Ero sivun ”Saint Helena” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Yritin poistaa toistoa ja korjailin viitteitä |
→Talous: jäsentelyä |
||
| Rivi 71: | Rivi 71: | ||
Vientikauppa on pientä, saaren vienti on vuodessa alle 200 000 puntaa ja koostuu lähinnä pakastetusta [[tonnikala]]sta, [[kahvi]]sta ja [[hunaja]]sta.<ref name="guardian">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.guardian.co.uk/business/2005/mar/15/theairlineindustry.travelnews | Nimeke = St Helena prepares to see the flights | Tekijä = Scott, Kirsty | Julkaisu = The Guardian | Ajankohta = 15.3.2005 | Viitattu = 15.12.2017 | Kieli = {{en}} }}</ref> [[puuvilla|Uudenseelanninpuuvilla]] oli saaren ainut viljelykasvi 1960-luvulle asti. |
Vientikauppa on pientä, saaren vienti on vuodessa alle 200 000 puntaa ja koostuu lähinnä pakastetusta [[tonnikala]]sta, [[kahvi]]sta ja [[hunaja]]sta.<ref name="guardian">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.guardian.co.uk/business/2005/mar/15/theairlineindustry.travelnews | Nimeke = St Helena prepares to see the flights | Tekijä = Scott, Kirsty | Julkaisu = The Guardian | Ajankohta = 15.3.2005 | Viitattu = 15.12.2017 | Kieli = {{en}} }}</ref> [[puuvilla|Uudenseelanninpuuvilla]] oli saaren ainut viljelykasvi 1960-luvulle asti. |
||
Saint Helena on erittäin eristynyt, sillä mantereelle on noin 2 000 kilometrin matka, ja saarelle pääsee ainoastaan laivalla. Nopein reitti on kahden päivän matka lentokentälliseltä [[Ascension Island|Ascensionilta]], tai kolmen ja puolen päivän matka [[Namibia]]sta.<ref name="guardian"/> |
Saint Helena on erittäin eristynyt, sillä mantereelle on noin 2 000 kilometrin matka, ja saarelle pääsee ainoastaan laivalla. Nopein reitti on kahden päivän matka lentokentälliseltä [[Ascension Island|Ascensionilta]], tai kolmen ja puolen päivän matka [[Namibia]]sta.<ref name="guardian"/> Saarelle avattiin [[Saint Helenan lentoasema|lentokenttä]] huhtikuussa 2016.<ref name="bbc_20111103" /> Vuonna 2012 alkaneen rakentamisen vaikeutta kuvaa se, että [[kiitotie]]n kohdalla oleva sata metriä syvä rotko piti täyttää maa-aineksella.<ref name="shg_20120723" /> Mereen päättyvä kiitotie on noin kaksi kilometriä pitkä, eli se ei mahdollista saarelta suoraan Eurooppaan lentämistä. Lentoja sille piti tehdä viikoittain ja sen oli tarkoitus tuoda saarelle runsaasti turismia, mutta kaupalliset lennot osoittautuivat kuitenkin mahdottomiksi saaren tuuliolosuhteiden vuoksi. Käyttökelvottoman kentän rakentaminen maksoi Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle 285 miljoonaa puntaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kauppalehti.fi/uutiset/britit-rakensivat-kayttokelvottoman-kentan-keskelle-atlanttia/WSuptmMK | Nimeke = Britit rakensivat käyttökelvottoman kentän keskelle Atlanttia | Julkaisu = Kauppalehti | Ajankohta = 18.12.2016 | Viitattu = 15.12.2017 }}</ref> |
||
RMS ''Saint Helena'' käy James Bayn satamassa noin 30 kertaa vuodessa ja kulkee Etelä-Afrikan [[Kapkaupunki|Kapkaupungin]], [[Walvis Bay]]in, [[Ascension Island]]in, Espanjan [[Teneriffa]]n, [[Vigo]]n ja Britannian [[Isle of Portland]]in väliä. Se on yksi viimeisistä Britannian kuninkaallisen postilaitoksen postilaivoista. Alus oli tarkoitus poistaa käytöstä lentokentän valmistumisen aikaan vuonna 2016<ref name="Airport Approved" />, mutta jatkaa edelleen toimintaansa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://rms-st-helena.com/schedules-fares/ | Nimeke = Schedules & Fares | Tekijä = | Selite = ja muut sivuston sivut | Julkaisu = RMS St. Helena | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu = 15.10.2012 | Kieli = {{en}} }}</ref> |
