Ero sivun ”Islamilainen taide” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Islamin taiteen vaikutus: Korjattu kirjoitusvirhe
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 2: Rivi 2:


== Islamin kuvataiteen erityispiirteitä ==
== Islamin kuvataiteen erityispiirteitä ==
Kasveja ei palvota, joten niiden kuvaaminen on sallittua. [[Koraani]] kieltää vain [[kultti]]patsaat, [[Kuva|kuvia]] ei mainita. Siksi [[Kuvakielto|kuvakieltoa]] on noudatettu jyrkästi vain [[sakraali taide|sakraalissa taiteessa]].
Kasvoja ei palvota, joten niiden kuvaaminen on sallittua. [[Koraani]] kieltää vain [[kultti]]patsaat, [[Kuva|kuvia]] ei mainita. Siksi [[Kuvakielto|kuvakieltoa]] on noudatettu jyrkästi vain [[sakraali taide|sakraalissa taiteessa]].


Islamilaisen [[Kuvataide|kuvataiteen]] lähtökohta on [[ympyrä]], joka symboloi [[Jumala (islam)|Jumala]]a. Sen takia se on mukana kuvioiden [[Abstrakti|abstraktina]] perustana. Ympyrä jaetaan kuuteen tai kahdeksaan osaan, ja niin saadaan [[tähtikuvio]]. Geometrisista peruskuvioista [[kolmio]]sta ja ympyrästä saadaan viivoja jatkamalla ja väriä lisäämällä toistuvia muotoja.<ref name="nba">[http://www.nba.fi/fi/opetus_islam_1 Museovirasto]</ref>
Islamilaisen [[Kuvataide|kuvataiteen]] lähtökohta on [[ympyrä]], joka symboloi [[Jumala (islam)|Jumala]]a. Sen takia se on mukana kuvioiden [[Abstrakti|abstraktina]] perustana. Ympyrä jaetaan kuuteen tai kahdeksaan osaan, ja niin saadaan [[tähtikuvio]]. Geometrisista peruskuvioista [[kolmio]]sta ja ympyrästä saadaan viivoja jatkamalla ja väriä lisäämällä toistuvia muotoja.<ref name="nba">[http://www.nba.fi/fi/opetus_islam_1 Museovirasto]</ref>

Versio 9. toukokuuta 2018 kello 10.08

Islamilainen taide on islamilaisen kulttuurialueen taidetta, josta voidaan käyttää myös nimitystä arabialainen taide. Sen kulttuuripiiriin ovat kuuluneet Etu-Aasian, Egyptin, Pohjois-Afrikan, Espanjan, Indonesian alueita ja osia Albaniasta, Jugoslaviasta, Kiinasta, Filippiineistä ja entisen Neuvostoliiton eteläosia. Koska islamin taide on aina ollut voimakkaasti sidoksissa uskontoon, se on ilmaisultaan sangen yhtenäistä alueesta riippumatta.[1]

Islamin kuvataiteen erityispiirteitä

Kasvoja ei palvota, joten niiden kuvaaminen on sallittua. Koraani kieltää vain kulttipatsaat, kuvia ei mainita. Siksi kuvakieltoa on noudatettu jyrkästi vain sakraalissa taiteessa.

Islamilaisen kuvataiteen lähtökohta on ympyrä, joka symboloi Jumalaa. Sen takia se on mukana kuvioiden abstraktina perustana. Ympyrä jaetaan kuuteen tai kahdeksaan osaan, ja niin saadaan tähtikuvio. Geometrisista peruskuvioista kolmiosta ja ympyrästä saadaan viivoja jatkamalla ja väriä lisäämällä toistuvia muotoja.[2]

Nizami, persialainen, 1539–1943.

Tulkintojen mukaan Koraani kieltää naturalistiset kuvaesitykset, joten ne puuttuvat islamilaisesta kuvataiteesta kokonaan. [2] Huomattavin piirre on runsas ornamentiikan käyttö. Koristeaiheista tärkeimpiä on arabeski, joka on tyylitellyistä kasvikuvioista ja geometrisista muodoista sommiteltu ornamentti.[2] Siihen lisätään usein vielä liljoja, ruusuja tai tyyliteltyjä ruusukkeita, granaattiomenoiden kuvia, pinjan käpyjä tai muita kasviaiheita. Islamin kuvataide tulee näkyvästi esiin uskonnollisessa arkkitehtuurissa.[1] Mosaiikit ovat yleinen koristelutekniikka.

Islamilainen arkkitehtuuri

Taj Mahal.

