Ero sivun ”Saima Harmaja” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lähteitä
→‎Elämä ja ura: sekä ilmeisesti
Rivi 42: Rivi 42:
Harmajan elämänhalu katosi lopullisesti hänen sisarensa Outin kuoltua synnytykseen 1936, Äitinsä mukaan nimetty tyttövauva Outi kuitenkin oli ilahduttamassa Harmajan viimeistä elinvuotta. Menetyksestä huolimatta Harmaja kirjoitti vielä runoja ja julkaisi syksyllä 1936 runokokoelman ''[[Hunnutettu]]''. Sairaudessa ei tapahtunut kuitenkaan enää käännettä parempaan, ja hän kuoli tuberkuloosiin 23-vuotiaana 1937.<ref name="ahola"/> Hänet on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle kortteliin U6-27-16. Harmajan muistoa vaalimaan on perustettu [[Saima Harmaja -seura]].
Harmajan elämänhalu katosi lopullisesti hänen sisarensa Outin kuoltua synnytykseen 1936, Äitinsä mukaan nimetty tyttövauva Outi kuitenkin oli ilahduttamassa Harmajan viimeistä elinvuotta. Menetyksestä huolimatta Harmaja kirjoitti vielä runoja ja julkaisi syksyllä 1936 runokokoelman ''[[Hunnutettu]]''. Sairaudessa ei tapahtunut kuitenkaan enää käännettä parempaan, ja hän kuoli tuberkuloosiin 23-vuotiaana 1937.<ref name="ahola"/> Hänet on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle kortteliin U6-27-16. Harmajan muistoa vaalimaan on perustettu [[Saima Harmaja -seura]].


Harmajan teoksista ensimmäinen oli saantu hyvät arvostelut ja seuraavat kolme melko heikot. Hänen neljäs kokoelmansa ''[[Kaukainen maa]]'' julkaistiin 1937 postuumisti. Se oli taas arvostelumenestys, mutta hänen maineensa syntyi erityisesti teoksesta ''[[Kootut runot ja runoilijakehitys päiväkirjojen ja kirjeiden valossa]]'' (1938). Teoksen toimitti Saiman äiti Laura Harmaja.<ref name="ahola"/>
Harmajan teoksista ensimmäinen oli saantu hyvät arvostelut ja seuraavat kolme melko heikot. Hänen neljäs kokoelmansa ''[[Kaukainen maa]]'' julkaistiin 1937 postuumisti. Se oli taas arvostelumenestys, mutta hänen maineensa syntyi erityisesti teoksesta ''[[Kootut runot sekä runoilijakehitys päiväkirjojen ja kirjeiden valossa]]'' (1938). Teoksen toimitti Saiman äiti Laura Harmaja.<ref name="ahola"/>


== Tyyli ja teemat ==
== Tyyli ja teemat ==

Versio 10. lokakuuta 2017 kello 15.50

Saima Harmaja
Henkilötiedot
Syntynyt8. toukokuuta 1913
Helsinki, Suomi
Kuollut21. huhtikuuta 1937 (23 vuotta)
Kansalaisuus Suomi
Ammatti kirjailija, runoilija
Kirjailija
Aikakausi 1932–1937
Esikoisteos Huhtikuu (1932)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Saima Rauha Maria Harmaja (8. toukokuuta 1913 Helsinki21. huhtikuuta 1937 Helsinki)[1] oli suomalainen kirjailija ja runoilija. Harmaja muistetaan traagisesta elämäntarinastaan ja varhaisesta kuolemastaan sekä elämää ja kuolemaa kuvaavista tunteikkaista runoistaan.

