Näsijärvi

Näsijärvi
Näsijärveä Näsinneulasta nähtynä elokuussa 2005. Siilinkari kuvassa vasemmalla.
Valtiot	Suomi
Paikkakunta	Tampere, Ylöjärvi ja Ruovesi
Koordinaatit	61°34′01″N, 23°46′01″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Laskujoki	Tammerkoski
Järvinumero	35.311.1.001 ja 35.312.1.001
Mittaustietoja
Pinnankorkeus	95,4 m
Pituus	44 km
Rantaviiva	805,824 km
Pinta-ala	256,5724 km²
Tilavuus	3,48533394 km³
Keskisyvyys	13,66 m
Suurin syvyys	65,64 m
Valuma-alue	7 672 km²
Keskivirtaama	73 m³/s
Saaria	710
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Näsijärvi on Pirkanmaalla Tampereella ja Ylöjärvellä sijaitseva järvi, joka on Suomen 16. suurin järvi ja Pirkanmaan suurin järvi. Järven eteläpäässä sijaitsee Tampereen kaupungin keskusta ja pohjoisessa Ruoveden maaseutu.

Maantietoa

Järven pinta-ala on 25 700 hehtaaria eli 257 neliökilometriä. Se on 43,6 kilometriä pitkä ja 27 kilometriä leveä. Järven pituus on mitattu Kurun Sammalistonlahdelta Tampereen Kortelahteen. Sen leveys on mitattu puolestaan Viitapohjan Paarlahden pohjukasta Kyrönlahden pohjukkaan. Järveltä löytyy kuitenkin vain harvoja, järven pituussuuntaan nähden poikittaisia, yli 10 kilometriä leveitä järvenselkiä. Sen tilavuus on 3 490 miljoonaa kuutiometriä eli 3,49 kuutiokilometriä. Järven keskisyvyys on 14,7 metriä (tai myös 13,66 metriä ) ja suurin syvyys on 65,6 metriä.

Järvenosat

Järvi jakautuu kolmeen selkäalueeseen, jotka ovat Näsinselkä, Koljonselkä ja Vankavesi. Näsinselkä alkaa etelässä Tampereelta, jossa se laajenee länteen Lielahtena ja itään Aitolahtena. Aitolahden päässä se laajenee pieneksi Niihamanseläksi, josta erkanee kaakkoon Olkahistenlahti ja koilliseen Merjanlahti ja Laalahti. Lielahden ja Lentavänniemen pohjoispuolella sijaitsee Siivikkalanlahti ja sen perällä Ryydynpohja. Näsinselkä vaihtuu pohjoisessa Iso-Otavan saaren jälkeen Koljonseläksi. Saarten kohdalla idästä järvelle päin työntyy leveä niemi, jonka eteläkärki on nimeltään Paavolanniemi. Sen eteläpuolelta työntyy koilliseen viisi kilometriä pitkä Tervalahti, jonka sivulahtena on Uskalinlahti. Näsinselän vastarannalla sijaitsee Laakonselkä, joka on yli neljä kilometriä pitkä ja kapeneva lahti.

Koljonsekä on lähes 13 kilometriä pitkä ja siitä työntyy sivuille pitkiä lahtia. Heti eteläpäässä sijaitsee luoteeseen päin tunkeutuva Kaiharinlahti, joka on 7,5 kilometriä pitkä. Vastarannalta alkaa heti Paavolanniemen pohjoispuolelta huomaamattomasti Koivusalmi, joka johdattaa Käälahteen ja sen perällä Kaitaveden salmea myöten Paarlahteen. Koljonselältä on matkaa lahden pohjukkaan yli 15 kilometriä. Paarlahdessa on lisäksi monia sivulahtia. Käälahden vieressä on Kääniemi, jonka pohjoispuolella sijaitsee Teiskonlahti. Sen takana sijaitsevat Kirkkojärvi ja Kaletonjärvi, jotka voidaan tulkita Koljonselän lahdenpohjukaksi ja joka on kuusi kilometriä pitkä. Teiskonlahden vastapuolella sijaitsee laaja Pengonlahti, jonka pohjukassa sijaitsee Kyrönlahti. Pengonlahti on yli 10 kilometriä pitkä, kun matkaa mitataan lahdensuun saarten luota. Koljonselkä kapenee pohjoispäässä, ja ennen sen suuria saaria siitä kääntyy kaakkoon päin viisi kilometriä pitkä Pöllöselkä.

