Ero sivun ”Uusi Suomi” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
52 241 muokkausta
Ei muokkausyhteenvetoa
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
52 241 muokkausta
Rivi 22: Rivi 22:
Uuden Suomen edeltäjiä olivat [[Uusi Suometar]] ja sen edeltäjä [[Suometar]]. Suomettaren ensimmäinen numero ilmestyi [[12. tammikuuta]] [[1847]].<ref name="US">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.sanomalehtimiesliitto.fi/ARTIKKELIT/uusisuomi_01kanava.htm | Nimeke=Levikkikierre jauhaa verkkaisesti | Ajankohta=5.2.2008 | Tekijä=Vesikansa, Jyrki | Julkaisu=Kanava | Julkaisija=SSL | Viitattu=19.10.2010 }}</ref> Sen perustajana pidetään [[Paavo Tikkanen | Paavo Tikkasta]]. Lehden tavoitteena oli suomalaisuuden asian ajaminen ja kansan sivistäminen. Suometar kuitenkin lakkautettiin vuonna [[1866]].<ref name="US"/> Uuden Suomen suora edeltäjä oli vuodesta [[1869]] ilmestynyt [[fennomania|fennomaani]]aatteen äänenkannattaja Uusi Suometar, joka lakkautettiin vuonna [[1918]]. Lehden toimittajana toimi 36 vuoden ajan [[Viktor Löfgren]].
Uuden Suomen edeltäjiä olivat [[Uusi Suometar]] ja sen edeltäjä [[Suometar]]. Suomettaren ensimmäinen numero ilmestyi [[12. tammikuuta]] [[1847]].<ref name="US">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.sanomalehtimiesliitto.fi/ARTIKKELIT/uusisuomi_01kanava.htm | Nimeke=Levikkikierre jauhaa verkkaisesti | Ajankohta=5.2.2008 | Tekijä=Vesikansa, Jyrki | Julkaisu=Kanava | Julkaisija=SSL | Viitattu=19.10.2010 }}</ref> Sen perustajana pidetään [[Paavo Tikkanen | Paavo Tikkasta]]. Lehden tavoitteena oli suomalaisuuden asian ajaminen ja kansan sivistäminen. Suometar kuitenkin lakkautettiin vuonna [[1866]].<ref name="US"/> Uuden Suomen suora edeltäjä oli vuodesta [[1869]] ilmestynyt [[fennomania|fennomaani]]aatteen äänenkannattaja Uusi Suometar, joka lakkautettiin vuonna [[1918]]. Lehden toimittajana toimi 36 vuoden ajan [[Viktor Löfgren]].


Vuonna [[1919]] perustettiin itse '''Uusi Suomi''', joka oli [[Kokoomus|kokoomuksen]] pää-äänenkannattaja vuoteen [[1976]] asti. Vuoden 1976 jälkeen Uusi Suomi julistautui riippumattomaksi porvarilliseksi lehdeksi. 1970-luvulla lehti ajautui kuitenkin taloudellisiin ongelmiin<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Luoma, Jukka | Nimeke = Mitä Missä Milloin 1979 | Vuosi = 1978 | Sivu = 17 | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Tunniste=ISBN 951-1-04873-2}}</ref>. Vuonna 1977, jolloin Uuden Suomen eloon jääminen oli veitsen terällä, [[Elinkeinoelämän valtuuskunta]] (EVA) aloitti lehden elvyttämiseksi tukikampanjan, jolla se saatiinkin sillä kerralla jaloilleen. EVA piti Uutta Suomea tärkeänä [[markkinatalous|markkinatalouden]] puolustajana aikana, jolloin länsimaisia arvoja kohtaan suuntautui voimakas yhteiskunnallinen kritiikki.<ref>Max Jakobson: ''Vallanvaihto: havaintoja ja muistiinpanoja vuosilta 1974–92'', s. 162–163. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-12288-6.</ref>
Vuonna [[1919]] perustettiin itse '''Uusi Suomi''', joka oli [[Kokoomus|kokoomuksen]] pää-äänenkannattaja vuoteen [[1976]] asti. Vuoden 1976 jälkeen Uusi Suomi julistautui riippumattomaksi porvarilliseksi lehdeksi. 1970-luvulla lehti ajautui kuitenkin taloudellisiin ongelmiin<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Luoma, Jukka | Nimeke = Mitä Missä Milloin 1979 | Vuosi = 1978 | Sivu = 17 | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Tunniste=ISBN 951-1-04873-2}}</ref>. Vuonna 1977, jolloin Uuden Suomen eloon jääminen oli veitsen terällä, [[Elinkeinoelämän valtuuskunta|Elinkeinoelämän valtuuskunnan]] (EVA) toimitusjohtaja [[Max Jakobson]] ja puheenjohtaja [[Mika Tiivola]] sekä Uusi Suomi Oy:n hallituksen puheenjohtaja [[Jaakko Lassila]] aloittivat lehden elvyttämiseksi tukikampanjan, jolla se saatiinkin sillä kerralla jaloilleen. EVA piti Uutta Suomea tärkeänä [[markkinatalous|markkinatalouden]] puolustajana aikana, jolloin länsimaisia arvoja kohtaan suuntautui voimakas yhteiskunnallinen kritiikki.<ref>Max Jakobson: ''Vallanvaihto: havaintoja ja muistiinpanoja vuosilta 1974–92'', s. 162–163. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-12288-6.</ref>


