Ero sivun ”Bjørnstjerne Bjørnson” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Korjattu kirjoitusvirhe
Merkkaukset:  seulottavat  Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
p Käyttäjän 37.219.173.238 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Crt tekemään versioon.
Merkkaukset: rv Pikapalautus Palauta-työkalulla
Rivi 31: Rivi 31:
Bjørnson toimi aktiivisesti politiikassa ja kirjoitti lehtikirjoituksia sekä Norjan että myös Suomen itsenäisyyden puolesta. Hänen vaimonsa oli näyttelijä [[Karoline Bjørnson]].
Bjørnson toimi aktiivisesti politiikassa ja kirjoitti lehtikirjoituksia sekä Norjan että myös Suomen itsenäisyyden puolesta. Hänen vaimonsa oli näyttelijä [[Karoline Bjørnson]].


==Elämä==
Pullataikina tehdään maitoon ja kohotetaan hiivalla. Pullataikinasta voi muotoilla pitkoja, kransseja, solmuja ja näyttävästi taikinakuvioilla koristeltuja sadonkorjuu- ja muita juhlapullia mielikuvituksen mukaan. Paras marja- tai rahkapiirakka syntyy pullataikinasta.
Bjørnstjerne Bjørnson syntyi 1832 [[Hedmarkin lääni]]n Kviknen kylässä [[Norja]]ssa. Hänen isänsä oli vanhaan maalaissukuun kuulunut [[pappi]] Peder Bjørnson (1798–1871). 17-vuotiaana Bjørnstjerne Bjørnson lähti pääkaupunkiin [[Oslo|Christianiaan]] ja opiskeli yliopiston pääsykokeisiin valmentavassa Heltbergin "ylioppilastehtaassa" yhdessä Aasmund Olavsson Vinjen, [[Henrik Ibsen]]in ja [[Jonas Lie]]n kanssa. Bjørnson ei kuitenkaan koskaan aloittanut varsinaisia yliopisto-opintoja. 1850-luvulta lähtien hän toimi toimittajan ammatissa. Vuosikymmenen lopulla hän toimi teatterin taiteellisena johtajana [[Bergen]]issä ja 1860-luvulla Christianian teatterin johtajana.


1858 Bjørnson meni naimisiin [[Karoline Bjørnson|Karoline Reimers]]in (1835–1934) kanssa. Pari sai kuusi lasta.
Katso parhaat vinkit pullataikinan tekemiseen ja nauti tuoreen pullan vastustamattomasta tuoksusta.


Bjørnson matkusteli paljon. 1850-luvun lopulla hän matkusti [[Ruotsi]]ssa ja 1860-luvulla kiersi Eurooppaa ja vieraili [[Tanska]]ssa, [[Saksa]]ssa, [[Italia]]ssa ja [[Ranska]]ssa. Viimeisen matkansa hän teki 1910 [[Pariisi]]in, jossa hän kuoli.
Kymmenen vinkkiä: pullataikina
1. Keliaakikon pulla tehdään gluteenittomasta jauhoseoksesta ja taikinaan lisätään rakennetta parantavaa psylliumia. Laktoositon maito, vesi, appelsiini- tai omenamehu sopivat nesteeksi laktoosista oireita saaville.

2. Kananmunat antavat taikinalle täyteläisyyttä, mutta ne eivät ole välttämättömiä. Joskus juhlapullaan kehotetaan lisäämään pari ylimääräistä keltuaistakin


==Kirjallinen tuotanto==
==Kirjallinen tuotanto==

Versio 16. maaliskuuta 2018 kello 11.20

Bjørnstjerne Bjørnson
Henkilötiedot
Syntynyt8. joulukuuta 1832
Kvikne, Hedmarkin lääni, Norja
Kuollut26. huhtikuuta 1910
Pariisi, Ranska
Puoliso Karoline Bjørnson
Kirjailija
Äidinkielinorja
Kirjallinen suuntauskansallisromantiikka, realismi
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Palkinnot

Nobel-palkinto Nobelin kirjallisuuspalkinto

Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Bjørnstjerne Martinus Bjørnson (8. joulukuuta 1832 Kvikne – 26. huhtikuuta 1910 Pariisi) oli norjalainen runoilija, isänmaanystävä ja kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1903.[1] Hänen runostaan "Ja, vi elsker dette landet" tuli Rikard Nordraakin säveltämänä Norjan kansallishymni.[2]

Bjørnson toimi aktiivisesti politiikassa ja kirjoitti lehtikirjoituksia sekä Norjan että myös Suomen itsenäisyyden puolesta. Hänen vaimonsa oli näyttelijä Karoline Bjørnson.

Elämä

Bjørnstjerne Bjørnson syntyi 1832 Hedmarkin läänin Kviknen kylässä Norjassa. Hänen isänsä oli vanhaan maalaissukuun kuulunut pappi Peder Bjørnson (1798–1871). 17-vuotiaana Bjørnstjerne Bjørnson lähti pääkaupunkiin Christianiaan ja opiskeli yliopiston pääsykokeisiin valmentavassa Heltbergin "ylioppilastehtaassa" yhdessä Aasmund Olavsson Vinjen, Henrik Ibsenin ja Jonas Lien kanssa. Bjørnson ei kuitenkaan koskaan aloittanut varsinaisia yliopisto-opintoja. 1850-luvulta lähtien hän toimi toimittajan ammatissa. Vuosikymmenen lopulla hän toimi teatterin taiteellisena johtajana Bergenissä ja 1860-luvulla Christianian teatterin johtajana.

