Ero sivun ”Jimmy Page” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Kirjoitusvirheet Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
|||
| Rivi 7: | Rivi 7: | ||
| kotoisin = Heston, [[Middlesex]], [[Englanti]] |
| kotoisin = Heston, [[Middlesex]], [[Englanti]] |
||
| kitaramerkki = [[Gibson Les Paul]]<br />Gibson EDS-1275<br />[[Fender Telecaster]] |
| kitaramerkki = [[Gibson Les Paul]]<br />Gibson EDS-1275<br />[[Fender Telecaster]] |
||
| yhtyeet = [[The Yardbirds]]<br />[[Led Zeppelin]]<br />The Honeydrippers<br />The Firm<br />Coverdale-Page<br />Page and Plant<br />The Black Crowes<br /> XYZ<br /> Neil |
| yhtyeet = [[The Yardbirds]]<br />[[Led Zeppelin]]<br />The Honeydrippers<br />The Firm<br />Coverdale-Page<br />Page and Plant<br />The Black Crowes<br /> XYZ<br /> Neil Christian and the Crusaders |
||
| tyylilajit = [[hard rock]], [[heavy metal]], [[blues-rock]], [[folk rock]] |
| tyylilajit = [[hard rock]], [[heavy metal]], [[blues-rock]], [[folk rock]] |
||
| levy-yhtiöt = [[Swan Song Records]], [[Atlantic Records]] |
| levy-yhtiöt = [[Swan Song Records]], [[Atlantic Records]] |
||
Versio 14. maaliskuuta 2018 kello 14.50
| Jimmy Page | |
|---|---|
 Jimmy Page vuonna 2008. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. tammikuuta 1944 |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | ZoSo |
| Aktiivisena | 1964– |
| Tyylilajit | hard rock, heavy metal, blues-rock, folk rock |
| Soittimet |
Gibson Les Paul Gibson EDS-1275 Fender Telecaster |
| Yhtyeet |
The Yardbirds Led Zeppelin The Honeydrippers The Firm Coverdale-Page Page and Plant The Black Crowes XYZ Neil Christian and the Crusaders |
| Levy-yhtiöt | Swan Song Records, Atlantic Records |
| Aiheesta muualla | |
| www.jimmypage.com | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
James Patrick ”Jimmy” Page, OBE (s. 9. tammikuuta 1944 Heston, Middlesex, Englanti) on laajalti tunnustettu yhdeksi rockmusiikin historian tärkeimmistä kitaransoiton uudistajista. Hänet tunnetaan parhaiten yhtyeistä The Yardbirds ja Led Zeppelin.
Nuoruus ja ura
Jimmy Pagen kiinnostus musiikkiin heräsi kun hän oli 15-vuotias. Hänen "paras ystävänsä" oli vanha espanjalainen akustinen kitara, jonka joku oli tuonut tuliaisiksi. Joka ilta hän sääti radionsa rock and rollia soittavalle kanavalle. Ensimmäinen keikkoja tekevä kokoonpano, johon Page liittyi, oli Neil Christian & The Crusaders, joka saavutti hyvän lavayhtyeen maineen. Pagen terveys ei kestänyt hyvin kiertueolosuhteita, ja toistuvan sairastelun vuoksi hän kirjoittautui taidekouluun. Tänä aikana hän alkoi käydä bluesmuusikko Cyril Daviesin järjestämällä bluesklubilla Lontoon Marqueella osallistuen jameihin. Täältä hän alkoi saada kutsuja studiotöihin.[1]
Ensimmäisiä sessioita joihin Page osallistui olivat Brian Howard & The Silhouettes -singlet The Worrying Kind ja Bald Headed Woman. Ensimmäinen Britannian ykköshitti jolla hän soittaa oli entisten The Shadows -muusikoiden Tony Meehanin ja Jet Harrisin "Diamonds" vuonna 1963.[2] Singlen tuottajana toiminut Meehan huomasi ettei Page osannut lukea nuotteja mutta totesi tämän pärjäävän hyvin.
