Ero sivun ”Herman (arkkipiispa)” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
km pois, arkkipiispa ja piispa linkitetty tekstissä, tunteilua pois |
|||
Rivi 6: | Rivi 6: | ||
== Koulunkäynti ja opiskelu sekä työt Virossa == |
== Koulunkäynti ja opiskelu sekä työt Virossa == |
||
Aav kävi Hellamaan seurakunnan kirkkokoulun, [[Kuressaare]]n kaupungin alkeiskoulun ja opiskeli [[Riika|Riian]] hengellisessä koulussa sekä pappisseminaarissa vuodesta 1894 alkaen. Jo opiskelunsa aikana hän toimi muun muassa [[Haapsalu]]n kanttorina sekä [[diakoni]]- ja pappisvihkimyksiensä jälkeen 1904 pappina [[Lelle]]n, [[Vändra]]n ja [[Mustjala]]n seurakunnissa. Hän oli myös Kuresaaren [[piirinvalvoja]]. Näiden kirkollisten tehtävien lisäksi hän ehti toimia muun muassa maatalouskomiteoissa, raittiusseuratyössä, toimittajana, opettajana ja erilaisissa luottamustehtävissä hiippakunnassaan. Hän oli myös kohtalaisen tuottelias uskonnollinen kirjailija ja lehtikirjoittaja. |
|||
== Työ ja kirkolliset tehtävät Suomessa == |
== Työ ja kirkolliset tehtävät Suomessa == |
||
⚫ | Vuonna 1922 [[Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokous|kirkolliskokous]] valitsi Aavin apulaispiispaksi, ja hän tuli Suomeen [[Sortavala]]n [[piispa]]ksi. Piispa Herman oli virolainen, hän ei osannut aluksi suomea kovinkaan hyvin. Hän oli leski, jolla oli kuusi lasta: kolme poikaa ja kolme tytärtä. Hänet vihittiin Suomen arkkipiispakunnan apulaispiispaksi [[Konstantinopoli]]ssa 1923, ja vuoden 1924 hiippakunta-asetuksessa piispa Hermanin arvonimeksi tuli Karjalan piispa. |
||
⚫ | [[Arkkipiispa Serafim]] siirrettiin vuoden 1924 alusta alkaen [[lakkautuspalkka|lakkautuspalkalle]], ja kirkolliskokous valitsi vuonna 1925 hänen seuraajakseen piispa Hermanin. Tässä yhteydessä arkkipiispanistuin siirrettiin [[Viipuri]]sta [[Sortavala]]an, ja uudeksi arvonimeksi tuli ''Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa''. Uusi piispa sai maahan tullessaan hoidettavakseen työkentän, johon kuului muun muassa vielä käynnissä ollut [[Ajanlaskukiista (Suomen ortodoksinen kirkko)|ajanlaskukiista]]. |
||
⚫ | Vuonna 1922 [[Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokous|kirkolliskokous]] valitsi |
||
⚫ | 1930-luvun jälkipuolella arkkipiispan apuna toimi hänen nuorin tyttärensä, Virosta Suomeen alle vuoden ikäisenä tullut Lucia Aav, joka jo kouluikäisestä alkaen hoiti isänsä taloutta ja piispan kunnon huonontuessa hoivasi tätä aina hautaan asti. Isä Hermanin hautajaisten jälkeen Lucia Aav siirtyi Kirkollishallituksen palvelukseen loppuiäkseen. Viimeiset vuodet hänen virkanimikkeensä oli kirjaaja. |
||
⚫ | [[Arkkipiispa Serafim]] siirrettiin vuoden 1924 alusta alkaen [[lakkautuspalkka|lakkautuspalkalle]] ja |
||
⚫ | Jäätyään eläkkeelle vuonna 1977 hän katosi julkisuudesta. Muut arkkipiispa Hermanin lapset perustivat perheen ja heidän jälkeläisiään elää Suomessa edelleen. Myös papillinen sukuhaara jatkuu edelleen tätä kautta; Helsingin pitkäaikainen kirkkoherra, pastori (myöhemmin rovasti) Mikael Kasanko oli arkkipiispan ensimmäinen vävy ja vanhimman tyttären Tamaran puoliso. |
