Saksan ilmavoimat

Saksan ilmavoimat Luftwaffe
[[Tiedosto:|250px|Bundeswehrin tyylitelty rautaristi.]] Bundeswehrin tyylitelty rautaristi.
Toiminnassa	9. tammikuuta 1956 –
Valtio	Länsi-Saksa  Saksa
Puolustushaarat	ilmavoimat
Osa joukkoa	Saksan asevoimia
Koko	29 076 henkeä 428 lentokonetta
Kalusto	Tornado IDS, Tornado ECR, Eurofighter Typhoon, G-120, T-6 Texan II, T-38 Talon, Global Express 5000, Airbus A310, A319, A340, Cougar, C-160
Motto	Wir. Dienen. Deutschland
Värit	sininen, harmaa ja valkoinen
Sodat ja taistelut	Kylmä sota Operaatio Deliberate Force Kosovon sota Afghanistanin sota
Komentajat
Nykyinen komentaja	Kenraaliluutnantti Arne Kreuzinger-Janik
Tunnettuja komentajia	Kenraaliluutnantti Günther Rall
Infobox OK

Luftwaffe (suomeksi kirjaimellisesti ilma-ase) eli Saksan liittotasavallan ilmavoimat on Saksan asevoimien (saks. Bundeswehr) ilmapuolustuksesta vastaava puolustushaara. Ilmavoimat kuten Saksan muut puolustushaarat on vahvasti sidottu Naton järjestelmiin. Siinä palveli vuoden 2014 lopussa 29 076 henkeä, mikä tekee siitä Euroopan unionin neljänneksi suurimman Britannian, Ranskan ja Italian jälkeen. Vaikka ilmavoimien budjettia on merkittävästi leikattu kylmän sodan päätyttyä, Luftwaffe on edelleen eräs parhaiten varustettuja ilmavoimia maailmassa. Vuonna 2014 pääosa kalustosta oli kuitenkin lentokiellossa.

Ilmavoimat perustettiin kylmän sodan aikana vuonna 1956 Länsi-Saksan asevoimien osaksi. Saksan jälleenyhdistyttyä vuonna 1990 siihen sulautettiin osa vuonna 1956 perustetun Saksan demokraattisen tasavallan ilmavoimista. Ilmavoimilla ei ole minkäänlaista organisatoorista jatkuvuutta vuonna 1935 perustettuihin Saksan ilmavoimiin, joka lakkautettiin täysin 1945–1946 toisen maailmansodan päätyttyä. Nimi Luftwaffe on tavallinen saksan kielinen ilmavoimia tarkoittava sana eikä siten kytke eri aikakausia toisiinsa.

Ilmavoimien komentajana on kenraaliluutnantti Karl Müllner. Vuonna 2013 ilmavoimat oli sijoitettu kahteentoista tukikohtaan, joista kolmessa ei ollut lentoyksiköitä. Lisäksi ilmavoimien yksiköitä on sijoitettu kolmelle siviilikentälle.

Perustaminen

Toisen maailmansodan jälkeen saksalainen sotilasilmailu oli Versailles’n rauhansopimuksen ehtojen perusteella kokonaan kielletty. Tilanne muuttui Saksan liittotasavallan liityttyä vuonna 1955 Natoon, jolloin länsiliittoutuneet uskoivat tarvitsevansa Saksaa puskuriksi Neuvostoliiton ja sen johtaman Varsovan liiton mahdollista hyökkäystä vastaan. Siten Saksa 9. tammikuuta 1956 perusti asevoimiensa uudeksi puolustushaaraksi ilmavoimat (saks. Luftwaffe).

Useat tunnetut toisen maailmansodan taistelulentäjät värväytyivät perustettuihin ilmavoimiin ja he saivat täydennyskoulutusta Yhdysvalloissa ennen paluuta Saksaan, jonka ilmavoimien varustus oli päivitetty Yhdysvalloista hankitulla kalustolla. Lentäjinä olivat muun muassa Erich Hartmann, Gerhard Barkhorn, Günther Rall ja Johannes Steinhoff, josta lopulta tuli ilmavoimien komentaja ja hänen seuraajakseen Rall. Ilmavoimien tarkastajanakin oli toisen maailmansodan aikainen lentäjä Josef Kammhuber, joka jäi eläkkeelle 1962.

Alkutaival

Tammikuussa 1956 ensimmäiset palvelukseen saapuvat tulivat Nörvenichin lentotukikohtaan. Samana vuonna ilmavoimat vastaanotti ensimmäiset Yhdysvalloissa valmistetut lentokoneensa Republic F-84F Thunderstreakit. Aluksi ilmavoimat oli jaettu kahteen johtoportaaseen. Pohjois-Saksassa olevaan brittijohtoiseen liittoutuneiden 2. taktisiin ilmavoimiin liitettyyn ja Etelä-Saksan yhdysvaltalaisjohtoiseen liittoutuneiden 4. taktisiin ilmavoimiin liitettyyn osaan.

