George Weah

George Weah

Henkilötiedot
Koko nimi	George Tawlon Oppong Ousman Weah
Syntymäaika	1. lokakuuta 1966
Syntymäpaikka	Monrovia, Liberia
Pelipaikka	Hyökkääjä
Pituus	184 senttimetriä
Junioriseurat
1981–1984	Young Survivors Clareton
Seurat
Vuodet	Seura	O (M)
1984–1985 1985–1986 1986–1987 1987 1987–1988 1988–1992 1992–1995 1995–2000 2000 2000 2000–2001 2001–2003	Bongrange Company Mighty Barolle Invincible Eleven Africa Sports National Tonnerre Yaoundé Monaco Paris Saint-Germain Milan Chelsea Manchester City Marseille Al-Jazira	2 (1) 10 (7) 23 (24) 0 (0) 18 (15) 102 (47) 96 (32) 114 (46) 11 (4) 7 (1) 19 (5) 8 (13)
Maajoukkue
1988–2002	Liberia	60 (22)
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

George Manneh Oppong Ousman Weah (s. 1. lokakuuta 1966 Monrovia, Liberia) on liberialainen poliitikko ja entinen jalkapalloilija. Hänet valittiin maansa presidentiksi vuoden 2017 joulukuussa.

Jalkapalloura

Monroviassa syntynyt liberialaishyökkääjä George Weah on ainoa afrikkalainen, joka on valittu urallaan sekä Euroopan parhaimmaksi jalkapalloilijaksi että Fifan vuoden pelaajaksi. Molemmat huomionosoitukset lankesivat vuonna 1995. Samana vuonna hän voitti kahdeksalla maalilla Euroopan mestareiden liigan maalikuninkuuden ja hänet kruunattiin myös Afrikan parhaaksi – titteli, jonka hän oli jo saanut kahdesti aiemminkin (1989 ja 1994) ja jonka hän oli saava vielä 1996. Weah on sotien runteleman Liberian kautta aikain menestynein urheilija^lähde?.

Ennen Euroopan kentille lähtöään Weah ehti pelata Afrikassa kotimaansa ohella myös Norsunluurannikon ja Kamerunin pääsarjoissa. Tonnere Yaounden paidassa hän voitti vuonna 1988 Kamerunin mestaruuden, minkä jälkeen Arsène Wenger pestasi taitavan pallonkäsittelijän ja maaliahneen laitahyökkääjän Monacoon vain 20 000 dollarin siirtosummalla. Monacon väreissä Weah teki neljän kauden ja 103 ottelun aikana Ranskan pääsarjassa 47 maalia. Saaliksi tuli kaksi pronssi- ja sitten kaksi hopeasijaa sekä Ranskan Cup mestaruus 1991.

Kesällä 1992 Weah lähti Paris Saint-Germainiin, jossa hän pelasi kolme kautta. Hän siirtyi keskushyökkääjäksi ja viimeisteli kaikkiaan 96 sarjaottelussa 32 maalia. Ensimmäisenä vuonna PSG juhli Ranskan cupin voittoa ja liigahopeaa, toisena mestaruutta ja kolmantena jälleen sekä Cupia että liigacupia ja liigapronssia.

Seuraava etappi Weahille oli AC Milan, joka maksoi hänestä yli viisi miljoonaa euroa ja jota hän edusti 1995–2000. Viiden Seri A:ssa pelaamansa kauden aikana Weah voitti Italian mestaruuden (1996 ja 1999) ja teki 114 liigapelissä 46 osumaa. Keväällä 2000 hän siirtyi lontoolaisen Chelsean riveihin, missä hän voitti sittemmin FA-cupin. Matka jatkui Manchester Cityn kautta Marseilleen, josta hän siirtyi Arabiemiirikuntien liittoon, Abu Dhabiin, Al-Jaziran joukkueeseen.