RMS ''Saint Helena'' käy James Bayn satamassa noin 30 kertaa vuodessa ja kulkee Etelä-Afrikan [[Kapkaupunki|Kapkaupungin]], [[Walvis Bay]]in, [[Ascension Island]]in, Espanjan [[Teneriffa]]n, [[Vigo]]n ja Britannian [[Isle of Portland]]in väliä. Se on yksi viimeisistä Britannian kuninkaallisen postilaitoksen postilaivoista. Alus oli tarkoitus poistaa käytöstä lentokentän valmistumisen aikaan vuonna 2016<ref name="Airport Approved" />, mutta jatkaa edelleen toimintaansa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://rms-st-helena.com/schedules-fares/ | Nimeke = Schedules & Fares | Tekijä = | Selite = ja muut sivuston sivut | Julkaisu = RMS St. Helena | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu = 15.10.2012 | Kieli = {{en}} }}</ref> |
||
Saarelle on avattu [[Saint Helenan lentoasema|lentokenttä]] huhtikuussa 2016, jonka rakensi eteläafrikkalainen Basil Read -yhtiö ja rahoitti Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus.<ref name="bbc_20111103" /> Vuonna 2012 alkaneen rakentamisen vaikeutta kuvaa se, että [[kiitotie]]n kohdalla oleva sata metriä syvä rotko piti täyttää maa-aineksella.<ref name="shg_20120723" /> Mereen päättyvä kiitotie on noin kaksi kilometriä pitkä, eli se ei mahdollista saarelta suoraan Eurooppaan lentämistä. Lentoja sille piti tehdä viikoittain ja sen oli tarkoitus tuoda saarelle runsaasti turismia, mutta kaupalliset lennot osoittautuivat kuitenkin mahdottomiksi saaren tuuliolosuhteiden vuoksi. Käyttökelvottoman kentän rakentaminen maksoi Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle 285 miljoonaa puntaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kauppalehti.fi/uutiset/britit-rakensivat-kayttokelvottoman-kentan-keskelle-atlanttia/WSuptmMK | Nimeke = Britit rakensivat käyttökelvottoman kentän keskelle Atlanttia | Julkaisu = Kauppalehti | Ajankohta = 18.12.2016 | Viitattu = 15.12.2017 }}</ref> |
|||
== Väestö == |
== Väestö == |
||
Versio 30. joulukuuta 2017 kello 14.05
| Saint Helena | |
|---|---|
 Saint Helenan kartta |
|
|
|
|
| Merialue | Atlantti |
| Pinta-ala | 122[1] km² |
| Korkein kohta | Diana's Peak, 824 |
| Valtio | |
| Valtio | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Territorio | Saint Helena, Ascension ja Tristan da Cunha |
| Väestö | |
| Väkiluku | 4 534 |
| Suurin kaupunki | Jamestown |
Saint Helena on saari eteläisellä Atlantilla, 1 950 kilometriä Afrikan lounaisrannikosta. Saari kuuluu Britanniaan ja sen pinta-ala on 122 neliökilometriä ja asukasmäärä vuonna 2016 oli 4 534. Saaren pääkaupunki ja satama on Jamestown.
Maantiede
Sijainti ja pinnanmuodot
Saint Helena sijaitsee eteläisellä Atlantilla noin 1 950 kilometriä Afrikan lounaisrannikosta. Saaren pinta-ala on 122 neliökilometriä. Se on osa merentakaista aluetta, johon kuuluvat myös Ascension ja Tristan da Cunha. Ascension sijaitsee noin 1 100 kilometriä luoteeseen ja Tristan da Cunha 2 100 kilometriä etelään.[2]
Saint Helena on muinainen tulivuori. Vuoren huippu on 824 metriä merenpinnasta. Saarelta löytyy suuria rotkoja, laaksoja ja useita kirkasvetisiä lähteitä. Saarella on leuto ilmasto, ja sademäärä on riittävä maatalouden tarpeisiin.
