Ero sivun ”Waldemar Aspelin” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Anr (keskustelu | muokkaukset) →Rakennuksia: IP-käyttäjän lisäämä ”Vuorikatu 8, piharakennus 1898” pois, olisi kiva tietää edes missäpäin maailmaa |
Anr (keskustelu | muokkaukset) p kh |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Tiedosto:Waldemar Aspelin.jpg|thumb|200px|Waldemar Aspelin noin vuonna 1911.]] |
[[Tiedosto:Waldemar Aspelin.jpg|thumb|200px|Waldemar Aspelin noin vuonna 1911.]] |
||
'''Waldemar Johannes Aspelin''' ([[26. syyskuuta]] [[1854]] |
'''Waldemar Johannes Aspelin''' ([[26. syyskuuta]] [[1854]] [[Koski (ruukki)|Kosken rautatehdas]], [[Perniö]] – [[10. marraskuuta]] [[1923]] [[Helsinki]]) oli [[Suomi|suomalainen]] [[arkkitehti]].<ref name="hbl_19231112">Kuolinilmoitus: Hufvudstadsbladet 12.11.1923 s. 1.</ref> |
||
[[Tiedosto:Högsta förvaltningsdomstolen Finland.jpg|thumb|250px|Waldemar Aspelinin suunnittelema entinen Radiotalo, nykyinen [[Korkein hallinto-oikeus|Korkeimman hallinto-oikeuden]] talo Fabianinkatu 15:ssä Helsingissä valmistui 1901.]] |
[[Tiedosto:Högsta förvaltningsdomstolen Finland.jpg|thumb|250px|Waldemar Aspelinin suunnittelema entinen Radiotalo, nykyinen [[Korkein hallinto-oikeus|Korkeimman hallinto-oikeuden]] talo Fabianinkatu 15:ssä Helsingissä valmistui 1901.]] |
||
Hänen vanhempansa olivat tehtaanisännöitsijä Wilhelm Aspelin ja Amalia Borgström. Waldemar Aspelin kävi ensin [[Borås]]in teknillisen opiston Ruotsissa ja harjoitteli sitten arkkitehdin ammattia viisi vuotta arkkitehti [[Theodor Höijer]]in toimistossa. Hän opiskeli 1883–1886 |
Hänen vanhempansa olivat tehtaanisännöitsijä Wilhelm Aspelin ja Amalia Borgström. Waldemar Aspelin kävi ensin [[Borås]]in teknillisen opiston Ruotsissa ja harjoitteli sitten arkkitehdin ammattia viisi vuotta arkkitehti [[Theodor Höijer]]in toimistossa. Hän opiskeli 1883–1886 Helsingissä [[Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu|Polyteknisessä opistossa]]. Opiskeluaikana hän työskenteli harjoittelijana osaksi arkkitehti [[Frans Sjöström]]in ja osaksi arkkitehti [[Gustaf Nyström]]in palveluksessa Helsingissä. Aspelin perusti 1887 oman arkkitehtitoimiston aluksi [[Hamina]]an, mutta siirsi sen 1889 Helsinkiin. Vuodesta 1894 hänellä oli yhteinen toimisto [[Carl Ricardo Björnberg]]in kanssa.<ref>''Matrikkeli sisältävä elämäkerrallisia tietoja teknillisen reaalikoulun, Helsingin polyteknillisen koulun ja Suomen polyteknillisen opiston opettajista ja oppilaista 1849–1897,'' Polyteknikkojen yhdistys 1899.</ref> |
||
| ⚫ | Aspelin toimi myös [[Taideteollinen Korkeakoulu|Taideteollisen Korkeakoulun]] käsivarapiirustuksen opettajana. Hän suunnitteli myös kansallispukuisen jugend-neidon, [[Paulig]]in [[Paula-tyttö]]-mainoshahmon 1904 Pauligin 10 kilon kahvipurkkeihin. Tarina kertoo Gustav Pauligin, kahvipaahtimon perustajan, tavanneen Sääksmäellä kauniin kansallispukuisen tytön, jonka näköisen kuvan hän halusi kahvipurkin kylkeen.<ref name="aalto65">{{Lehtiviite | Otsikko=Arkkitehti kaupungin palveluksessa|Tekijä=Aalto, Laura | Julkaisu=Muoto Helmikuu maaliskuu/2004 | Ajankohta=2004 | Sivut=65}}</ref> |