||
⚫ | 1930-luvun jälkipuolella arkkipiispan apuna toimi hänen nuorin tyttärensä, Virosta Suomeen alle vuoden ikäisenä tullut Lucia Aav, joka jo kouluikäisestä alkaen hoiti isänsä taloutta ja piispan kunnon huonontuessa hoivasi tätä aina hautaan asti |
||
⚫ | Jäätyään eläkkeelle vuonna 1977 hän katosi |
||
== Kansallistaja, jälleenrakentaja, eheyttäjä, kirjailija == |
== Kansallistaja, jälleenrakentaja, eheyttäjä, kirjailija == |
||
⚫ | |||
⚫ | Vuoteen 1935 arkkipiispa Herman oli Suomen ainoa ortodoksinen piispa. Vasta silloin löytyi kirkkopoliittisesti sopiva ehdokas auki olevaan Viipurin (1940 alkaen Helsingin) piispan tehtävään. Juuri leskeksi jäänyt [[Annantehdas|Annantehtaan]] seurakunnan kirkkoherra, rovasti Aleksanteri Karpin, josta tuli [[KS]] [[piispa Aleksanteri]]. Hänen toimintansa kevensi arkkipiispan työtaakkaa. |
||
⚫ | Arkkipiispa Hermanin elämä ja toiminta Suomessa oli aktiivista kirkon hengellisen ja aineellisen elämän rakentamisen kautta. Arkkipiispa arvosti Suomea ja Karjalaa, isänmaallisuutta ja kansallisia perinteitä |
||
⚫ | Sortavalaan valmistui uusi kirkkokunnan keskustalo ja pappisseminaarin kirkko. Seurakuntia yhdistettiin ja pakkoliitettiin toisiin seurakuntiin. Toisen maailmansodan kynnyksellä Suomen ortodoksinen väestö oli noin 82 000 henkeä, joista sitten sotien seurauksena 55 000 joutui [[evakko]]on ja 90 prosenttia kirkon omaisuudesta menetettiin. Suuri menetys oli se, että merkittävä osa kirkonkirjoista ja muista kirkollisista arkistoista menetettiin. |
||
⚫ | Vuoteen 1935 arkkipiispa Herman oli Suomen ainoa ortodoksinen piispa |
||
⚫ | Sortavalaan valmistui uusi kirkkokunnan keskustalo ja pappisseminaarin kirkko. Seurakuntia yhdistettiin ja pakkoliitettiin toisiin seurakuntiin. Toisen maailmansodan kynnyksellä Suomen ortodoksinen väestö oli noin 82 |
||
== Sotien jälkeinen aika == |
== Sotien jälkeinen aika == |
||
⚫ | Kirkon hallinto sijoittui [[Kuopio]]on, ja jäsenistö hajaantui ympäri Suomea. Arkkipiispan toimintakenttä laajeni ja vaikeutui samalla huomattavasti. Papit polkupyörillä pitäjiä kierrellen etsivät hajalleen joutuneita seurakuntalaisiaan ja kirjasivat löydetyt vihkoihin. Näin ortodoksiset seurakunnat hiljalleen muodostuivat uudelleen. |
||
⚫ | Kirkon hallinto sijoittui [[Kuopio]]on ja jäsenistö hajaantui ympäri Suomea. Arkkipiispan toimintakenttä laajeni ja vaikeutui samalla huomattavasti. |
||
Vuonna 1955, kun Herman jo vakavasti harkitsi eläkkeelle jäämistä, hän suostui jäämään vielä joksikin aikaa palvelukseen, koska kirkolliskokous valitsi hänelle apulaispiispan. Tehtävään valittiin yksimielisesti [[arkkipiispa Paavali|pappismunkki Paavali]], [[Aamun Koitto]] -lehden pitkäaikainen päätoimittaja, josta sittemmin tuli seuraava arkkipiispa. Sama toistui kaksi vuosikymmentä myöhemmin, kun Paavali sai oman apulaispiispan. |