Koljonselkän ja Vankaveden välissä sijaitsee saaristo, jonka eteläpuolelta järven ylittää Sisä-Suomen reunamuodostuma. Sokkeloisen järvenosan pohjoispuolella sijaitsee Vuolteenniemen ja Honkaniemen puolei kilometriä leveässä välissä Kirvessaari ja Unnekivensalmi, jonka pohjoispuolella aukeaa järvenselkä. Selkä jatkuu koilliseen 9 kilometriä, missä sijaitsee Vankaselän toinen järvenselkä. Vankaselkä on kapeampi kuin Koljonselkä, mutta sen luoteispuolelle työntyvät Kukkulanselän lahti ja Kurunlahti. Kukkulanselkä jää suurien saarten Muuraisen ja Taninsaaren taakse suojaan. Kurunlahti on kapenevan lahden lahdenpää. Vankaveden itäpäässä työntyy Uniniemen vierestä pohjoiseen huomaamaton lahti, joka päässä sijaitseekin Muroleen koski. Kosken yläpuolella sijaitsee Palovesi, joka on oma järvensä. Sen vedenpinnan korkeus on 60 senttimetriä korkeammalla kuin Näsijärvellä.

Saaret

Järvessä on laskettu olevan 710 saarta. Niiden yhteispinta-ala on 984 hehtaaria, mikä on noin 3,8 % järven kokonaispinta-alasta. Saarista vain Iso-Otava (113 ha ) on yli neliökilometrin suuruinen, mutta 100 muuta saarta ovat yli hehtaarin suuruisia, ja 496 saarta ovat vielä yli aarin kokoisia, mutta loput 113 saarta ovat tätä pienempiä. Kartoissa nimeltään mainittuja merkittäviä saaria ovat etelästä lukien Siilinkari, joka näkyy Tampereen rannoilta käsin, Pallosaari, Karso, Harvasalo ja Pikku-Otava, jotka sijaitsevat kaikki Näsinselällä. Kaiharinlahdella ovat Niinisaari, Korpinsaari, Lammassaari ja Äijänsaari. Koljonselkä on avointa järvenosaa, mutta sieltä voidaan mainita Taulasalo, Koljonsaari, Selkäsaari, Iso Lammassaari, Heinisaari ja Säynäsaaret. Koljonselän pohjoisosissa sijaitsevat Lehtisaari, Kontusaari, Vetämäkanta, Vähä Vesassalo, Iso Vesassalo, Toltaansalo ja Iso Leppisalo (31 ha ). Ylös Vankavedelle mentäessä löytyy lännestä Taninsaari (38 ha ), Muurainen (47 ha ) ja Pikku-Muurainen, jotka suojaavat Kukkulanselkää. Vankaselällä ovat vielä Onniansaari (49 ha ) ja Lietsaari. Saarten rantaviivan yhteispituus on 223 kilometriä.

Geologiaa

Järven etelärannan poikittain kulkee saumamuodostuma, joka on lyhyt osuus Salpausseliltä Lahden pohjoispuolelta alkavasta harjujaksosta, joka päättyy parinsadan kilometrin päässä Suomenselälle. Sen Kalevankankaan korkein kohta nousee 135 metrin korkeuteen ja Pispalanharjun ja Pyynikinharjun korkeimmat kohdat 155 metriin, mikä on noin 60 metriä korkeammalle kuin Näsijärven vedenpinta.

Näsinselän keskivaiheella järven ylittää kallioperän murroslinja, joka kulkee itä-länsi-suuntaisena Käälahden ja Kaiharinlahden kohdalla. Murroslinjan eteläpuolella kallioperä on liuskekiveä ja pohjoispuolella syväkiveä. Murroslinja on kulunut paikoin syväksi kalliorotkoksi, jonne jääkauden aikana kertyneet moreenikerrokset puhdistuivat jääkauden päättymisen aikana jäätikköjokien virtauksissa. Murroslinja on helposti havaittavissa Näsijärven itäpuolella, jossa se jatkuu Käälahden jälkeen itään 12 kilometriä pitkänä Paarlahtena.

