkein keksintö]
*[http://www3.lut.fi/webhotel/teke/kklemola/Haber-Ertl-20071021.pdf 1900-luvun tärkein keksintö]

Versio 9. elokuuta 2018 kello 22.03

Ammoniakki
Tunnisteet
CAS-numero 7664-41-7
PubChem CID 222
Ominaisuudet
Molekyylikaava NH3
Moolimassa 17,03 g/mol
Ulkomuoto Väritön pistävänhajuinen kaasu
Sulamispiste −77,73 °C (195,42 K)
Kiehumispiste −33,34 °C (239,81 K)
Tiheys 0,6813 g/dm3
Liukoisuus veteen 89,9 g / 100 ml (0 °C)
Jupiterin kaasukehästä 0,026% on ammoniakkia
Ammoniakkikaasupullo

Ammoniakki on huoneenlämmössä olomuodoltaan pistävänhajuinen, väritön kaasu. Ammoniakin läpitunkeva, pistävä haju muistuttaa voimakasta virtsan hajua. Ammoniakin kemiallinen kaava on NH3, moolimassa 17,03 g/mol, sulamispiste −78 °C, kiehumispiste −33 °C, itsesyttymislämpötila 651 °C ja CAS-numero 7664-41-7.[1] Ammoniakki on emäksinen aine, ja sen kaasumuoto on ensimmäisen luokan myrkky ja vesiliuos toisen. Ammoniakin liittohappo on ammoniumioni NH4+, joka esiintyy monissa suoloissa, kuten ammoniumkloridissa.

Sidokset

Ammoniakin typpiatomi muodostaa neljä sp3-hybridiorbitaalia samaan tapaan kuin hiiliatomi metaanissa. Typellä on viisi ulkoelektronia, ja vapaa elektronipari muodostaa yhden orbitaalin.

Typpiatomiin on vapaan elektroniparin vuoksi liittyneenä vain kolme vetyatomia eikä neljä, kuten metaanin hiiliatomiin, jossa on ulkoelektroneja yksi vähemmän. Vapaan elektroniparin muodostama sp3-hybridiorbitaali vie typpiatomin ympäriltä hieman enemmän tilaa kuin yksi N-H -sidos.

Ominaisuudet

Ammoniakki on tavallisissa lämpötiloissa pistävänhajuinen, väritön ja ilmaa kevyempi kaasu. Sen sulamispiste on −77,7 °C ja kiehumispiste −33,4 °C.[2] Se on huonosti palavaa, mutta sekoittuessaan ilmaan noin 19–25 % se muodostaa helposti räjähtävän seoksen.[3]

Noin 8–9 ilmakehän paineessa ammoniakki voidaan nesteyttää huoneenlämmössäkin.[4] Esiintyessään nesteenä ammoniakin molekyylit ovat osittain liittyneet toisiinsa vetysidoksilla, joskin vähäisemmässä määrin kuin vesimolekyylit. Vähäisessä määrin nestemäisessä ammoniakissa esiintyy myös autoprotolyysia, jossa syntyy NH4+- ja NH2− -ioneja.[2] Nestemäinen ammoniakki on hyvä liuotin ja liuottaa useita metallejakin, varsinkin elektropositiivisimpia metalleja kuten natriumia, jolloin muodostuu metalliamideja ja vetyä, esimerkiksi:

2 Na + 2 NH3 → 2NaNH2 + H2.

Reaktio on verrattavissa siihen, mikä tapahtuu natriumin ja veden välillä ja jossa syntyy natriumhydroksidia:[2]

Na + H2O → 2 NaOH + H2

Ammoniakin vesiliuos

Ammoniakki liukenee runsaasti veteen, 0 °C:ssa yhteen litraan vettä liukenee jopa 1 200 litraa eli noin 950 grammaa ammoniakkia.[4] Liukoisuus kuitenkin pienenee lämpötilan noustessa.[3]

