Ero sivun ”Artturi Nyyssönen” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Linkki säätiöön |
Lähde, lisätietoja, väliotsikot |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Tiedosto:ArtturiNyyssonen.png|thumb|Artturi Nyyssönen Helsingin Jalkapalloklubissa 1911 |
[[Tiedosto:ArtturiNyyssonen.png|thumb|Artturi Nyyssönen Helsingin Jalkapalloklubissa 1911]] |
||
'''Artur (Artturi) Harald Nyyssönen''' ([[1. toukokuuta]] [[1892]] [[Helsinki]] – [[7. syyskuuta]] [[1973]] [[Jyväskylä]]) oli [[Suomi|suomalainen]] lääkintöneuvos, synnytyslääkäri ja [[Neuvola|äitiysneuvolatoiminnan]] kehittäjä sekä [[jalkapallo]]ilija, joka pelasi [[Suomen jalkapallomaajoukkue]]essa [[Kesäolympialaiset 1912|vuoden 1912 kesäolympialaisissa]].<ref name=km>Kristiina Markkanen, Tukholman ihme, Helsingin Sanomat 4.7.2010 sivu C 7</ref> |
'''Artur (Artturi) Harald Nyyssönen''' ([[1. toukokuuta]] [[1892]] [[Helsinki]]<ref name="SL62">{{Kirjaviite | Tekijä=Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.) | Nimeke= Suomen lääkärit 1962 | Julkaisupaikka= Helsinki | Julkaisija= Suomen Lääkäriliitto | Vuosi=1963| Sivut = 437}}</ref> – [[7. syyskuuta]] [[1973]] [[Jyväskylä]]) oli [[Suomi|suomalainen]] [[lääkintöneuvos]], synnytyslääkäri ja [[Neuvola|äitiysneuvolatoiminnan]] kehittäjä sekä [[jalkapallo]]ilija, joka pelasi [[Suomen jalkapallomaajoukkue]]essa [[Kesäolympialaiset 1912|vuoden 1912 kesäolympialaisissa]].<ref name=km>Kristiina Markkanen, Tukholman ihme, Helsingin Sanomat 4.7.2010 sivu C 7</ref> |
||
==Henkilöhistoria== |
|||
| ⚫ | Nyyssönen pelasi Tukholman olympialaisten jalkapalloturnauksessa Suomen jokaisessa neljässä ottelussa: voitot [[Italian jalkapallomaajoukkue|Italiasta]] (3–2) ja [[Venäjän jalkapallomaajoukkue|Venäjästä]] (2–1) sekä tappiot [[Englannin jalkapallomaajoukkue|Englannille]] (0–4) ja pronssiottelussa [[Alankomaiden jalkapallomaajoukkue|Alankomaille]] (0–9). Kaikkiaan hän pelasi urallaan viisi maaottelua. |
||
Nyyssösen vanhemmat olivat maanviljelijä Lauri Nyyssönen ja Selma Karolina Lehtonen ja puoliso vuodesta 1919 Ellen Sinervä. Nyyssönen tuli ylioppilaaksi 1911 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1920. Hän toimi 1920-luvulta lähtien kunnanlääkärinä useilla eri paikkakunnilla, mutta myös Jyväskylän yleisessä sairaalassa ja synnytyslaitoksella sekä yksityislääkärinä. [[Valmet|Valmet Oy:n]] ylilääkäri hän oli vuodesta 1948 vuoteen 1953. Sodissa hän työskenteli rykmentin, divisioonan, kenttäsairaalan ja sotasairaalan lääkärinä ja oli sotilasarvoltaan lääkintäeverstiluutnantti (1944).<ref name="SL62"/> Nyyssönen oli [[neuvola|äitiysneuvolatoiminnan]] uranuurtajia ja sai lääkintöneuvoksen arvonimen vuonna 1952. Hän oli Teollisuuslääkäriyhdistyksen kunniapuheenjohtaja vuodesta 1956.<ref name=km/> Hän perusti vaimonsa kanssa [[Ellen ja Artturi Nyyssösen säätiö]]n, jonka tarkoituksena on edistää [[Jyväskylän yliopisto]]ssa ja sen eri tieteellisissä laitoksissa suoritettavaa tutkimustyötä sekä tukea taloudellisesti tutkimustyön tekijöitä. |
|||
==Urheilu-ura== |
|||
Kotimaassaan Nyyssönen edusti [[Helsingin Jalkapalloklubi]]a, jonka riveissä hän voitti [[Luettelo jalkapallon SM-mitalisteista|Suomen mestaruuden]] vuosina 1911 ja 1912. Hän toimi seuran johtokunnan jäsenenä vuosina 1912–1918, osan ajasta sihteerinä. |
|||
