Viipurin linna

Viipurin linna

Viipurin linna, Torsten Wilhelm Forsténin kuvaamana 1840.

Viipurin linna 1918

Viipurin linna (ven. Выборгский замок, ruots. Viborgs slott) sijaitsee Viipurissa, pienellä kalliosaarella Suomenvedenpohjan ja Viipurinlahden yhdistävässä Linnasalmessa. Linna perustettiin karjalaisten linnoitetun varasto- ja kauppapaikan tilalle, joka tuhoutui ruotsalaisten hyökkäyksessä vuonna 1293 kolmannen ristiretken yhteydessä. Historiansa aikana linnan hallitsija on vaihtunut useaan otteeseen. Suomi menetti linnan Venäjälle jatkosodassa vuonna 1944.

Historia

Viipurin linnan asemapiirros: ab päälinna, c esilinna. a Pyhän Olavin torni, b sisäpiha, jota päälinnan siipirakennukset ympäröivät, d 1606–1608 rakennettu linnan päällikön asunto, jonka lävitse käy linnan portti, e silta, f pengermuuri, joka rajoittaa entistä "pohjapihaa", g ampumakäytävällä varustettu muuri, jota myöhemmin on jatkettu 1580-luv. rakennettuun h lisärakennukseen asti.

Viipurin linna palaa 1710 venäläisen hyökkäyksen jäljiltä Suuressa pohjan sodassa.

Ennen nykyisen linnoituksen rakentamista paikalla sijaitsi karjalaisten linnoitettu varasto- ja kauppapaikka. V. A. Tjulenevin 1979 käynnistämissä kaivauksissa paljastui hiekasta tehty rintavarustus sekä nykyistä linnaa edeltäneiden puurakennusten jäänteitä, jotka olivat palaneet. Useiden paikalta löydettyjen karjalaisperäisten esineiden joukossa on myös miekka joka on ajoitettu vuosien 1130–1200 välille. Paikalta löytyi myös paljon 1100–1200-luvun esineitä, kuten karjalainen veitsi, nuolenkärkiä, sotakirves sekä lukkoja ja avaimia. Kaivauksisa löydetyistä 2000 esineestä noin 30 ajoittuu 1290-lukua edeltäneeseen aikaan. Vanhin löydetty esine, suorakaitenen ketjunjakaja, on 1000-luvulta. Tjulenevin tutkimusten pohjalta on päätelty, että paikalla sijainnut karjalaisten linnoitettu kauppapaikka tuhoutui ruotsalaisten hyökkäyksessä 1293, jonka jälkeen nykyisen linnan esiveiheiden rakentaminen alkoi.

Linnassa voidaan erottaa päälinna, joka on nelikulmainen yhtenäinen rakennusryhmä saaren itäosassa, sen korkeimmalla kalliolla, sekä esilinna, jonka muodostavat rantoja seuraavat ja päälinnaa ympäröivät varustukset ja rakennukset. Päälinnan sydämenä on vankka, alaosaltaan nelikulmainen, yläosaltaan kahdeksankulmainen torni, johon itäpuolelta muut rakennukset pitkulaista nelikulmaista sisäpihaa ympäröiden yhtyvät.

Viipurin linna vuonna 1885.

Tornista on jäljellä ainoastaan sen harmaakivinen alaosa linnan alkuajoilta. Vuosina 1561–1564 purettiin näet tornin yläosa toisen kerroksen tasalle ja rakennettiin uudestaan pääasiassa tiilestä kahdeksansivuiseksi. Sisäpihaa ympäröi aluksi vain yksinkertainen vankka kehämuuri, jonka suojaan nykyiset siipirakennukset aikojen kuluessa on rakennettu. Myös linnasaaren ympärille oli alusta pitäen rakennettu suojavalli tai muuri, jonka turviin kaupunki muodostui, kunnes tilanahtauden vuoksi sen oli siirryttävä nykyiselle paikallensa.

Linnan myöhempiä rakennusaikoja keskiajalla olivat varsinkin 1440-luku, jolloin Kaarle Knuutinpoika asui siinä, ja 1400-luvun loppupuoli, jolloin muun muassa Eerik Akselinpoika Tott varusteli linnaa.

1500-luvulla linnassa tehtiin perinpohjaisia uudistuksia. Päälinnan tornia ja luultavasti myös siipirakennuksia korotettiin ja uusia lisärakennuksia tehtiin ainakin eteläisen siipirakennuksen ulkolaitaan. Kaupungin puolella saarta oli tämän varustuksen jatkona 6,5 metriä korkea harmaakivimuuri. Manttelin ulkopuolelle rakennettiin ulkovarustuksia, muun muassa rantaulkonemalle pohjoispuolella kahdeksantahkoinen linnake vuonna 1561. 1560-luvulla rakennettiin holvattu tunnelikäytävä, joka vei virran alitse linnasta kaupunkiin. Päälinnan huoneita uusittiin, ja esilinnassa korvattiin puurakennukset kivestä tehdyillä, jotka luultavasti silloin tulivat muodostamaan sen yhtenäisen, linnan ulkomantteliin liittyvän rakennussarjan, joka vieläkin nähdään linnan länsiosassa.

Vuosina 1606–1608 rakennettiin vieläkin jäljellä oleva porttirakennus päällikön asunnoksi. Suuren Pohjan sodan alkaessa, 1700-luvun alussa, rakennettiin ulkovallien kulmiin bastionit.

Vuonna 1710 linna joutui venäläisten valtaan. Esilinnan rakennusten julkisivut ja sisustus lienevät pääasiassa heidän työtään; päälinnassa uusittiin ainakin pohjoinen siipirakennus. Linna rappeutui vähitellen. Vuonna 1856 Viipurissa juhlittiin Saimaan kanavan avajaisia ilotulituksineen, kun linnan Pyhän Olavin tornin katto paloi huolimattoman tulenkäsittelyn takia. Palon jälkeen torni suojattiin väliaikaisella katolla, mutta se uusittiin vuosina 1891–1894. Tuolloin torni myös valkaistiin.

Talvisodan alkaessa linna oli puolustuslaitoksen hallussa. Se vaurioitui sodassa jonkin verran. Suomi menetti linnan talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa Neuvostoliitolle 1940, mutta valtasi uudelleen jatkosodan alussa 1941 joutuen vetäytymään kesällä 1944. Neuvostoliiton hajottua 1991 linnan alue kuuluu Venäjälle.

Linnan rakentajia ja työnjohtoa

• Antonius Rosetti, rakennusmestari

Katso myös

• Viipurin linnalääni

Lähteet

• Gardberg, C. J.: Kivestä ja puusta: Suomen linnoja, kartanoita ja kirkkoja. Ruotsinkielisestä käsikirjoituksesta suomentanut Irma Savolainen. Valokuvat: C. J. Gardberg ym. Helsingissä: Otava, 2002. ISBN 951-1-17423-1.
• Pohjolan-Pirhonen, Helge: Olavinlinnan historialliset vaiheet, Pyhän Olavin Kilta, Savonlinnan kirjapaino Oy, 1973 (s. 372–373, 502–503)

Aiheesta muualla

• Viipurin linna 3D-mallinnuksena VirtuaaliViipurin sivuilla