Ammoniakki on emäs, jonka pKb-arvo on 4,8.[5] Tämän vuoksi liuoksessa osa ammoniakkimolekyyleistä vastaanottaa vesimolekyyliltä protonin, jolloin syntyy ammonium (NH4+- ja hydroksidi-ioneja (OH−):

  • NH3 + H2O → NH4+ + OH−

Syntyvien hydroksidi-ionien vuoksi liuos on emäksinen, ja esimerkiksi 0,1 M liuoksen pH on 11,1.[6]

Sisältämiensä ionien vuoksi ammoniakin vesiliuosta sanotaan usein myös ammoniumhydroksidiksi.[4] Varsinaista ammoniumhydroksidia, ammonium- ja hydroksidi-ionien muodostamaa ioniyhdistettä NH4OH, ei kuitenkaan ole voitu eristää puhtaana tai kiteyttää, vaan se esiintyy ainoastaan liuoksissa.

Ammoniakin väkevä (yli 25 %) vesiliuos on voimakkaasti syövyttävää ja erittäin myrkyllistä vesieliöille. Sen vuoksi sitä käsiteltäessä on käytettävä suojakäsineitä ja -vaatetusta, ja erityisesti silmät on suojattava, eikä sitä saa päästää ympäristöön.[7]

Valmistus

Teollinen valmistus

Teollisesti ammoniakkia valmistetaan Haber–Bosch-menetelmällä ammoniakkiuunissa. Menetelmässä typpi ja vety (suhteessa 1:3) puristetaan katalyyttien (rautaoksidi- tai metallikarbidijauheet) yli 200 baarin paineeseen ammoniakkiuuniin, jonka lämpötila on noin 500 °C. Lämpötila ei saa olla liian korkea, muutoin syntyvä ammoniakki hajoaisi takaisin alkuaineikseen. Katalyyttina käytetään hienojakoista rautaa tai metallikarbideja.[2]

Prosessissa käytettävät typpi ja vety on ensin puhdistettu niin tarkasti, että katalyytit eivät juuri syövy, ja kestävät parhaimmillaan jopa 20 vuotta.[8]

Ammoniakkiuuni on neliosainen, ja jokaisen osan jälkeen kaasu jäähdytetään jotta saavutetaan tasapainovakio. Jokaisessa neljässä osassa vain 15 % kaasuseoksesta muuttuu ammoniakiksi, mutta uunien katalyysin jälkeen jäljelle jääneet kaasut kierrätetään takaisin prosessiin, jolloin kokonaisuudessaan 98 % kaasuista muuttuu ammoniakiksi.

Kauppaan ammoniakki toimitetaan painesäiliöissä ja -tankeissa tai 25 %:n vesiliuoksena,[3] jota sanotaan myös väkeväksi ammoniakiksi.[4]

Vuonna 2004 maailmassa valmistettiin kaikkiaan 109 miljoonaa tonnia ammoniakkia.[9] Eniten sitä valmistettiin Kiinassa, 28,4 % maailman tuotannosta. Muita suuria tuottajamaita ovat Intia, Venäjä ja Yhdysvallat, joista kussakin sitä valmistettiin noin 8–9 %.[9] Ammoniakki on yksi maailmassa eniten synteettisesti valmistetuista kemikaaleista. Yli 80 % tuotannosta käytetään lannoitteiden valmistukseen.[9]

Valmistaminen laboratoriossa

Laboratoriossa ammoniakkia voidaan valmistaa vahvojen emästen ja ammoniumkloridin välisellä reaktiolla:[2]

NaOH + NH4Cl →NH3 + H2O + NaCl

Käyttö

Suurin osa teollisesti tuotetusta ammoniakista käytetään typpilannoitteiden valmistukseen. Kemiallisessa teollisuudessa sitä käytetään myös muiden typpiyhdisteiden kuten typpioksidien ja typpihapon sekä räjähdysaineiden valmistukseen sekä neutralointiin.[3]

