Ero sivun ”CS Mackay-Bennett” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Jmk (keskustelu | muokkaukset) kh, poistoa tois |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 8: | Rivi 8: | ||
''Mackay-Bennett'' eläköitettiin toukokuussa 1922 [[Plymouth]]in sataman vesille käytettäväksi varastona. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana laiva upposi saksalaisten Plymouthin-pommituksissa, mutta nostettiin myöhemmin uudelleen. Laiva romutettiin vuonna 1963. |
''Mackay-Bennett'' eläköitettiin toukokuussa 1922 [[Plymouth]]in sataman vesille käytettäväksi varastona. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana laiva upposi saksalaisten Plymouthin-pommituksissa, mutta nostettiin myöhemmin uudelleen. Laiva romutettiin vuonna 1963. |
||
{{Käännös|:en:CS Mackay-Bennett}} |
{{Käännös|:en:CS Mackay-Bennett}} |
||
{{AAKKOSTUS:Mackay-Bennett}} |
|||
[[Luokka:Titanic]] |
[[Luokka:Titanic]] |
||
Nykyinen versio 9. marraskuuta 2017 kello 17.19
CS Mackay-Bennett oli Lontooseen rekisteröity kaapelinkorjausalus, jonka omisti Commercial Cable Company. Sillä oli pitkä ura korjaamassa merenalaisia kaapeleita Pohjois-Atlantilla.
Mackay-Bennettistä tuli kuuluisa huhtikuussa 1912, kun White Star Line antoi sille tehtäväksi kerätä Pohjois-Atlantilla kelluvat ruumiit RMS Titanicin turman jälkeen. Mackay-Bennett löysi Titanicin 1 517:stä uhrista 306, kaikkiaan uhreja löydettiin 328. Näihin ruumiisiin kuului John Jacob Astor IV, aluksen rikkain matkustaja, sekä arkkitehti Edward Austin Kent.
Kanadalainen kirjailija Thomas Raddall toimi Mackay-Bennettillä sähköttäjänä ja käytti kokemuksiaan inspiraationa joissain novelleissaan.
Mackay-Bennett eläköitettiin toukokuussa 1922 Plymouthin sataman vesille käytettäväksi varastona. Toisen maailmansodan aikana laiva upposi saksalaisten Plymouthin-pommituksissa, mutta nostettiin myöhemmin uudelleen. Laiva romutettiin vuonna 1963.
