Ero sivun ”Veronika Honkasalo” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Botti poisti linkin tiedostoon Veronika_Honkasalo.jpg, koska käyttäjä Daphne Lantier on poistanut tiedoston Commonsista. Syy: per c:Commons:Deletion requests/File:Veronika Honkasalo.jpg. |
ei etunimellä |
||
| Rivi 26: | Rivi 26: | ||
== Politiikka == |
== Politiikka == |
||
Honkasalo valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon Vasemmistoliiton ehdokkaana vuoden 2017 kuntavaaleissa. Hänen äänimääränsä 4004 oli Vasemmistoliiton toiseksi suurin Paavo Arhinmäen jälkeen. https://vaalit.yle.fi/tulospalvelu/kv2017/vaalipiiri/1/kunta/91 Koko maassa äänimäärä oli 16. suurin. |
Honkasalo valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon Vasemmistoliiton ehdokkaana vuoden 2017 kuntavaaleissa. Hänen äänimääränsä 4004 oli Vasemmistoliiton toiseksi suurin Paavo Arhinmäen jälkeen. https://vaalit.yle.fi/tulospalvelu/kv2017/vaalipiiri/1/kunta/91 Koko maassa äänimäärä oli 16. suurin. Honkasalo painotti kampanjassaan sitä, että Helsinki järjestäisi palvelut myös asunnottomille, paperittomille ja varattomille ihmisille, eikä sulje ketään terveydenhuollon, sosiaaliturvan tai sivistyksen ulkopuolelle. |
||
Keskeisiä tavoitteita olivat myös asukkaiden mukaanotto päätösten valmisteluun, oikeus kohtuuhintaiseen omaan kotiin sekä ilmastopäästöjen vähentäminen mm. julkista liikennettä kehittämällä ja uusiutuvan energian käytön lisäämisellä. |
Keskeisiä tavoitteita olivat myös asukkaiden mukaanotto päätösten valmisteluun, oikeus kohtuuhintaiseen omaan kotiin sekä ilmastopäästöjen vähentäminen mm. julkista liikennettä kehittämällä ja uusiutuvan energian käytön lisäämisellä. |
||
Versio 24. joulukuuta 2017 kello 12.12
| Veronika Honkasalo | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. heinäkuuta 1975 Lappeenranta |
| Poliitikko | |
| Puolue | vasemmistoliitto |
| Asema | kaupunginvaltuutettu |
| Vaalipiiri | Helsingin vaalipiiri |
| Kotipaikka | Helsinki |
| Aiheesta muualla | |
| Virallinen sivu | |
Marja Veronika Honkasalo[1] (s. 7. heinäkuuta 1975 Lappeenranta) on helsinkiläinen vasemmistopoliitikko, feministi ja nuorisotutkija. Koulutukseltaan Honkasalo on valtiotieteiden tohtori. Hän työskentelee tutkijana Nuorisotutkimusseurassa.
Elämä ja ura
Honkasalo syntyi Lappeenrannassa ja vietti lapsuutensa Siuntiossa, missä hän kävi ruotsinkielisen peruskoulun. Teatteriharrastus vei Honkasalon Kallion ilmaisutaidon lukioon, mistä hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1994[1]. Samana vuonna hän uskontotieteen opinnot Helsingin yliopistossa ja opiskeli sosiologiaa ja ranskaa Le-Mirailin yliopistossa Toulousessa 1998–1999. Honkasalo valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi 2002.[1]
Tutkimus
Jatko-opintojen aikana Honkasalon pääaine vaihtui sosiologiaksi, josta hän väitteli valtiotieteen tohtoriksi vuonna 2011.[1] Hän tarkasteli väitöskirjassaan Tyttöjen kesken. Monikulttuurisuus ja sukupuolten tasa-arvo sitä, miten monikulttuuriset kysymykset ja sukupuolten tasa-arvo on huomioitu nuorisotyössä.[2]
Honkasalon tutkimusintressejä ovat muun muassa nuoret, rasismi, sukupuoli, monikulttuurisuus ja seksuaalikasvatus. Hän on työskennellyt nuorisotutkijana Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksella 2004–2008 ja Nuorisotutkimusseurassa vuodesta 2008 alkaen. Vuonna 2016 hän oli ehdolla Koneen Säätiön Vuoden Tiedekynä -palkinnon saajaksi artikkelistaan ”Se suuri ero. Kulttuuri ja seksuaalisuus terveystiedon oppikirjoissa”.[3]
Politiikka
Honkasalo valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon Vasemmistoliiton ehdokkaana vuoden 2017 kuntavaaleissa. Hänen äänimääränsä 4004 oli Vasemmistoliiton toiseksi suurin Paavo Arhinmäen jälkeen. https://vaalit.yle.fi/tulospalvelu/kv2017/vaalipiiri/1/kunta/91 Koko maassa äänimäärä oli 16. suurin. Honkasalo painotti kampanjassaan sitä, että Helsinki järjestäisi palvelut myös asunnottomille, paperittomille ja varattomille ihmisille, eikä sulje ketään terveydenhuollon, sosiaaliturvan tai sivistyksen ulkopuolelle.
