Ero sivun ”Jimmy Page” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
elokuvamusiikki parempaan osioon
→‎Soittimet: wf, kh ym.
Rivi 51: Rivi 51:
==== Soittimet ====
==== Soittimet ====
[[Tiedosto:Джимми Пэйдж.jpg|thumb|upright|Jimmy Page ja Gibson EDS 1275 vuonna 1977.]]
[[Tiedosto:Джимми Пэйдж.jpg|thumb|upright|Jimmy Page ja Gibson EDS 1275 vuonna 1977.]]
Uransa alussa Jimmy Page käytti [[Gretsch]]in Country Gentleman (Chet Atkins) -mallia. Yardbirdsin aikana ja Led Zeppelinin alkuaikoina hän käytti Fender [[Telecaster]]ia jota hän edelleen käytti studiossa pääkitaran vakiintuessa konserteissa [[Gibson Les Paul]] -malliin. Näitä hän kutsui kaikkien aikojen parhaiksi kitaroiksi. Les Paulia Page käytti konserteissa sen vahvan äänen takia.
Uransa alussa Jimmy Page käytti [[Gretsch]]in Country Gentleman (Chet Atkins) -mallia. Yardbirdsin aikana ja Led Zeppelinin alkuaikoina hän käytti [[Fender Telecaster]]ia, jota hän edelleen käytti studiossa pääkitaran vakiintuessa konserteissa [[Gibson Les Paul]] -malliin. Näitä hän kutsui kaikkien aikojen parhaiksi kitaroiksi. Les Paulia Page käytti konserteissa sen vahvan äänen takia.


Monissa kappaleissa Page käytti myös kaksikaulaista Gibson EDS 1275 -kitaraa. Tässä soittimessa on sekä 6- että [[12-kielinen kitara|12-kieliset]] kaulat. Page tilasi kitaran voidakseen helpommin lavalla esittää studiossa erillisillä instrumenteilla tehtyjä osuuksia.
Monissa kappaleissa Page käytti myös kaksikaulaista Gibson EDS 1275 -kitaraa. Tässä soittimessa on sekä 6- että [[12-kielinen kitara|12-kieliset]] kaulat. Page tilasi kitaran voidakseen helpommin lavalla esittää studiossa erillisillä instrumenteilla tehtyjä osuuksia.


Muun muassa kappaleissa "Tangerine", "[[Stairway To Heaven]]" ja "[[The Rain Song]]" on käytetty 12-kielistä kitaraa. Hän on käyttänyt myös ''[[Steel-kitara|pedal steel]]'' -kitaraa, joka on vahvasti esillä [[Led Zeppelin III]] -albumilla.
Muun muassa kappaleissa "Tangerine", "[[Stairway to Heaven]]" ja "[[The Rain Song]]" Pate on käyttänyt 12-kielistä kitaraa. Hän on käyttänyt myös [[Steel-kitara|pedal steel]] -kitaraa, joka on vahvasti esillä ''[[Led Zeppelin III]]'' -albumilla.


Page on käyttänyt erityisiä virityksiä. Tunnettuja esimerkkejä ovat "Black Mountain Side"(D-A-D-G-A-D) ja "Friends" (C-A-C-G-C-E) Led Zeppelinin ensimmäiseltä ja kolmannelta albumilta.
Page on käyttänyt erityisiä virityksiä. Tunnettuja esimerkkejä ovat "Black Mountain Side" (D-A-D-G-A-D) ja "Friends" (C-A-C-G-C-E) Led Zeppelinin [[Led Zeppelin (albumi)|ensimmäiseltä]] ja [[Led Zeppelin III|kolmannelta]] albumilta.


Page käytti lisäksi joissakin esityksissään harvinaista [[Theremin|Theremin-antennisoitinta]].
Page käytti lisäksi joissakin esityksissään harvinaista [[Theremin|Theremin-antennisoitinta]].

Versio 7. elokuuta 2018 kello 21.13

Jimmy Page
Jimmy Page vuonna 2008.
Jimmy Page vuonna 2008.
Henkilötiedot
Syntynyt9. tammikuuta 1944 (ikä 80)
Muusikko
Taiteilijanimi ZoSoView and modify data on Wikidata
Aktiivisena 1964–
Tyylilajit hard rock, heavy metal, blues-rock, folk rock
Soittimet Gibson Les Paul
Gibson EDS-1275
Fender Telecaster
Yhtyeet The Yardbirds
Led Zeppelin
The Honeydrippers
The Firm
Coverdale-Page
Page and Plant
The Black Crowes
XYZ
Neil Christian and the Crusaders
Levy-yhtiöt Swan Song Records, Atlantic Records
Aiheesta muualla
www.jimmypage.com

James Patrick ”Jimmy” Page (s. 9. tammikuuta 1944 Heston, Middlesex, Englanti) on englantilainen kitaristi, lauluntekijä ja tuottaja. Hänet tunnetaan etenkin yhtyeistä The Yardbirds ja Led Zeppelin.