Vuonna 1955, kun Herman jo vakavasti harkitsi eläkkeelle jäämistä, hän suostui jäämään vielä joksikin aikaa palvelukseen, koska kirkolliskokous valitsi hänelle apulaispiispan. Tehtävään valittiin yksimielisesti [[arkkipiispa Paavali|pappismunkki Paavali]], [[Aamun Koitto]] -lehden pitkäaikainen päätoimittaja, josta sittemmin tuli seuraava arkkipiispa. Sama toistui kaksi vuosikymmentä myöhemmin, kun Paavali sai oman apulaispiispan. |
||
== Kunnianosoitukset == |
== Kunnianosoitukset == |
||
Arkkipiispa Hermanille on myönnetty muun muassa seuraavat ansio- ja kunniamerkit: |
Arkkipiispa Hermanille on myönnetty muun muassa seuraavat ansio- ja kunniamerkit: |
||
* [[Latvia]]n kolmen Tähden ritarikunnan kunniamerkki |
* [[Latvia]]n kolmen Tähden ritarikunnan kunniamerkki |
||
* [[Pyhä Georgios Voittaja|Pyhän Georgioksen]] ritarikunnan suurristi |
* [[Pyhä Georgios Voittaja|Pyhän Georgioksen]] ritarikunnan suurristi |
||
Rivi 41: | Rivi 36: | ||
* [[Suomen Leijonan ritarikunta|Suomen Leijonan ritarikunnan]] suurristi |
* [[Suomen Leijonan ritarikunta|Suomen Leijonan ritarikunnan]] suurristi |
||
Arkkipiispa Herman luopui tehtävistään vuonna 1960 ja siirtyi viettämään eläkepäiviään Kuopiossa. Hän kuoli 14. tammikuuta 1961. Hänen viimeinen paimenkirjeensä elokuussa 1960 julkaistiin lehdissä ja aikanaan myös elämäkertateoksessa |
Arkkipiispa Herman luopui tehtävistään vuonna 1960 ja siirtyi viettämään eläkepäiviään Kuopiossa. Hän kuoli 14. tammikuuta 1961. Hänen viimeinen paimenkirjeensä elokuussa 1960 julkaistiin lehdissä ja aikanaan myös elämäkertateoksessa.<ref>Aamun Koitto 1/1961, isä arkkipiispan kuolinuutinen</ref> |
||
== Teokset == |
== Teokset == |
||
*{{Kirjaviite |
*{{Kirjaviite | Nimeke = Lähentäkää lapsenne kirkkoon, kirkko lapsiinne | Vuosi = 1929 | Julkaisupaikka = Sortavala | Julkaisija = Pyhien Sergein ja Hermanin Veljeskunta | Viitattu = 18.3.2017 }} |
||
*{{Kirjaviite |
*{{Kirjaviite | Nimeke = Arkkipiispa Hermanin paimenkirje Karjalan lapsille | Vuosi = 1933 | Julkaisupaikka = Sortavala | Julkaisija = (kustantaja tuntematon) | Viitattu = 18.3.2017 }} |
||
*{{Kirjaviite |
*{{Kirjaviite | Nimeke = Elämän myrskyssä | Vuosi = 1940 | Julkaisupaikka = Savonlinna | Julkaisija = Savonmaan Kirjapaino | Viitattu = 18.3.2017 }} |
||
*{{Kirjaviite |
*{{Kirjaviite | Nimeke = Rakkaat kristityt, paljon kärsivä siirtoväki, arvoisat kansalaiset : Kristus nousi kuolleista! : huhtikuun 28 p:nä 1940 pidetty radiopuhe | Vuosi = 1940 | Julkaisupaikka = Kuopio | Julkaisija = Tekijä | Viitattu = 18.3.2017 }} |
||
*{{Kirjaviite |
*{{Kirjaviite | Nimeke = Elämään matkaajille | Vuosi = 1941 | Selite = Ortodoksiselle nuorisolle ilmaiseksi jaettava julkaisu | Julkaisupaikka = Kuopio | Julkaisija = Tekijä | Viitattu = 18.3.2017 }} |
||
*{{Kirjaviite |
*{{Kirjaviite | Nimeke = Julkaisu kansan yhteislaulua varten Suomen kreikkalais-katolisissa seurakunnissa | Vuosi = 1941 | Selite = 2 osaa | Julkaisupaikka = Kuopio | Julkaisija = Tekijä | Viitattu = 18.3.2017 }} |
||
*{{Kirjaviite |
