Ero sivun ”Eduntasoitus” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Täydennetty tekstiä
Kospo75 (keskustelu | muokkaukset)
kh
Rivi 1: Rivi 1:
'''Eduntasoitus''', joka tunnetaan myös nimellä '''rikastumiskielto''', on [[vahingonkorvausoikeus|vahingonkorvauksen]] suuruuden määrittämiseen liittyvä toimenpide, jossa vahingon määrästä vähennetään korvauksen saajalle vahingosta koitunut hyöty tai vahingolta säästyneen omaisuuden arvo. Eduntasoitus on [[latina]]ksi ''compensatio lucri cum damno'', joka on myös eräs toimenpiteestä käytetty nimitys.<ref>''Otavan iso tietosanakirja''. Otava 1960–1965.</ref><ref>''Suomalainen tietosanakirja''. Weilin+Göös 1989–1993.</ref>
'''Eduntasoitus''', joka tunnetaan myös nimellä '''rikastumiskielto''', on [[vahingonkorvausoikeus|vahingonkorvauksen]] suuruuden määrittämiseen liittyvä toimenpide, jossa vahingon määrästä vähennetään korvauksen saajalle vahingosta koitunut hyöty tai vahingolta säästyneen omaisuuden arvo. Eduntasoitus on [[latina]]ksi ''compensatio lucri cum damno'', ja tätä nimitystä käytetään eduntasoituksen synonyyminä.<ref>''Otavan iso tietosanakirja''. Otava 1960–1965.</ref><ref>''Suomalainen tietosanakirja''. Weilin+Göös 1989–1993.</ref>


==Tarkoitus==
==Tarkoitus==
Rivi 8: Rivi 8:
Selite = Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. A-sarja, N:o 209 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Suomalainen lakimiesyhdistys | Tunniste = ISBN 951-855-159-6 | Viitattu = 10.2.2011 | Kieli = }}</ref>
Selite = Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. A-sarja, N:o 209 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Suomalainen lakimiesyhdistys | Tunniste = ISBN 951-855-159-6 | Viitattu = 10.2.2011 | Kieli = }}</ref>


Eduntasoitusta käytetään myös korvattaessa [[viranomainen|viranomaisen]] päätöksen aiheuttamia vahinkoja. Esimerkiksi [[lunastuskorvaus]] on eräs tällaisen [[pakkotoimikorvaus|pakkotoimikorvauksen]] laji.<ref>''Encyclopædia iuridica Fennica''. Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palsta 83 ja osa II palsta 443.</ref>
Eduntasoitusta käytetään myös korvattaessa [[viranomainen|viranomaisen]] päätöksen aiheuttamia vahinkoja. Niinpä viranomaisen suorittama pakkotoimi voi johtaa [[pakkotoimikorvaus|pakkotoimikorvaukseen]], jonka yksi muoto on [[lunastuskorvaus]].<ref>''Encyclopædia iuridica Fennica''. Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palsta 83 ja osa II palsta 443.</ref>


Vahingonkorvausvaatimus saattaa olla ennenaikainen, jos eduntasoituksen vaikutusta ei vielä kyetä ottamaan huomioon. <ref name="Hemmo" />
Vahingonkorvausvaatimus saattaa olla ennenaikainen, jos eduntasoituksen vaikutusta ei vielä kyetä määrittelemään. <ref name="Hemmo" />


==Esimerkki==
==Esimerkki==

Versio 24. toukokuuta 2018 kello 20.52

Eduntasoitus, joka tunnetaan myös nimellä rikastumiskielto, on vahingonkorvauksen suuruuden määrittämiseen liittyvä toimenpide, jossa vahingon määrästä vähennetään korvauksen saajalle vahingosta koitunut hyöty tai vahingolta säästyneen omaisuuden arvo. Eduntasoitus on latinaksi compensatio lucri cum damno, ja tätä nimitystä käytetään eduntasoituksen synonyyminä.[1][2]