Page opetteli nuotinluku- ja kirjoitustaidon studiotyön muuttuessa vaativammaksi.[2][3]
Pagesta tuli 1960-luvun puolivälissä yksi Britannian halutuimpia studiokitaristeja. Hän osallistui esimerkiksi Tom Jonesin ja Donovanin levytyksiin[4] ja Joe Cockerin versioon The Beatlesin laulusta "With The Little Help From My Friends"[5] Toisinaan hänet kutsuttiin paikalle etenkin uusien yhtyeiden äänityksiin, mikäli tuottaja halusi varmistaa onnistumisen varatulla studioajalla. Joskus yhtyeiden jäsenet olivat tästä katkeria, vaikka studiomuusikoiden työn luonteeseen kuului nimettömyys.[2]
Vuonna 1965 Page teki soolosinglen She Just Satisfies/Keep Moving, joka ei menestynyt kaupallisesti vaikka sai hyviä arvioita.[6]
Pagen ensimmäinen kaupallisesti menestynyt yhtye oli The Yardbirds. The Yardbirds oli Britanniassa aikansa suosituimpia yhtyeitä, ja siinä olivat ennen Pagea soittaneet myös kuuluisat kitaristit Jeff Beck ja Eric Clapton. The Yardbirdsin hajottua Page perusti uuden yhtyeen, jonka nimeksi tuli ensin The New Yardbirds.[7] Myöhemmin nimi vaihtui Led Zeppeliniksi.
Page tunnetaan erilaisista riffeistään ja lickeistään, joita hän on kehittänyt muun muassa Led Zeppelinin kappaleisiin "Rock and roll" ja "Whole Lotta Love". Erityisen tunnettu on myös Pagen soolo kappaleessa "Stairway To Heaven". Se on valittu pari kertaa populaarimusiikin parhaaksi kitarasooloksi.
Vuoden 2008 Pekingin olympialaisten päätösseremoniassa Page esitti yhdessä R&B-laulaja Leona Lewisin kanssa entisen yhtyeensä Led Zeppelinin klassikkokappaleen "Whole Lotta Loven". Kaksikon esiintyminen liittyi seremonian Lontoon vuoden 2012 olympiakisojen esittelyyn. Muusikot saapuivat olympia-areenalle jalkapalloilija David Beckhamin ajamalla kaksikerroksisella lontoolaisbussilla.
Page on ollut useita kertoja naimisissa, ja hänellä on neljä lasta.[8]
Soittimet
Uransa alussa Jimmy Page käytti Gretschin Country Gentleman (Chet Atkins) -mallia. Yardbirdsin aikana ja Led Zeppelinin alkuaikoina hän käytti Fender Telecasteria jota hän edelleen käytti studiossa pääkitaran vakiintuessa konserteissa Gibson Les Paul -malliin. Näitä hän kutsui kaikkien aikojen parhaiksi kitaroiksi. Les Paulia Page käytti konserteissa sen vahvan äänen takia.
Monissa kappaleissa Page käytti myös kaksikaulaista Gibson EDS 1275 -kitaraa. Tässä soittimessa on sekä 6- että 12-kieliset kaulat. Page tilasi kitaran voidakseen helpommin lavalla esittää studiossa erillisillä instrumenteilla tehtyjä osuuksia.
Muun muassa kappaleissa "Tangerine", "Stairway To Heaven" ja "The Rain Song" on käytetty 12-kielistä kitaraa. Hän on käyttänyt myös pedal steel -kitaraa, joka on vahvasti esillä Led Zeppelin III -albumilla.
Page on käyttänyt erityisiä virityksiä. Tunnettuja esimerkkejä ovat "Black Mountain Side"(D-A-D-G-A-D) ja "Friends" (C-A-C-G-C-E) Led Zeppelinin ensimmäiseltä ja kolmannelta albumilta.
Page käytti lisäksi joissakin esityksissään harvinaista Theremin-antennisoitinta.
