Ero sivun ”Ted Meredith” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
LKFbot (keskustelu | muokkaukset)
p typo, replaced: DEFAULTSORT → AAKKOSTUS, vuona → vuonna using AWB
Jannex (keskustelu | muokkaukset)
Maininta vuoden 1915 4 × 440 metrin viesti-ME:stä samasta viitteestä
Rivi 15: Rivi 15:
Seuraavana lajina oli [[400 metrin juoksu|400 metriä]], jossa Meredith selvisi loppukilpailuun ja sijoittui neljänneksi. Lopuksi hän oli mukana Yhdysvaltain [[4 x 400 metrin viesti]]joukkueessa, joka voitti olympiakultaa uudella maailmanennätyksellä 3.16,6<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Virtamo, Keijo (toim.) | Nimike=Fokus-Urheilu 2 | Sivu=19 | Vuosi=1970 | Julkaisija=Otava}}</ref>.
Seuraavana lajina oli [[400 metrin juoksu|400 metriä]], jossa Meredith selvisi loppukilpailuun ja sijoittui neljänneksi. Lopuksi hän oli mukana Yhdysvaltain [[4 x 400 metrin viesti]]joukkueessa, joka voitti olympiakultaa uudella maailmanennätyksellä 3.16,6<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Virtamo, Keijo (toim.) | Nimike=Fokus-Urheilu 2 | Sivu=19 | Vuosi=1970 | Julkaisija=Otava}}</ref>.


Tukholman jälkeen Meredith aloitti opiskelut Pennsylvanian yliopistossa. Hän saavutti opiskeluaikanaan useita yliopistomestaruuksia samoin kuin Yhdysvaltain mestaruuksia. Ensimmäisen maailmansodan alkuvuosina hän rikkoi useita maailmanennätyksiä. 1915 hän voitti Yhdysvaltain mestaruuden 440 jaardilla ajalla 47,0. Aikaa ei hyväksytty ennätysluetteloon, koska se oli juostu suoralla radalla myötätuuleen. Toukokuussa 1916 hän juoksi sallituissa oloissa 47,4, mikä hyväksyttiin maailmanennätykseksi<ref name="fokus420"/>. Hieman myöhemmin Meredith juoksi 880 jaardin maailmanennätyksen 1.52,2<ref name="fokus420"/>, jolloin ottamatta jäänyt 800 metrin väliaika lienee ollut maailmanennätyksen alittava 1.51,5.
Tukholman jälkeen Meredith aloitti opiskelut Pennsylvanian yliopistossa. Hän saavutti opiskeluaikanaan useita yliopistomestaruuksia samoin kuin Yhdysvaltain mestaruuksia. Ensimmäisen maailmansodan alkuvuosina hän rikkoi useita maailmanennätyksiä. Hän oli mukana Pennsylvanian yliopiston joukkueessa, joka teki vuonna 1915 maailmanennätyksen 3,18,0 4&nbsp;×&nbsp;440 jaardin viestissä<ref name="fokus422">{{Kirjaviite | Tekijä=Virtamo, Keijo (toim.) | Nimike=Fokus-Urheilu 2 | Sivu=422 | Vuosi=1970 | Julkaisija=Otava}}</ref>. Samana vuonna 1915 hän voitti Yhdysvaltain mestaruuden 440 jaardilla ajalla 47,0. Aikaa ei hyväksytty ennätysluetteloon, koska se oli juostu suoralla radalla myötätuuleen. Toukokuussa 1916 hän juoksi sallituissa oloissa 47,4, mikä hyväksyttiin maailmanennätykseksi<ref name="fokus420"/>. Hieman myöhemmin Meredith juoksi 880 jaardin maailmanennätyksen 1.52,2<ref name="fokus420"/>, jolloin ottamatta jäänyt 800 metrin väliaika lienee ollut maailmanennätyksen alittava 1.51,5.


Meredith lopetti kilpauransa 1917 ja palveli armeijassa [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]]. Sodan jälkeen hän palasi kilparadoille ottaen osaa [[kesäolympialaiset 1920|Antwerpenin olympialaisiin]] 1920 400 metrin juoksijana, mutta putosi välierissä.
Meredith lopetti kilpauransa 1917 ja palveli armeijassa [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]]. Sodan jälkeen hän palasi kilparadoille ottaen osaa [[kesäolympialaiset 1920|Antwerpenin olympialaisiin]] 1920 400 metrin juoksijana, mutta putosi välierissä.


Meredith piti 440 jaardin maailmanennätystä nimissään vuoteen 1932 saakka, jolloin [[Benjamin Eastman]] rikkoi sen. Meredithin 800 metrin maailmanennätyksen rikkoi [[Séraphin Martin]] vuonna 1928 ja 880 jaardin ennätyksen [[Otto Peltzer]] vuonna 1926.<ref name="fokus420"/> 4&nbsp;×&nbsp;400 metrin viestijuoksun maailmanennätys pysyi voimassa vuoteen 1924.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Virtamo, Keijo (toim.) | Nimike=Fokus-Urheilu 2 | Sivu=422 | Vuosi=1970 | Julkaisija=Otava}}</ref>
Meredith piti 440 jaardin maailmanennätystä nimissään vuoteen 1932 saakka, jolloin [[Benjamin Eastman]] rikkoi sen. Meredithin 800 metrin maailmanennätyksen rikkoi [[Séraphin Martin]] vuonna 1928 ja 880 jaardin ennätyksen [[Otto Peltzer]] vuonna 1926.<ref name="fokus420"/> 4&nbsp;×&nbsp;400 metrin viestijuoksun maailmanennätys pysyi voimassa vuoteen 1924 ja 4&nbsp;×&nbsp;440 jaardin maailmanennätys vuoteen 1931. Molemmat rikkoi lopulta Yhdysvaltain maajoukkue.<ref name="fokus422"/>


Päätettyään kilpauransa uudelleen hän ryhtyi kiinteistönvälittäjäksi. Ted Meredith kuoli [[Camden (New Jersey)|Camden]]issa, [[New Jersey]]ssä.
Päätettyään kilpauransa uudelleen hän ryhtyi kiinteistönvälittäjäksi. Ted Meredith kuoli [[Camden (New Jersey)|Camden]]issa, [[New Jersey]]ssä.