||
Aspelin toimi myös [[Taideteollinen Korkeakoulu|Taideteollisen Korkeakoulun]] käsivarapiirustuksen opettajana. |
|||
| ⚫ | Hän suunnitteli myös kansallispukuisen jugend-neidon, [[Paulig]]in [[Paula-tyttö]]-mainoshahmon 1904 Pauligin 10 kilon kahvipurkkeihin. Tarina kertoo Gustav Pauligin, kahvipaahtimon perustajan, tavanneen Sääksmäellä kauniin kansallispukuisen tytön, jonka näköisen kuvan hän halusi kahvipurkin kylkeen.<ref name="aalto65">{{Lehtiviite | Otsikko=Arkkitehti kaupungin palveluksessa|Tekijä=Aalto, Laura | Julkaisu=Muoto Helmikuu maaliskuu/2004 | Ajankohta=2004 | Sivut=65}}</ref> |
||
==Toiminta arkkitehtina == |
==Toiminta arkkitehtina == |
||
Waldemar Aspelin suunnitteli asuin- ja liiketaloja eri puolille vanhaa kantakaupunkia, |
Waldemar Aspelin suunnitteli asuin- ja liiketaloja eri puolille vanhaa kantakaupunkia, muun muassa Puistokadulle, Bulevardille ja Yrjönkadulle. Liberalismin hengessä rakentaminen oli sangen vapaata ja sitä säätelivät lähinnä kaupungin asemakaava ja rakennusjärjestys. Helsingin kivirakennusten määrä kolminkertaistui Helsingissä vuodesta 1880 vuoteen 1910. Kerrostalot korvasivat väljän empire-kaupungin. Tilalle tuli keskieurooppalainen tiiviys js suljetut katurivistöt. Helsinki oli kasvanut voimakkaasti 1870-luvulta alkaen. Noin 100 000 asukkaan kaupunki oli alkanut muuttua agraarista kauppapaikasta moderniksi urbaaniksi kaupungiksi. Kun laitakaupunki oli ennen murrosta alkanut jo nykyisen eduskuntatalon kohdalta, niin teollistumisen lisääntyminen ja kasvava kaupankäynti toi paljon uusia asukkaita ja tarvittiin uusia teollisuustiloja ja asuntoja. Näissä muutospaineissa myös arkkitehtikoulutus sai alkunsa Suomessa Helsingin Polyteknillisessä Opistossa vuonna 1872, jonka kasvatteja myös Waldemar Aspelin oli. Näyttävän uuden kaupunkiarkkitehtuurin kustantajina olivat lähinnä yksityiset rakennuttajat. Huvilat edustivat koristeellista puuarkkitehtuuria.<ref name="aalto63">{{Lehtiviite | Otsikko=Arkkitehti kaupungin palveluksessa|Tekijä=Aalto, Laura | Julkaisu=Muoto Helmikuu maaliskuu/2004 | Ajankohta=2004 | Sivut=63}}</ref> |
||
Aspelin on 1800-luvun kertaustyylien edustaja, myöhemmässä vaiheessa hänen rakennuksensa voi osittain määritellä jugend-tyylisiksi. Aspelin ei niinkään ollut esteettisen suunnan näyttäjä, vaan hän keskittyi toteuttamaan tilaajien toiveita ja tekemään hyvää käyttöarkkitehtuuria. Myös Hankoon Aspelin suunnitteli useita huviloita Kylpyläpuiston huvila-alueelle 1800–1900 |
Aspelin on 1800-luvun kertaustyylien edustaja, myöhemmässä vaiheessa hänen rakennuksensa voi osittain määritellä jugend-tyylisiksi. Aspelin ei niinkään ollut esteettisen suunnan näyttäjä, vaan hän keskittyi toteuttamaan tilaajien toiveita ja tekemään hyvää käyttöarkkitehtuuria. Myös Hankoon Aspelin suunnitteli useita huviloita Kylpyläpuiston huvila-alueelle 1800–1900-luvun vaihteessa sekä teki Hangon kylpylälaitoksen muutostyöt 1910.<ref name="aalto65" /> |
||
== Rakennuksia == |
== Rakennuksia == |
||
| Rivi 40: | Rivi 39: | ||
* [http://www.korttelit.fi/arkkitehti.php/id/54 www.korttelit.fi: Waldemar Aspelinin suunnittelemia rakennuksia Helsingissä] |