Jääkauden aikainen Sisä-Suomen reunamuodostuma ylittää Näsijärven Koljonselällä järven lounas-koillissuuntaisena. Jääkaudella kesäisten sulamisvesien tuomat sora- ja hiekka-ainekset kerääntyivät jäätikön reunan eteen ja muodostivat siihen harjuja. Samaan aikaan talvisten ja kesäisten olosuhteiden vaikutuksesta mannerjäätikön reuna vuorotellen puski talvisin kesällä syntyneitä harjuja eteenpäin ja kesäisin se vetäytyi niistä erilleen. Hiekan ja soran joukkoon sekoittui jäätikön tuomaa moreenia ja näin syntyneet pääteselänteet ovatkin sekoitus näistä maa-aineksista. Näiden pääteselänteiden kanssa samanikäisiä harjuja tai deltoja esiintyy noin 250 kilometriä pitkällä rintamalla, jota kutsutaan myös nimellä Sisä-Suomen reunamuodostuma. Muodostuman läntinen reuna alkaa Jämijärvellä Hämeenkankaalla ja jatkuu Hämeenkyrön keskustaajaman läpi itään ja se tulee Näsijärvelle Kyrönlahden eteläpuolelta, sukeltaa veteen Pengonpohjan lahdessa, jossa reunamuodostuma kurkistaa Kuhaluotona vedestä ja sitten se nousee Kotkannokassa ylös järvestä. Reunamuodostuma ylittää niemimaan Länsi-Teiskon eteläpuolelta ja sitten se ylittää Näsijärven Koljonselän pohjoisosassa sukeltamalla Kariniemessä järveen, kurkistaen vedestä Vetämäkantana. Reunamuodostuma jatkaa Yrjönkylän ja Kaanaan kautta koilliseen Teiskon lentokentälle. Koljonselän keskellä kulkee järven pohjassa kallioperän murros, jonka muodostaman syvänteen löytää seuraamalla Leppäjärven suuntaista laaksoa järvelle. Murros jatkuu Koljonselän itärannalle, jossa se näkyy Terälahtena ja sen itäpuolisessa Kirkkojärvessää lahtina. Toinen kalliomurros ylittää Koljonselän Vähä- ja Ison Vesassalon saarten välistä.

Myös Vankaveden eteläosassa muodostavat kallioperän murrokset Näsijärven pohjaan syvänteitä ja rannoille lahtia. Esimerkiksi Parkkuussa Parkkuunlahti ja Kiertäänperä kuuluvat murrokseen, joka jatkuu Nimettömänojan laaksona luoteeseen ja ylittää Näsijärven Toikossa ja Löytänänjärven itäpuolella. Myös Sikkilänjoen laakso jatkuu Jakaman poikki ja jatkuu kaakkoon päin Leppälahteen. Monet Vankaveden Kurun puoleisella rannoilla olevat kallioperän murrokset ovat pohjois-etelä-suuntaisia. Ne alittavat järvenselän Kurunlahden suunnassa useasta kohtaa ja jatkavat vielä Kukkulanselän alitse.

Asutus

Järven rantaviivan pituus on 806 kilometriä ja tähän lukuun sisältyvät myös saarien rannat. Näsijärven rannalla sijaitsevat muun muassa Tampere, Ylöjärvi ja Kuru. Tampereella Näsijärven eteläpäässä, Särkänniemen huvipuistossa sijaitsee korkea näkötorni Näsinneula, joka on myös Suomen korkein rakennus. Särkänniemen vieressä sijaitsee Mustalahden satama.

Luonnontila

Näsijärven eteläosassa järven vesi on luokiteltu fysiokemiallisesti erinomaiseksi, biologisesti hyväksi, kemiallisesti hyvää huonommaksi ja ekologisesti hyväksi.