Versio 14. lokakuuta 2017 kello 17.45

Mitalit
Ted Meredith katkaisee maalinauhan Tukholman olympiakisojen 800 metrin juoksussa.
Ted Meredith katkaisee maalinauhan Tukholman olympiakisojen 800 metrin juoksussa.
Maa:  Yhdysvallat
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Tukholma 1912 800 m
Kultaa Kultaa Tukholma 1912 4 x 400 m

James Edwin "Ted" Meredith (14. marraskuuta 18912. marraskuuta 1957) oli yhdysvaltalainen yleisurheilija ja kaksinkertainen olympiavoittaja vuoden 1912 olympialaisissa.

Hän syntyi Pennsylvaniassa, Yhdysvalloissa ja valittiin olympialaisiin ollessaan yhä lukio-opiskelija.

Tukholmassa Meredith otti osaa kolmeen kilpailuun. Ensimmäisenä oli vuorossa 800 metrin juoksu, jossa hän selvisi alku- ja välierien jälkeen finaaliin. Siellä hän seurasi edellisten olympialaisten voittajan Melvin Sheppardin hurjaa alkuvauhtia (puolimatkan väliaika 52,4) kahden muun amerikkalaisen ja Saksan Hanns Braunin kanssa. Takasuoralla amerikkalaiset sumputtivat Braunin pussiin, josta tämä yritti turhaan pois viimeisessä kaarteessa kuluttaen voimansa ja jääden kuudenneksi. Loppusuoralla Meredith ohitti Sheppardin ja voitti myöhemmin maailmanennätykseksi hyväksytyllä[1] ajalla 1.51,9. Hän jatkoi juoksuaan vielä maaliviivan jälkeen 880 jaardin rajalle asti ja löi maailmanennätyksen silläkin matkalla tuloksella 1.52,5[1]. 800 metrin tulos alitti Sheppardin edellisen olympiaennätyksen 0,9 sekunnilla[2].

Seuraavana lajina oli 400 metriä, jossa Meredith selvisi loppukilpailuun ja sijoittui neljänneksi. Lopuksi hän oli mukana Yhdysvaltain 4 x 400 metrin viestijoukkueessa, joka voitti olympiakultaa uudella maailmanennätyksellä 3.16,6[3].

Tukholman jälkeen Meredith aloitti opiskelut Pennsylvanian yliopistossa. Hän saavutti opiskeluaikanaan useita yliopistomestaruuksia samoin kuin Yhdysvaltain mestaruuksia. Ensimmäisen maailmansodan alkuvuosina hän rikkoi useita maailmanennätyksiä. Hän oli mukana Pennsylvanian yliopiston joukkueessa, joka teki vuonna 1915 maailmanennätyksen 3,18,0 4 × 440 jaardin viestissä[4]. Samana vuonna 1915 hän voitti Yhdysvaltain mestaruuden 440 jaardilla ajalla 47,0. Aikaa ei hyväksytty ennätysluetteloon, koska se oli juostu suoralla radalla myötätuuleen. Toukokuussa 1916 hän juoksi sallituissa oloissa 47,4, mikä hyväksyttiin maailmanennätykseksi[1]. Hieman myöhemmin Meredith juoksi 880 jaardin maailmanennätyksen 1.52,2[1], jolloin ottamatta jäänyt 800 metrin väliaika lienee ollut maailmanennätyksen alittava 1.51,5.

Meredith lopetti kilpauransa 1917 ja palveli armeijassa ensimmäisessä maailmansodassa. Sodan jälkeen hän palasi kilparadoille ottaen osaa Antwerpenin olympialaisiin 1920 400 metrin juoksijana, mutta putosi välierissä.

Meredith piti 440 jaardin maailmanennätystä nimissään vuoteen 1932 saakka, jolloin Benjamin Eastman rikkoi sen. Meredithin 800 metrin maailmanennätyksen rikkoi Séraphin Martin vuonna 1928 ja 880 jaardin ennätyksen Otto Peltzer vuonna 1926.[1] 4 × 400 metrin viestijuoksun maailmanennätys pysyi voimassa vuoteen 1924 ja 4 × 440 jaardin maailmanennätys vuoteen 1931. Molemmat rikkoi lopulta Yhdysvaltain maajoukkue.[4]

Päätettyään kilpauransa uudelleen hän ryhtyi kiinteistönvälittäjäksi. Ted Meredith kuoli Camdenissa, New Jerseyssä.

Lähteet

  • Hannus, Matti;: Yleisurheilu: Tuhat tähteä. WSOY, 1983. ISBN 951-0-11900-8.
  • Pihkala, Lauri; Jukola, Martti;: Olympialaiskisat ennen ja Pariisissa 1924. WSOY, 1924.

Viitteet

  1. a b c d e Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 420. Otava, 1970.
  2. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 114. Otava, 1970.
  3. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 19. Otava, 1970.
  4. a b Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 422. Otava, 1970.