Ero sivun ”Liivin kieli” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Pjr (keskustelu | muokkaukset) →Aiheesta muualla: korjaus: sonad.oahpa.no/liv/fin/ |
|||
| Rivi 54: | Rivi 54: | ||
|- |
|- |
||
! [[Genetiivi]] |
! [[Genetiivi]] |
||
|mi |
|||
| mīn |
|||
|sin |
|||
| sīn |
|||
| täm |
| täm |
||
|- |
|- |
||
| Rivi 177: | Rivi 177: | ||
;'''Jõvā pǟva! / Jõvvõ päuvõ!''' |
;'''Jõvā pǟva! / Jõvvõ päuvõ!''' |
||
''Hyvää päivää'' |
''Hyvää päivää'' |
||
;'''Minnõn eņtšõn''' |
;'''Minnõn eņtšõn um vajāg''' |
||
''Minä tarvitsen'' |
''Minä itse tarvitsen'' |
||
;'''Ma sīeda kūliz eņtš |
;'''Ma sīeda kūliz eņtš izāst''' |
||
''Minä kuulin sen isältäni'' |
''Minä kuulin sen isältäni'' |
||
;''' |
;'''Minā rõkāndõb rāndakīeldõ''' |
||
''Minä puhun rantakieltä'' (liiviä) |
''Minä puhun rantakieltä'' (liiviä) |
||
<big>'''Tämpõ um nei knaš āiga'''</big> |
|||
''Tänään on niin kaunis ilma'' |
|||
;'''ikš, kakš, kuolm, nēļa, vīž, kūž, seis, kōdõks, īdõks, kim ''' |
;'''ikš, kakš, kuolm, nēļa, vīž, kūž, seis, kōdõks, īdõks, kim ''' |
||
''yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen'' |
''yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen'' |
||
Versio 20. tammikuuta 2018 kello 17.24
| Liivi | |
|---|---|
| Oma nimi | līvõ kēļ, rāndakēļ |
| Tiedot | |
| Alue |
 Latvia |
| Virallinen kieli | ei virallista asemaa |
| Puhujia |
ei äidinkielenään puhuvia noin 25 toisena kielenä puhuvaa |
| Sija | ei 100 suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | latinalainen |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | uralilaiset kielet |
| Kieliryhmä |
suomalais-ugrilaiset kielet suomalais-permiläiset kielet suomalais-volgalaiset kielet itämerensuomalaiset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | – |
| ISO 639-2 | fiu (muut suomalais-ugrilaiset kielet) |
| ISO 639-3 | liv |
Liivi (līvõ kēļ) on uralilainen, suomalais-ugrilainen ja itämerensuomalainen kieli, ja siten suomen läheinen sukukieli. Lähin liivin sukukieli on viro. Liivin kieltä puhuivat liiviläiset Latviassa Kuurinmaalla Liivin rannassa. Laajasti levinneen uutisen mukaan kielen viimeinen syntyperäinen puhuja, Viktor Berthold, kuoli vuonna 2009, mutta todellisuudessa viimeinen liivin äidinkielinen puhuja oli Grizelda Kristiņa, joka kuoli 103-vuotiaana 2. kesäkuuta 2013[1].
Historia
Kielitieteilijät eivät ole täysin varmoja siitä, miten liivin kieli erosi muista itämerensuomalaisista kielistä. Epäselvyyttä on esimerkiksi siitä, onko liivi läheisempää sukua etelä- vai pohjoisvirolle.[2] Paikannimistötutkimuksen perusteella liivinkielisten alueet ulottuivat ennen paljon nykyistä laajemmalle. Liivinkielisten paikannimien verkko kattaa noin puolet nykyisen Latvian alueesta. Monet liivinkieliset ovat siirtyneet käyttämään indoeurooppalaista latvian kieltä eli lättiä, jota Latviassa pääasiallisesti puhutaan. Latvian kieli on kuitenkin saanut paljon vaikutteita liivistä; latvian eroavaisuudet liettuaan nähden ovat osittain liivin vaikuttamia. Toisin päin latvian kieli on vaikuttanut liiviin hyvin voimakkaasti, niin sanastoon kuin kielioppiinkin. Latvian kielen vaikutus onkin erkaannuttanut liiviä huomattavasti muista itämerensuomalaisista kielistä.
