Ero sivun ”Osmanien valtakunta” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
15 merkkiä poistettu ,  2 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
| uskonto =
| pinta-ala = {{Lista|
* 5&nbsp;200&nbsp;000 <small>(1566)</small>
* 5&nbsp;000&nbsp;000 <small>(1689)</small>
* 1&nbsp;800&nbsp;000 <small>(1914)</small>
}}
| väkiluku = {{Lista|
* 35&nbsp;350&nbsp;000 <small>(1856 arvio)</small>
* 20&nbsp;884&nbsp;000 <small>(1906 arvio)</small>
* 24&nbsp;000&nbsp;000 <small>(1912 arvio)</small>
}}
| väestötiheys =
| valuutta = 40&nbsp;para = kurus, 100&nbsp;kurusia = liira
| edeltäjät = [[Seldžukit]]<br />[[Bysantin valtakunta]]
| seuraajat = [[Turkki]]
=== Nousu ===
[[Tiedosto:Osmanin valtakunta 1281-1326.png|pienoiskuva|left|225px|Osman I:n alueet hänen valtakautensa alussa ja päättyessä.]]
Turkkilaiset nousivat Vähässä-Aasiassa, kun [[seldžukit]] vuonna 1071 kukistivat [[Manzikertin taistelu]]ssa [[Bysantin valtakunta|Bysantin]] joukot. Heimon yksi haara perusti tämän jälkeen [[Rūmin sulttaanikunta|Rūmin sulttaanikunnan]].<ref name=st>{{Kirjaviite | Tekijä = Stoneman, Richard | Nimeke = Matkaopas historiaan: Turkki | Suomentaja = Haikara, Tarja | Vuosi = 1996 | Sivu = 117–122, 148 | Julkaisupaikka = Kuopio | Julkaisija = Puijo | Isbn = 951-57903-3-6 }}</ref> Vuonna 1301 rum-seldžukkien soturiyhteisön johtaja [[Osman I]] (Uthmān) otti sulttaanin arvonimen ja julisti maan itsenäiseksi Ottomaanivaltioksi pääkaupunkinaan [[Söğüt]].<ref name="omh">{{Kirjaviite | Nimeke = Otavan suuri maailmanhistoria. Kartasto-osa| Julkaisija = | Vuosi = 1983 | Tekijä = Anders Røhr| Suomentaja = Kolbe, Laura | Sivu = 268 | Julkaisupaikka = Helsinki | Isbn =951-10745-8-X}}</ref><ref>[http://countrystudies.us/turkey/6.htm The Ottoman Empire] Turkey: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1995. (Lähteessä itsenäistymiselle vuosiluku 1299)</ref> [[Murad I]]:n aikana osmanit valtasivat [[Edirne]]n, jonka jälkeen suurvisiiri [[Çandarlı Kara Halil Hayreddin pašša|Çandarlı Halil pašša]] loi valtakunnalle uuden armeijan [[janitsaarit]].<ref name="EI2:Yeni Ceri">{{kirjaviite|Tekijä=P. J. Bearman, TH. Bianquis, C. E. Bosworth, E. van Donzel AND W. P. Heinrichs et al. (Toim.; artikkeli R. Murphey)|Nimeke=The Encyclopaedia of Islam vol. 11|Vuosi=2002|Sivu=323-331|Julkaisija=Brill|Tunniste=ISBN 90-04-12756-9}}</ref>
E. van Donzel AND W. P. Heinrichs et al. (Toim.; artikkeli R. Murphey)|Nimeke=The Encyclopaedia of Islam vol. 11|Vuosi=2002|Sivu=323-331|Julkaisija=Brill|Tunniste=ISBN 90-04-12756-9}}</ref>
 
1400-luvun alussa sulttaani [[Bayezid I]]:n viisi poikaa sotivat toisiaan vastaan 11 vuotta kestäneen [[Osmanien interregnum|interregnum]]in aikana, jolloin valtakunnalla ei ollut kiistatonta vallanperijää. Veljistä [[Mehmed I]] selviytyi voittajaksi ja peri valtaistuimen 1413. Hänen poikansa [[Murad II]] kävi sotaa valtakunnan perimisestä setäänsä vastaan ja lisäksi hänen aikanaan [[Mustafa Çelebi]], viimeinen Bayezid I:n pojista, nosti Bysantin tuella kaksi kapinaa saadakseen vallan itselleen. Vastaavia [[Perimyssota|perimyssotia]] pelännyt [[Mehmed II]] antoi muualla ja myös osmanien keskuudessa kyseenalaisena pidetyn lakiasetuksen, joka mahdollisti sulttaanin veljien teloittamisen [[Kruununtavoittelija|kruununtavoittelijoina]] valtaannousun yhteydessä. Tämän jälkeen myös muut valtakamppailua pelänneet sulttaanit saattoivat käyttää veljessurmaa valtansa vakiinnuttamisen keinona.<ref> {{kirjaviite|Tekijä=Colin P. Mitchell|Nimeke=New Perspectives on Safavid Iran: Empire and Society|Vuosi=2011|Sivu=35-39|Julkaisija=Taylor & Francis|Tunniste=ISBN 1136991948}}</ref>
 