Elämä ja ura

Saima Harmajan vanhemmat olivat kansantaloustieteilijä, filosofian tohtori ja kanslianeuvos Leo Harmaja (alk. Schadewitz, 1880–1949[2]) ja filosofian maisteri Laura Harmaja (o.s. Genetz, 1881–1954[3]).[4] Perheessä oli kaikkiaan neljä lasta, joista Saima oli toiseksi vanhin. Saiman pikkuveli oli lentäjä ja kirjailija Tapani Harmaja ja heidän äidinpuoleinen isoisänsä oli runoilija ja senaattori Arvid Genetz.[5]

Saima Harmajan ensimmäiset säilyneet kirjoitukset ovat vuodelta 1922. Hän avusti 1920-luvulla lastenlehti Pääskysessä. Hänen vanhempansa arvelivat liiallien krijoittelun aiheuttavan psyykkisiä ja fyysisiä vaivoja eivätkä tukeneet kirjoittamisharrastusta.[4]

Saima kävi Suomalaista yhteiskoulua.[5] Neljä-viisitoistavuotiaana alkoivat hänen masennuskaudet.[4] Hän liittyi 15-vuotiaana Nuoren Voiman Liittoon, joka oli jo pari vuotta aikaisemmin rohkaissut häntä jatkamaan kirjoittamista. Liiton jäsenenä Harmaja itsekin myöhemmin arvosteli nuorten kirjailijanalkujen tekstejä ja rohkaisi heitä pysymään valitsemallaan tiellä.

Harmajan murrosikää varjosti paitsi nuorille tyypillinen maailmantuska, myös ruumiillinen tuska: keuhkotauti, joka antoi ensi oireitaan 1929. Hänellä todettiin keväällä 1931 keuhkotuberkuloosi, ja syksyllä hän joutui kuukausiksi Nummelan parantolaan. Kirjoittamiseen sairaudella ei ollut vaikutusta, ja Harmajan esikoisteos, runokokoelma Huhtikuu julkaistiin keväällä 1932.[4]

Harmaja osallistui keväällä 1932 luokkansa kanssa ylioppilaskirjoituksiin, vaikka edeltävän syksyn hän olikin joutunut olemaan sairaalahoidossa. Vuosi 1932 oli muutenkin Harmajan elämän onnellista aikaa: hänen esikoisteoksensa julkaistiin, hänen terveytensä oli hyvä ja hän löysi ensimmäisen rakkautensa.[5] Harmaja kihlautui, ja haaveet onnellisesta tulevaisuudesta sulhasen kanssa elivät vahvoina. Onni ei kuitenkaan ollut pitkäkestoinen. Harmajan sulhanen etääntyi yhteisistä tulevaisuudenkuvista.

Harmaja aloitti syksyllä 1932 uusien kielten ja kirjallisuuden opinnot Helsingin yliopistossa. Hänen koulunsa eteni hitaasti, ja syksyn 1933 hän opiskeli Tarton yliopistossa.[4]

Harmaja teki kesällä 1935 opiskelijamatkan Italiaan. Huonot järjestelyt aiheuttivat väsymystä ja stressiä, jotka olivat vaikuttamassa siihen, että tuberkuloosi puhkesi syksyllä uudestaan. Hän joutui Helsingin keuhkotautiparantolaan.[4]

Harmajan elämänhalu katosi lopullisesti hänen sisarensa Outin kuoltua synnytykseen 1936, Äitinsä mukaan nimetty tyttövauva Outi kuitenkin oli ilahduttamassa Harmajan viimeistä elinvuotta. Menetyksestä huolimatta Harmaja kirjoitti vielä runoja ja julkaisi syksyllä 1936 runokokoelman Hunnutettu. Sairaudessa ei tapahtunut kuitenkaan enää käännettä parempaan, ja hän kuoli tuberkuloosiin 23-vuotiaana 1937.[4] Hänet on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle kortteliin U6-27-16. Harmajan muistoa vaalimaan on perustettu Saima Harmaja -seura.