Liivinmaa kristillistyi Baltian alueista ensimmäisenä. Keskiajalla Saksalainen ritarikunta taisteli liiviläisiä ja muita Baltian pakanakansoja vastaan pakottaen nämä kasteeseen. Liivin kielen alkuperäinen alue käsitti sekä Liivinmaan länsiosan että Kuurinmaan pohjoisosan. Liivinmaalla puhutuista murteista katosi viimeisenä Salatsin liivi 1800-luvulla. Itäliivin ja länsiliivin murteisiin jakautuva Kuurinmaan liivi on säilynyt nykypäiviin asti. Matteuksen evankeliumin käänsi Kuurinmaan liivin länsimurteelle pizālainen opettaja Jan Princ ja itämurteelle Nika Pollmann. Kummankin version tarkisti ja viimeisteli F. J. Wiedemann. Britannian ja Ulkomaiden Raamattuseura toimitti vuonna 1863 kummastakin 250 kappaleen painoksen, joka jaettiin Liivinrannan asukkaille. Vielä 1930-luvulla liivin kielellä kirjoitettiin merkittävää kirjallisuutta. Esimerkiksi Uusi Testamentti käännettiin tuolloin liiviksi. Merkittävimpiä tuon ajan kirjallisuuden vaikuttajia olivat Kōrli Stalte ja Peter Damberg. Myös suomalaiset ja virolaiset kielentutkijat, kuten Lauri Kettunen, vaikuttivat liivinkielisen kirjallisuuden kehittymiseen.[3] Ponnisteluista huolimatta Uutta testamenttia ei saatu heti julkaistua, vaan se julkaistiin rahoitusvaikeuksien tähden vasta vuonna 1942. Sitä ennen kuitenkin julkaistiin vuonna 1936 Edgar Vaalgamaan kääntämä katekismus (Pišķi katkismus) ja vuonna 1937 yhtenä niteenä evankeliumit sekä Apostolien teot.[4]
Nykytilanne
Liivinkielinen kuukausijulkaisu Līvli (suom. Liiviläiset), joka alun perin ilmestyi joulukuusta 1931 elokuuhun 1939, herätettiin jälleen henkiin vuonna 1992. Nyt lehti on tosin latviankielinen.[4]
Liivin kieli on hävinnyt normaalista käytöstä täysin. Isovanhemmilta opittuna kielenä sitä puhuu arviolta kymmenen ihmistä. Lisäksi on vielä noin kymmenen kielen opetellutta kielentutkijaa ja viisi kielen itsenäisesti opiskellutta. Vielä useampi on osallistunut liiviläisille kesäleireille tai yliopistokursseille ja oppinut näin ymmärtämään kieltä, mutta eivät käyttämään sitä keskustelemiseen. Liivinkieliseen opetukseen kouluissa osallistuu noin kymmenen henkeä, joista suurin osa on etnisiä liiviläisiä.[5] Liivinkielistä tekstiä pystyy lukemaan arviolta 50–60 henkilöä[6]. Latvian kieltä käyttämään siirtyneet liiviläiset vaikuttivat latvian kielen liiviläismurteisiin, joita puhutaan sekä Kuurin- että Liivinmaalla. Olennainen ero latvian kieleen näillä murteilla on se, että niiden puhujat käyttävät liivin kielen mukaista ääntämystapaa[7].
Opetus
Liivin kieltä opetetaan perustasolla muutamissa kouluissa Riiassa, Staicelessä, Ventspilsissä, Kolkassa ja Dundagassa. Lisäksi opetusta järjestetään vuosittain järjestettävillä kesäleireillä. Liiviläisten kulttuurikeskus järjestää puhujaryhmiä, joiden tarkoituksena on pitää liivin kieltä elossa normaalissa puhekäytössä. Liivin kieltä voi opiskella ylemmällä tasolla Helsingin ja Turun yliopistoissa Suomessa, Tarton yliopistossa Virossa, Budapestin yliopistossa Unkarissa sekä Latvian yliopistossa. Säännöllisesti sitä opetetaan kuitenkin vain Tarton ja Latvian yliopistoissa, muissa yliopistoissa se yleensä sisältyy itämerensuomalaisten kielten yleiseen opetukseen.[8]
Kielen piirteet
Liivin kielelle tyypillinen piirre on painottomien tavujen redusoituminen. Sama piirre on havaittavissa myös viron kielessä, mutta liivissä se vaikuttaa voimakkaampana. Latvian kielen vaikutuksesta ö ja ü ovat vaihtuneet e:ksi ja i:ksi. Liivi kuuluu periferiakieliin, eli siitä puuttuu astevaihtelu. Liivissä h on kadonnut kaikkialta.[2]
Liivin kieltä kirjoitetaan latinalaisilla aakkosilla: A a, Ā ā, Ä ä, Ǟ ǟ, B b, (C c), D d, Ḑ ḑ, E e, Ē ē, F f, G g, H h, I i, Ī ī, J j, K k, L l, Ļ ļ, M m, N n, Ņ ņ, O o, Ō ō, Ȯ ȯ, Ȱ ȱ, (Ö ö), (Ȫ ȫ), Õ õ, Ȭ ȭ, P p, (Q q), R r, Ŗ ŗ, S s, Š š, T t, Ț ț, U u, Ū ū, V v, (W w), (X x) (Y y), Z z, Ž ž [9]
Luettelossa mukana nykyisin käytettävät kirjaimet. Vieraskirjaimet suluissa ().
