Ero sivun ”Sosiaalidarvinismi” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 2: | Rivi 2: | ||
'''Sosiaalidarvinismi''' on yhteiskunnallinen näkemys, jonka mukaan [[yhteiskunta|yhteiskunnan]] kehitys perustuu [[Charles Darwin]]in (1809–1882) oppeihin evoluutiosta ja [[luonnonvalinta|luonnonvalinnasta]] kasvi- ja eläinkunnassa. Tällöin ihmisyhteisö ymmärretään taistelukenttänä ”olemassaolosta”, jossa vahvin alistaa luonnon lakien mukaisesti heikomman.<ref name="lyseo">[http://www.lyseo.edu.ouka.fi/suvaitsevaisuus/historia/modraku/sosdar.html Suvaitsevaisuus Länsi-Euroopassa -sivuston artikkelit]</ref> [[Herbert Spencer]] oli sosiaalidarvinismin isä.<ref name="Viikari">[http://personal.inet.fi/koti/kkoskela/viikari.htm Muistiinpanoja prof. Matti Viikarin luennolta]</ref> Spencer kannatti [[Klassinen liberalismi|liberalismia]] ja suhtautui epäilevästi yhteiskunnan ohjailuun.<ref>Sciabarra, Chris Matthew: [http://www.nyu.edu/projects/sciabarra/essays/ieeslibertarianism.htm Libertarianism]. Teoksessa ''International Encyclopedia of Economic Sociology'', toim. Jens Beckert and Milan Zafirovski (2006), s. 403–407. {{en}}</ref> |
'''Sosiaalidarvinismi''' on yhteiskunnallinen näkemys, jonka mukaan [[yhteiskunta|yhteiskunnan]] kehitys perustuu [[Charles Darwin]]in (1809–1882) oppeihin evoluutiosta ja [[luonnonvalinta|luonnonvalinnasta]] kasvi- ja eläinkunnassa. Tällöin ihmisyhteisö ymmärretään taistelukenttänä ”olemassaolosta”, jossa vahvin alistaa luonnon lakien mukaisesti heikomman.<ref name="lyseo">[http://www.lyseo.edu.ouka.fi/suvaitsevaisuus/historia/modraku/sosdar.html Suvaitsevaisuus Länsi-Euroopassa -sivuston artikkelit]</ref> [[Herbert Spencer]] oli sosiaalidarvinismin isä.<ref name="Viikari">[http://personal.inet.fi/koti/kkoskela/viikari.htm Muistiinpanoja prof. Matti Viikarin luennolta]</ref> Spencer kannatti [[Klassinen liberalismi|liberalismia]] ja suhtautui epäilevästi yhteiskunnan ohjailuun.<ref>Sciabarra, Chris Matthew: [http://www.nyu.edu/projects/sciabarra/essays/ieeslibertarianism.htm Libertarianism]. Teoksessa ''International Encyclopedia of Economic Sociology'', toim. Jens Beckert and Milan Zafirovski (2006), s. 403–407. {{en}}</ref> |
||
[[Jouko Jokisalo]]n mukaan sisäpolitiikassa sosiaalidarvinismi merkitsee [[tasa-arvo]]n hylkäämistä ja yhteiskunnan autoritaaristen, ei-demokraattisten, rakenteiden oikeuttamista ”luonnonlakina”. Sosiaalidarvinismi suhtautuu erityisen suvaitsemattomasti yhteiskunnan vähäosaisiin kuten köyhiin, sairaisiin, työttömiin, vammautuneisiin ja vähävaraisiin. Sosiaalidarvinistinen ajattelu valmisti tietä [[Adolf Hitler]]in valtaannousulle. Se myös loi aatteelliset perustelut rotuhygieniapolitiikalle [[natsi-Saksa]]ssa, johon kuului elinkelvottomina pidettyjen yksilöiden ja roturyhmien tuhoaminen.<ref name="lyseo"/> Ruotsalainen tutkija Lindqvist toteaakin: ”Darwinin jälkeen oli muodikasta todeta kansanmurhien olevan tulosta luonnollisesta valinnasta ja evoluutiosta.”<ref>[http://www.lyseo.edu.ouka.fi/suvaitsevaisuus/historia/modraku/dajrotke.html Suvaitsevaisuus Länsi-Euroopassa -sivuston artikkelit]</ref> Anarkisti [[Pjotr Kropotkin]] toteaa, että eläinkunnassa tapahtuva molemminpuolinen yhteistyö luo paremmat edellytykset selviytymiselle kuin sosiaalidarwinismin kuvailema yksilöllinen kärsimys |