1858 Bjørnson meni naimisiin Karoline Reimersin (1835–1934) kanssa. Pari sai kuusi lasta.

Bjørnson matkusteli paljon. 1850-luvun lopulla hän matkusti Ruotsissa ja 1860-luvulla kiersi Eurooppaa ja vieraili Tanskassa, Saksassa, Italiassa ja Ranskassa. Viimeisen matkansa hän teki 1910 Pariisiin, jossa hän kuoli.

Kirjallinen tuotanto

Uran alkuvaiheessa Bjørnstjerne Bjørnsonin tyyli oli kansallisromantiikkaa. Myöhemmin, osittain Henrik Ibsenin vaikutuksesta, hän suuntautui realismiin ja alkoi käsitellä yhteiskunnan ongelmia. Bjørnson tunnetaan myös runoilijana ja journalistina.

Kansallisromantikko

Kansallisromanttisen kauden tärkeimpiä teoksia olivat Norjan varhaishistoriaan sijoittuvat näytelmät sekä "maalaiskertomukset" kuten Synnøve Solbakken (1857, suom. Synnöve Päiväkumpu). Synnøve Solbakkenissa henkilöhahmot saivat viikinkisaagojen sankareille ominaisia luonteenpiirteitä, jotka Bjørnson yhdisti Norjan "kansanluonteeseen". Tapahtumat sijoittuvat idealisoidulle, ajattomalle maaseudulle. Myös kohtalomotiivin kautta kertomus yhdistyy vanhoihin saagoihin, mutta Bjørnson liittyy kirjalliseen nykyaikaan psykologisoimalla kohtaloa ja sen herättämiä ajatuksia henkilöissä ja pohtimalla kohtalonuskon eettisiä ulottuvuuksia: "kypsynyt" Norjan kansa ei ole enää kohtalon sokeasti johdatettavissa. Sillan sitominen viikinkiajan ja nykyajan välille oli Bjørnsonille tärkeä osa kansakunnan rakentamista 1800-luvun lopun Norjassa.

Kohtalon lisäksi Synnøve Solbakkenissa on keskeisessä osassa myös klassinen rakkausmotiivi. Nimihenkilön sijaan novellin varsinainen päähenkilö on Torbjørn, jolle puhtoinen Synnøve edustaa kaikkea hyvyyttä ja valoisaa. Vastakappaleena on saamelainen renki Aslak, joka houkuttelee Torbjørniä pahoille teille. Novellia voi tulkita myös kristillisestä näkökulmasta, jolloin Torbjørnin on voitettava pahan Aslakin houkutukset ja valittava Päiväkummulla asuva Synnøve päästäkseen irti hänelle ennustetun kohtalon kahleista. Päiväkummun tila sijaitsee symbolisesti puolessamatkassa Torbjørnin kotoa kirkolle.

Kerronnallisesti ja rakenteellisesti Synnøve Solbakken oli uudenaikainen. Novelli rakentuu toisiaan peilaavista, lähes draamallisista kohtauksista. Kertoja on lähes näkymätön, mikä oli romantiikan aikana harvinaista. Kerronta ei etene aivan suoraviivaisesti, vaan sisältää lukijan täydennettäväksi jääviä aukkoja. Torbjørnin luonteenkasvuun keskittyvä juoni muistuttaa hieman realismin ajan kehitysromaania. Myös teoksen kieli on modernia: tuolloin norjan kirjakielenä käytettiin tanskaa, mutta Bjørnson on värittänyt kieltä lukuisilla norjalaisilla piirteillä.

Realistinen kausi

Bjørnstjerne ja Karoline Bjørnson kotonaan Aulestadissa, 1908.

Bjørnsonin ensimmäinen nykyaikaan sijoittunut realistinen näytelmä De Nygifte ("Vastanaineet") ilmestyi jo 1865 eli vuotta ennen Henrik Ibsenin Brandia ja yli kymmenen vuotta ennen Ibsenin varsinaista kriittisen realismin kautta: Bjørnson oli siis myös realistisessa draamassa edelläkävijä. Hänen näytelmänsä olivat tanskalaisen kirjallisuusteoreetikon Georg Brandesin oppien mukaisia, ja Bjørnsonin tavoitteena oli nostaa yhteiskunnallisia epäkohtia julkiseen keskusteluun.

Keskeisiä teemoja oli naisasia ja avioliittoon ja avioeroon liittyvät ongelmat, joita Bjørnson käsitteli muun muassa näytelmissä Leonarda (1879) ja Det ny System ("Uusi järjestelmä", 1879). Molemmat ilmestyivät samana vuonna kuin Ibsenin Nukkekoti ja jäivät selvästi tämän varjoon.

