Ero sivun ”Kušan-valtakunta” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
| Rivi 55: | Rivi 55: | ||
{{AAKKOSTUS:Kusan-valtakunta}} |
{{AAKKOSTUS:Kusan-valtakunta}} |
||
[[Luokka: |
[[Luokka:Kušan-valtakunta|*]] |
||
[[Luokka:Afganistanin historia]] |
|||
[[Luokka:Intian historia]] |
|||
[[Luokka:Pakistanin historia]] |
|||
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]] |
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]] |
||
Versio 26. toukokuuta 2018 kello 11.48
| Kušan-valtakunta |
|
|---|---|
|
|
|
| Edeltäjä(t) |
Indoparthialaiset Indoskyytit |
| Seuraaja(t) |
Sasanidit Gupta-valtakunta Hefthaliitit |
Kušan- tai Kušana-valtakunta oli jue zhi-paimentolaiskansan perustama valtakunta, joka hallitsi ajanlaksun alun jäkeisinä kolmena vuosisatana suuria alueita Intian niemimaan pohjoisosista, nykyistä Afganistania ja osia Keski-Aasiaa. Kušanien ehkä tunnetuin hallitsija oli Kaniška ja valtakunnalla oli huomattava vaikutus buddhalaisuuden leviämisessä. Lopulta kušanit alkoivat menettää alueitaan Persian sasanideille ja intialaiselle Gupta-valtakunnalle. Lopullisesti kušanit hävittivät hefthaliitit 400-luvulla.
Historia
Kušan-valtakunta sai alkunsa kiinalaisten historijoitsijoiden jue zhi-nimellä tuntemasta paimentolaiskansasta. Kansan alkuperäinen asuinalue oli nykyisen Sinkiangin tienoilla, josta kiinalaisten lähteiden mukaan muut paimentolaiskansat ajoivat heidät pois. Jue zhit liikkuivat kohti länttä ajaen tieltään ensin skyytit ja edeten jo aikaisemmin heikentyneen Kreikkalais-baktrialaisen kuningaskunnan alueelle tuhoten sen vuonna 125 eaa. Kuningaskunnan tuhon jälkeen jue zhit jäivät ilmeisesti joksikin aikaa aloilleen. Heilä oli kaksi mahdollista etenemissuuntaa etelässä ja lännessä. Lännessä Persiaa hallitsi sotilaallisesti voimakas Parthia, kun taas etelässä Hindukušin solia hallitsivat indokreikkalaiset ja paikalliset hallitsijat. Eteneminen länteen ei onnistunut, sillä vaikka jue zhit saavuttivat parthialaisista joitakin voittoja heidän ei onnistunut murtaa parthialaisten puolustusta. Sen sijaan ensimmäisellä vuosisadalla ajanlaskun alun jälkeen he hyökkäsivät Hindukušin solien läpi murskaten Intian indoparthialaiset, indoskyyttiläiset ja indokreikkalaiset valtakunnat. Jue zhien uusi valtakunta tunnettiin sittemmin heidän vahvimman klaaninsa mukaan Kušan- tai Kušana-valtakuntana.[1]
Kušan-valtakunta kukoisti etenkin ensimmäisellä vusosadalla eläneen kunigas Kaniškan ja hänen jälkeläisiensä valtakaudella. Omana aikanaan Kušan-valtakunta oli Parthian, Rooman ja Kiinan ohella yksi neljästä suuresta valtakunnasta.[2] Valtakunnalla ei pitkään ollut merkittäviä vihollisia. Intiassa sen voimakkaimman kkilpailijan muodostivat indoparthialaiset, jotka onnsituivat jopa väliaikaisesti valtaamaan Pohjois-Intian ja Kabulin laakson. Kun heidät oli lopulta voitettu, muu Intia oli jakaantunut heikkoihin pieniin valtakuntiin, jotka eivät uhanneet kušanien valtaa. Toisaalla Parthialaiset sotivat saman aikaan Roomaa vastaan, eivätkä he näin halunneet sotia itärajallaan.[1]
Kušan-valtakunta alkoi hajota 200-luvun alussa. Valtakunta menetti alueita kahdelle uudelle valtatekijälle kahdella eri suunnalla. Sasanidit olivat uusi mahti Persiassa ja he liittivät itseensä Kušan-valtakunnan alueet Baktriassa ja osia Pohjois-Intiasta. 300-luvulla alkoi levitä myös Intialainen Gupta-valtakunta, joka laajeni aina Magadhata Itä-Intiassa Hindukušin juurille. Hekentyneet kušanit vetäytyivät vähitellen helposti puolustettavalle Afganistanin vuoristoalueelle, jota he hallitsivat Persian vasalleina. Lopullisesti he saivat tuhonsa 400-luvulla hefthaliiteiksi kutsutun paimentolaiskansan levitessä Intiaan luoteesta samaa reittiä, jota jue zhit olivat aikanaan käyttäneet.[1]
Kulttuuri
Kušanien alkuperäisestä kulttuurista tiedetään suhteellisen vähän. He puhuivat ilmeisesti jotakin vanhaa iranilaista kieltä ja heidän uskontonsa lienee musituttanut iranilaista muinaisuskoa. Kušan-valtakunta omaksui monia piirteitä sitä edeltäneiltä kansoilta ja valtakunnilta. Sen hallitsijat käyttivät esimerkiksi lainattuja arvonimiä, kuten persialasita šahanšah, intialaista randžadhiradžah, kiinalaista taivaan poika ja mahdollisesti jopa roomalaista arvonimeä caesar. Kušan-valtakunta hallitsi myös keskeistä kulkureittiä Keski-Aasian ja Kiinan välillä ja sen kauppareittejä.[1] Valtio rikastui etenkin Roomaan suuntautuneella kaupalla, mikä käy ilmi esimerkiksi runsaasti lyödyistä kultakolikoista.[2] Rahoissa ja piirtokirjoituksissaan kušanit käyttivät iranilaista baktrian kieltä, johon oli yhdistetty kieleen sovellettu kreikkalainen kirjaimisto.[1]
Kušanit suosivat indokreikkalaisten edeltäjiensä tapaan buddhalaisuuttaja etenkin hallitsija Kaniška esiintyy usein buddhalaisessa perimätiedossa.[1] Kušan-valtakunnalla olikin huomattava merkitys buddhalaisuuden leviämisessä Keski-Aasiaan ja Kiinaan, sekä Mahajana-koulukunnan synnyssä.[2] Buddhalaisuudella oli puolestaan tärkeä osuus Gandhara-taiteessa, joka joka sovitti yhteen hellenististä ja intialaista visuaalista kulttuuria.[1] Uskonnon harjoittaminen oli synkreettistä ja esimerkiksi kušanien koolikoissa esiintyy buddhalaisten teemojen ohella kreikkalaisia, roomalaiset ja iranilaiset jumaluudet.[2]