Ero sivun ”Bill Ranford” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Conn Smythe Trophy |
||
| Rivi 64: | Rivi 64: | ||
* [http://www.oilersheritage.com/history/transformation_players_billranford.html Bill Ranford Oilersin sivuilla] |
* [http://www.oilersheritage.com/history/transformation_players_billranford.html Bill Ranford Oilersin sivuilla] |
||
* [http://hockeygoalies.org/bio/ranford.html Hockeygoalies.org] |
* [http://hockeygoalies.org/bio/ranford.html Hockeygoalies.org] |
||
{{Edeltäjä-seuraaja |
|||
| Edeltäjä = [[Al MacInnis]] |
|||
| Titteli = [[Conn Smythe Trophy|Conn Smythe Trophyn voittaja]] |
|||
| Kommentti = [[NHL-kausi 1989–1990|1990]] |
|||
| Seuraaja = [[Mario Lemieux]] |
|||
}} |
|||
{{AAKKOSTUS:Ranford, Bill}} |
{{AAKKOSTUS:Ranford, Bill}} |
||
Versio 29. toukokuuta 2018 kello 19.52
| Bill Ranford | |
|---|---|
 Bill Ranford vuonna 2014. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. joulukuuta 1966 Brandon, Manitoba, Kanada |
| Kansalaisuus |
 Kanada |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | maalivahti |
| Hanska | vasen |
| Pituus | 180 cm |
| Paino | 84 kg |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1985–2000 |
| Seurat |
Boston Bruins Edmonton Oilers Philadelphia Flyers Washington Capitals Tampa Bay Lightning Detroit Red Wings |
| NHL-varaus |
3. kierros, 52. varaus, 1985 Boston Bruins |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Kanada
| |||
| Miesten jääkiekko | |||
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Italia 1994 | ||
| Kanadan-cup | |||
| Kultaa |
Kanada-cup 1991 | ||
 Hopeaa |
World Cup 1996 | ||
William Edward ”Bill” Ranford (s. 14. joulukuuta 1966 Brandon, Manitoba, Kanada) on entinen kanadalainen jääkiekkomaalivahti ja nykyinen maalivahtivalmentaja. Ranford pelasi NHL:ssä 15 kauden ajan, jona aikana hän edusti kuutta eri joukkuetta ja voitti Stanley Cupin kahdesti Edmonton Oilersissa (1988 ja 1990). Ranford oli Kanadan joukkueessa voittamassa Kanada-cupin vuonna 1991 ja maailmanmestaruuden 1994.
Junioriaika ja NHL-varaus
Ennen jääkiekkoilun aloittamista Ranford harrasti taitoluistelua, kunnes alkoi vähitellen kiinnostua maalivahtina pelaamisesta. Nuorena hän vietti muutamia vuosia Saksassa, koska hänen isänsä kuului armeijaan. Juniorivuosinaan Ranford edusti kolmen kauden ajan New Westminster Bruinsin joukkuetta. Hyvien otteidensa ansiosta Boston Bruins varasi hänet vuoden 1985 varaustilaisuuden kolmannella kierroksella numerolla 52. WHL-kauden päätyttyä Ranford pääsi pelaamaan Bruinsissa kaudella 1985–86 neljä ottelua, joista hän voitti kolme.
NHL-ura
Ranford aloitti kauden 1986–1987 AHL-joukkue Moncton Golden Flamesissa kolmella voitto-ottelulla, joiden jälkeen hänet nostettiin loppukaudeksi Bruinsin edustusjoukkueeseen. Bruinsin valmentajavaihdoksen yhteydessä Ranfordin peliaika kuitenkin väheni ja hänet siirrettiin seuraavaksi kaudeksi Edmonton Oilersiin vaihtokaupassa Andy Moogiin. Oilers voitti Stanley Cupin 1988 maalivahtinaan Grant Fuhr. Ranfordille ei kertynyt peliaikaa playoff-otteluissa, ja suuri osa kaudesta kului muutenkin AHL-joukkue Maine Marinersissa.
Kaudella 1988–1989 Ranford ei enää pudonnut edustusjoukkueesta alempiin sarjoihin, vaan pelasi Oilersissa 25 NHL-ottelua, joista voitti 15. Hänen ehkä paras kautensa oli kuitenkin seuraava kausi 1989–1990, jolloin hän korvasi loukkantumisista kärsineen Fuhrin ja vei joukkueensa aina Stanley Cup -voittoon asti. Ranford sai Conn Smythe Trophyn, eli playoff-otteluiden parhaan pelaajan palkinnon. Ranford jatkoi joukkueessa myös kuuden seuraavan kauden ajan, kuitenkin ilman erityistä menestystä. Kesken kauden 1995–1996 hänet kaupattiin takaisin Bostoniin.
Ranford ei vieläkään pelannut Bostonissa kokonaista kautta, vaan kesken kauden 1996–1997 hänet vaihdettiin usean pelaajan vaihtokaupassa Washington Capitalsiin. Samassa kaupassa Washingtoniin siirtyivät Adam Oates ja Rick Tocchet, toiseen suuntaan Jason Allison, Anson Carter ja Jim Carey. Ranford pelasi Capitalsissa myös kauden 1997–1998, jolloin Capitals hävisi Stanley Cup -finaaleissa Detroit Red Wingsille suoraan neljässä ottelussa. Seuraava kausi kului Tampa Bay Lightningissa ja Detroitissa. Ura päättyi Edmontoniin seuraavaksi kaudeksi tehdyn paluun jälkeen 34-vuotiaana.
Maajoukkueura
Ranford on NHL-otteluiden lisäksi pelannut myös Kanadan jääkiekkomaajoukkueessa. Hänen parhaat saavutuksensa kansainvälisissä turnauksissa ovat Kanada-cupin voitto 1991 ja maailmanmestaruus 1994. Kanada-cupissa hänet valittiin turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi (MVP) ja MM-kisoissa parhaaksi maalivahdiksi.
Pelaajauran jälkeen
Kaudesta 2006–2007 Ranford on toiminut Los Angeles Kingsin maalivahtivalmentajana. Hän myös pelasi yhdessä Grant Fuhrin kanssa Edmontonin alumnin maalivahtina NHL:n ainoassa ulkojäillä pelatussa Heritage Classic -ottelussa Montreal Canadiensin alumnia vastaan. Edmonton voitti ottelun numeroin 2–0.
Ranford on osallistunut myös elokuvantekoon, sillä hän näytteli vuoden 2004 Miracle-elokuvassa Yhdysvaltain maalivahdin pelitilannekohtaukset.
Aiheesta muualla
- Bill Ranford The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- Bill Ranford Oilersin sivuilla
- Hockeygoalies.org
| Edeltäjä: Al MacInnis |
Conn Smythe Trophyn voittaja 1990 |
Seuraaja: Mario Lemieux |