Persoonaprononimit
| Yksikkö | |||
|---|---|---|---|
| y.1.p minä | y.2.p sinä | y.3.p hän | |
| Nominatiivi | mina/ma | sina/sa | täma/ta |
| Genetiivi | mi | sin | täm |
| Akkusatiivi | minnõn | sinnõn | tämmõn |
| Translatiivi | minkõks | sinkõks | tämkõks |
| Partitiivi | mīnda | sīnda | tǟnda |
| inessiivi | mins/minšõ | sins/sinšõ | täms/tamšõ |
| Elatiivi | minst/minstõ | sinst/sinstõ | tämst/tämstõ |
| Illatiivi | minnõ | sinnõ | tämmõ |
| Monikko | |||
|---|---|---|---|
| m.1.p me | m.2.p te | m.3.p he | |
| Nominatiivi | mēg | tēg | ne |
| Genetiivi | mäd | täd | nänt |
| Akkusatiivi | mäddõn | täddõn | näntõn |
| Translatiivi | mätkõks | tätkõks | näntkõks |
| Partitiivi | mēḑi | tēḑi | nēḑi |
| Inessiivi | mēšši | tẽšši | nēšši |
| Elatiivi | mēšti | tēšti | nēšti |
| Illatiivi | mēži | tēži | nēži |
Demonstratiivipronominit
| Yksikkö tämä, tuo | Monikko nämä, nuo | |
|---|---|---|
| Nominatiivi | sīe/se | ne |
| Genetiivi | sīe/se | nänt |
| Akkusatiivi | sīen | näntõn |
| Translatiivi | sīeks/sīekõks | näntkõks |
| Partitiivi | sīeda | nēḑi |
| Inessiivi | sīes/sīessõ | nẽšši |
| Elatiivi | sīest/sīestõ | nēšti |
| Illatiivi | sīezõ | nēži |
Kielinäyte
- Tēriņtš!
Terve
- Jõvā pǟva! / Jõvvõ päuvõ!
Hyvää päivää
- Minnõn eņtšõn um vajāg
Minä itse tarvitsen
- Ma sīeda kūliz eņtš izāst
Minä kuulin sen isältäni
- Minā rõkāndõb rāndakīeldõ
Minä puhun rantakieltä (liiviä)
Tämpõ um nei knaš āiga
Tänään on niin kaunis ilma
- ikš, kakš, kuolm, nēļa, vīž, kūž, seis, kōdõks, īdõks, kim
yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen
Katso myös
Lähteet
- ↑ The Times - Death of a language: last ever speaker of Livonian passes away aged 103
- ↑ a b Helsinki.fi - Liivin kielestä
- ↑ Vaalgamaa, Edgar: Valkoisen hiekan kansa: Liiviläisten historiaa ja kulttuuria. Jälkisanat Valda Šuvcāne. Jyväskylä: Atena 2001. ISBN 951-796-235-5.
- ↑ a b Pajula, Marja: Liiviläiset 1920- ja 1930-luvuilla. TUTKIELMIA VÄHEMMISTÖKIELISTÄ JÄÄMERELTÄ LIIVINRANTAAN. Vähemmistökielten tutkimus- ja koulutusverkoston raportti VI. Nordic-Baltic-Russian network of Finnic minority and regional languages, kolmas julkaisu. Studia humaniora ouluensia -julkaisusarja, osa 2., 2006. University of Oulu.
- ↑ Valts Ernštreits - The Livonian Language Today
- ↑ Aamulehti - Viimeisellä rannalla
- ↑ Livonian life stories: source of identity
- ↑ Livones.lv: Valts Ernštreits, LĪBIEŠU VALODAS STĀVOKLIS ŠOBRĪD
- ↑ Latvian-Livonian-English Phrase Book, s. 14.
Kirjallisuutta
- Kettunen, Lauri: Livisches Wörterbuch : mit grammatischer Einleitung. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura 1938.
- Posti, Lauri: Grundzüge der livischen Lautgeschichte. Helsinki, 1942.
- Tveite, Tor: The case of the object in Livonian : a corpus based study. Helsinki: Helsingin yliopisto, Suomalais-ugrilainen laitos, 2004.
- Wiik, Kalevi: Liivin katko. Turku: Turun yliopisto 1989.
Aiheesta muualla
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||