Ero sivun ”Kellopeliappelsiini” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 15: | Rivi 15: | ||
| sivumäärä-alkuperäinen = |
| sivumäärä-alkuperäinen = |
||
| isbn-alkuperäinen = |
| isbn-alkuperäinen = |
||
| suomentaja = |
| suomentaja = [[Moog Konttinen]] |
||
| kuvittaja-suomi = |
| kuvittaja-suomi = |
||
| kansitaiteilija-suomi = |
| kansitaiteilija-suomi = |
||
| kustantaja-suomi = |
| kustantaja-suomi = [[Odessa (kirjankustantamo)|Odessa]] |
||
| julkaistu-suomi = |
| julkaistu-suomi = 1991 |
||
| ulkoasu-suomi = |
| ulkoasu-suomi = |
||
| sivumäärä-suomi = |
| sivumäärä-suomi = |
||
Versio 30. lokakuuta 2017 kello 12.26
| Kellopeliappelsiini | |
|---|---|
| A Clockwork Orange | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Anthony Burgess |
| Julkaistu | 1962 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Moog Konttinen |
| Kustantaja | Odessa |
| Julkaistu | 1991 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Kellopeliappelsiini tai Kellopeli appelsiini (engl. A Clockwork Orange) on Anthony Burgessin vuonna 1962 ilmestynyt romaani, josta Stanley Kubrick teki vuonna 1971 samannimisen elokuvasovituksen.
Teos ilmestyi suomeksi vasta vuonna 1991 Moog Konttisen kääntämänä ja Odessan kustantamana.[1] Like julkaisi siitä uudistetun laitoksen vuonna 2007 ja taskukirjapainoksen 2009.
Kirja oli Burgessille varsin henkilökohtainen, sillä hän käsitteli siinä pahoinpitelyä ja raiskausta, jonka kohteeksi hänen oma vaimonsa oli joutunut. Teoksen elokuvan myötä saaman runsaan mediahuomion onkin arveltu olleen kirjailijalle raskasta.
Ympäröivän yhteiskunnan kuvaus on teoksessa hyvin julmaa ja kriittistä, ja sitä onkin verrattu George Orwellin teoksiin.
Juoni
Teos on tulevaisuuteen sijoittuva Alex-nimisen nuoren lontoolaispojan kehitystarina. Hän rakastaa Beethovenin musiikkia ja näkee sitä kuunnellessaan mielessään väkivaltaisia hallusinaatioita. Alex on kotoisin normaalista keskiluokkaisesta perheestä. Hän viettää aikansa mieluiten kadulla johtaen väkivaltaista jengiä, joka huvittelee puhumalla keskenään keksittyä slangia, nadsat-kieltä, jossa on runsaasti lainasanoja ja kieliopillisia rakenteita venäjän kielestä, mutta myös amerikanenglannista.
Jengiin kuuluvat Alexin lisäksi Pete, Georgie ja Pim. Jengin vihollisia ovat muut jengit, erityisesti kuitenkin Billyboy-nimisen pojan johtama jengi. Jengiläiset harjoittavat silmitöntä väkivaltaa ryöstöjen yhteydessä, mitä teos kuvaa hyvin pitkään ja tarkasti. He hakkaavat paljon ihmisiä, sekä pahoinpitelevät erään kirjailijan ja raiskaavat tämän vaimon. Kirjailija on kirjoittamassa kirjaa Kellopeli Appelsiini, jonka nimeä Alex pilkkaa.
Alex alkaa kuitenkin välillä riidellä jengiläistensä kanssa, sillä muut haluavat enemmän demokratiaa ja ettei jengillä olisi selvää johtajaa. Alex pahoinpitelee heidät näyttääkseen johtajan asemansa. Myöhemmin muut jengiläiset yllyttävät Alexin murtautumaan erään naisen taloon ja tappamaan tämän. Alex tekeekin sen, mutta muut pahoinpitelevät hänet ja jättävät hänet poliisien armoille. Alex jää kiinni ja joutuu vankilaan.
Vankilassa Alex viettää kaksi vuotta. Hänelle tarjotaan mahdollisuutta lyhentää tuomiotaan osallistumalla uuden Ludovico-hoitomenetelmän kokeiluun. Siinä hänet ehdollistetaan shokeeraavin behavioristisin psykologisin keinoin vihaamaan väkivaltaa. Hänet pakotetaan katsomaan kauheita väkivaltavideoita, ja vaikka Alex huutaa ja kärsii, häntä ei päästetä pois. Samalla kun hänestä tulee mallikansalainen, hänestä tehdään myös tahdoton kone (kellopeli, vihannes). Terapian sivutuotteena hänet myös saadaan vieroksumaan aiemmin jumaloimaansa Beethovenin musiikkia.
Hoidon päätyttyä Alex päästetään pois vankilasta, mutta hän joutuu monesti heitteille ja niiden henkilöiden pahoinpitelemäksi, joita hän aiemmin itse pahoinpiteli. Muun muassa Pim, Billyboy ja kirjaston mies, jonka kanssa jengi kirjan alussa ”piti hauskaa”, hakkaavat Alexin. Hän joutuu myös lähtemään kotoaan, koska uusi alivuokralainen ei hyväksy häntä taloon hänen entisten tekojensa vuoksi. Alex joutuu kadulle ja pyytää eräästä talosta apua, mutta talossa asuukin sama kirjailija, jonka Alex pahoinpiteli kaksi vuotta aiemmin.
Kirjailija tunnistaa Alexin vasta myöhemmin ja lukitsee hänet tyhjään huoneeseen ja laittaa soimaan Beethovenin yhdeksännen, jonka kuullessaan Alex alkaa voida pahoin ja kärsiä. Lopulta Alex päätyy yrittämään itsemurhaa hyppäämällä ikkunasta, mutta ei kuole vaan joutuu sairaalaan, jossa poliitikot alkavat pitää hänestä huolta ja parantavat hänet. Lopussa Alex on kerännyt uuden jengin, joka huvittelee samalla tavalla kuin kirjan alussa. Lopulta hän kuitenkin huomaa olevansa toimintaan liian vanha ja lopettaa jengin johtamisen.
Vastaanotto
Turun Sanomien mukaan ”Kellopeliappelsiinin luoma tulevaisuudennäkymä on kauhea. Kirjassa taistellaan valinnanvapauden ja yksilöllisyyden puolesta ilman minkäänlaista moraalia. Se saa silmät räpsymään kiihtyvällä vauhdilla, kunnes ainakin jotain näkee toisin kuin ennen.”[2]
Helsingin Sanomien mukaan ”Moog Konttisen suomennos on hienoa kieliakrobatiaa, röyhkeää ja vivahteikasta kuten alkutekstikin.”[2]
Lähteet
- The Ultimate Beatnik: A Clockwork Orange - Anthony Burgess Artikkeli Time-lehdessä 15.2.1963
Viitteet
- ↑ Kellopeliappelsiini Kirjasampo.fi. Viitattu 29.9.2015.
- ↑ a b Burgess, Anthony: Kellopeliappelsiini, s. takakansiteksti. (A Clockwork Orange, 1962). Suomentanut Moog Konttinen. Like, 2007 (2. uud. p.). ISBN 978-952-471-965-0.