Diskografia
The Yardbirdsin kanssa (virallisena jäsenenä 1966–1968)
- Having A Rave Up (1965)
- Little Games (1967)
- Live Yardbirds! Featuring Jimmy Page (1971)
Led Zeppelin (1968–1980)
- I (1969)
- II (1969)
- III (1970)
- Nimeämätön albumi, josta usein käytetään nimeä IV (1971)
- Houses of the Holy (1973)
- Physical Graffiti (1975)
- The Song Remains the Same (konserttitallenne-elokuvaääniraita, 1976)
- Presence (1976)
- In Through the Out Door (1979)
- Coda (hajoamisen jälkeen julkaistu, 1982)
The Honeydrippers
- The Honeydrippers: Volume One (1984)
Box of Frogs
- Strange Land (1986)
Coverdale/Page
- Coverdale/Page (1993)
Yhdessä Robert Plantin kanssa
- No Quarter: Jimmy Page and Robert Plant Unledded (1995)
- Walking into Clarksdale (1998)
Elokuvamusiikki
Vuonna 1971 Page tapasi Aleister Crowleyyn liittyvän kiinnostuksensa tiimoilta elokuvaohjaaja Kenneth Angerin. Anger oli tekemässä elokuvaa nimeltä Lucifer Rising, josta hän kertoi Pagelle ja sai tämänkin innostumaan asiasta. Page oli aiemmin nähnyt elokuvakerhossa Kentissä pari Angerin elokuvaa. Anger pyysi Pagea säveltämään Lucifer Risingiin musiikin, ja Page suostui tekeillä olevaa elokuvaa näkemättä ("Se oli Angerin tapa tehdä elokuvaa, musiikki lisätään vasta sitten, kun elokuva on valmis.") Page sai vapaat kädet, ja lopputulos poikkeaa täysin Led Zeppelin -tuotannosta. Elokuvaan tehdyssä sävellyksessä soivat orientaaliset instrumentit ja ambientti syntetisaattorisurina, ja sen äänimaailma on muutenkin erikoinen. Sähkökitaraa on käytetty hyvin vähän. Pagella oli Led Zeppelin -konserttielokuvan jäljiltä elokuvaeditointilaitteistoa, ja hän tarjosi Angerin käyttöön oman studionsa. Heillä oli puhetta, että Anger pyrkisi tekemään lyhytelokuvastaan koko illan elokuvan[9].
Vuonna 1976 Angerin ja Pagen yhteistyö päättyi riitaisesti, ja miesten välit rikkoutuivat ennen kuin Pagen sävellys päätyi elokuvaan. Anger oli pettynyt, kun kaiken tämän ajan kuluttua Page oli saanut elokuvaa varten aikaan liian vähän musiikkia. Hän syytti Pagea sortumisesta huumeisiin eikä ymmärtänyt, että Pagen aikaa vei myös hänen yhtyeensä. Loukkaantunut Page taas sanoi, että oli tehnyt sen verran musiikkia kuin mitä toimeksianto koski ja oli täyttänyt omat velvoitteensa, tarjoten vieläpä kalliit laitteet Angerille elokuvan tekoon. Jimmy Pagen elokuvamusiikki jäi näin vuosiksi unohduksiin. Elokuvan musiikin sävelsi lopulta Bobby Beausoleil[9]. Vuonna 2012 Jimmy Page julkaisi säveltämänsä alkuperäisen elokuvaan tarkoitetun musiikin nimellä Lucifer Rising and Other Sound Tracks [10].
Page on tehnyt musiikin myös Charles Bronson -elokuvaan Väkivallan vihollinen 2 (Death Wish II). Soundtrackin Death Wish II julkaisi Swan Song Records helmikuussa 1982.
Muut
- Outrider (sooloalbumi, 1988)
- Live at the Greek (2000, yhdessä The Black Crowesin kanssa)
Lähteet
- ↑ Jimmy Pagen ja Jeff Beckin yhteishaastattelu Guitar World – lisälehti Guitar Legends 2005 s. 11 (englanniksi)
- ↑ a b c Richie Yorke - Led Zeppelin The Definitive Biography s.32,35 - ISBN 0 86369 648 1
- ↑ Jimmy Pagen ja Jeff Beckin yhteishaastattelu Guitar World – lisälehti Guitar Legends 2005 s. 12 (englanniksi)
- ↑ Jake Nyman Onnenpäivät 2 Tammi 1995 ISBN 951-31-0573-3 s.236
- ↑ Jake Nyman s. 167
- ↑ Soundi kirja Heavyrock toim. Jorma-Veikko Sappinen 1978 ISBN 951-99188-3-3 S.22
- ↑ Sappinen s. 68.
- ↑ Naakka, Irene: Led Zeppelin -kitaristilla 46 vuotta nuorempi tyttöystävä Iltalehti. 12.1.2015.
- ↑ a b Knowers Christopher, Symphony for the Devil, Guitar World 2006 (vol 27, No. 13), s.52–56, 88–106, (108)
- ↑ Jimmy Page Unearths Soundtrack Album – Guitarist releasing avant garde early Seventies instrumentals Rolling Stone. 16.3.2012. Viitattu 6.1.2016. (englanniksi)
Kirjallisuutta
- George Case: Jimmy Page - Magus, Musician, Man (2007)
- Tolinski, Brad: Jimmy Page. Yksinoikeudella. (Light and Shade. Conversations with Jimmy Page, 2012.) Suomentaneet Jere Saarainen ja Jaakko Teittinen. Helsinki: Minerva, 2013. ISBN 978-952-492-736-9.
Aiheesta muualla
- Jimmy Page. (englanniksi)
- Led Zeppelin. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||