Islamilaisen arkkitehtuurin ensimmäinen kukoistuskausi, Umaijadien aika (661–750) synnytti islamilaisen arkkitehtuurin tärkeimmän rakennustyypin, moskeijan, jonka yläpuolelle kohoaa kapea ja korkea torni, minareetti.[1]

Abbasidien aikana (750–1258) moskeijat säilyivät miltei samanlaisina.[1]

Mamelukkien ajan (1258–1517) moskeijat muuttuivat korostetun sirorakenteisiksi ja koristeellisiksi. Tältä ajalta on esimerkiksi sulttaani Hasanin mausoleumi Kairossa.[1]

Vuodesta 1300 lähtien osmaanien aikana Konstantinopolin valloituksen jälkeen vuonna 1453 alkoi kehittyä uusi kupolin hallitsema moskeijamuoto, jonka esikuvana oli Hagia Sofia -kirkko.[1]

Intiassa ja Afganistanissa paikallinen perinne muokkasi islamilaista taidetta. Molemmissa maissa rakennustaide oli hyvin loisteliasta ja kasviaiheisia ornamentteja käytettiin runsaasti rakennusten koristelemiseen.[3]

Intiassa Delhissä ja Lahoressa loistelias ja kallisarvoisten materiaalien käyttö oli ominaista mogulityylisille rakennuksille kuten esimerkiksi Agran Taj Mahal.[3]

Rakennustaiteessa vallitsee yleensä jokin koristelutapa. Se voi olla mosaiikki, esimerkiksi Damaskoksen Umaijadimoskeijan mosaiikki tai stukko, kuten Kairon Ibn Tulun -moskeijassa. Stukkokuvioissa käytetään muun muassa kipsiä, kalkkia ja hiekkaa, josta kuviot muotoillaan. Myös puuhun ja kiveen voidaan kaivertaa stukkoreliefejä. Koristelutapa voi myös olla värillinen kivi ja kaakeli kuten Tunisian Kairouanin Uqba-moskeijassa.[2]

Mosaiikkia.

Tekstiilit ja matot

Maton kuviointia.

Koska moskeijoiden lattiat on peitetty rukousmatoilla, tuli matonkudonta tärkeäksi myös elinkeinona. Rukousmatoilla on moskeijoissa myös suuri uskonnolinen merkitys.[2]

Katso myös: Itämainen matto

Kirjamaalaus, miniatyyrit ja kalligrafia

Sivu noin vuodelta 1425 peräisin olevasta Majma' al-tawarikhista.

Persia oli myös islamilaisen kirjamaalauksen kärkimaita. Tämä islamin taiteen muoto saavutti huippunsa 1300–1400-luvulla.[1]. Intiassa islamilainen miniatyyrimaalaus kukoisti hindulaisen miniatyyrimaalauksen ohella 1500–1700-luvuilla. Muotokuvilla oli huomattava osuus.[3]

Ornamentiikan muodoista arabialainen kalligrafia on islamilaisin. Tyypillisiä ovat myös kalligrammit, kuvan muotoon tehdyt kirjoitukset.[2]

Kuvasymbolit

Joskus kuva-aihe on helppo tunnistaa. Se voi olla Fatiman käsi, profeetta Muhammedin tyttären pystyssä oleva käsi, joka suojaa pahalta, Kaaba, Islamin keskus, Medinan moskeija eli Muhammedin hautapaikka, myyttinen ratsu Buraq, jolla Muhammedin kerrotaan lentäneen taivaaseen, tai vaikkapa profeetan sandaali, jonka uskotaan parantavan. Viiniköynnös on myös hyvin yleinen kuvio, sekä palmu tai lehtikiehkura, jotka kaikki ovat elämän symboleja. Kruunu, jalokivi ja maljakko ovat vallan merkkejä. Turkoosi väri samoin kuin kukko suojaa pahalta, samoin silmä, käsi tai viisi pistettä.[2]

Kaakelit

Turkin Anatoliassa kehitettiin tiilimosaiikkitekniikka 1200-luvulla, mistä se levisi muun muassa Iraniin. Lasitettu tiili on islamin taiteessa ollut käytössä rakennusten koristelussa abbasididynastian ajoista saakka (750–1258). Iranissa tiilikoristelu on kehittynyt hyvin hienoksi tekniikaksi.[2]

Islamilainen kirjallisuus

Maxfield Parrishin kuvitusta Ali Babaan, Cassim luolassa, 1909.


Islamin kulttuurialueen tärkein kirja on Koraani.

Tuhat ja yksi yötä, Tuhannen ja yhden yön tarinat on tunnetuimpia arabialaisia kertomuksia, jonka persiasta arabiaksi käännetty versio 900-luvulta on nimeltään Hezär afsäneh, Tuhat kertomusta.

Persian kirjallisuuden tunnetuimpia runoilijoita on Omar Khaijam.

Islamin taiteen vaikutus

Islamin taide on vaikuttanut voimakkaasti varsinkin Espanjan rakennustaiteeseen. Maurilaisen tyylin huippusaavutuksia ovat Córdoban ja Sevillan moskeijat sekä Granadan Alhambra.[3]

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. a b c d e f g Otavan Iso Fokus, Osa 3, s. 1330
  2. a b c d e f g h Museovirasto
  3. a b c d Otavan Iso Fokus, Osa 3, s. 1336