Näsijärven pistekuormittajat ovat lähinnä yhteiskunnan jätevedenpuhdistamot ja yksittäiset teollisuuslaitokset. Puhdistamoiden tulokset ovat olleet hyviä. Tilanne oli aiemmin paljon huonompi, kunnes suuret paperi- ja sellutehtaat lopettivat toimintansa. Näsijärven eteläosaan laskivat jätevetensä Näsijärven Pahvi Oy ja Haarlan Paperitehtaat, jotka lopettivat toimintansa vastaavasti vuosina 1983 ja 1989. Vuonna 2008 M-real Oyj ja Ligno Tech Finland Oy tehtaiden sulkeminen paransi edelleen Näsijärven eteläosan tilannetta huomattavasti. Mänttän tehtaiden sellunvalmistuksen vuonna 1991 lopettamisen vaikutus Näsijärven pohjois- ja keskialueiden luonnontilaan on ollut merkittävä. Näsijärven eteläpäätä kuormittavat edelleen Tampereen Sähkölaitoksen Naistenlahden voimalaitos, Tampereen Veden Kaupinojan pintavesilaitos ja Tampereen Kaukolämpö Oy.

Virkistys

Vesiliikenne

Näsijärvellä kulkee kesäisin vilkkaasti liikennöity Tampereelta Muroleen kanavan kautta Virroille johtava laivareitti, joka on niin sanotun Runoilijan tien eteläosa. Järvellä toimii useita veneseuroja, jotka ovat usein paikkakuntakohtaisia. Muita veneilijöitä varten on rakennettu lukuisia veneenlaskupaikkoja.

Kalastus ja ravustus

Näsijärvi ja sen lähialueet muodostavat Näsijärven kalastusalueen. Järvessä elää yleisenä ahven, hauki, järvilohi, kiiski, kuha, kuore, lahna, made, muikku, pasuri, salakka, siika, sorva, särki ja taimen. Näiden lisäksi tavataan harvalukuisena ankerias, harjus, kirjolohi, kivisimppu, kymmenpiikki, pikkunahkiainen, puronieriä, ruutana, spleiknieriä, suutari ja säyne. Satunnaisesti tavattavia lajeja ovat härkäsimppu ja sulkava. Näistä kalalajeista ovat taloudellisesti tärkeimmät hauki, ahven, siika, kuha, muikku, lahna ja made. Vapaa-ajan kalastajien tavoitelluimmat lajit ovat taimen ja järvilohi. Ammattikalastusta harjoittaa yleensä noin viisi ja ammattiravustusta viisi kalastajaa. Näsijärvellä on rapuruttoa, joten jokirapuja on järvessä hyvin vähän. Vuosina 1991–1997 järveen istutettiin täplärapua, joka näyttää kestävän Näsijärven rapuruton hyvin ja laji menestyy.

Säännöstely ja vedenkorkeudet

Tammerkoski

Tammerkoski, joka laskee 18,2 metriä alempana sijaitsevaan Pyhäjärveen, on nykyään padottu energiantuotantoa varten ja sen veden juoksutuksia säädellään padon ympäristöluvassa. Säännöstelyn hoitaa Tampereen sähkölaitos Näsijärven säännöstely-yhtiön puolesta. Tavoitteena on hallita Näsijärven vedenpintaa samalla, kun tuotetaan sähköenergiaa. Veden virtaamista on pidetty kirjaa vuodesta 1933 asti ja tällä aikavälillä on joen keskivirtaama (MQ) ollut 65 kuutiometriä sekunnissa (m³/s). Kun tarkasteluväliksi otetaan viimeiset vuodet 1980–2008, tulee keskivirtaamaksi 73 m³/s. Joen keskiylivirtaama (MHQ) on ollut 142 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) 2,4 m³/s, mutta suurin vuosittainen virtaama (HQ) on ollut 247 m³/s (kesäkuussa 1988) ja pienin (NQ) 0 m³/s.

Vedenkorkeudet

Järven vedenpinnan korkeus on 65,4 metriä mpy. Järvi on säännöstely siten, että vedenpinnan korkeudeksi on määrätty raja-arvot 94,13 metriä ja 95,62 metriä mpy. Suurin mahdollinen säännöstelyväli on siten 1,49 metriä, mikä vastaa Näsijärvessä 385 miljoonan kuutiometrin vesitilavuutta.