*{{Kirjaviite | Nimeke = Naisen voima | Vuosi = 1942 | Julkaisupaikka = Kuopio | Julkaisija = Tekijä | Viitattu = 18.3.2017 }} |
||
*{{Kirjaviite |
*{{Kirjaviite | Nimeke = Taivaan esikartano | Vuosi = 1943 | Julkaisupaikka = Kuopio | Julkaisija = Tekijä | Viitattu = 18.3.2017 }} |
||
*{{Kirjaviite | Tekijä = Arkkipiispa Herman (toim.) | Nimeke = Veisatkaa Herralle | Vuosi = 1943 |
*{{Kirjaviite | Tekijä = Arkkipiispa Herman (toim.) | Nimeke = Veisatkaa Herralle | Vuosi = 1943 | Julkaisupaikka = Kuopio | Julkaisija = Tekijä | Viitattu = 18.3.2017 }} |
||
*{{Kirjaviite | Tekijä = Arkkipiispa Herman (toim.) | Nimeke = Kirkkojuhlia | Vuosi = 1945 |
*{{Kirjaviite | Tekijä = Arkkipiispa Herman (toim.) | Nimeke = Kirkkojuhlia | Vuosi = 1945 | Julkaisupaikka = Kuopio | Julkaisija = Tekijä | Viitattu = 18.3.2017 }} |
||
*{{Kirjaviite |
*{{Kirjaviite | Nimeke = Raittius on hyveitten ovi. Suomen 61. yleisessä raittiuskokouksessa Joensuussa 12.6.1948 pidetty juhlapuhe | Vuosi = 1949 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Raittiuden Ystävät | Viitattu = 18.3.2017 }} |
||
*{{Kirjaviite |
*{{Kirjaviite | Nimeke = Ahdistuksessa kärsivällisinä: lohdutusta ja mietiskelyä siirtolaisten kilvoitustiellä | Vuosi = 1950 | Selite = 1. osa | Julkaisupaikka = Jyväskylä | Julkaisija = Karjalan kirja | Viitattu = 18.3.2017 }} |
||
*{{Kirjaviite |
*{{Kirjaviite | Nimeke = Loistakoon valonne! Mietteitä pastoraalisesta palvelustoimesta vv. 1923-1950 | Vuosi = 1951 | Julkaisupaikka = Porvoo | Julkaisija = Werner Söderström Osakeyhtiö | Viitattu = 18.3.2017 }} |
||
*{{Kirjaviite |
*{{Kirjaviite | Nimeke = Vihollinen n:o 1. Viisi lukua raittiudesta | Vuosi = 1951 | Julkaisupaikka = Kuopio | Julkaisija = Tekijä | Viitattu = 18.3.2017 }} |
||
*{{Kirjaviite |
*{{Kirjaviite | Nimeke = Ahdistuksessa kärsivällisinä: lohdutusta ja mietiskelyä siirtolaisten kilvoitustiellä | Vuosi = 1953 | Selite = 2. osa | Julkaisupaikka = Kuopio | Julkaisija = Tekijä | Viitattu = 18.3.2017 }} |
||
*{{Kirjaviite |
*{{Kirjaviite | Nimeke = Katoamaton nuoruus. Opetuspuheita ja tervehdyskirjeitä kirkkoni nuorille | Vuosi = 1959 | Julkaisupaikka = Kuopio | Julkaisija = Tekijä | Viitattu = 18.3.2017 }} |
||
*{{Kirjaviite |
*{{Kirjaviite | Nimeke = Eukaristia. Säv. arkkipiispa Herman | Vuosi = 1959 | Julkaisupaikka = Kuopio | Julkaisija = Tekijä | Viitattu = 18.3.2017 }} |
||
== Katso myös == |
|||
*[[Arkkipiispa]] |
|||
*[[Piispa]] |
|||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
Versio 1. lokakuuta 2017 kello 22.59
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: tyyli ei istu ensyklopediaan |
Herman (siviilinimeltään Herman Aav, 2. syyskuuta 1878 Muhu, Hellamaa, Viro – 14. tammikuuta 1961) oli Suomen autonomisen ortodoksisen kirkon arkkipiispa. Hänen isänsä Vassili oli kanttori. Herman oli kaikista edeltäjistään ja useimmista seuraajistaan poiketen siviili- eli valkoisen papiston jäsen ja leskimies. Hänellä oli kuusi lasta, joista nuorin oli sylivauva Lucia, jonka synnytyksessä rouva Aav kuoli.