Keskeisiä tavoitteita olivat myös asukkaiden mukaanotto päätösten valmisteluun, oikeus kohtuuhintaiseen omaan kotiin sekä ilmastopäästöjen vähentäminen mm. julkista liikennettä kehittämällä ja uusiutuvan energian käytön lisäämisellä.
Honkasalo valittiin ensimmäisen kerran Helsingin kaupunginvaltuustoon vuoden 2012 kunnallisvaaleissa. Hän on kaupunginhallituksen jäsen vuodesta 2015. Honkasalo on varhaiskasvatuslautakunnan jäsen ja vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtaja. Kesäkuussa 2016 hänet valittiin vasemmistoliiton kolmanneksi varapuheenjohtajaksi.[4]
Honkasalo oli vasemmistoliiton ehdokas vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Helsingissä. Hän kampanjoi erityisesti julkisten peruspalvelujen, ympäristönsuojelun ja solidaarisemman yhteiskunnan puolesta. Hän jäi ensimmäiselle varasijalle yli 5000 äänellä.
Opiskeluaikanaan Honkasalo vaikutti Helsingin ylioppilaskunnassa mm. Sitoutumattomassa vasemmistossa ja HYY:n kulttuurivaliokunnassa, ja oli mukana Naisasialiitto Unionin toiminnassa. Unionin puheenjohtajana Honkasalo toimi vuosina 2005–2008.
Honkasalo on vasemmistolaisesta kodista, mutta innostus yhteiskunnallisiin vaikuttamiseen heräsi varsinaisesti vaihto-opiskelijana Ranskassa, missä politiikka ja aktiivinen vaikuttaminen olivat luonnollinen osa opiskelijaelämää. [5]
Julkaisut
Yksityiselämä
Honkasalo asuu perheensä kanssa Helsingin Tapulikaupungissa. Hänellä on vuosina 2006 ja 2010 syntyneet lapset.
Vaalimenestys
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||
Lähteet
- ↑ a b c d Veronika Honkasalo Nuorisotutkimusseura. Viitattu 7.4.2016.
- ↑ Honkasalo, Veronika: Tyttöjen kesken. Monikulttuurisuus ja sukupuolten tasa-arvo Helda-arkisto. 2011. Viitattu 7.4.2016.
- ↑ Vuoden Tiedekynä -palkintoehdokkaat julkistettu Koneen Säätiö. Viitattu 12.3.2016.
- ↑ Veronika Honkasalo puheenjohtajistoon Kansan Uutiset. 11.6.2016. Viitattu 14.6.2016.
- ↑ Veronika Honkasalon kotisivu veronikahonkasalo.fi. Viitattu 21.10.2014.
- ↑ Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri 22.04.2015. Oikeusministeriö. Viitattu 24.04.2015.
- ↑ Tilastokeskus: Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat pxweb2.stat.fi. Viitattu 21.10.2014.
- ↑ Tilastokeskus: Valitut Tulospalvelu. 13.4.2017. Oikeusministeriö. Viitattu 14.4.2017.