Ilmasto
Saint Helena sijaitsee eteläisen Atlantin viileiden pasaatituulten vyöhykkeellä. Sen ilmasto on lauhkea: kesät ovat lämpimät ja talvet vain hieman viileämmät.[2] Saint Helenan rannikkoalueet saavat vain noin 200 millimetriä sadetta vuodessa, mutta sisämaan ylängöllä sataa yli 1000 millimetriä vuodessa.[3]
Luonto
Saint Helenan kotoperäinen kasvi- ja eläinlajisto ovat kehittyneet eristyneen sijainnin ansiosta omaperäiseksi. Ihmisen ja monien vieraslajien takia kotoperäiset lajit ovat kärsineet.[2]
Saari voidaan jakaa kolmeen kasvillisuusvyöhykkeeseen. Rannikolla on noin 1,6 kilometrin levyinen kivinen ja karu alue, jossa kasvaa kaktuksia. Keskivyöhyke ulottuu 0,4–1,6 kilometriä edellisestä alueesta sisämaahan. Siellä on ruohoisia rinteitä ja metsää. Keskivyöhyke on noin 5 kilometriä pitkä ja 3 kilometriä leveä, ja siellä kasvaa muun muassa monet saaren kotoperäisistä puulajeista.[2]
Historia
Saari oli asumaton vuoteen 1502 asti, jolloin João da Novan johtamat portugalilaiset merimiehet löysivät sen.[2] Portugalilaiset käyttivät sitä itsenäisesti jonkun aikana, kunnes saarten olemassaolo tuli myös muiden tietoon,[3] kun englantilainen Thomas Cavendishin retkikunta vieraili saarella 1588.[2]
Hollanti julisti 1633 Saint Helenan kuuluvaksi itselleen, mutta se ei asuttanut sitä. Englannin Itä-Intian kauppakomppania perusti sinne siirtokunnan 1659. Hollantilaiset ajoivat heidät saarelta 1673, mutta vain muutaman kuukauden päästä kauppakomppania valtasi sen uudestaan. Saint Helena oli pitkään kauppakomppanian hallussa, mutta vuonna 1834 saaresta tuli kruununsiirtomaa.[3]
Saint Helenassa Intiasta tulevat tai sinne menevät laivat täyttivät muonavarojaan. Saaren työvoimaksi tuotiin orjia erityisesti Madagascarilta ja myöhemmin myös kiinalaisia sopimustyöläisiä.[3] Saaren orjat vapautettiin 1826–1836.[2]
Saint Helenan syrjäinen sijainti houkutteli eurooppalaiset lähettämään Napoleon Bonaparten sinne maanpakoon. Hän asui Longwood Housessa viimeiset elinvuotensa 1815–1821.[2][4] Saarella vietiin paljon myös buurivankeja toisen buurisodan aikana 1900–1902.[3]
Saint Helenan merkitys merenkululle pieneni muun muassa höyrylaivojen ja Suezin kanavan avaamisen jälkeen 1869. Sen talous on horjunut sen jälkeen pienen kokonsa ja syrjäisen sijaintinsa takia. Pellavan viljelyä ja jalostamista kehitettiin paljon vuosien 1907–1966 aikana. Parhaimmillaan pellavateollisuus työllisti lähes puolet työvoimasta. Synteettisten kuitujen kehittämisen takia pellavateollisuus kaatui 1966. Sen jälkeen Saint Helenan maatalouden merkitys työvoimalle on pienentynyt.[3]
Hallinto
Saint Helenan, Ascensionin ja Tristan da Cunhan saaret muodostavat Saint Helena, Ascension ja Tristan da Cunha -nimisen Britannian merentakaisen alueen, jonka toimeenpanovalta on Britannian monarkilla. Saarilla on yhteinen kuvernööri, kruununjuristi, korkein oikeus ja vetoomustuomioistuin.[2]
Saint Helena on jaettu kahdeksaan piirikuntaan, jotka toimivat myös tilastointi- ja vaalialueina.
Talous
Aikaisemmin Saint Helena oli laivoille tärkeä hiilen ja juomaveden täydennyspaikka Intian ja Euroopan välisellä meritiellä. Nykyään saaren talous perustuu suurelta osin Ison-Britannian tukeen. Saarella viljellään bataattia ja hamppua. Sen merkittävimmät elinkeinot ovat kuitenkin karjankasvatus, kalastus ja käsitöiden myynti.
Vientikauppa on pientä, saaren vienti on vuodessa alle 200 000 puntaa ja koostuu lähinnä pakastetusta tonnikalasta, kahvista ja hunajasta.[5] Uudenseelanninpuuvilla oli saaren ainut viljelykasvi 1960-luvulle asti.
