Ero sivun ”Kyrönjoki” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
| Rivi 32: | Rivi 32: | ||
[[Luokka:Suomen joet]] |
[[Luokka:Suomen joet]] |
||
[[Luokka:Kyrönjoen vesistö|*]] |
[[Luokka:Kyrönjoen vesistö|*]] |
||
[[Luokka:Kurikan |
[[Luokka:Kurikan joet]] |
||
[[Luokka:Vaasan luonto]] |
[[Luokka:Vaasan luonto]] |
||
Versio 11. marraskuuta 2017 kello 19.13
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Kyrönjoki | |
|---|---|
 Kesäinen Kyrönjoki Ylistarossa |
|
| Alkulähde | Jalasjoen ja Kauhajoen yhtymä, Kurikka |
| Laskupaikka |
Merenkurkku, Mustasaari |
| Maat | Suomi |
| Pituus | 80–200 km |
Kyrönjoki (ruots. Kyro älv) on Etelä-Pohjanmaan suurin joki. Sen suurin pituus on eri laskutapojen mukaan 80–200 kilometriä. Kolmasosa joen valuma-alueesta on peltoa, viidesosa suota ja kaksi viidesosaa metsää. Kyrönjoen viljelylakeudet on valittu yhdeksi Suomen kansallismaisemista. Kyrönjoen valuma-alueeseen kuuluu nykyisten käsitysten mukaan osittain tai kokonaan monia kuntia, joista suurimmat ovat Vaasa, Isokyrö, Seinäjoki, Ilmajoki, Kurikka, Kauhajoki ja Jalasjärvi. Suurimmissa kunnissa asuu yhteensä noin satatuhatta ihmistä. Vaasan kaupunki ottaa raakavetensä Kyrönjoesta. Lisäksi joen vesistöalueella on muutamia vesivoimalaitoksia.
Kyrönjoella on kolme suurta latvahaaraa, Seinäjoki, Jalasjoki ja Kauhajoki. Kyrönjoen pääuoma alkaa nykykäsitysten mukaan Kauha- ja Jalasjoen yhtymäkohdasta Kurikasta, ja virtaa Ilmajoen, Seinäjoen, Isonkyrön, Vaasan ja Mustasaaren kautta Perämeren Vassorinlahteen Mustasaaren Koivulahdessa pohjoispuolella.
Kyrönjoen vesistöalue on pääosin metsää, peltoa ja suota. Peltovaltaisia valuma-alueita on alavilla jokilaaksojen alueilla, kuten Ilmajoella. Jokiuomasta kauempana on moreenipohjaista metsää. Kyrönjoen vedenjakaja-alueet ovat soisia. Soiden raivaus sekä soiden ja metsien ojitukset ovat äärevöittäneet Kyrönjoen virtaamavaihteluita, sillä vesi ei viivy ojitetuilla alueilla. Kesäisin kuivana aikana veden virtaama on pieni ja veden viipymä on pitkä. Tuona aikana veden ravinteet aiheuttavat voimakasta rehevöitymistä.
Kyrönjoen alue on loivapiirteinen topografialtaan. Alueella on paljon Itämeren litorinavaiheen aikana kehittynyttä hapanta alunamaata. Litorinameren aikana merenpohjalle sedimentoitunut savi sisältää paljon merivedestä peräisin olevia sulfideja. Kun sulfidi esimerkiksi pohjavesipinnan laskiessa hapettuu rikkihapoksi, se muodostaa helposti veteen liukenevia happamia suoloja. Happamuus on yksi Kyrönjoen leimallisia piirteitä, se aiheuttaa kalakuolemia ja on erityisen haitallista mädille ja kalanpoikasille.
Kyrönjoen kalasto on melko rikasta. Varsinkin suistoalueella esiintyy noin 60 kalalajia, joista suuri osa on merikaloja. Kyrönjoen suisto toimii koko yhtenä Merenkurkun alueen kalojen tärkeimpänä kutu- ja poikastuotantoalueena. Ajoittaisella happamuudella on siis merkittävä vaikutus koko Merenkurkun kalakantojen kehitykseen. Kyrönjoen kalakantoja hoidetaan istutuksilla. Jokeen on istutettu muun muassa lohta, taimenta, siikaa ja harjusta.
Tulvasuojelun takia on Kyrönjoen vesistöalueen yhteyteen rakennettu Liikapuron, Pitkämön, Kalajärven ja Kyrkösjärven tekojärvet sekä Malkakosken tekokoski.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kyrönjoki Wikimedia Commonsissa
- Kalatalouden Keskusliitto: Kyrönjoen kalastusalue
- Kyrönjoen tulvasota, Anssi Orrenmaa, 2004, AY338, Alueelliset ympäristöjulkaisut
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
