Ero sivun ”Uusi Suomi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
KLS (keskustelu | muokkaukset) tämä artikkeli... |
|||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{Tämä artikkeli|käsittelee vuoteen 1991 asti ilmestynyttä sanomalehteä. [[Uusi Suomi ( |
{{Tämä artikkeli|käsittelee vuoteen 1991 asti ilmestynyttä sanomalehteä. Nimen muita merkityksiä on lueteltu [[Uusi Suomi (täsmennyssivu)|täsmennyssivulla]].}} |
||
{{Lehti | |
{{Lehti | |
||
lehden_nimi = Uusi Suomi| |
lehden_nimi = Uusi Suomi| |
||
Versio 12. maaliskuuta 2018 kello 11.46
| Uusi Suomi | |
|---|---|
 |
|
| Lehtityyppi | Sanomalehti |
| ISSN | ISSN 0355-5461 |
| Perustettu | 1919 |
| Lakkautettu | 1991 |
| Päätoimittaja | Jarmo Virmavirta (1990–1991) |
| Sitoutuneisuus |
Porvarillinen (1976 asti Kok.) |
| Kotimaa | Suomi |
| Sivukoko | Tabloid |
| Kieli | suomi |
Uusi Suomi oli suomalainen päivälehti, joka ilmestyi vuosina 1919–1991.
Historia
Uuden Suomen edeltäjiä olivat Uusi Suometar ja sen edeltäjä Suometar. Suomettaren ensimmäinen numero ilmestyi 12. tammikuuta 1847.[1] Sen perustajana pidetään Paavo Tikkasta. Lehden tavoitteena oli suomalaisuuden asian ajaminen ja kansan sivistäminen. Suometar kuitenkin lakkautettiin vuonna 1866.[1] Uuden Suomen suora edeltäjä oli vuodesta 1869 ilmestynyt fennomaaniaatteen äänenkannattaja Uusi Suometar, joka lakkautettiin vuonna 1918. Lehden toimittajana toimi 36 vuoden ajan Viktor Löfgren.
Vuonna 1919 perustettiin itse Uusi Suomi, joka oli kokoomuksen pää-äänenkannattaja vuoteen 1976 asti. Vuoden 1976 jälkeen Uusi Suomi julistautui riippumattomaksi porvarilliseksi lehdeksi. 1970-luvulla lehti ajautui kuitenkin taloudellisiin ongelmiin[2]. Vuonna 1977, jolloin Uuden Suomen eloon jääminen oli veitsen terällä, Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) toimitusjohtaja Max Jakobson ja puheenjohtaja Mika Tiivola sekä Uusi Suomi Oy:n hallituksen puheenjohtaja Jaakko Lassila aloittivat lehden elvyttämiseksi taloudellisen tukikampanjan, jolla se saatiinkin sillä kerralla jaloilleen. EVA piti Uutta Suomea tärkeänä markkinatalouden puolustajana aikana, jolloin länsimaisia arvoja kohtaan suuntautui voimakas yhteiskunnallinen kritiikki.[3]
Max Jakobsonin mukaan Uuden Suomen pelastusoperaatio jäi kuitenkin eräässä tärkeässä suhteessa puolitiehen; lehden toimittajakuntaa ei vahvistettu. Niinpä Uusi Suomi alkoi jälleen olla ahdingossa 1980-luvun lopussa, ja 1990-luvun alun lamassa lehdelle ei enää mistään löytynyt pelastajaa. Suurin osa Uutta Suomea aiemmin tukeneista yrityksistä oli itsekin ajautunut pahoihin talousvaikeuksiin. Lehden kuoleman taustalla oli Jakobsonin mukaan myös se, että 1970-luvulla vaikuttaneet ideologiset motiivit olivat sosialistisen yhteiskuntajärjestelmän luhistuttua menettäneet merkityksensä; markkinatalous oli voittanut, Uusi Suomi oli tehnyt tehtävänsä ja sai mennä. Uutta Suomea ei pelastanut edes Helsingin Sanomat; päin vastoin Sanoma Oy:n voimahahmo Aatos Erkko sanoi vielä lokakuussa 1991 Keskisuomalaiselle antamassaan haastattelussa Uuden Suomen edeltäjineen olleen aina HS:n aatteellinen vastustaja ja pysyvän sellaisena loppuun saakka.[4]
Sanomalehtenä Uusi Suomi ilmestyi viimeisen kerran 1. lokakuuta 1991. Syyskuun lopulla 1991 Uusi Suomi Oy:n hallitus päätti muuttaa lehden viikkolehdeksi, mutta tämäkään ei enää auttanut. Tappiollisen lehden viimeinen numero ilmestyi 29. marraskuuta 1991.[5]
Rautatiekirjakaupan irtonumeromyynnissä Uusi Suomi oli vuonna 1933 sijalla 6, vuonna 1943 sijalla 3, vuonna 1953 sijalla 7, vuonna 1963 sijalla 11, vuonna 1973 sijalla 43 ja vuonna 1983 sijalla 23.[6]
Uuden Suomen henkisenä jatkajana ilmestyy edelleen Iltalehti, joka aloitti ilmestymisensä vuonna 1980 Uuden Suomen iltapäiväpainoksena.[7] Vuonna 2007 kustantaja Niklas Herlin osti oikeudet Uuden Suomen nimen käyttöön ja perusti syksyllä 2007 samannimisen vain internetissä ilmestyvän verkkolehden.
-
Uuden Suomen etusivu 15. kesäkuuta 1940. Pääuutisena saksalaisten toteuttama Pariisin valtaus ja Neuvostoliiton välirauhan aikana alasampuma suomalainen matkustajalentokone Kaleva. -
Uuden Suomen viimeisen numeron etusivu 29. marraskuuta 1991
Päätoimittajat
- 1919–1921 A. H. Virkkunen
- 1921–1922 E. Nevanlinna
- 1922–1932 Kaarlo Koskimies
- 1932–1940 S. J. Pentti
- 1940–1956 Lauri Aho
- 1956–1967 Eero Petäjäniemi (vuodesta 1965 Pentti Poukan kanssa)
- 1967–1976 Pentti Poukka
- 1976–1989 Johannes Koroma
- 1989–1990 Ari Valjakka
- 1990–1991 Jarmo Virmavirta
Lähteet
- ↑ a b Vesikansa, Jyrki: Levikkikierre jauhaa verkkaisesti Kanava. 5.2.2008. SSL. Viitattu 19.10.2010.
- ↑ Luoma, Jukka: Mitä Missä Milloin 1979, s. 17. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1978. ISBN 951-1-04873-2.
- ↑ Max Jakobson: Vallanvaihto: havaintoja ja muistiinpanoja vuosilta 1974–92, s. 162–163. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-12288-6.
- ↑ Jakobson 1992, s. 162–163.
- ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1993, s. 16. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-12269-X.
- ↑ Kastemaa, Matti J.: Rautakirjalla on puolensa, s. 50–51. tilasto perustuu heinä–syyskuun myyntiin kunakin vuonna. Porvoo: Rautakirja, 1985.
- ↑ Iltalehden tarina
Aiheesta muualla
- Historiallinen sanomalehtikirjasto 1771–1910:
- Suometar (1847–1866)
- Uusi Suometar (1869–1910)
- Jyrki Vesikansa: Sinivalkoiseen Suomeen. Uuden Suomen ja sen edeltäjien historia I. 1847–1939. Otava 1997. ISBN 9789511147961.
- Jyrki Vesikansa: Uuden Suomen viimeinen nousu ja tuho 1976–91, 325-sivuinen historiikki (pdf)