Koulunkäynti ja opiskelu sekä työt Virossa
Aav kävi Hellamaan seurakunnan kirkkokoulun, Kuressaaren kaupungin alkeiskoulun ja opiskeli Riian hengellisessä koulussa sekä pappisseminaarissa vuodesta 1894 alkaen. Jo opiskelunsa aikana hän toimi muun muassa Haapsalun kanttorina sekä diakoni- ja pappisvihkimyksiensä jälkeen 1904 pappina Lellen, Vändran ja Mustjalan seurakunnissa. Hän oli myös Kuresaaren piirinvalvoja. Näiden kirkollisten tehtävien lisäksi hän ehti toimia muun muassa maatalouskomiteoissa, raittiusseuratyössä, toimittajana, opettajana ja erilaisissa luottamustehtävissä hiippakunnassaan. Hän oli myös kohtalaisen tuottelias uskonnollinen kirjailija ja lehtikirjoittaja.
Työ ja kirkolliset tehtävät Suomessa
Vuonna 1922 kirkolliskokous valitsi Aavin apulaispiispaksi, ja hän tuli Suomeen Sortavalan piispaksi. Piispa Herman oli virolainen, hän ei osannut aluksi suomea kovinkaan hyvin. Hän oli leski, jolla oli kuusi lasta: kolme poikaa ja kolme tytärtä. Hänet vihittiin Suomen arkkipiispakunnan apulaispiispaksi Konstantinopolissa 1923, ja vuoden 1924 hiippakunta-asetuksessa piispa Hermanin arvonimeksi tuli Karjalan piispa.
Arkkipiispa Serafim siirrettiin vuoden 1924 alusta alkaen lakkautuspalkalle, ja kirkolliskokous valitsi vuonna 1925 hänen seuraajakseen piispa Hermanin. Tässä yhteydessä arkkipiispanistuin siirrettiin Viipurista Sortavalaan, ja uudeksi arvonimeksi tuli Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa. Uusi piispa sai maahan tullessaan hoidettavakseen työkentän, johon kuului muun muassa vielä käynnissä ollut ajanlaskukiista.
1930-luvun jälkipuolella arkkipiispan apuna toimi hänen nuorin tyttärensä, Virosta Suomeen alle vuoden ikäisenä tullut Lucia Aav, joka jo kouluikäisestä alkaen hoiti isänsä taloutta ja piispan kunnon huonontuessa hoivasi tätä aina hautaan asti. Isä Hermanin hautajaisten jälkeen Lucia Aav siirtyi Kirkollishallituksen palvelukseen loppuiäkseen. Viimeiset vuodet hänen virkanimikkeensä oli kirjaaja.
Jäätyään eläkkeelle vuonna 1977 hän katosi julkisuudesta. Muut arkkipiispa Hermanin lapset perustivat perheen ja heidän jälkeläisiään elää Suomessa edelleen. Myös papillinen sukuhaara jatkuu edelleen tätä kautta; Helsingin pitkäaikainen kirkkoherra, pastori (myöhemmin rovasti) Mikael Kasanko oli arkkipiispan ensimmäinen vävy ja vanhimman tyttären Tamaran puoliso.
Kansallistaja, jälleenrakentaja, eheyttäjä, kirjailija
Arkkipiispa Hermanin elämä ja toiminta Suomessa oli aktiivista kirkon hengellisen ja aineellisen elämän rakentamisen kautta. Arkkipiispa arvosti Suomea ja Karjalaa, isänmaallisuutta ja kansallisia perinteitä.
Vuoteen 1935 arkkipiispa Herman oli Suomen ainoa ortodoksinen piispa. Vasta silloin löytyi kirkkopoliittisesti sopiva ehdokas auki olevaan Viipurin (1940 alkaen Helsingin) piispan tehtävään. Juuri leskeksi jäänyt Annantehtaan seurakunnan kirkkoherra, rovasti Aleksanteri Karpin, josta tuli KS piispa Aleksanteri. Hänen toimintansa kevensi arkkipiispan työtaakkaa.
Sortavalaan valmistui uusi kirkkokunnan keskustalo ja pappisseminaarin kirkko. Seurakuntia yhdistettiin ja pakkoliitettiin toisiin seurakuntiin. Toisen maailmansodan kynnyksellä Suomen ortodoksinen väestö oli noin 82 000 henkeä, joista sitten sotien seurauksena 55 000 joutui evakkoon ja 90 prosenttia kirkon omaisuudesta menetettiin. Suuri menetys oli se, että merkittävä osa kirkonkirjoista ja muista kirkollisista arkistoista menetettiin.
Sotien jälkeinen aika
Kirkon hallinto sijoittui Kuopioon, ja jäsenistö hajaantui ympäri Suomea. Arkkipiispan toimintakenttä laajeni ja vaikeutui samalla huomattavasti. Papit polkupyörillä pitäjiä kierrellen etsivät hajalleen joutuneita seurakuntalaisiaan ja kirjasivat löydetyt vihkoihin. Näin ortodoksiset seurakunnat hiljalleen muodostuivat uudelleen.