* [http://www.korttelit.fi/arkkitehti.php/id/54 www.korttelit.fi: Waldemar Aspelinin suunnittelemia rakennuksia Helsingissä] |
||
{{ |
{{AAKKOSTUS:Aspelin, Waldemar}} |
||
[[Luokka:Suomalaiset arkkitehdit]] |
[[Luokka:Suomalaiset arkkitehdit]] |
||
[[Luokka:Vuonna 1854 syntyneet]] |
[[Luokka:Vuonna 1854 syntyneet]] |
||
Versio 7. tammikuuta 2018 kello 19.39
Waldemar Johannes Aspelin (26. syyskuuta 1854 Kosken rautatehdas, Perniö – 10. marraskuuta 1923 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti.[1]
Hänen vanhempansa olivat tehtaanisännöitsijä Wilhelm Aspelin ja Amalia Borgström. Waldemar Aspelin kävi ensin Boråsin teknillisen opiston Ruotsissa ja harjoitteli sitten arkkitehdin ammattia viisi vuotta arkkitehti Theodor Höijerin toimistossa. Hän opiskeli 1883–1886 Helsingissä Polyteknisessä opistossa. Opiskeluaikana hän työskenteli harjoittelijana osaksi arkkitehti Frans Sjöströmin ja osaksi arkkitehti Gustaf Nyströmin palveluksessa Helsingissä. Aspelin perusti 1887 oman arkkitehtitoimiston aluksi Haminaan, mutta siirsi sen 1889 Helsinkiin. Vuodesta 1894 hänellä oli yhteinen toimisto Carl Ricardo Björnbergin kanssa.[2]
Aspelin toimi myös Taideteollisen Korkeakoulun käsivarapiirustuksen opettajana. Hän suunnitteli myös kansallispukuisen jugend-neidon, Pauligin Paula-tyttö-mainoshahmon 1904 Pauligin 10 kilon kahvipurkkeihin. Tarina kertoo Gustav Pauligin, kahvipaahtimon perustajan, tavanneen Sääksmäellä kauniin kansallispukuisen tytön, jonka näköisen kuvan hän halusi kahvipurkin kylkeen.[3]
Toiminta arkkitehtina
Waldemar Aspelin suunnitteli asuin- ja liiketaloja eri puolille vanhaa kantakaupunkia, muun muassa Puistokadulle, Bulevardille ja Yrjönkadulle. Liberalismin hengessä rakentaminen oli sangen vapaata ja sitä säätelivät lähinnä kaupungin asemakaava ja rakennusjärjestys. Helsingin kivirakennusten määrä kolminkertaistui Helsingissä vuodesta 1880 vuoteen 1910. Kerrostalot korvasivat väljän empire-kaupungin. Tilalle tuli keskieurooppalainen tiiviys js suljetut katurivistöt. Helsinki oli kasvanut voimakkaasti 1870-luvulta alkaen. Noin 100 000 asukkaan kaupunki oli alkanut muuttua agraarista kauppapaikasta moderniksi urbaaniksi kaupungiksi. Kun laitakaupunki oli ennen murrosta alkanut jo nykyisen eduskuntatalon kohdalta, niin teollistumisen lisääntyminen ja kasvava kaupankäynti toi paljon uusia asukkaita ja tarvittiin uusia teollisuustiloja ja asuntoja. Näissä muutospaineissa myös arkkitehtikoulutus sai alkunsa Suomessa Helsingin Polyteknillisessä Opistossa vuonna 1872, jonka kasvatteja myös Waldemar Aspelin oli. Näyttävän uuden kaupunkiarkkitehtuurin kustantajina olivat lähinnä yksityiset rakennuttajat. Huvilat edustivat koristeellista puuarkkitehtuuria.[4]
Aspelin on 1800-luvun kertaustyylien edustaja, myöhemmässä vaiheessa hänen rakennuksensa voi osittain määritellä jugend-tyylisiksi. Aspelin ei niinkään ollut esteettisen suunnan näyttäjä, vaan hän keskittyi toteuttamaan tilaajien toiveita ja tekemään hyvää käyttöarkkitehtuuria. Myös Hankoon Aspelin suunnitteli useita huviloita Kylpyläpuiston huvila-alueelle 1800–1900-luvun vaihteessa sekä teki Hangon kylpylälaitoksen muutostyöt 1910.[3]