Näsijärven vedenpinnan korkeuteen on yritetty vaikuttaa jo 1800-luvulla, ja kun joki lopulta oli padottu kokonaan, järveä on myös säännöstelty. Ensimmäinen säännöstelyehto on vuoden 1923 lupapäätöksessä. Sitä ei päivitetty vuosina 1937 ja 1945, jolloin kiinnitettiin ainoastaan huomiota yksittäisten voimaloiden toimintaan. Vasta vuonna 1980 annettiin tarkistetut lupaehdot, joita edelleen noudatetaan. Vuosien 1911 ja 1979 välisenä aikana on vedenpinnan keskikorkeus ollut 94,99 metriä mpy. ja vuosina 1980–2008 se on ollut 95,03 metriä mpy. Kesäkuukaisina vesi on yleensä parikymmentä senttimetriä näitä arvoja korkeammalla. Alin vedenkorkeus on nykyään (1980–2008) ollut keskimäärin 93,92 metriä ja ylin vedenkorkeus 95,49 metriä mpy. Yhden vuoden aikana mitattujen vedenkorkeuserojen vaihteluväli on ollut 1,15 metriä. Pienin yhden vuoden aikainen vedenkorkeusero on ollut 0,59 metriä (vuonna 1990) ja suurin 1,54 metriä (vuonna 1981).

Järven jäätyminen

Näsijärven jäätymisestä on laadittu tilastoja vuodesta 1836 alkaen. Jäätymisen ja jäiden lähdön julistaa Tampereen kaupungin satamapäällikkö. Jäätilanne todetaan suurten selkien Näsinselän ja Koljonselän mukaan. Näsijärvi jäätyy keskimäärin 19. joulukuuta ja jäät lähtevät 8. toukokuuta. Varhaisin kirjattu jäätyminen on tapahtunut 7.11.1910 ja myöhäisin 31.1.2008. Vastaavasti varhaisin jäidenlähtö on tapahtunut 13.4.2014 ja myöhäisin 17.6.1867, jolloin Suomea vaivasivat suuret nälkävuodet.

Historiaa

Jääkauden päättyminen

Aivan viime jääkauden loppuvaiheessa mannerjäätikkö suli Näsijärveltä pois noin 11 300 vuotta sitten (Keuruun jäänperääntymisvaihe ) ja jäätikön reuna vetäytyi pohjoiseen jonnekin Virtain ja Kihniön taajamien eteläpuolelle. Silloin paikallinen ilmasto kylmeni äkisti eikä jäätikkö enää sulanut yhtä nopeasti kuin aikaisemmin. Sen seurauksena jäätikkö alkoi edetä (Jyväskylän etenemisvaihe ) ja ehti Länsi-Teiskon ja Terälahden lähettyville, missä jäätikön reuna pysähtyi noin 11 000 vuotta sitten noin 100 vuodeksi muodostaen päätemoreeniselänteen, joka kuuluu Sisä-Suomen reunamuodostumaan . Reunamuodostumisen jälkeen ilmasto lämpeni taas, jolloin jäätikön reuna vetätyi Perämeren rannikon suuntaan. Tällöin Näsijärvi vapautui jäätikön alta lopullisesti.

Jääkauden jälkeen

Jääkauden jälkeen maan kamara oli nykyistä paljon syvemmällä. Jäästä vapautunut muinainen Itämeri oli Yoldia-vaiheessaan ja sen vedenpinta huuhtoi aluksi mäkiä ja kallioita noin 170–165 metrin korkeudella mpy. Silloin näkyi vain seudun kaikkein korkeimmat kohdat Yoldiameren pinnalla, mutta myöhemmin maankohoaminen nosti veden alta uutta maata. Saaristo tiheni niemimaiksi ja lopulta alkoi Näsijärven ympäristö nousta vedestä. Tuleva järvi erottui heikosti pohjoiseen aukeavana Itämeren Ancylus-vaiheen lahtena, jonka lahdensuu oli yhteydessä avoveteen useita väyliä pitkin. Maankohoamisen seurauksen väylä toisensa jälkeen maatui ja lahdella oli lopuksi enää yksi lahdensuu jäljellä.