Uusi Suomi alkoi olla ahdingossa 1980-luvun lopussa, ja 1990-luvun alun lamassa ei mistään enää löytynyt voimia lehden pelastamiseksi. Lehden kuoleman taustalla oli [[Max Jakobson]]in mukaan myös se, että 1970-luvulla vaikuttaneet ideologiset motiivit olivat itäisen yhteiskuntajärjestelmän luhistuttua menettäneet merkityksensä; markkinatalous oli voittanut, Uusi Suomi oli tehnyt tehtävänsä ja sai mennä. Uutta Suomea ei pelastanut edes [[Helsingin Sanomat]]; päin vastoin [[Sanoma]] Oy:n voimahahmo [[Aatos Erkko]] sanoi vielä lokakuussa 1991 [[Keskisuomalainen|Keskisuomalaiselle]] antamassaan haastattelussa Uuden Suomen edeltäjineen olleen aina HS:n aatteellinen vastustaja.<ref>Jakobson 1992, s. 163.</ref> Sanomalehtenä Uusi Suomi ilmestyi viimeisen kerran [[1. lokakuuta]] 1991. Syyskuun lopulla 1991 Uusi Suomi Oy:n hallitus päätti muuttaa lehden viikkolehdeksi, mutta tämäkään ei enää auttanut. Tappiollisen lehden viimeinen numero ilmestyi [[29. marraskuuta]] [[1991]].<ref>''Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1993'', s. 16. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-12269-X.</ref>
Uusi Suomi alkoi olla ahdingossa 1980-luvun lopussa, ja 1990-luvun alun lamassa ei mistään enää löytynyt voimia lehden pelastamiseksi. Lehden kuoleman taustalla oli Max Jakobsonin mukaan myös se, että 1970-luvulla vaikuttaneet ideologiset motiivit olivat itäisen yhteiskuntajärjestelmän luhistuttua menettäneet merkityksensä; markkinatalous oli voittanut, Uusi Suomi oli tehnyt tehtävänsä ja sai mennä. Uutta Suomea ei pelastanut edes [[Helsingin Sanomat]]; päin vastoin [[Sanoma]] Oy:n voimahahmo [[Aatos Erkko]] sanoi vielä lokakuussa 1991 [[Keskisuomalainen|Keskisuomalaiselle]] antamassaan haastattelussa Uuden Suomen edeltäjineen olleen aina HS:n aatteellinen vastustaja.<ref>Jakobson 1992, s. 163.</ref> Sanomalehtenä Uusi Suomi ilmestyi viimeisen kerran [[1. lokakuuta]] 1991. Syyskuun lopulla 1991 Uusi Suomi Oy:n hallitus päätti muuttaa lehden viikkolehdeksi, mutta tämäkään ei enää auttanut. Tappiollisen lehden viimeinen numero ilmestyi [[29. marraskuuta]] [[1991]].<ref>''Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1993'', s. 16. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-12269-X.</ref>


[[Rautakirja|Rautatiekirjakaupan]] irtonumeromyynnissä Uusi Suomi oli vuonna 1933 sijalla 6, vuonna 1943 sijalla 3, vuonna 1953 sijalla 7, vuonna 1963 sijalla 11, vuonna 1973 sijalla 43 ja vuonna 1983 sijalla 23.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Kastemaa, Matti J. | Nimeke =Rautakirjalla on puolensa | Vuosi = 1985| Luku = | Sivu = 50–51 | Selite = tilasto perustuu heinä–syyskuun myyntiin kunakin vuonna | Julkaisupaikka =Porvoo | Julkaisija = Rautakirja | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 4.9.2012 | Kieli = }}</ref>
[[Rautakirja|Rautatiekirjakaupan]] irtonumeromyynnissä Uusi Suomi oli vuonna 1933 sijalla 6, vuonna 1943 sijalla 3, vuonna 1953 sijalla 7, vuonna 1963 sijalla 11, vuonna 1973 sijalla 43 ja vuonna 1983 sijalla 23.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Kastemaa, Matti J. | Nimeke =Rautakirjalla on puolensa | Vuosi = 1985| Luku = | Sivu = 50–51 | Selite = tilasto perustuu heinä–syyskuun myyntiin kunakin vuonna | Julkaisupaikka =Porvoo | Julkaisija = Rautakirja | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 4.9.2012 | Kieli = }}</ref>

Versio 18. helmikuuta 2018 kello 11.51

Tämä artikkeli käsittelee vuoteen 1991 asti ilmestynyttä sanomalehteä. Uusi Suomi on myös vuonna 2007 perustettu verkkojulkaisu.
Uusi Suomi
Lehtityyppi Sanomalehti
ISSN ISSN 0355-5461
Perustettu 1919
Lakkautettu 1991
Päätoimittaja Jarmo Virmavirta (1990–1991)
Sitoutuneisuus Porvarillinen
(1976 asti Kok.)
Kotimaa Suomi
Sivukoko Tabloid
Kieli suomi

Uusi Suomi oli suomalainen päivälehti, joka ilmestyi vuosina 1919–1991.