Harmajan teoksista ensimmäinen oli saantu hyvät arvostelut ja seuraavat kolme melko heikot. Hänen neljäs kokoelmansa Kaukainen maa julkaistiin 1937 postuumisti. Se oli taas arvostelumenestys, mutta hänen maineensa syntyi erityisesti teoksesta Kootut runot sekä runoilijakehitys päiväkirjojen ja kirjeiden valossa (1938). Teoksen toimitti Saiman äiti Laura Harmaja.[4]

Tyyli ja teemat

Harmajaa on verrattu usein Edith Södergraniin, joka olikin hänen esikuvansa. Yhteistä molemmille olivat syvä kutsumus, eksoottiset kuvat, luonnontunne ja naisellinen erotiikka. Harmajan rakkausrunot julkaistiin vasta postuumisti, sillä niitä pidettiin hänen elinaikanaan liian henkilökohtaisina.[4]

Viljo Tarkiaisen Finsk litteraturhistorian mukaan Harmaja kuului Tulenkantajiin, joka oli 1900-luvun alun merkittävin kirjailijaryhmä ja johon kuuluivat myös muun muassa Mika Waltari ja Olavi Paavolainen. Kerttu Saarenheimo kuitenkin arvostelee Tarkiaisen väitettä kirjassaan Tulenkantajat ja toteaa, että Harmaja tuntuu tässä "olevan vieraassa seurassa". Harmajan runoista on selvästi aistittavissa sairaan ja yksinäisen nuoren tytön kärsimys ja tuska. Vaikutuksia runoihinsa Harmaja sai paitsi aikalaisistaan kuten Uuno Kailaalta, myös aikaisemmilta suurilta runoilijoilta, kuten Aleksis Kiveltä ja Dantelta.

Saima Harmaja sai Valtion kirjallisuuspalkinnon vuonna 1935 ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinnon vuonna 1936.

Tuotanto

Runokokoelmat

Muut runojulkaisut sekä päiväkirjat

  • Kootut runot sekä runoilijakehitys päiväkirjojen ja kirjeiden valossa. Porvoo: WSOY, 1938. – 2. täydennetty laitos 1942. Uusi painos: Helsinki: WSOY, 2013. ISBN 978-951-0-39652-0.
  • Elämän auetessa. Koulutytön päiväkirjoja, 1939 Runeberg-projektissa ja Doria
  • Päiväkirjan lehtiä vv. 1933–37, 1942
  • Valikoima runoja, 1958
  • Varhainen kevät, lisälehtiä Saima Harmajan päiväkirjoista. Toim Kirsti Toppari, 1977
  • Palava elämä. Päiväkirjaa, kirjeitä. Toimittanut Kirsti Toppari. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985 (3. painos 1998). ISBN 951-0-12881-3.
  • Aamusateen maa, valikoima kokoelmista Huhtikuu, Sateen jälkeen, Hunnutettu, Kaukainen maa, Jälkisatoa. Toim. Aino-Kaarina Mäkisalo, 1988
  • Sydämeni soi. Valikoima runoja ja päiväkirjaotteita, 1988
  • Läheisyys, 1994

Saima Harmajasta kertovat teokset

  • Saima Harmaja: legenda jo eläessään. Kaarina Helakisa, 1978
  • Istala, Päivi: Saima Harmaja – runoilijoista runoilijoin. 2. uudistettu painos (1. painos 2007). Pohjautuu Suomalaisen kirjallisuuden seuran kirjallisuusarkiston vuosina 2005–2006 järjestämään keruuseen. Helsinki: WSOY, 2013. ISBN 978-951-0-40156-9.

Lähteet

Viitteet

  1. Calamnius-sukuseura ry calamnius.fi. Viitattu 18.12.2010.
  2. Heinonen, Visa: Harmaja, Leo (1880 - 1949) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 4.5.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  3. Löyttyniemi, Leena: Harmaja, Laura (1881 - 1954) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 12.1.2010. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  4. a b c d e f g h i Ahola. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu.
  5. a b c Perhe ja elämää Saima Harmaja-seura. Viitattu 10.10.2017.

Aiheesta muualla

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Saima Harmaja.
Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saima Harmaja.