Ero sivun ”Kerttu Saalasti” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Saalasti-salin Saalastinsaliksi |
Päivitetty linkki muistokirjoitukseen |
||
| Rivi 15: | Rivi 15: | ||
==Aiheesta muualla== |
==Aiheesta muualla== |
||
* {{Kirjaviite | Tekijä = Tytti Isohookana-Asunmaa | Nimeke = Yhteinen hyvä - paras hyvä. Kerttu Saalastin elämäkerta | Vuosi = 2008| Julkaisija = Kerttu Saalasti säätiö | Tunniste = ISBN 978-952-92-4524-6}} |
* {{Kirjaviite | Tekijä = Tytti Isohookana-Asunmaa | Nimeke = Yhteinen hyvä - paras hyvä. Kerttu Saalastin elämäkerta | Vuosi = 2008| Julkaisija = Kerttu Saalasti säätiö | Tunniste = ISBN 978-952-92-4524-6}} |
||
* [ |
* [https://www.hs.fi/muistot/art-2000002625442.html Kerttu Saalastin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa] |
||
* {{Edustajamatrikkeli|nro=911412}} |
* {{Edustajamatrikkeli|nro=911412}} |
||
Versio 8. maaliskuuta 2018 kello 13.47
Kerttu Saalasti (o.s. Kallio, 21. syyskuuta 1907 Nivala – 31. tammikuuta 1995 Nivala) oli kansanedustaja, opetusministeri ja opetusneuvos. Hänen vanhempansa olivat presidentti Kyösti Kallio ja Kaisa Nivala.
Elämäkerta
Kerttu Kallio kirjoitti ylioppilaaksi Oulussa 1927 ja hän valmistui agronomiksi vuonna 1936. Hän meni naimisiin samana vuonna maatalousteknikko Filip Teuvo Saalastin kanssa, joka oli kansanedustaja Filip Saalastin poika. Heille syntyi viisi lasta. Kerttu Saalasti jäi leskeksi vuonna 1947 miehensä kuoltua keuhkotautiin.
Saalasti valittiin Nivalan kunnanvaltuustoon ainoana naisena 1937 ja valtuustokautenaan hän oli mukana useissa lautakunnissa, muun muassa köyhäinhoitolautakunnassa. Saalasti toimi eduskunnassa 1948–1962 maalaisliiton kansanedustajana ja 1966–1970 keskustapuolueen edustajana. Vuosina 1966–1970 hän kuului suureen valiokuntaan ollen sen varapuheenjohtaja. Saalasti oli Pohjoismaiden neuvoston jäsenenä 1959–1961 ja uudelleen 1966–1970. Hän oli myös presidentin valitsijamiehenä 1950, 1956, 1962 ja 1968.
Saalasti oli Kekkosen V hallituksen opetusministeri vuosina 1954–1956 ja Sukselaisen I hallituksen opetusministeri 1957. Hänen ministerikautensa suurin henkilökohtainen saavutus oli Oulun yliopiston perustaminen ja yliopisto antoi hänelle lääketieteen ja kirurgian kunniatohtorin arvon vuonna 1972. Lisäksi Oulun yliopisto kunnioitti Kerttu Saalastia nimittämällä Linnanmaalla sijaitsevan juhlasalinsa Saalastinsaliksi. Opetusneuvoksen arvonimen Saalasti sai vuonna 1969. Saalastin mukaan nimetty Kerttu Saalasti -säätiö jakaa apurahoja Oulun Eteläisen alueella toimiville yliopisto-opiskelijoille ja tutkijoille.
Lähteet
- Henkilögalleria, Kari ja Seija Krapu, KirjastoVirma, 2006 (teksti julkaistu aiemmin teoksessa Keskipohjalaisia elämäkertoja: Kokkola, 1995)
Aiheesta muualla
- Tytti Isohookana-Asunmaa: Yhteinen hyvä - paras hyvä. Kerttu Saalastin elämäkerta. Kerttu Saalasti säätiö, 2008. ISBN 978-952-92-4524-6.
- Kerttu Saalastin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
- Kerttu Saalasti Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
| Edeltäjä: Johannes Virolainen Johannes Virolainen |
Suomen opetusministeri 1954−1956 1957 |
Seuraaja: Johannes Virolainen Reino Oittinen |