Tarkoitus

Vahingonkorvauksen saamisen ei tulisi johtaa liialliseen hyvitykseen niin, että vahingonkärsijä olisi korvauksen jälkeen paremmassa asemassa kuin ennen vahinkotapahtumaa.[3] Korvaus ei toisin sanoen saa muodostua todellista vahinkoa suuremmaksi. Useimmiten eduntasoituksen käyttö liittyy siihen, että vahinkotapahtuman jälkeiset korjaus- ja kunnostustoimenpiteet on tehty vahinkoa edeltävän laatutason ylittävällä tavalla tai muualta saadut korvaukset, kuten vakuutuskorvaukset, ovat jo turvanneet vahingonkärsijälle osittaisen hyvityksen.[3] Esimerkiksi vahingoittuneella esineellä voi olla määriteltävissä oleva arvo (käyttöarvo, myyntiarvo tai tuottoarvo), joka voidaan vähentää esineen jälleenhankintakustannuksista, jos esinettä ei saada korjattua ennalleen ja on hankittava uusi esine vahingoittuneen tilalle.

Vahingon kärsinyt saattaa vahingonkorvauksen ohella saada muuta korvausta, joka tyypillisesti on vakuutuskorvaus. Eri korvaukset pyritään yhteensovittamaan niin, ettei niiden summa ylitä korvattavan vahingon määrää. Toisin sanoen rikastumiskiellosta seuraa, että vahingonkärsijä menettää mahdollisuutensa vaatia vahingonkorvausta vahingonaiheuttajalta siltä osin kuin korvaus on saatu vakuutuksesta. Rikastumiskiellon vuoksi vahingonkorvausvelvollisuus rajoittuu koskemaan esimerkiksi vain vakuutuksen omavastuuosuuden määrää. Rikastumiskielto koskee kuitenkin vain vahinkovakuutuksia, joten henkivakuutusten yhteydessä vahingonkärsijä voi saada korvausta sekä vakuutuksenantajalta että vahingonkorvausvelvolliselta.[4]

Eduntasoitusta käytetään myös korvattaessa viranomaisen päätöksen aiheuttamia vahinkoja. Niinpä viranomaisen suorittama pakkotoimi voi johtaa pakkotoimikorvaukseen, jonka yksi muoto on lunastuskorvaus.[5]

Vahingonkorvausvaatimus saattaa olla ennenaikainen, jos eduntasoituksen vaikutusta ei vielä kyetä määrittelemään. [3]

Esimerkki

Vahingonkorvausta työansion menetyksestä määrättäessä otettiin vähennyksenä huomioon työntekijälle työllisyyslain nojalla maksettu työttömyyskorvaus.[6]

Tapauksessa työnantaja, joka oli laittomasti irtisanonut useita työntekijöitä, tuomittiin maksamaan irtisanotuille työntekijöille vahingonkorvausta työansion menetyksestä. Kun työntekijät olivat saaneet työttömyysajaltaan työttömyyskorvausta, tämä korvauksen määrä vähennettiin työnantajan maksamasta vahingonkorvauksesta. Ilman tätä eduntasoitusta työntekijät olisivat saaneet enemmän rahaa työttömyysajaltaan kuin jos olisivat edelleen olleet työsuhteessa ja saaneet normaalia palkkaa. Tällä tavalla työntekijät eivät rikastumiskiellon takia hyötyneet irtisanomisista verrattuna esimerkiksi työnantajan palveluksessa jatkaneisiin.

Lähteet

  1. Otavan iso tietosanakirja. Otava 1960–1965.
  2. Suomalainen tietosanakirja. Weilin+Göös 1989–1993.
  3. a b c Hemmo, Mika: Vahingonkorvausoikeus, s. 204. Helsinki: WSOYpro, 2005. ISBN 951-0-30816-1.
  4. Hemmo, Mika: Vahingonkorvauksen sovittelu ja moderni korvausoikeus, s. 143. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. A-sarja, N:o 209. Helsinki: Suomalainen lakimiesyhdistys, 1996. ISBN 951-855-159-6.
  5. Encyclopædia iuridica Fennica. Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palsta 83 ja osa II palsta 443.
  6. Korkeimman oikeuden tuomio KKO 1978-II-45