Näsijärven ja Tammerkosken syntyvaiheet

Muinais-Näsijärvi kuroutui maankohoamisen seurauksena Itämerestä senAncylus-vaiheessa erilliseksi järveksi noin 9 000 vuotta sitten (ajankohdaksi on ehdotettu myös 6400–6200 eaa. tai 8 000 vuotta sitten ). Kuroutumiskohta oli Alavuden Sampsalammen kohdalla, jossa virtasi aluksi hyvin lyhyt Perämereen laskeva joenuoma. Muinais-Näsijärvi oli nykyistä Näsijärveä huomattavasti suurempi, vaikka sen vedenpinta oli Tampereella noin 5 metriä alempana kuin se on nykyään . Maankohoamisen takia lasku-uoma piteni meren peräännyttyä kauemmaksi ja muinainen lasku-uoma haki maastosta Lapuanjoen nykyäänkin käyttämän reitin. Perämerellä tapahtuvan nopeamman maankohoamisen vuoksi Näsijärven luoteispää kohosi nopeammin kuin järven eteläpää, jolloin järvialtaan pohja kallistui kohti etelää. Jatkuvan kallistumisen vuoksi järven vedenpinta kohosi kaiken aikaa ja se aiheutti järven eteläpäässä hitaan tulvan, joka on nostanut vedenpintaa Tampereella yhteensä 8 metriä. Kun noin 7 500 vuotta sitten (on myös ehdotettu 5600 eaa., 5 000 vuotta sitten tai 6 500 vuotta sitten ) järven vesi oli kohonut 3 metriä nykypinnan yläpuolelle, murtautui vesi Pyynikinharjun matalimman kohdan yli ja valloilleen päässeet vedet puhdistivat harjun löyhään maaperään leveän uoman ja uursivat uoman keskelle kivisen Tammerkosken. Tammerkosken vesi laski Pyhäjärveen, joka laski nykyistä Kokemäenjoen käyttämää lyhyttä alkureittiä pitkin suoraan Selkämereen. Näsijärven vedenpinta aleni samalla muutaman metrin, joka riitti kuivattamaan pohjoisessa Lapuanjoen luusuassa sen laskukynnyksen. Näin oli Näsijärven laskusuunta vaihtunut Perämereltä Selkämerelle yhden kevään aikana ja järven vanhaan luusuaan siirtyi Pispalan vedenjakaja Suomenselän vedenjakajaksi.

Muinaisrantoja

Pispalan ja Pyynikin harjut ovat syntynyt jäätikkökielekkeiden saumaan eli se on niin sanottu saumaharju. Kun jäätikkö suli jäi Pispalan harju veden alle, mutta se alkoi maankohoamisen johdosta nousta pinnalle. Tässä vaiheessa aallokko alkoi kuluttamaan harjun kylkiä. Joihinkin paikkoihin ja eri korkeuksille on jäännyt jäljelle kivikkorivejä, jotka syntyivät aallokon kuluttaessa hiekan pois kivien ympäriltä. Näitä muinaisrantoja esiintyy Pispalanharjulla ja Pyynikin harjulla sekä Näsijärven että Pyhäjärven puolilla. Muuallakin Näsijärven lähialueilla on tavattu muinaisrantoja.

Vesistösuhteet

Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Näsijärven–Ruoveden alueen (35.3) Näsijärven alueella (35.31), jonka Näsijärven lähialueeseen (35.311) ja Vankaveden alueeseen (35.312) järvi kuuluu. Valuma-alueen alapää sijaitsee Tammerkoskessa, jossa sen yläpuolinen valuma-alueen pinta-ala on 7 672 neliökilometriä ja alueen järvisyys on 13,9 %. Näsinselällä vesi vaihtuu keskimäärin kerran 290 vuorokaudessa.

Järvi saa pääosan vedestään Muroleen kanavan ja Muroleenkosken kautta Palovedeöt', ja tämä edelleen Ruovedeltä, joka kerää vetensä Ähtärin reitiltä ja Pihlajaveden reiteiltä pohjoisesta ja Keuruun reitiltä idästä, ja joiden yhteenlaskettu valuma-alueen pinta-ala on 6 102 neliökilometriä (km²). Pienempiä järveen laskevia valuma-alueita ovat Keihäsjoen (192 km²), Jakaman (157 km²), Karjulanjoen (138 km²), Elänteen (75 km²), Velaatanjoen (106 km²) ja Pukalan (69 km²) valuma-alueet.