Ammoniakkia käytetään myös jäähdytyslaitteissa, rakettien polttoaineena ja metallurgiassa. Sen vesiliuosta käytetään pesu- ja puhdistusaineissa.[3]

Biosynteesi ja metabolia

Typpeä sitovat bakteerit tuottavat ammoniakkia ilman typestä.[10]

Eläinten elimistössä ammoniakkia syntyy aminohappojen normaalin hajoamisen tuloksena. Se on myrkyllistä ja poistuu virtsan kautta. Nisäkkäillä se muuntuu ureaksi, mutta matelijoilla ja linnuilla virtsahapoksi.[11]

Ammoniakkia esiintyy myös kukkien kuten vehkasvien tuoksuissa[12] ja semiokemikaalina eliöiden viestinnässä.[13][14]

Haitat

Myrkyllisyys

Ammoniakin liian suurta pitoisuutta veressä kutsutaan hyperammonemiaksi ja 5–10 normaalipitoisuutta suurempi veren pitoisuus aiheuttaa useimmissa eläimissä myrkytyksen oireita. Näihin oireisiin voi kuulua hermostollisia oireita jotka johtuvat ammoniakin neurotoksisuudesta. Tarkkaa hermomyrkyllisyyden mekanismia ei toistaiseksi tunneta. Hyperammonemiaan liittyvät esimerkiksi jotkin oireet ureakierron geneettisissä puutoksissa, hepaattisessa enkefalopatiassa ja Reyen oireyhtymässä.[15] Hyperammonemiaan liittyviä kroonisia ja/tai akuutteja oireita ovat muun muassa pysyvä älykkyyden heikkeneminen, ataksia, toistuva oksentelu, kooma ja kuolema.[16]

Ammoniakki sisäilmassa

Sisäilman korkea ammoniakkipitoisuus voi aiheuttaa sekä esteettisiä ongelmia että terveysoireita. Vaikka sisäilman ammoniakkipitoisuudelle ei ole määritetty terveysperusteista ohjearvoa, voidaan Asumisterveysoppaan mukaan ammoniakin sisäilmapitoisuudet luokitella tavanomaisiksi (10–20 μg/m3) tai tavanomaisista poikkeaviksi (yli 40 μg/m3). Ammoniakki aiheuttaa ärsytysoireita pitoisuuksien kohotessa yli 160–410 μg/m3. Kohonneiden arvojen syy tulisi selvittää, koska kemikaalin lähteenä voivat toimia esimerkiksi kosteusvaurioiset rakenteet tai vaurioituneet viemärit. Tämänkaltaiset vauriot voivat olla itsessään merkittäviä terveyshaittoja. Sisäilman ammoniakkipitoisuus tulee määrittää esimerkiksi silloin, kun sisäilmassa tuntuu pistävä tai mädän haju. Haju voi vaihdella lämpötilan ja kosteuden mukaan. Ammoniakin hajukynnys vaihtelee suuresti (100–37 000 μg/m3).

Sisäilman ammoniakkilähteenä voivat toimia esimerkiksi rakennusmateriaalit, maalit, lakat, puhdistus- ja pesuaineet sekä ihmisen tai eläinten eritteet. Kohonnut ammoniakkipitoisuus voi myös viitata kostuneissa rakennusmateriaaleissa tapahtuvaan orgaanisten aineiden hajoamiseen. Tällaisissa reaktioissa syntyy usein myös muita kemiallisia yhdisteitä (VOC), kuten amiineja, aldehydejä ja orgaanisia rikkiyhdisteitä. Nämä yhdisteet ovat ammoniakin tavoin ärsyttäviä yhdisteitä.