Historia

Uuden Suomen edeltäjiä olivat Uusi Suometar ja sen edeltäjä Suometar. Suomettaren ensimmäinen numero ilmestyi 12. tammikuuta 1847.[1] Sen perustajana pidetään Paavo Tikkasta. Lehden tavoitteena oli suomalaisuuden asian ajaminen ja kansan sivistäminen. Suometar kuitenkin lakkautettiin vuonna 1866.[1] Uuden Suomen suora edeltäjä oli vuodesta 1869 ilmestynyt fennomaaniaatteen äänenkannattaja Uusi Suometar, joka lakkautettiin vuonna 1918. Lehden toimittajana toimi 36 vuoden ajan Viktor Löfgren.

Vuonna 1919 perustettiin itse Uusi Suomi, joka oli kokoomuksen pää-äänenkannattaja vuoteen 1976 asti. Vuoden 1976 jälkeen Uusi Suomi julistautui riippumattomaksi porvarilliseksi lehdeksi. 1970-luvulla lehti ajautui kuitenkin taloudellisiin ongelmiin[2]. Vuonna 1977, jolloin Uuden Suomen eloon jääminen oli veitsen terällä, Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) toimitusjohtaja Max Jakobson ja puheenjohtaja Mika Tiivola sekä Uusi Suomi Oy:n hallituksen puheenjohtaja Jaakko Lassila aloittivat lehden elvyttämiseksi tukikampanjan, jolla se saatiinkin sillä kerralla jaloilleen. EVA piti Uutta Suomea tärkeänä markkinatalouden puolustajana aikana, jolloin länsimaisia arvoja kohtaan suuntautui voimakas yhteiskunnallinen kritiikki.[3]

Uusi Suomi alkoi olla ahdingossa 1980-luvun lopussa, ja 1990-luvun alun lamassa ei mistään enää löytynyt voimia lehden pelastamiseksi. Lehden kuoleman taustalla oli Max Jakobsonin mukaan myös se, että 1970-luvulla vaikuttaneet ideologiset motiivit olivat itäisen yhteiskuntajärjestelmän luhistuttua menettäneet merkityksensä; markkinatalous oli voittanut, Uusi Suomi oli tehnyt tehtävänsä ja sai mennä. Uutta Suomea ei pelastanut edes Helsingin Sanomat; päin vastoin Sanoma Oy:n voimahahmo Aatos Erkko sanoi vielä lokakuussa 1991 Keskisuomalaiselle antamassaan haastattelussa Uuden Suomen edeltäjineen olleen aina HS:n aatteellinen vastustaja.[4] Sanomalehtenä Uusi Suomi ilmestyi viimeisen kerran 1. lokakuuta 1991. Syyskuun lopulla 1991 Uusi Suomi Oy:n hallitus päätti muuttaa lehden viikkolehdeksi, mutta tämäkään ei enää auttanut. Tappiollisen lehden viimeinen numero ilmestyi 29. marraskuuta 1991.[5]

Rautatiekirjakaupan irtonumeromyynnissä Uusi Suomi oli vuonna 1933 sijalla 6, vuonna 1943 sijalla 3, vuonna 1953 sijalla 7, vuonna 1963 sijalla 11, vuonna 1973 sijalla 43 ja vuonna 1983 sijalla 23.[6]

Uuden Suomen henkisenä jatkajana ilmestyy edelleen Iltalehti, joka aloitti ilmestymisensä vuonna 1980 Uuden Suomen iltapäiväpainoksena.[7] Vuonna 2007 kustantaja Niklas Herlin osti oikeudet Uuden Suomen nimen käyttöön ja perusti syksyllä 2007 samannimisen vain internetissä ilmestyvän verkkolehden.

Päätoimittajat

Lähteet

  1. ↑ a b Vesikansa, Jyrki: Levikkikierre jauhaa verkkaisesti Kanava. 5.2.2008. SSL. Viitattu 19.10.2010.
  2. ↑ Luoma, Jukka: Mitä Missä Milloin 1979, s. 17. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1978. ISBN 951-1-04873-2.
  3. ↑ Max Jakobson: Vallanvaihto: havaintoja ja muistiinpanoja vuosilta 1974–92, s. 162–163. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-12288-6.
  4. ↑ Jakobson 1992, s. 163.
  5. ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1993, s. 16. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-12269-X.
  6. ↑ Kastemaa, Matti J.: Rautakirjalla on puolensa, s. 50–51. tilasto perustuu heinä–syyskuun myyntiin kunakin vuonna. Porvoo: Rautakirja, 1985.
  7. ↑ Iltalehden tarina

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Uusi_Suomi&oldid=17094510”