Jimmy Pagea on kutsuttu yhdeksi kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimmista, tärkeimmistä ja monipuolisimmista rock-kitaristeista. Hänen riffinsä Led Zeppelinin albumeilla ovat heavy metalin edeltäjiä.[1]

Elämä ja ura

Varhainen elämä

Jimmy Pagen kiinnostus musiikkiin heräsi kun hän oli 15-vuotias. Hänen "paras ystävänsä" oli vanha espanjalainen akustinen kitara, jonka joku oli tuonut tuliaisiksi. Joka ilta hän sääti radionsa rock and rollia soittavalle kanavalle. Ensimmäinen keikkoja tekevä kokoonpano, johon Page liittyi, oli Neil Christian & The Crusaders, joka saavutti hyvän lavayhtyeen maineen. Pagen terveys ei kestänyt hyvin kiertueolosuhteita, ja toistuvan sairastelun vuoksi hän kirjoittautui taidekouluun.[2]

Studiomuusikon ura

Taidekouluopintojensa aikana Page alkoi käydä bluesmuusikko Cyril Daviesin järjestämällä bluesklubilla Lontoon Marqueella ja osallistui siellä jameihin. Sitä kautta hän alkoi saada kutsuja studiotöihin.[2] Ensimmäinen Britannian ykköshitti jolla hän soittaa oli entisten The Shadows -muusikoiden Tony Meehanin ja Jet Harrisin "Diamonds" vuonna 1963.[3] Pagesta tuli 1960-luvun puolivälissä yksi Britannian halutuimpia studiokitaristeja. Hän soitti monen 1960-luvun tunnetuimman brittiartistin levyillä, mukaan lukien The Who, Them, Donovan, The Kinks, Joe Cocker, Tom Jones ja The Rolling Stones.[1][4][5] Toisinaan hänet kutsuttiin paikalle etenkin uusien yhtyeiden äänityksiin, mikäli tuottaja halusi varmistaa onnistumisen varatulla studioajalla. Joskus yhtyeiden jäsenet olivat tästä katkeria, vaikka studiomuusikoiden työn luonteeseen kuului nimettömyys.[3]

Page ei aluksi osannut lukea nuotteja, mutta hän opetteli nuotinluku- ja kirjoitustaidon studiotyön muuttuessa vaativammaksi.[3][6]

Vuonna 1965 Page teki soolosinglen She Just Satisfies/Keep Moving, joka ei menestynyt kaupallisesti vaikka sai hyviä arvioita.[7]

The Yardbirdsissä

Page kyllästyi lopulta studiomuusikon uraan ja liittyi The Yardbirdsiin vuonna 1966. Hän soitti yhtyeessä aluksi bassoa mutta vaihtoi pian kitaraan Jeff Beckin pariksi. Pagen myötä blues rockia soittanut Yardbirds otti musiikkiinsa psykedeelisiä ja hard rock -vaikutteita.[1]

Led Zeppelinissä

Jimmy Pagen johtama Led Zeppelin nousi 1970-luvulla yhdeksi maailman suosituimmista rockyhtyeistä.

The Yardbirds hajosi vuonna 1968, ja Page perusti sen raunioille uuden yhtyeen, jonka nimi oli aluksi The New Yardbirds. Yhtye vaihtoi pian nimekseen Led Zeppelin ja alkoi Pagen johdolla soittaa silloin uudentyyppistä hard rockia ja heavy metalia. Page soitti yhtyeessä kitaraa, teki musiikin useimpiin sen kappaleista ja tuotti kaikki yhtyeen albumit. Led Zeppelinistä tuli yksi rockin menestyneimmistä yhtyeistä, ja etenkin sen kuusi ensimmäistä albumia vuosien 1969 ja 1975 välillä ovat rockin historian tunnetuimpia.[1]

Led Zeppelinin jälkeen

Kun Led Zeppelin hajosi vuonna 1980, Page piti kahden vuoden ajan taukoa musiikista. Vuonna 1982 hän sävelsi musiikin elokuvaan Väkivallan vihollinen 2 ja koosti Zeppelinin julkaisemattomista kappaleista albumin Coda. Sen jälkeen hän perusti lyhytikäisen yhtyeen The Firm, joka julkaisi kaksi albumia ennen hajoamistaan. Soolouransa aikana Page on esiintynyt neljä kertaa Led Zeppelinin kanssa sekä julkaissut kaksi sooloalbumia Zeppelinin laulaja Robert Plantin kanssa. Albumilla Coverdale/Plant (1993) Plant esiintyy yhdessä David Coverdalen kanssa. Vuosituhannen vaihteessa Page liittyi The Black Crowesiin yhdelle kiertueelle ja livealbumille.[1]

Vuoden 2008 Pekingin olympialaisten päätösseremoniassa Page esitti yhdessä R&B-laulaja Leona Lewisin kanssa entisen yhtyeensä Led Zeppelinin klassikkokappaleen "Whole Lotta Loven".