Vaikka Weah oli ehtinyt olla jo 15 vuotta poissa synnyinmaastaan, hän ei ollut hylännyt juuriaan ja unohtanut Liberiaa. Miljoonaomaisuuden pelaajana ansainnut keskushyökkääjä rahoitti usean vuoden ajan käytännössä yksin Liberian maajoukkueen toiminnan. Weah rahoitti FIFA:n ja CAF:n kilpailuiden osallistumismaksuja, varustekuluja sekä lentolippuja vierasotteluihin. Maksumiehelle löytyi aina vakiopaikka kokoonpanosta. Pääsy MM-kilpailuihin jäi kuitenkin haaveeksi. Liberia putosi vuoden 2002 lopputurnauksesta vain yhden pisteen erolla. Menestystä ei kuitenkaan muuten juuri tullut, eikä Weah ehtinyt esiintyä pitkällä urallaan kuin kahdesti (1996, 2002) Afrikan mestaruusturnauksessa. Jälkimmäisistä kisoista Weah poistui kesken kaiken suivaantuneena sekä maan fanien häntä loukanneesta käytöksestä, että Liberian hallituksen nuivasta suhtautumisesta maajoukkuetta kohtaan^lähde?. Samalla hän päätti lopettaa maajoukkueuransa. Hän pelasi maajoukkueessa kaikkiaan 84 ottelua.

Poliittinen ura

Marraskuussa 2004 julisti aikomuksekseen ryhtyä presidenttiehdokkaaksi. Weahin ehdokkuus kyseenalaistettiin sillä hänellä on Ranskan kansalaisuus ja hänen asuttua New Yorkissa monen vuoden ajan. Ehdokkuus kuitenkin hyväksyttiin elokuussa 2005. Vaalien ensimmäisellä kierroksella Weah keräsi eniten ääniä, mutta ei kuitenkaan saanut täydellistä äänten enemmistöä. Toisella kierroksella 8. marraskuuta 2005 Weahin vastaehdokas Ellen Johnson-Sirleaf voitti vaalit.

Vuonna 2014 Weah valittiin Liberian senaattiin.

Vuonna 2017 Weah valittiin maansa presidentiksi.

Lähteet

Kultainen pallo (Ballon d’Or)

1956: Stanley Matthews • 1957: Alfredo Di Stéfano • 1958: Raymond Kopa • 1959: Alfredo Di Stéfano • 1960: Luis Suárez • 1961: Omar Sivori • 1962: Josef Masopust • 1963: Lev Jašin • 1964: Denis Law • 1965: Eusébio • 1966: Bobby Charlton • 1967: Flórián Albert • 1968: George Best • 1969: Gianni Rivera • 1970: Gerd Müller • 1971: Johan Cruijff • 1972: Franz Beckenbauer • 1973: Johan Cruijff • 1974: Johan Cruijff • 1975: Oleh Bloh’in • 1976: Franz Beckenbauer • 1977: Allan Simonsen • 1978: Kevin Keegan • 1979: Kevin Keegan • 1980: Karl-Heinz Rummenigge • 1981: Karl-Heinz Rummenigge • 1982: Paolo Rossi • 1983: Michel Platini • 1984: Michel Platini • 1985: Michel Platini • 1986: Ihor Bjelanov • 1987: Ruud Gullit • 1988: Marco van Basten • 1989: Marco van Basten • 1990: Lothar Matthäus • 1991: Jean-Pierre Papin • 1992: Marco van Basten • 1993: Roberto Baggio • 1994: Hristo Stoitškov • 1995: George Weah • 1996: Matthias Sammer • 1997: Ronaldo • 1998: Zinédine Zidane • 1999: Rivaldo • 2000: Luís Figo • 2001: Michael Owen • 2002: Ronaldo • 2003: Pavel Nedvěd • 2004: Andri Ševtšenko • 2005: Ronaldinho • 2006: Fabio Cannavaro • 2007: Kaká • 2008: Cristiano Ronaldo • 2009: Lionel Messi

FIFAn vuoden pelaaja

Miehet:	1991 Lothar Matthäus	1992 Marco van Basten	1993 Roberto Baggio	1994 Romário	1995 George Weah	1996 Ronaldo	1997 Ronaldo
	1998 Zinédine Zidane	1999 Rivaldo	2000 Zinédine Zidane	2001 Luís Figo	2002 Ronaldo	2003 Zinédine Zidane
	2004 Ronaldinho	2005 Ronaldinho	2006 Fabio Cannavaro	2007 Kaká	2008 Cristiano Ronaldo	2009 Lionel Messi
Naiset:	2001 Mia Hamm	2002 Mia Hamm	2003 Birgit Prinz	2004 Birgit Prinz	2005 Birgit Prinz	2006 Marta
	2007 Marta	2008 Marta	2009 Marta	2010 Marta	2011 Homare Sawa