Runoilija

Runoilijana Bjørnsonilta tunnetaan parhaiten kansallisromanttinen "Ja, vi elsker dette landet", josta tuli myöhemmin Rikard Nordraakin säveltämänä Norjan kansallislaulu. Kansallisromanttisen runouden lisäksi Bjørnson kirjoitti myös jonkin verran poliittisia agitaatiorunoja sanomalehtiin. Hän julkaisi yhteensä kolme runokokoelmaa, joista tunnetuimpia runoja sisältää Digte og Sange ("Runoja ja lauluja", 1870). Kokoelmassa on kansallisromanttisia luontorunoja ja virsiä.

Yhteiskunnallinen vaikuttaja

Boeing 737, jonka pyrstöön Bjørnsonin kuva on maalattu.

Bjørnstjerne Bjørnsonilla on erityisen merkittävä symbolinen asema Norjan 1800-luvun kansakunnan rakentamisessa ja itsenäistymiskehityksessä. Hänet tunnettiin palavana puhujana ja räiskyvänä temperamenttina.

Bjørnson osallistui yhteiskunnalliseen keskusteluun kirjoittamalla eri sanomalehtiin 1850-luvulta lähtien koko ikänsä. Tärkeä aihe oli muun muassa kuolemanrangaistuksen vastustaminen, jota hän vaati useita kertoja läpi 1870- ja 1880-luvun. Bjørnson osallistui myös keskusteluun norjalaisen teatterin ja kansallisen näyttämötaiteen perustamisesta ja toimi Christianian teatterin johtajana 1865–1867.

Skandinavismi oli kosmopoliitti Bjørnsonille läheinen asia, ja hän puhui usein Pohjolan kansojen veljeyden puolesta erityisesti 1860-luvulla. Hän puhui Euroopassa myös kansainvälisen rauhanliikkeen ja pienten kansojen itsemääräämisoikeuden puolesta.

Norwegian Air Shuttle on huomioinut Bjørnsonin saavutukset maalauttamalla hänen kuvansa yhden Boeing 737-800 -koneensa pyrstöön.[3]

Suomennetut teokset

Näytelmät

  • Maria Stuart Skotlannissa. Suomentanut E. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1878.
  • Konkurssi: liike-elämän moraalittomuudesta, viidessä muutoksessa. Suomentanut C. Edv. Törmänen. Hämäläinen, 1879.
  • Synnöve Päiväkumpu. Suomentanut Anna Lilius. Waaranen, 1879.
  • Leonarda: Näytelmä neljässä tapauksessa. Suomentanut J. Enlund. G. W. Edlund, 1880.
  • Yli voimain: 2-osainen näytelmä. Suomentanut A. B. Mäkelä. Karjalan Kirjapaino-Osakeyhtiö, 1901.
  • Kun uusi viini kukkii. Suomentanut Helmi Setälä. Otava, 1909.
  • Paul Lange ja Tora Parsberg. Suomentanut Otto Manninen. WSOY, 1928.

Romaanit

  • Morsiusmarssi. Suomentanut A-a. Otava, 1904.
  • Mary. Suomentanut Werner Andelin. G. W. Edlund, 1906.
  • Jumalan teillä. Suomentanut Viki Kärkkäinen. WSOY, 1910.
  • Liput liehumassa. Suomentanut V. Hämeen-Anttila. Kansa, 1910.
  • Absalomin tukka. Suomentanut Martti Raitio. WSOY, 1916.

Novellit

  • Iloinen poika. Suomentanut T. J. Dahlberg. P. Tikkanen, 1862.
  • Arne. Suomentanut Hilda Käkikoski ; runot suom. Immi Hellén. SKS, 1899.
  • Rautatie ja hautuumaa. Suomentanut A-a. Otava, 1904.
  • Arne, Synnöve Päiväkumpu, Rautatie ja hautausmaa, Pieniä kertomuksia, Iloinen poika, Kalastajatyttö, Morsiusmarssi. Teoksessa Kertomuksia. Suomentaneet Maila Talvio ja Yrjö Koskelainen. WSOY, 1909.
  • Manghild. Suomentanut Kaarlo Koskimies. Porvoo, 1914.
  • Kotkanpesä. Teoksessa: Maailmankirjallisuuden mestarinovelleja 1. Suomentanut Katri Ingman-Palola. WSOY, 1961.
  • Thrond. Lastenkirjainstituutti.

Lähteet

  1. ↑ Horst Frenz (toim.): Nobel Lectures, Literature 1901-1967. Elsevier Publishing Company, 1967. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. ↑ Liukkonen P.: Bjørnstjerne Bjørnson (1832-1910) authorscalendar.info. Viitattu 30.5.2013.
  3. ↑ LN-DYB Norwegian Air Shuttle Boeing 737-8JP(WL) Planespotters.net. Viitattu 18.2.2018. (englanniksi)

Kirjallisuutta

  • Andersson, Per Thomas: Bjørnstjerne Bjørnson. (2. painos) Norsk litteraturhistorie, 2012, s. 226–234. Oslo: Universitetsforlaget. ISBN 978-82-15-01704-4. (norjaksi)

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Bjørnstjerne_Bjørnson&oldid=17158458”