Yksityiselämä

Page on ollut useita kertoja naimisissa, ja hänellä on neljä lasta.[8]

Page oli etenkin 1970-luvulla voimakkaasti kiinnostunut okkultismista ja Aleister Crowleyn magiasta. Page oli heroiiniriippuvainen 1970-luvun puolivälistä 1980-luvun alkuun.[1]

Musiikki

Kitaristina

Page tunnetaan erilaisista riffeistään ja lickeistään, joita hän on kehittänyt muun muassa Led Zeppelinin kappaleisiin "Rock and roll" ja "Whole Lotta Love". Erityisen tunnettu on myös Pagen soolo kappaleessa "Stairway To Heaven". Se on valittu pari kertaa populaarimusiikin parhaaksi kitarasooloksi.

Soittimet

Jimmy Page ja Gibson EDS 1275 vuonna 1977.

Uransa alussa Jimmy Page käytti Gretschin Country Gentleman (Chet Atkins) -mallia. Yardbirdsin aikana ja Led Zeppelinin alkuaikoina hän käytti Fender Telecasteria, jota hän edelleen käytti studiossa pääkitaran vakiintuessa konserteissa Gibson Les Paul -malliin. Näitä hän kutsui kaikkien aikojen parhaiksi kitaroiksi. Les Paulia Page käytti konserteissa sen vahvan äänen takia.

Monissa kappaleissa Page käytti myös kaksikaulaista Gibson EDS 1275 -kitaraa. Tässä soittimessa on sekä 6- että 12-kieliset kaulat. Page tilasi kitaran voidakseen helpommin lavalla esittää studiossa erillisillä instrumenteilla tehtyjä osuuksia.

Muun muassa kappaleissa "Tangerine", "Stairway to Heaven" ja "The Rain Song" Pate on käyttänyt 12-kielistä kitaraa. Hän on käyttänyt myös pedal steel -kitaraa, joka on vahvasti esillä Led Zeppelin III -albumilla.

Page on käyttänyt erityisiä virityksiä. Tunnettuja esimerkkejä ovat "Black Mountain Side" (D-A-D-G-A-D) ja "Friends" (C-A-C-G-C-E) Led Zeppelinin ensimmäiseltä ja kolmannelta albumilta.

Page käytti lisäksi joissakin esityksissään harvinaista Theremin-antennisoitinta.

Tuottajana ja säveltäjänä

Led Zeppelinissä

Page tuotti kaikki Led Zeppelinin albumit. Page oli innovatiivinen tuottaja. Hänelle oli tunnusomaista asetella mikrofonit kauas soittimista, jotta soundille tuli tilaa hengittää, ja tätä hän myös itse pitää suurimpana saavutuksenaan tuottajana.[9] Tilamikityksellä hän esimerkiksi pystyi nostamaan John Bonhamin rumpujensoiton rockille ennenkuulemattoman tärkeään asemaan.[10] Jo Led Zeppelinin esikoisalbumilla Page hyödynsi useita omaperäisiä efektejä, kuten käänteistä kaikua kappaleessa "You Shook Me".[11] Page puhuu myös usein "valosta ja varjosta" musiikissaan.[12] Page vaihtoi Led Zeppelinin albumien äänityksissä työskentelleitä ääniteknikkoja albumien välillä, sillä hän halusi kaikkien tietävän että hän itse oli vastuussa yhtyeen soundista.[13]

Joissain Pagen kappaleissa on vaikutteita kelttiläisestä, intialaisesta ja arabialaisesta musiikista. Page on kertonut, että itämainen musiikki on aina vedonnut häneen. Hän oli myös matkustellut Intiassa, ja hän omisti sitarin jo varhain 1960-luvulla.[14]

Elokuvamusiikki

Vuonna 1971 Page tapasi Aleister Crowleyyn liittyvän kiinnostuksensa tiimoilta elokuvaohjaaja Kenneth Angerin. Anger oli tekemässä elokuvaa nimeltä Lucifer Rising, josta hän kertoi Pagelle ja sai tämänkin innostumaan asiasta. Page oli aiemmin nähnyt elokuvakerhossa Kentissä pari Angerin elokuvaa. Anger pyysi Pagea säveltämään Lucifer Risingiin musiikin, ja Page suostui tekeillä olevaa elokuvaa näkemättä ("Se oli Angerin tapa tehdä elokuvaa, musiikki lisätään vasta sitten, kun elokuva on valmis.") Page sai vapaat kädet, ja lopputulos poikkeaa täysin Led Zeppelin -tuotannosta. Elokuvaan tehdyssä sävellyksessä soivat orientaaliset instrumentit ja ambientti syntetisaattorisurina, ja sen äänimaailma on muutenkin erikoinen. Sähkökitaraa on käytetty hyvin vähän. Pagella oli Led Zeppelin -konserttielokuvan jäljiltä elokuvaeditointilaitteistoa, ja hän tarjosi Angerin käyttöön oman studionsa. Heillä oli puhetta, että Anger pyrkisi tekemään lyhytelokuvastaan koko illan elokuvan[15].

