Ero sivun ”Filokalia” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
p l |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 30: | Rivi 30: | ||
Kolmannen ja neljännen osan kirjoittajien joukossa on [[Simeon Uusteologi]] (949–1022), joka syntyi Vähä-Aasian Paflagoniassa maalaisaateliin. Hän oli aikansa moderni nuori mies, joka halusi löytää henkilön, joka auttaisi etsiessään yhteyttä Jumalaan. Kirkollinen elämä oli rutinoitua Bysantissa. Eräänä iltana hän seisoi rukoilemassa ja unohti täysin ajan ja paikan. Kaikkialla hän näki valoa eikä tuntenut maata jalkojensa alla. Hän ei pelännyt putoavansa ja täyttyi ilolla. Valokokemukset uusiutuivat myöhemmin. ”Älkää sanoko, ettei Jumala näyttäydy ihmisille!” |
Kolmannen ja neljännen osan kirjoittajien joukossa on [[Simeon Uusteologi]] (949–1022), joka syntyi Vähä-Aasian Paflagoniassa maalaisaateliin. Hän oli aikansa moderni nuori mies, joka halusi löytää henkilön, joka auttaisi etsiessään yhteyttä Jumalaan. Kirkollinen elämä oli rutinoitua Bysantissa. Eräänä iltana hän seisoi rukoilemassa ja unohti täysin ajan ja paikan. Kaikkialla hän näki valoa eikä tuntenut maata jalkojensa alla. Hän ei pelännyt putoavansa ja täyttyi ilolla. Valokokemukset uusiutuivat myöhemmin. ”Älkää sanoko, ettei Jumala näyttäydy ihmisille!” |
||
== Osat == |
|||
{{Kesken}} |
|||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
Versio 7. marraskuuta 2017 kello 13.34
| Filokalia: Kokoelma pyhien kilvoittelijaisien kirjoituksia | |
|---|---|
| Filokalia tōn ierōn nēptikōn syneranistheisa para tōn agiōn kai theoforōn pa terōn en ēdia tēs kata tēn praxin kai theōrian ēthikēs filosofias o nous kathairetai, fōtizetai kai teleioutai. | |
 Filokalian suomennoksen kansitaide |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Koonneet pyhät Makarios Notaras ja Nikodeemos Athosvuorelainen. |
| Kieli | muinaiskreikka, kirkkoslaavi |
| Genre | hartauskirjallisuus |
| Suomennos | |
| Suomentaja | sisari Kristoduli, toimittanut Irinja Nikkanen |
| Kustantaja | Valamon Ystävät ry |
| Julkaistu | 1981 |
| Ulkoasu | sidottu, nidottu |
| ISBN | ISBN 951-99294-7-9 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Filokalia on viisiosainen kokoelma 300–1400-luvuilla eläneiden munkkien kirjoituksia. Se on tärkeä osa ortodoksista hartauskirjallisuutta. Nimi tulee kreikan kielen sanoista filín ’rakastaa’ ja kalós ’kauneus’, ’hyvyys’: kauneuden rakastaminen. Filokaliassa painotetaan hiljentymisen ja sisäisen kilvoituksen merkitystä uskonnollisessa elämässä.[1]
Filokalian suomenkieliseen laitokseen valittujen tekstien kirjoittajista 24 on voitu varmasti tunnistaa. Heistä 18 kirkko on tunnustanut pyhiksi, viisi on ”kunnioitusta nauttivaa” ja on joukossa yksi harhaoppinenkin. Kaikki kirjoittajat ovat munkkeja. Erakkoelämä on hengellinen korkeakoulu, mysteeri, jossa ihminen elää jo tämän- ja tuonpuoleisen rajalla. ”Vaitiolo on tulevan ajan mysteeri, sanat taas tämän ajan apuvälineitä”, sanoi Iisak Syyrialainen.
Kirjoittajista varhaisin on Jesaja Erakko 300-luvulta, kotoisin Egyptin Thebasta ja alun pitäen orja. Abba Jesajan aikalainen on myös Filokalian harhaoppinen Evagrios Pontoslainen, joka vietti nuoruutensa Kappadokian suurten esipaimenten vaikutuspiirissä ja eli myöhemmin autiomaassa. Euagrios kehitti erämaan demonologiaa. Johannes Cassianus syntyi vuoden 350 paikkeilla varakkaaseen perheeseen ja asui Beetlehemissä ja Egyptissä. Hän perusti ensimmäiset Gallian luostarit. Cassianus on tunnettu erityisesti arvostelukykyä käsittelevästä opetuksestaan.
Filokalian toisen osan kirjoittaja on pyhä Maksimos Tunnustaja, joka syntyi 580 Konstantinopolissa aatelisperheeseen. 82-vuotiaana häneltä leikattiin kieli, ettei hän pystyisi puhumaan, ja hänet kuljetettiin korissa keikkuen muulin selässä Skemaronin linnoitukseen. Filokaliassa on hänen tuotannostaan ”400 kohtaa rakkaudesta” ja kreikkalaisessa Filokaliassa myös 700 kohtaa teologiasta.
Kolmannen ja neljännen osan kirjoittajien joukossa on Simeon Uusteologi (949–1022), joka syntyi Vähä-Aasian Paflagoniassa maalaisaateliin. Hän oli aikansa moderni nuori mies, joka halusi löytää henkilön, joka auttaisi etsiessään yhteyttä Jumalaan. Kirkollinen elämä oli rutinoitua Bysantissa. Eräänä iltana hän seisoi rukoilemassa ja unohti täysin ajan ja paikan. Kaikkialla hän näki valoa eikä tuntenut maata jalkojensa alla. Hän ei pelännyt putoavansa ja täyttyi ilolla. Valokokemukset uusiutuivat myöhemmin. ”Älkää sanoko, ettei Jumala näyttäydy ihmisille!”
Osat
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Lähteet
- (venäjäksi) Dobrotolyubie, 1788
- (kreikaksi) Φιλοκαλία, 1782