Ero sivun ”Jotaarkka Pennanen” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 5: Rivi 5:
Pennanen on [[kirjailija]] [[Jarno Pennanen|Jarno Pennasen]] ja kirjailija [[Anja Vammelvuo]]n poika. Hän on toiminut [[Teatterinjohtaja|teatterinjohtajana]] muun muassa Lahdessa, Jyväskylässä, Helsingissä ja ohjaajana Turussa. Vierailevana ohjaajana muun muassa Ryhmäteatterissa, Tampereella, Hämeenlinnassa, Porissa, Vaasassa, Seinäjoella, Kuopiossa ja Moskovassa Neuvostoliiton Keskustelevisiossa.
Pennanen on [[kirjailija]] [[Jarno Pennanen|Jarno Pennasen]] ja kirjailija [[Anja Vammelvuo]]n poika. Hän on toiminut [[Teatterinjohtaja|teatterinjohtajana]] muun muassa Lahdessa, Jyväskylässä, Helsingissä ja ohjaajana Turussa. Vierailevana ohjaajana muun muassa Ryhmäteatterissa, Tampereella, Hämeenlinnassa, Porissa, Vaasassa, Seinäjoella, Kuopiossa ja Moskovassa Neuvostoliiton Keskustelevisiossa.


Keskeisiä töitä Suomen televisiossa ovat elokuvat ''Käännekohta'', pääroolissa Kari Frank 1969, ''Orimattila 1935'', pääroolissa Hannu Kahakorpi (1972), ''Onnenlehti'', päärolissa Sari Mällinen (1995) ja videoelokuvat ''Hamlet'', nimiroolissa Hannu Kahakorpi (1970), ''Maailma on vasta nuori'' (1971), ''Hamlet'', nimiroolissa Heikki Kinnunen (1992) sekä ''Elämäsi parhain aika'', pääroolissa Kari Frank(1978).
Keskeisiä töitä Suomen televisiossa ovat elokuvat ''Käännekohta'', pääroolissa Kari Frank 1969, ''Orimattila 1935'', pääroolissa Hannu Kahakorpi (1972), ''Onnenlehti'', päärolissa Sari Mällinen (1995) ja videoelokuvat ''Hamlet'', nimiroolissa Hannu Kahakorpi (1970), ''Maailma on vasta nuori'' (1971), ''Hamlet'', nimiroolissa Heikki Kinnunen (1992) sekä ''Elämäsi parhain aika'', pääroolissa Kari Frank (1978).


Lisäksi Pennanen on ohjannut Jörn Donner productionssille elokuvan ''[[Mommilan veriteot 1917]]'' (1973), joka oli tarina silloisen Suomen rikkaimman miehen [[Alfred Kordelin]]in viimeisestä päivästä.
Lisäksi Pennanen on ohjannut Jörn Donner productionssille elokuvan ''[[Mommilan veriteot 1917]]'' (1973), joka oli tarina silloisen Suomen rikkaimman miehen [[Alfred Kordelin]]in viimeisestä päivästä.

Versio 3. heinäkuuta 2018 kello 15.12

 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Luettelot suorasanaisiksi
Jotaarkka Pennanen Tampereen kirjamessuilla 2010.

Jotaarkka Aleksis Vissarion Pennanen (s. 17. toukokuuta 1946 Helsinki) on suomalainen teatteriohjaaja.

Pennanen on kirjailija Jarno Pennasen ja kirjailija Anja Vammelvuon poika. Hän on toiminut teatterinjohtajana muun muassa Lahdessa, Jyväskylässä, Helsingissä ja ohjaajana Turussa. Vierailevana ohjaajana muun muassa Ryhmäteatterissa, Tampereella, Hämeenlinnassa, Porissa, Vaasassa, Seinäjoella, Kuopiossa ja Moskovassa Neuvostoliiton Keskustelevisiossa.

Keskeisiä töitä Suomen televisiossa ovat elokuvat Käännekohta, pääroolissa Kari Frank 1969, Orimattila 1935, pääroolissa Hannu Kahakorpi (1972), Onnenlehti, päärolissa Sari Mällinen (1995) ja videoelokuvat Hamlet, nimiroolissa Hannu Kahakorpi (1970), Maailma on vasta nuori (1971), Hamlet, nimiroolissa Heikki Kinnunen (1992) sekä Elämäsi parhain aika, pääroolissa Kari Frank (1978).

Lisäksi Pennanen on ohjannut Jörn Donner productionssille elokuvan Mommilan veriteot 1917 (1973), joka oli tarina silloisen Suomen rikkaimman miehen Alfred Kordelinin viimeisestä päivästä.