Vuonna 1976 Angerin ja Pagen yhteistyö päättyi riitaisesti, ja miesten välit rikkoutuivat ennen kuin Pagen sävellys päätyi elokuvaan. Anger oli pettynyt, kun kaiken tämän ajan kuluttua Page oli saanut elokuvaa varten aikaan liian vähän musiikkia. Hän syytti Pagea sortumisesta huumeisiin eikä ymmärtänyt, että Pagen aikaa vei myös hänen yhtyeensä. Loukkaantunut Page taas sanoi, että oli tehnyt sen verran musiikkia kuin mitä toimeksianto koski ja oli täyttänyt omat velvoitteensa, tarjoten vieläpä kalliit laitteet Angerille elokuvan tekoon. Jimmy Pagen elokuvamusiikki jäi näin vuosiksi unohduksiin. Elokuvan musiikin sävelsi lopulta Bobby Beausoleil[15]. Vuonna 2012 Jimmy Page julkaisi säveltämänsä alkuperäisen elokuvaan tarkoitetun musiikin nimellä Lucifer Rising and Other Sound Tracks [16].

Page on tehnyt musiikin myös Charles Bronson -elokuvaan Väkivallan vihollinen 2 (Death Wish II). Soundtrackin Death Wish II julkaisi Swan Song Records helmikuussa 1982.

Diskografia

The Yardbirdsin kanssa (virallisena jäsenenä 1966–1968)

  • Having A Rave Up (1965)
  • Little Games (1967)
  • Live Yardbirds! Featuring Jimmy Page (1971)

Led Zeppelin (1968–1980)

The Honeydrippers

  • The Honeydrippers: Volume One (1984)

Box of Frogs

  • Strange Land (1986)

Coverdale/Page

Yhdessä Robert Plantin kanssa

  • No Quarter: Jimmy Page and Robert Plant Unledded (1995)
  • Walking into Clarksdale (1998)

Muut

Elokuvamusiikki

Lähteet

  • Tolinski, Brad: Jimmy Page. Yksinoikeudella. (Light and Shade. Conversations with Jimmy Page, 2012.). Suomentanut Jere Saarainen ja Jaakko Teittinen. Helsinki: Minerva, 2013. ISBN 978-952-492-736-9.

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f Greg Prato: Artist Biography AllMusic. Viitattu 7.8.2018.
  2. ↑ a b Jimmy Pagen ja Jeff Beckin yhteishaastattelu Guitar World – lisälehti Guitar Legends 2005 s. 11 (englanniksi)
  3. ↑ a b c Richie Yorke - Led Zeppelin The Definitive Biography s.32,35 - ISBN 0 86369 648 1
  4. ↑ Jake Nyman Onnenpäivät 2 Tammi 1995 ISBN 951-31-0573-3 s.236
  5. ↑ Jake Nyman s. 167
  6. ↑ Jimmy Pagen ja Jeff Beckin yhteishaastattelu Guitar World – lisälehti Guitar Legends 2005 s. 12 (englanniksi)
  7. ↑ Soundi kirja Heavyrock toim. Jorma-Veikko Sappinen 1978 ISBN 951-99188-3-3 S.22
  8. ↑ Naakka, Irene: Led Zeppelin -kitaristilla 46 vuotta nuorempi tyttöystävä Iltalehti. 12.1.2015.
  9. ↑ Tolinski 2013, s. 42–43, 111.
  10. ↑ Tolinski 2013, s. 97.
  11. ↑ Tolinski 2013, s. 92.
  12. ↑ Tolinski 2013, s. 91, 102.
  13. ↑ Tolinski 2013, s. 110.
  14. ↑ Tolinski 2013, s. 107.
  15. ↑ a b Knowers Christopher, Symphony for the Devil, Guitar World 2006 (vol 27, No. 13), s.52–56, 88–106, (108)
  16. ↑ Jimmy Page Unearths Soundtrack Album – Guitarist releasing avant garde early Seventies instrumentals Rolling Stone. 16.3.2012. Viitattu 6.1.2016. (englanniksi)

Kirjallisuutta

  • George Case: Jimmy Page - Magus, Musician, Man (2007)

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jimmy Page.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jimmy_Page&oldid=17485149”