Vuonna 1957 ilmavoimiin liitettiin maavoimien Rendsburgiin sijoitetut ilmatorjuntajoukot, joiden laajentaminen samalla aloitettiin. Ensimmäisenä operatiivisen valmiuden saavuttanutta laivuetta Erdingin lentotukikohtaan sijoitettua 61. kuljetuslentolaivuetta seurasi Bücheliin sijoitettu 31. hävittäjäpommittajalaivue. Vuonna 1958 ilmavoimat vastaanotti ensimmäiset varusmiehensä ja vuotta myöhemmin ilmavoimat ilmoitti Kaufbeureniin sijoitetun 11. ohjusrykmentin, jonka aseistuksena olivat MGM-1 Matador taktiset ydinkärjin varustetut ohjukset, olevan operatiivisessa valmiudessa. Samana vuonna North American F-86 Sabre -hävittäjin varustettu hävittäjärykmentti 71 saavutti operatiivisen valmiuden Ahlhorner Heiden lentotukikohdassa. Kaikki koneet olivat jo tuolloin varustettu edelleen käytössä olevalla kansallisuustunnuksella rautaristillä ja koneiden pyrstöissä oli Saksan lippu.

Kylmä sota

Ilmavoimien ensimmäinen sodan jälkeinen uudelleen organisointi alkoi 1963. Kumpikin olemassa oleva johtoporras jaettiin kahtia sekä luotiin erillinen tukiorganisaatio. Lisäksi muodostettiin 7. divisioona Schleswig-Holsteiniin, jonne sijoitettiin lento-, ohjus- ja huoltoyksiköitä sekä Saksan laivaston ilmavoimat. Se asetettiin samalla Allied Forces Baltic Approachesin alaisuuteen.

Vuonna 1960 ilmavoimat vastaanotti ensimmäiset Lockheed F-104 Starfighter -hävittäjät, jotka olivat palveluksessa kylmän sodan päättymiseen saakka viimeisen poistuessa palveluksesta 1991. Kaikkiaan koneita vastaanotettiin 916 kappaletta, joista 292 tuhoutui lento-onnettomuuksissa. Onnettomuuksissa sai surmansa kaikkiaan 116 lentäjää. Onnettomuudet, joita oli tapahtunut vuonna 1965 27 ja 17 lentäjää oli saanut surmansa, aiheuttivat vuonna 1966 kriisin.

Saksojen yhdistyminen

Saksojen yhdistyttyä lokakuussa 1990 Saksan demokraattisen tasavallan ilmavoimien henkilöstö ja kalusto liitettiin Saksan liittotasavallan ilmavoimiin. Samalla kansallisuustunnukset vaihdettiin rautaristiin. Palvelukseen jäänyt kalusto sijoitettiin Strausbergiin perustettuun 5. divisioonaan, joka vuonna 1993 nimettiin 3. divisioonaksi ja se siirrettiin Gatowiin Berliiniin. Divisioona liitettiin Natoon vuonna 1995.

Suuri osa kalustosta oli yhteensopimatonta Naton kanssa, joten siitä osa romutettiin ja osa myytiin kalustoa käyttäville Euroopan maille. Poikkeuksena oli Preschenin lentotukikohtaan sijoitettu hävittäjälentorykmentti 3 ”Vladimir Komarov”, jonka kalustona olivat MiG-29 hävittäjät. Yksikkö nimettiin 1. kesäkuuta 1993 hävittäjälentorykmentti 73:ksi ja 1. lokakuuta 1994 se sai päätökseen siirtymisensä Laagen lentotukikohtaan. Ilmavoimat päätti luopua Eurofighter Typhoonien hankinnan myötä MiG-29 koneista. Saksan liittotasavalta myi yhden MiG-29:n Yhdysvalloille kokeita varten ja loput 23 Puolalle nimellisestä yhden euron kappalehinnasta.

Balkan

Ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen Luftwaffe osallistui sotatoimiin Naton Kosovo-operaatiossa, tosin ainoastaan tukitehtävissä.

Kalusto

Ilmavoimat on käyttänyt muun muassa seuraavia konetyyppejä:

• Dassault/Dornier Alpha Jet
• Fiat G.91
• Nord Noratlas 2501
• McDonnell F-4 Phantom
• MBB Bo 105 (pst-heko)
• Canadair F-86 Sabre (lisenssillä valmistettu)
• Lockheed F-104 Starfighter
• Republic F-84F Thunderstreak
• Panavia Tornado
• Transall C-160
• Eurofighter Typhoon
• VFW-Fokker 614