Vuosi 1453 on yksi osmanien historian merkkipaaluja, sillä tuolloin Mehmed II valtasi [[Konstantinopoli]]n [[Bysantin valtakunta|Bysantilta]] päättäen samalla tämän tuhatvuotisen valtakunnan aikakauden. Mehmed II, lisänimeltään Valloittaja, valtasi suuria osia Balkanilta, Anatoliasta ja Mustanmeren rannikolta tehden Osmanien valtakunnasta aikansa suurvallan. Lisäksi hänen aikanaan [[Krimin kaanikunta|Krimin kaanikunnasta]] tuli osmanien tärkein [[vasalli]]valtio ja liittolainen sen useissa sodissa.<ref> {{kirjaviite|Tekijä=Penny M. Sonnenburg|Nimeke=Colonialism: An International, Social, Cultural, and Political Encyclopedia, Volume 1|Vuosi=2003|Sivu=759-761|Julkaisija=Abc-Clio|Tunniste=ISBN 1576073351}}</ref>
 
1500-luvulla siihen liitettiin [[Selim I]]:n (1512–1520) alaisuudessa Egypti, Hijaz (Mekan ja Medinan alueet), Palestiina, Algeria ja alueita Punaisen meren rannalta. [[Suleiman I Suuri|Suleiman I Suuren]] (1520–1566) aikana Ottomaanien valtakuntaan liitettiin lisäksi Välimeren rantakaistale Egyptistä Tunisiaan, [[Mesopotamia|Kaksoisvirran maa]], Unkari ja alueita Euroopassa aina [[Wien]]iin asti.<ref name="KAKSI">[http://countrystudies.us/turkey/8.htm Selim I and Süleyman the Magnificent] Turkey: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1995.</ref>
 
Osmanien laajeneminen Eurooppaan pysäytettiin [[Wienin piiritys|Wienin piirityksessä]] vuonna 1529 ja [[Lepanton taistelu]]ssa 1571, jolloin paavin, Venetsian ja Espanjan laivastot voittivat osmanit.<ref name="KAKSI"/>
{{pääartikkeli|[[Krimin sota]]}}
 
Krimin niemimaan omistus, Balkanin ja [[Mustameri|Mustanmeren]] hallinta sekä Venäjän halu saada lämpimänveden satama Mustanmeren rannalta ja näin ympärivuotinen kulku Välimerelle olivat kysymyksiä, joiden vuoksi Venäjä ja Osmanien valtakunta kävivät keskenään monta sotaa samoilla alueilla. Samat kysymykset olivat syynä myös Krimin sodan syttymiseen, vaikka pinnalta katsoen syy oli uskonnollinen. Vuonna 1774 [[Kutšuk Kainardži]]ssa solmitun rauhan mukaan osmanit sallivat Venäjälle oikeuden rakentaa ortodoksinen katedraali Istanbuliin. Venäläiset, jotka kokivat olevansa ortodoksisen kirkon suojelijoita, laajensivat tämän oikeuden kattamaan koko Osmanien valtakunnan alueilla asuvien ortodoksien edunvalvontaa ja julistivat Venäjän ortodoksien suojelijaksi turkkilaisten alueilla. Osmanit kuitenkin kiistivät tällaisen oikeuden olemassaolon ja uusi sota alkoi lokakuussa 1853.
 
Aluksi Venäjä menestyi sodassa, mutta sotaonni kääntyi, kun turkkilaiset saivat uusia liittolaisia. Sotaan liittyivät maaliskuussa 1854 Britannia, joka hyötyi kaupasta turkkilaisten kanssa ja Ranska, joka ajoi katolisen kirkon valtaa Euroopassa. Molemmat halusivat myös ehkäistä Venäjän laajenemisen Balkanille.<ref>[http://www.fsmitha.com/h3/h47-crimea2.htm Macrohistory: Crimean War] Viitattu 28.4.2014</ref> Kolmivuotinen sota päättyi Venäjän tappioon. [[Pariisin rauha (1856)|Pariisin rauhassa 1856]] Mustameri julistettiin neutraaliksi alueeksi, joka tarkoitti Venäjän sotilaallisen vallan heikkenemistä alueella. Osmanien vaikutusvalta Balkanilla heikkeni myös, sillä sopimus takasi [[Valakia]]lle ja [[Moldova]]lle laajan autonomian.
 
==== Ensimmäinen maailmansota ====
Ensimmäisessä maailmansodassa Ottomaanien valtakunta taisteli Saksan rinnalla keskusvaltojen puolella. Venäjä julisti sodan ottomaaneille 5.&nbsp;marraskuuta 1914 ja seuraavana päivänä seurasivat Ranska sekä Britannia. Puolessa vuodessa Osmanien 800&nbsp;000&nbsp;miehen armeija oli neljän rintaman sodassa. Sota kesti osmanien osalta neljä vuotta ja siihen osallistui kaikkiaan 2,8&nbsp;miljoonaa miestä, joista 325&nbsp;000&nbsp;kuoli taisteluissa.<ref>[http://countrystudies.us/turkey/12.htm World War I] Turkey: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1995.</ref>
 
==== Turkin itsenäisyyssota ====
 
== Aiheesta muualla ==
{{Commonscat-rivi|Ottoman Empire|Osmanien valtakunta}}
*[http://www.ottomanonline.net/index.html Ottoman Empire Online] {{en}}
 
{{Commonscat-rivi|Ottoman Empire|Osmanien valtakunta}}
{{Metatieto}}
 
Rekisteröitymätön käyttäjä

Navigointivalikko