Hadrianuksen valli

Hadrianuksen muuri alempana, sen pohjoispuolella myöhemmin rakennettu Antoninuksen valli

Hadrianuksen muuria nykyisin

Hadrianuksen valli eli Hadrianuksen muuri (lat. Vallum Hadriani, Vallum Aelian, engl. Hadrian's Wall) oli roomalainen rajamuuri Britannian provinssin pohjoisrajalla. Sen rakennutti keisari Hadrianus vuosien 122–127 jaa. välisenä aikana.

Tarkoitus

Hadrianuksen muurin tarkoitusta ei tarkkaan tiedetä. Se toimi Rooman valtakunnan ja roomalaisen sivilisaation vaikuttavannäköisenä pohjoisrajana Britanniassa, ja sen avulla saatettiin myös rajoittaa maahanmuuttoa, salakuljetusta ja alkuasukkaiden liikkeitä, sillä Britanniassa oli ollut verisiä kapinoita roomalaisvaltaa vastaan.

Historia

Hadrianuksen vallin rakennutti Rooman valtakunnan keisari Hadrianus, joka hallitsi vuosina 117–138. Hän aloitti muurin rakentamisen viimeistään vuonna 122 käydessään itse Britanniassa, mutta rakennustyöt oli mahdollisesti aloitettu jopa neljä vuotta aiemmin. Muurin rakennustyöt kestivät kuusi vuotta, ja työvoimana käytettiin Rooman legioonalaisia, jotka oli sijoitettu Britanniaan.

Muurille hyökättiin vain kaksi kertaa sen historian aikana.

Muurin pohjoispuolelle rakennettiin vuonna 142 jaa. Antoninuksen valli. Marcus Aureliuksen aikana 161–180 roomalaisjoukot vetäytyivät jälleen etelämmäksi Hadrianuksen vallin taakse, ja muurin linnakkeita vahvistettiin uudelleen. Roomalaiset lähtivät Britanniasta vuonna 410, ja paikalliset alkoivat käyttää muurin kiviä omiin rakennuksiinsa. Muuri oli pikku hiljaa katoamassa, kunnes John Clayton alkoi ostaa maata muurin ympärillä suojellakseen sitä.

Nykyisin Hadrianuksen muuri on merkittävä arkeologinen kaivauskohde. Kaivaukset alkoivat jo 1800-luvulla ja jatkuvat edelleen. Muurin varrella on yhdeksän museota, joissa voi tutustua Rooman valtakuntaan ja kaivauksissa tehtyihin löytöihin.

Muuri nimettiin Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1987. Sitä suojelee nykyisin English Heritage -toimikunta.

Ominaisuudet

Vallin poikkileikkaus. Vasemmalta (pohjoisesta) oikealle: oja, muuri, tie (Military road), penkat ja oja (vallum).

Hadrianuksen muuri oli 120 kilometriä leveä, ja se ulottui rannikolta rannikolle. Muuri kulki idän Newcastlen Wallsendistä länteen Carlislen Solway Firthiin.

Muuri rakennettiin idästä länteen. Muuri oli Irthingjoesta itään kiveä, ja mitoiltaan kolme metriä leveä ja kuusi metriä korkea. Irthingjoesta länteen muuri tehtiin kivestä ja turpeesta, ja se oli kuusi metriä leveä ja 3,5 metriä korkea. Muuri oli luultavasti rapattu valkoiseksi, jolloin se näkyi kauas.

Muurin varrella oli 14–17 linnaketta. Muurin valmistuttua sen viereen kaivettiin oja (vallum). Oja oli kuusi metriä leveä ja kolme metriä syvä, ja sen molemmilla puolilla oli maasta tehdyt penkat. Kun pohjoisemmas rakennettiin myöhemmin Antoninuksen valli, Hadrianuksen vallin ojat osittain täytettiin, jotta niistä pääsi paremmin yli.

Muurin vieressä kulki tie, joka on yhä jäljellä nimellä Military Road.

Linnakkeet

Yhden linnakkeen rauniot

Säilyneistä linnoituksista ja muista rakennuksista komeimpia ovat Vindolanda, Chesters ja Housessteads. Segedunum oli suuri linnoitus vallin itäpäässä, ja siellä asui kuusisataa sotilasta. Segedunumissa on raunioiden lisäksi interaktiivisia tietokone-esittelyjä.

Vartiosotilaat tulivat Hispaniasta (nyk. Espanja), Helvetiasta (nyk. Sveitsi), Pannoniasta (nyk. Unkari), Germaniasta ja Africasta (nyk. Pohjois-Afrikka). Paikallisiakin asukkaita värvättiin muurin varuskuntiin. Värvättävät olivat 18–25-vuotiaita miehiä, ja palvelus kesti 25 vuotta. Sotilaiden vaimot ja lapset asuivat muurin lähellä asuinyhteisöissä (vicus). Vicuksissa oli myös kauppoja, kylpylöitä, majataloja, bordelleja ja temppeleitä.