Ero sivun ”Paavo Aho” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
→Lähteet: lk |
|||
| Rivi 20: | Rivi 20: | ||
{{tynkä/Yleisurheilija}} |
{{tynkä/Yleisurheilija}} |
||
{{ |
{{AAKKOSTUS:Aho, Paavo}} |
||
[[Luokka:Suomalaiset kuulantyöntäjät]] |
[[Luokka:Suomalaiset kuulantyöntäjät]] |
||
[[Luokka:Suomen sisällissodan valkoiset]] |
[[Luokka:Suomen sisällissodan valkoiset]] |
||
[[Luokka:Suomen sisällissodan terrorin uhrit]] |
|||
[[Luokka:Suomalaiset teloitetut]] |
[[Luokka:Suomalaiset teloitetut]] |
||
[[Luokka:Vuonna 1891 syntyneet]] |
[[Luokka:Vuonna 1891 syntyneet]] |
||
Versio 24. maaliskuuta 2018 kello 23.02
Paavo Aho alk. Golovatscheff (22. joulukuuta 1891 Helsinki – 19. huhtikuuta 1918 Kouvola) oli suomalainen yleisurheilija.
Aho sijoittui vuoden 1912 olympialaisissa kuudenneksi kuulantyönnön kahden käden yhteistuloskilpailussa tuloksella 23,30 (12,72 + 10,58) ja kymmenenneksi tavallisessa kuulantyönnössä tuloksella 12,40.[1][2]
Aho oli juoksemassa Suomen ennätystä 4 x 100 metrillä kesällä 1908 Tampereen SLU:n joukkueessa ja Tampereen Pyrinnössä seuraavana vuonna. Aho saavutti kaikki SM-mitalinsa Tampereen Pyrinnössä. Hän oli voittamassa jo 17-vuotiaana vuonna 1909 4 x 100 metrin juoksun ensimmäistä Suomen mestaruutta. Aho sai molempien käsien kuulantyönnön yhteistuloksissa kultaa 1911, hopeaa 1910 ja 1912. Antiikin kiekonheitosta tuli SM-pronssia 1911 ja 1912. Balttilaisissa kisoissa Malmössä 1914 Aho sijoittui kuulantyönnössä toiseksi.[3]
Paavo Aho kirjoittautui ylioppilastutkinnon jälkeen opiskelijaksi Helsingin yliopistoon, mutta isänsä kuoltua joutui jättämään opiskelut ja siirtyi työelämään. Hän aloitti tamperelaisen Aamulehden toimitusharjoittelijana, mutta siirtyi 1912 Haminan Lehteen ja 1918 Kouvolan Sanomiin. Hän oli perustamassa syksyllä 1917 suojeluskuntaa Haminaan ja valittiin sen päälliköksi.[3]
Punaiset vangitsivat Ahon Kotkassa 29. maaliskuuta 1918. Hän menetti henkensä Kouvolassa, jossa surmattiin vuonna 1918 valkoisia enemmän kuin millään muulla paikkakunnallalähde?. Aho haudattiin Kouvolan "veripeltoon".
Aho kuoli Suomen sisällissodassa 1918.[4]
Lähteet
- Turunen, Mirja: Veripellot: Sisällissodan surmatyöt Pohjois-Kymenlaaksossa 1918. Atena Kustannus Oy, 2005. ISBN 951-796-38-23.
- Arponen, Antti O.; Kasila, Markku; Peltola Veli-Matti: He antoivat kaikkensa - Viime sodissa menehtyneet suomalaiset mestariurheilijat. Auditorium, 2014. ISBN 978-952-7043-03-5.