Saint Helena on erittäin eristynyt, sillä mantereelle on noin 2 000 kilometrin matka, ja saarelle pääsee ainoastaan laivalla. Nopein reitti on kahden päivän matka lentokentälliseltä Ascensionilta, tai kolmen ja puolen päivän matka Namibiasta.[5] Saarelle avattiin lentokenttä huhtikuussa 2016.[6] Vuonna 2012 alkaneen rakentamisen vaikeutta kuvaa se, että kiitotien kohdalla oleva sata metriä syvä rotko piti täyttää maa-aineksella.[7] Mereen päättyvä kiitotie on noin kaksi kilometriä pitkä, eli se ei mahdollista saarelta suoraan Eurooppaan lentämistä. Lentoja sille piti tehdä viikoittain ja sen oli tarkoitus tuoda saarelle runsaasti turismia, mutta kaupalliset lennot osoittautuivat kuitenkin mahdottomiksi saaren tuuliolosuhteiden vuoksi. Käyttökelvottoman kentän rakentaminen maksoi Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle 285 miljoonaa puntaa.[8]
RMS Saint Helena käy James Bayn satamassa noin 30 kertaa vuodessa ja kulkee Etelä-Afrikan Kapkaupungin, Walvis Bayin, Ascension Islandin, Espanjan Teneriffan, Vigon ja Britannian Isle of Portlandin väliä. Se on yksi viimeisistä Britannian kuninkaallisen postilaitoksen postilaivoista. Alus oli tarkoitus poistaa käytöstä lentokentän valmistumisen aikaan vuonna 2016[9], mutta jatkaa edelleen toimintaansa.[10]
Väestö
Saint Helenassa oli vuoden 2016 väestönlaskennan mukaan 4 534 asukasta. Niistä sainthelenalaisia oli 4 122. Väestö oli kasvanut vuodesta 2008, jolloin asukkaita oli 4 077.[11]
Saint Helenan väestö on pääosin eurooppalaisten, etelä- ja itäaasialaisten ja afrikkalaisten jälkeläisiä. Englanti on ainoa puhuttu kieli, ja suurin osa asukkaista on anglikaaneja.[2]
Lähteet
- Geographica. Maailmankartasto. Maanosat, maat, kansat. Tandem Verlag GmbH, 1999. ISBN 978-3-8331-4130-0.
- Royle, Stephen: St. Helena: A Geographical Summary. Geography, 1991, 76. vsk, nro 3, s. 266–268. Geographical Association.
- Suuri maailmantieto. Maantieteen hakuteos. Helsinki: Valitut Palat, 1993. ISBN 951-584-002-3.
Viitteet
- ↑ Saint Helena Ascension, and Tristan da Cunha. The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Saint Helena Encyclopædia Britannica. 2017. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 8.3.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Royle, s. 266.
- ↑ Napoleon’s Final Days (PDF) Napoleonic Society. Viitattu 15.10.2012.
- ↑ a b Scott, Kirsty: St Helena prepares to see the flights The Guardian. 15.3.2005. Viitattu 15.12.2017. (englanniksi)
- ↑ Remote UK island colony of St Helena to get airport BBC News. 3.11.2011. Viitattu 12.2.2016. (englanniksi)
- ↑ First project variation order signed – Additional Runway Works to Allow for Future Expansion St Helena Airport. 23.7.2012. St Helena Government Access Office. Viitattu 12.2.2016. (englanniksi)
- ↑ Britit rakensivat käyttökelvottoman kentän keskelle Atlanttia Kauppalehti. 18.12.2016. Viitattu 15.12.2017.
- ↑ "Airport Approved" The St Helena Herald, Volume XI Number 28, 4th November 2011, p. 4
- ↑ Schedules & Fares (ja muut sivuston sivut) RMS St. Helena. Viitattu 15.10.2012. (englanniksi)
- ↑ St Helena 2016 Population & Housing Census (pdf) (s. 9–10) 2016. St Helena Statistics Office. Viitattu 8.3.2017. (englanniksi)
Aiheesta muualla
Matkaopas aiheesta Saint Helena (island) Wikivoyagessa (englanniksi)- Saint Helenan sivusto (englanniksi)
- Saint Helenan hallitus (englanniksi)
- Saint Helenan lentoasemaprojekti (englanniksi)
- Life on one of the world's most remote islands BBC News Magazine