Rakennuksia
- Aladinin talo, Raatihuoneentori, Hamina 1889
- Karlbergin kartanon päärakennus, Aulanko 1890
- Finns kansanopistorakennus [5], Espoonkartano, Espoo, 1896
- Fiskarsin Lukaali, Fiskari 1896
- Privatbankenin konttorin sisätilat, Helsinki 1896
- Nordsjön kartanon päärakennuksen laajennus 1897
- Fazerin makeistehdas, Tehtaankatu, Helsinki 1898. Tiloissa työskentelee nykyisin mainosalan ihmisiä ja filmintekijöitä.[3]
- Pohjoismaiden Osakepankin talo, Viipuri. 1898–1900
- Donnerin talo Liisankadulla Kruununhaassa, Helsinki 1900, on ehkä Aspelinin tunnetuin asuinrakennus. Hän suunnitteli sen yhdessä edinburghilaisen arkkitehti Robert S. Lorimerin kanssa. Talo tunnetaan myös Svenska Klubbenin rakennuksena. Teollisuusmies ja insinööri Ossian Donner rakennutti talon lahjaksi skotlantilaiselle vaimolleen Violet Marion MacHutchenille. Arvatenkin vaimon koti-ikävää lievittämään tämä talo on rakennettu tiilestä skotlantilaiseen tyyliin.[4]
- Raitiovaunuhalli (nykyinen Ratikkamuseo), Töölönkatu 51 A, Helsinki 1900, on Helsingin Raitiotie- ja omnibus-Osakeyhtiön rakennuttama. Kun vuosisadan vaihtuessa raitiotielinjat sähköistettiin, Aspelinin tehtäväksi tuli tämän hallin suunnittelu sähköisille vaunuille. Yhtiö oli aloittanut julkisen hevosbussiliikenteen vuonna 1888 ja hevosraitiotieliikenteen pian sen jälkeen. Komea kaari-ikkunainen raitiovaunuhalli sijaitsee Töölönkadun ja Eino Leinon kadun kulmauksessa.[4]
- Fabianinkatu 15, Helsinki 1901 (Yleisradion toimitalona 1934–1981)
- Fiskarsin viljamakasiini, 1902
- Helsingin Raitiotie- ja Omnibus Osakeyhtiön asuintalo "Sipoon kirkko", Mannerheimintie 76, Helsinki (purettu 1978). Hallin suunnittelun jälkeen Aspelin sai tehtäväkseen suunnitella asuintaloprojektin raitioliikenneosakeyhtiön henkilökunnalle. Se sijoittui Turunmaantien, nykyisen Mannerheimintien ja Humalistonkadun kulmaan ja sai liikanimen "Sipoon kirkko". Rakennus oli ulkoisesti vaikuttava, mutta asuinolosuhteet olivat ankeat. Suurin osa asunnoista oli yksiöitä ilman sähkölämmitystä ja käymälää. Perheillä oli lähes jokaisella vielä vuokrayksiössään alivuokralainen.[3]
- Aulangon näkötorni, 1906–1907
- Koivumäen kartanon päärakennus, Hiltulanlahti, Kuopio 1907
- Laivurinkatu 7 (Pohjoismaiden Osakepankki, myöhemmin Kotkan kaupungin satamakonttori), Kotka, 1908
- Hangon vesitorni, Hanko 1910 (tuhoutunut 1940–41)
- Pauligin toimitalo, Satamakatu 11, Helsinki
Lähteet
- ↑ Kuolinilmoitus: Hufvudstadsbladet 12.11.1923 s. 1.
- ↑ Matrikkeli sisältävä elämäkerrallisia tietoja teknillisen reaalikoulun, Helsingin polyteknillisen koulun ja Suomen polyteknillisen opiston opettajista ja oppilaista 1849–1897, Polyteknikkojen yhdistys 1899.
- ↑ a b c d Aalto, Laura: Arkkitehti kaupungin palveluksessa. Muoto Helmikuu maaliskuu/2004, 2004, s. 65.
- ↑ a b c Aalto, Laura: Arkkitehti kaupungin palveluksessa. Muoto Helmikuu maaliskuu/2004, 2004, s. 63.
- ↑ Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema, Erkki Härö, s. 37, ISBN 951-857-182-1
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Waldemar Aspelin Wikimedia Commonsissa