Myös tupakointi lisää sisäilman ammoniakkipitoisuutta, koska ammoniakkia on lisätty tupakkaan valmistusvaiheessa.[17]

Sisäilman ammoniakkipitoisuutta voidaan mitata usealla tavalla. Näyte voidaan kerätä sisäilmasta pumpulla esimerkiksi laimeaan rikkihappoliuokseen tai rikkihapolla käsiteltyä aktiivihiiltä tai silikageeliä sisältävään adsorbenttiputkeen. Näyte analysoidaan ioniselektiivisellä tai spektrofotometrisellä menetelmällä.[18]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Ammoniakin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 1.5.2018
  2. ↑ a b c d e Kivinen, Antti & Mäkitie, Osmo: Kemia, s. 347–348. Otava, 1988. ISBN 951-1-10136-6.
  3. ↑ a b c d e Facta 2001, 1. osa (A–Asa), s. 459–460, art. Ammoniakki. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1981. 951-0-10222-9.
  4. ↑ a b c d Otavan iso Fokus, s. 156, art. Ammoniakki. Otava, 1973. ISBN 951-1-00273-1.
  5. ↑ Kivinen & Mäkitie, s. 194–195
  6. ↑ Kivinen & Mäkitie, s. 197–198
  7. ↑ Käyttöturvallisuustiedote: Ammoniakki Is-Vet. Viitattu 27.2.2013.
  8. ↑ Lappeenrannan Teknillinen Yliopisto: Ammoniakin tuotanto
  9. ↑ a b c United States Geological Survey publication
  10. ↑ JM Berg & JL Tymoczko & L Stryer: ”24.1 Nitrogen Fixation”, Biochemistry. 5. painos. New York: W.H. Freeman, 2002. ISBN 9780716730514. Teoksen verkkoversio.
  11. ↑ MA Singer: Do mammals, birds, reptiles and fish have similar nitrogen conserving systems? Comparative Biochemistry and Physiology, huhtikuu 2003, 134. vsk, nro 4, s. 543–558. PubMed:12670782. ISSN 1096-4959. Artikkelin verkkoversio.
  12. ↑ B. N. Smith, B. J. D. Meeuse: Production of Volatile Amines and Skatole at Anthesis in Some Arum Lily Species. Plant physiology, 1.2.1966, 41. vsk, nro 2, s. 343–347. doi:10.1104/pp.41.2.343. ISSN 0032-0889. Artikkelin verkkoversio.
  13. ↑ M Geier, OJ Bosch, J Boeckh: Ammonia as an attractive component of host odour for the yellow fever mosquito, Aedes aegypti. Chemical Senses, joulukuu 1999, 24. vsk, nro 6, s. 647–653. PubMed:10587497. ISSN 0379-864X.
  14. ↑ V Cortez, JR Verdú, AJ Ortiz, G Halffter: Identification and evaluation of semiochemicals for the biological control of the beetle Omorgus suberosus (F.) (Coleoptera: Trogidae), a facultative predator of eggs of the sea turtle Lepidochelys olivacea (Eschscholtz). PLoS ONE, 13.2.2017, 12. vsk, nro 2. PubMed:28192472. doi:10.1371/journal.pone.0172015. ISSN 1932-6203. Artikkelin verkkoversio.
  15. ↑ Hyperammonemia: Practice Essentials, Background, Pathophysiology emedicine.medscape.com. 15.12.2017. Arkistoitu 25.8.2017.
  16. ↑ Majid Alfadhel, Fuad Al Mutairi, Nawal Makhseed, Fatma Al Jasmi, Khalid Al-Thihli, Emtithal Al-Jishi: Guidelines for acute management of hyperammonemia in the Middle East region. Therapeutics and Clinical Risk Management, 31.3.2016, nro 12, s. 479–487. PubMed:27099506. doi:10.2147/TCRM.S93144. ISSN 1176-6336. Artikkelin verkkoversio.
  17. ↑ T Stevenson, RN Proctor: The SECRET and SOUL of Marlboro. American Journal of Public Health, 2008, 98. vsk, nro 7, s. 1184–1194. PubMed:18511721. doi:10.2105/AJPH.2007.121657. ISSN 0090-0036. Artikkelin verkkoversio.
  18. ↑ Asumisterveysopas, 2. korjattu painos, 2008

Aiheesta muualla

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ammoniakki&oldid=17489759”