Keskeisiä teatteriohjauksia ovat Shakespearen Hamlet, nimiroolissa Turo Unho, Jyväskylän kaupunginteatteri 1975, Pam Gems Piaf pikku varpunen, nimiroolissa Kristiina Elstelä, Turun kaupunginteatteri 1981, A. Vammelvuon Tulee aika toinenkin, Orjatsalona Hannu Lauri, Turun kaupunginteatteri 1982, A. Camus Caligula, nimiroolissa Hannu Lauri, Kansallisteatteri 1980, W. Shakespeare Kuningas Lear, nimiroolissa Risto Mäkelä, H. Ibsen Brand, nimiroolissa Pekka Laiho, Helsingin kaupunginteatteri 1987, H. Wuolijoki Niskavuoren Heta, nimiroolissa Tuire Salenius, Tampereen Työväen Teatteri 1987, H. Wuolijoki Niskavuoren naiset, päärooleissa Aliisa Pulkkinen, Ilpo Hakala ja Ritva Jalonen 1996, W. Shakespeare Julius Caesar, pääroolissa Hannu Pekka Björkman, Lahden kaupunginteatteri 1997, Anna Karenina nimirooleissa Mari Palo ja Riikka Rantanen 2000, A. Vammelvuo Valkoinen varis, pääroolissa Aliisa Pulkkinen 2000, J-P Sartren Likaiset kädet, päärooleissa Heikki Kinnunen Tampereen Teatteri 2008.

Yksityiselämä

Pennanen oli avoliitossa kirjailija Annika Idströmin kanssa vuosina 1967–1975. Vuosina 1979–1995 hän oli naimisissa näyttelijä Kristiina Elstelän kanssa. Avoliitto näyttelijä Aliisa Pulkkisen kanssa 1996-2000. Vuodesta 2000 lähtien Pennanen on ollut naimisissa näyttelijä Aliisa Pulkkisen kanssa.[1] Lapsia: Tyyne Pennanen 1972 (äiti Annika Idström), Anna Tuori 1976 (äiti Katri Tuori), Kasimir Pennanen 1980 -2006 (äiti Kristiina Elstelä), Elisar Riddelin 1993 (äiti Aliisa Pulkkinen).

Apurahoja ja palkintoja

  • Telvis-kunniakirja "Maailma on vasta nuori" (Elvi Sinervo) 1971
  • Telvis-kunniakirja "Orimattila 1935" (Hannu Kahakorpi, M. Kuparinen, J. Pennanen) 1972, Valtion elokuvataidepalkinto "Orimattila 1935", 1972
  • Keski-Suomen läänin taidepalkinto Jyväskylän kaupunginteatterin henkilökunnalle 1976.
  • Valtion puolivuotinen taiteilija-apuraha 1978.
  • Tampereen teatterikesän Thalia-palkinto Caligulalle 1981.
  • Tampereen teatterikesän Thalia-palkinto henkilökohtaisesti ohjaajantyöstä yleensä ja erikoisesti näytelmässä "Tulee aika toinenkin" 1983.
  • Valtion elokuvataidepalkinto Hamletin ohjauksesta TV-ohjelma 1:teen 1992.
  • Valtion kolmivuotinen taiteilija-apuraha 1993–1996.
  • Muita apurahoja: Valtion lyhytaikaiset ammattiteatterituotannot, Näytelmäkirjallisuuden kantaesitystuki, AVEK, Kordelin, Kulttuurirahasto, Suomen elokuvasäätiö, Turun kaupunki, Wihuri.

Luottamustehtäviä

  • Keski-Suomen läänin taidetoimikunta 1975–1976
  • Valtion näyttämötaidetoimikunta 1982–1984
  • Suomen teatteriohjaajaliiton puheenjohtaja 1984–1986 ja hallituksen jäsen ja tes-neuvottelija useaan otteeseen.
  • Hämeen taidetoimikunta 1998–2000

Koulutus

Kirjallinen työ

Näytelmiä ja käsikirjoituksia:

  • Orimattila 1935 (elokuvakäsikirjoitus: Kahakorpi, Kuparinen, Pennanen; Jarno Pennasen samannimisen reportaasin pohjalta 1971-72
  • Tulee aika toinenkin (näytelmä: Anja Vammelvuo, sov. E. Halttunen ja J. Pennanen 1983)
  • Prometeus (Ritva Holmberg, J. Pennanen 1985 )
  • Anna Karenina (sov. L. Tolstoin samannimisen romaanin pohjalta 1998),
  • Valkoinen varis (A. Vammelvuo, J. Pennanen, A. Pulkkinen 2000)
  • Onnenlehti (elokuvakäsikirjoitus Anja Vammelvuon samannimisen romaanin pohjalta 1993)
  • Särkynyt neitsyt (J. Pennanen, A. Pulkkinen 2004)
  • Linnunrata (näytelmä 2005)
  • Taatan kylä (näytelmä 2006)
  • Uponnut pursi (näytelmäsovitus yhdelle näyttelijälle Hannu Mäkelän samannimisestä kirjasta 2008)
  • Elämää pienempi näytelmä (kirja 2010)
  • Rakkaustarinoita (runoista ja tarinoista koostuva esitys 2010

Julkaistut kirjat:

Elämää pienempi näytelmä, Like 2010

Orjatsalo Taiteilija politiikan kurimuksessa, 2017

Lähteet

  1. ↑ Kuka kukin on 2011, s. 748–749. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-24712-8.

Aiheesta muualla

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jotaarkka_Pennanen&oldid=17410770”