Näsijärven lähialueella on 72 yli hehtaarin kokoista järveä tai lampea, jotka laskevat suoraan tai välillisesti järveen. Niistä huomattavimmat ovat Näsijärven itärantalla Niihamajärvi (8 ha), joka laskee Aitolahteen, Vääräjärvi (32 ha), joka laskee Tervalahteen, Valkeajärvi (31 ha) ja Kukonjärvi (16 ha), jotka laskevat Paarlahden Matehiseen sekä Ahvenlammi (15 ha) ja Syväjärvi (13 ha), jotka laskevat Paarlahden pohjukkaan, sitten on Haikanlahteen laskevat Iso Ripojärvi (21 ha) ja Kuusjärvi (16 ha), ja vielä Toijalanjärven lahteen laskeva Taulajärvi (50 ha). Näsijärven länsirannalla on Ylöjärvellä Siivakkalanlahteen laskeva Ilmarinjärvi (19 ha), Laakonselälle laskevat Mastosjärvi (15 ha), Antaverkanlammi (4 ha) ja Kaitijärvi (17 ha), Lempiäniemellä Perttulanlahteen laskeva Kohmalanjärvi (6 ha), Ylisen pohjoispuolelle laskeva Säynäväjärvi (7 ha) ja Kyöstilän Kaskilahteen laskeva Himotunjärvi (9 ha) sekä Huhkaankylältä Kaiharinlahteen tuleva Majajärvi (6 ha). Lopulta suureen Pengonpohjaan laskevat Koijärvi (10 ha), Leppäjärvi (25 ha) ja Iso Haapajärvi (13 ha).

Vankaveden alueella on 17 yli hehtaarin kokoista järveä tai lampea, jotka laskevat suoraan tai välillisesti järveen. Niistä huomattavimmat ovat Vanhankylänjärvi (13 ha) ja Pimeäjärvi (10 ha), jotka laskevat Kukkulanperään, Yläisjärvi (20 ha), joka laskee Kurunlahteen, Iso Majajärvi (10 ha), joka laskee Paappasenlahteen, ja vielä Keskinen (13 ha), joka laskee Murolelahteen.

Näsijärvi laskee vetensä Tammerkosken ja Pyhäjärven kautta Kokemäenjokeen, joka laskee Porissa Itämeren Selkämereen.

Katso myös

• Luettelo Suomen sadasta suurimmasta järvestä

Kuvia

Panoraamakuva Kaupinojanlahdelta Näsijärvelle syyskuussa 2013.

Näsijärven etelärannalla Tampereella on runsaasti asutusta. Ennen siellä oli myös paljon teollisuutta. Kuva heinäkuulta 2013.

Katso myös

• HL Kuru – upposi 1929 Siilinkarin lähellä ja lähes 140 ihmistä hukkui
• Luettelo Suomen sadasta suurimmasta järvestä
• Rauhaniemen kansankylpylä
• S/S Tarjanne

Lähteet

• Marjatta Koivisto (toim.): Jääkaudet. Porvoo: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3.
• Wuolijoki, Aino & Iltanen, Jussi: Aino – Suuri Suomen kartasto. Genimap, 2005. ISBN 951-593-963-1.
• Vesterinen, Jussi: Näsijärven kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma vuosille 2010–2014, 20.3.2010
• Perälä, Harri: Tampereen seudun yhteistarkkailu vuonna 2016, Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n julkaisu 778, ISSN 0781-8645

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Näsijärvi Wikimedia Commonsissa

• Näsijärven kalastusalue
• Sää ja tuuli Näsijärven Siilinkarilla
• Mustonen, Tero: Endemic time-spaces of Finland: Aquatic regimes. Fennia - International Journal of Geography, 2014, 192. vsk, nro 2, s. 120–139. Helsinki: Suomen Maantieteellinen Seura. ISSN 1798-5617. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 7.2.2016. (englanniksi)