Vuonna 1955, kun Herman jo vakavasti harkitsi eläkkeelle jäämistä, hän suostui jäämään vielä joksikin aikaa palvelukseen, koska kirkolliskokous valitsi hänelle apulaispiispan. Tehtävään valittiin yksimielisesti pappismunkki Paavali, Aamun Koitto -lehden pitkäaikainen päätoimittaja, josta sittemmin tuli seuraava arkkipiispa. Sama toistui kaksi vuosikymmentä myöhemmin, kun Paavali sai oman apulaispiispan.
Kunnianosoitukset
Arkkipiispa Hermanille on myönnetty muun muassa seuraavat ansio- ja kunniamerkit:
- Latvian kolmen Tähden ritarikunnan kunniamerkki
- Pyhän Georgioksen ritarikunnan suurristi
- Viron Punaisen Ristin ansiomerkki
- Suomen Leijonan ritarikunnan suurristi
Arkkipiispa Herman luopui tehtävistään vuonna 1960 ja siirtyi viettämään eläkepäiviään Kuopiossa. Hän kuoli 14. tammikuuta 1961. Hänen viimeinen paimenkirjeensä elokuussa 1960 julkaistiin lehdissä ja aikanaan myös elämäkertateoksessa.[1]
Teokset
- Lähentäkää lapsenne kirkkoon, kirkko lapsiinne. Sortavala: Pyhien Sergein ja Hermanin Veljeskunta, 1929.
- Arkkipiispa Hermanin paimenkirje Karjalan lapsille. Sortavala: (kustantaja tuntematon), 1933.
- Elämän myrskyssä. Savonlinna: Savonmaan Kirjapaino, 1940.
- Rakkaat kristityt, paljon kärsivä siirtoväki, arvoisat kansalaiset : Kristus nousi kuolleista! : huhtikuun 28 p:nä 1940 pidetty radiopuhe. Kuopio: Tekijä, 1940.
- Elämään matkaajille. Ortodoksiselle nuorisolle ilmaiseksi jaettava julkaisu. Kuopio: Tekijä, 1941.
- Julkaisu kansan yhteislaulua varten Suomen kreikkalais-katolisissa seurakunnissa. 2 osaa. Kuopio: Tekijä, 1941.
- Naisen voima. Kuopio: Tekijä, 1942.
- Taivaan esikartano. Kuopio: Tekijä, 1943.
- Arkkipiispa Herman (toim.): Veisatkaa Herralle. Kuopio: Tekijä, 1943.
- Arkkipiispa Herman (toim.): Kirkkojuhlia. Kuopio: Tekijä, 1945.
- Raittius on hyveitten ovi. Suomen 61. yleisessä raittiuskokouksessa Joensuussa 12.6.1948 pidetty juhlapuhe. Helsinki: Raittiuden Ystävät, 1949.
- Ahdistuksessa kärsivällisinä: lohdutusta ja mietiskelyä siirtolaisten kilvoitustiellä. 1. osa. Jyväskylä: Karjalan kirja, 1950.
- Loistakoon valonne! Mietteitä pastoraalisesta palvelustoimesta vv. 1923-1950. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1951.
- Vihollinen n:o 1. Viisi lukua raittiudesta. Kuopio: Tekijä, 1951.
- Ahdistuksessa kärsivällisinä: lohdutusta ja mietiskelyä siirtolaisten kilvoitustiellä. 2. osa. Kuopio: Tekijä, 1953.
- Katoamaton nuoruus. Opetuspuheita ja tervehdyskirjeitä kirkkoni nuorille. Kuopio: Tekijä, 1959.
- Eukaristia. Säv. arkkipiispa Herman. Kuopio: Tekijä, 1959.
Lähteet
- ↑ Aamun Koitto 1/1961, isä arkkipiispan kuolinuutinen
Kirjallisuutta
- Jyrki Loima: Esipaimen siunaa – Suomen ortodoksiset piispat 1892–1988
- Veikko Purmonen: Arkkipiispa Hermanin elämä
Aiheesta muualla
- Arkkipiispa Herman / Ortodoksi.net
- Teuvo Laitila: Herman (1878–1961) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 28.2.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.