[[Jouko Jokisalo]]n mukaan sisäpolitiikassa sosiaalidarvinismi merkitsee [[tasa-arvo]]n hylkäämistä ja yhteiskunnan autoritaaristen, ei-demokraattisten, rakenteiden oikeuttamista ”luonnonlakina”. Sosiaalidarvinismi suhtautuu erityisen suvaitsemattomasti yhteiskunnan vähäosaisiin kuten köyhiin, sairaisiin, työttömiin, vammautuneisiin ja vähävaraisiin. Sosiaalidarvinistinen ajattelu valmisti tietä [[Adolf Hitler]]in valtaannousulle. Se myös loi aatteelliset perustelut rotuhygieniapolitiikalle [[natsi-Saksa]]ssa, johon kuului elinkelvottomina pidettyjen yksilöiden ja roturyhmien tuhoaminen.<ref name="lyseo"/> Ruotsalainen tutkija Lindqvist toteaakin: ”Darwinin jälkeen oli muodikasta todeta kansanmurhien olevan tulosta luonnollisesta valinnasta ja evoluutiosta.”<ref>[http://www.lyseo.edu.ouka.fi/suvaitsevaisuus/historia/modraku/dajrotke.html Suvaitsevaisuus Länsi-Euroopassa -sivuston artikkelit]</ref> Anarkisti [[Pjotr Kropotkin]] toteaa, että eläinkunnassa tapahtuva molemminpuolinen yhteistyö luo paremmat edellytykset selviytymiselle kuin sosiaalidarwinismin kuvailema yksilöllinen kärsimys.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://theanarchistlibrary.org/library/petr-kropotkin-mutual-aid-a-factor-of-evolution#toc10|nimeke=Mutual Aid: A Factor of Evolution|tekijä=Pëtr Kropotkin|julkaisu=1902|ajankohta=|julkaisija=|viitattu=23.12.2017}}</ref> |
||
== Katso myös == |
== Katso myös == |
Versio 14. toukokuuta 2018 kello 14.47
Sosiaalidarvinismi on yhteiskunnallinen näkemys, jonka mukaan yhteiskunnan kehitys perustuu Charles Darwinin (1809–1882) oppeihin evoluutiosta ja luonnonvalinnasta kasvi- ja eläinkunnassa. Tällöin ihmisyhteisö ymmärretään taistelukenttänä ”olemassaolosta”, jossa vahvin alistaa luonnon lakien mukaisesti heikomman.[1] Herbert Spencer oli sosiaalidarvinismin isä.[2] Spencer kannatti liberalismia ja suhtautui epäilevästi yhteiskunnan ohjailuun.[3]
Jouko Jokisalon mukaan sisäpolitiikassa sosiaalidarvinismi merkitsee tasa-arvon hylkäämistä ja yhteiskunnan autoritaaristen, ei-demokraattisten, rakenteiden oikeuttamista ”luonnonlakina”. Sosiaalidarvinismi suhtautuu erityisen suvaitsemattomasti yhteiskunnan vähäosaisiin kuten köyhiin, sairaisiin, työttömiin, vammautuneisiin ja vähävaraisiin. Sosiaalidarvinistinen ajattelu valmisti tietä Adolf Hitlerin valtaannousulle. Se myös loi aatteelliset perustelut rotuhygieniapolitiikalle natsi-Saksassa, johon kuului elinkelvottomina pidettyjen yksilöiden ja roturyhmien tuhoaminen.[1] Ruotsalainen tutkija Lindqvist toteaakin: ”Darwinin jälkeen oli muodikasta todeta kansanmurhien olevan tulosta luonnollisesta valinnasta ja evoluutiosta.”[4] Anarkisti Pjotr Kropotkin toteaa, että eläinkunnassa tapahtuva molemminpuolinen yhteistyö luo paremmat edellytykset selviytymiselle kuin sosiaalidarwinismin kuvailema yksilöllinen kärsimys.[5]
Katso myös
Lähteet
- ↑ a b Suvaitsevaisuus Länsi-Euroopassa -sivuston artikkelit
- ↑ Muistiinpanoja prof. Matti Viikarin luennolta
- ↑ Sciabarra, Chris Matthew: Libertarianism. Teoksessa International Encyclopedia of Economic Sociology, toim. Jens Beckert and Milan Zafirovski (2006), s. 403–407. (englanniksi)
- ↑ Suvaitsevaisuus Länsi-Euroopassa -sivuston artikkelit
- ↑ Pëtr Kropotkin: Mutual Aid: A Factor of Evolution 1902. Viitattu 23.12.2017.
Kirjallisuutta
- Halmesvirta, Anssi & Valta, Reijo (toim.): Aatteiden kamppailu elintilasta. Viktoriaanisen ajan näkemyksiä ihmisestä ja yhteiskunnasta. Jyväskylän yliopiston historian laitos. Yleisen historian tutkimuksia 10. Jyväskylä: Kampus kustannus: Kampus kirja, 1999. ISBN 951-9113-48-7.
- Isaksson, Pekka & Jokisalo, Jouko: Kallonmittaajia ja skinejä. Rasismin aatehistoriaa. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 1998 (tarkistettu 3. painos 2005). ISBN 952-471-543-0.
- Tapio Tamminen: Kansankodin pimeämpi puoli. Atena, 2015. ISBN 978-952-300-127-5.