| ⚫ | Nyyssönen pelasi Tukholman olympialaisten jalkapalloturnauksessa Suomen jokaisessa neljässä ottelussa: voitot [[Italian jalkapallomaajoukkue|Italiasta]] (3–2) ja [[Venäjän jalkapallomaajoukkue|Venäjästä]] (2–1) sekä tappiot [[Englannin jalkapallomaajoukkue|Englannille]] (0–4) ja pronssiottelussa [[Alankomaiden jalkapallomaajoukkue|Alankomaille]] (0–9). Kaikkiaan hän pelasi urallaan viisi maaottelua. Kotimaassaan Nyyssönen edusti [[Helsingin Jalkapalloklubi]]a, jonka riveissä hän voitti [[Luettelo jalkapallon SM-mitalisteista|Suomen mestaruuden]] vuosina 1911 ja 1912. Hän toimi seuran johtokunnan jäsenenä vuosina 1912–1918, osan ajasta sihteerinä. |
||
Urheilu-uransa jälkeen Nyyssönen toimi lääkärinä. Hän oli [[neuvola|äitiysneuvolatoiminnan]] uranuurtajia ja sai lääkintöneuvoksen arvonimen vuonna 1952. Hän oli Teollisuuslääkäriyhdistyksen kunniapuheenjohtaja vuodesta 1956.<ref name=km/> Sotien aikana Nyyssönen toimi muun muassa sota- ja kenttäsairaalan päällikkölääkärinä. Hän perusti vaimonsa Ellen Nyyssösen (o.s. Sinervä) kanssa [[Ellen ja Artturi Nyyssösen säätiö]]n, jonka tarkoituksena on edistää [[Jyväskylän yliopisto]]ssa ja sen eri tieteellisissä laitoksissa suoritettavaa tutkimustyötä sekä tukea taloudellisesti tutkimustyön tekijöitä. |
|||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
* {{Kirjaviite | Tekijä=Siukonen, Markku | Nimike=Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000 | Vuosi=2001 | Sivu=232 | Julkaisija=Graface Jyväskylä | Tunniste=ISBN 951-98673-1-7}} |
* {{Kirjaviite | Tekijä=Siukonen, Markku | Nimike=Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000 | Vuosi=2001 | Sivu=232 | Julkaisija=Graface Jyväskylä | Tunniste=ISBN 951-98673-1-7}} |
||
* [http://www.eans.fi/saatio/index.htm Ellen ja Artturi Nyyssösen säätiö] |
* [http://www.eans.fi/saatio/index.htm Ellen ja Artturi Nyyssösen säätiö] |
||
Versio 31. lokakuuta 2017 kello 19.51
Artur (Artturi) Harald Nyyssönen (1. toukokuuta 1892 Helsinki[1] – 7. syyskuuta 1973 Jyväskylä) oli suomalainen lääkintöneuvos, synnytyslääkäri ja äitiysneuvolatoiminnan kehittäjä sekä jalkapalloilija, joka pelasi Suomen jalkapallomaajoukkueessa vuoden 1912 kesäolympialaisissa.[2]
Henkilöhistoria
Nyyssösen vanhemmat olivat maanviljelijä Lauri Nyyssönen ja Selma Karolina Lehtonen ja puoliso vuodesta 1919 Ellen Sinervä. Nyyssönen tuli ylioppilaaksi 1911 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1920. Hän toimi 1920-luvulta lähtien kunnanlääkärinä useilla eri paikkakunnilla, mutta myös Jyväskylän yleisessä sairaalassa ja synnytyslaitoksella sekä yksityislääkärinä. Valmet Oy:n ylilääkäri hän oli vuodesta 1948 vuoteen 1953. Sodissa hän työskenteli rykmentin, divisioonan, kenttäsairaalan ja sotasairaalan lääkärinä ja oli sotilasarvoltaan lääkintäeverstiluutnantti (1944).[1] Nyyssönen oli äitiysneuvolatoiminnan uranuurtajia ja sai lääkintöneuvoksen arvonimen vuonna 1952. Hän oli Teollisuuslääkäriyhdistyksen kunniapuheenjohtaja vuodesta 1956.[2] Hän perusti vaimonsa kanssa Ellen ja Artturi Nyyssösen säätiön, jonka tarkoituksena on edistää Jyväskylän yliopistossa ja sen eri tieteellisissä laitoksissa suoritettavaa tutkimustyötä sekä tukea taloudellisesti tutkimustyön tekijöitä.
Urheilu-ura
Nyyssönen pelasi Tukholman olympialaisten jalkapalloturnauksessa Suomen jokaisessa neljässä ottelussa: voitot Italiasta (3–2) ja Venäjästä (2–1) sekä tappiot Englannille (0–4) ja pronssiottelussa Alankomaille (0–9). Kaikkiaan hän pelasi urallaan viisi maaottelua. Kotimaassaan Nyyssönen edusti Helsingin Jalkapalloklubia, jonka riveissä hän voitti Suomen mestaruuden vuosina 1911 ja 1912. Hän toimi seuran johtokunnan jäsenenä vuosina 1912–1918, osan ajasta sihteerinä.
Lähteet
- Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 232. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
- Ellen ja Artturi Nyyssösen säätiö
- Nyyssönen FIFAn sivustolla
- Olympians from Finland