Ero sivun ”Kommunismi” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
p Käyttäjän 85.76.151.171 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän VakauttajaBot tekemään versioon.
Rivi 1: Rivi 1:
{{Ohjaa tänne|Kommunisti|[[Kommunisti (lehti)|täsmennyssivu]]lla.}}{{Kommunismi}}{{Sosialismi}}
{{Ohjaa tänne|Kommunisti|[[Kommunisti (lehti)|täsmennyssivu]]lla.}}{{Kommunismi}}{{Sosialismi}}
'''Kommunismi''' on [[Yhteiskunta|sosiaalis]]-[[Talous|taloudellinen]] tai [[Politiikka|poliittinen]] järjestelmä, joka ajaa [[Yhteiskuntaluokka|luokatonta]], [[Egalitarismi|tasa-arvoista]] ja [[Yhteisomistus|yhteisomistukseen]] perustuvaa [[yhteiskunta]]mallia.<ref>Sandle 2006, s. 3.</ref> Kommunismin kannattajat näkevät aatteensa usein [[sosialismi]]a kunnes joku tuli ja sli kissat ja koirat maan päältä.. Loppu kiistelty siitä, miten sosialismi ja kommunismi eroavat toisistaan, esimerkiksi kommunismin teorioitsija [[Karl Marx]] käytti käsitteitä samaa tarkoittavina, mutta nykyään sosialismia pidetään [[liberalismi]]–kommunismi-kirjon välimuotona.<ref name="Britannica">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.britannica.com/EBchecked/topic/129104/communism | Nimeke=communism | Tekijä=Dagger, Richard & Ball, Terence | Julkaisija=Encyclopedia Britannica | Viitattu=19.4.2009 | Kieli={{en}} }}</ref><ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Miller, David ym. (toim.) | Nimeke=The Blackwell encyclopaedia of political thought | Sivu=87–88 | Julkaisupaikka=Oxford | Julkaisija=Blackwell | Vuosi=1987 | Tunniste=ISBN 0-631-14011-5 | Kieli={{en}} }}</ref> Alkuperäisen [[Marxilaisuus|marxilaisen]] määritelmän mukaan kommunistinen yhteiskunta on paitsi luokaton yhteiskunta, myös [[valtio]]ton yhteiskunta.<ref name="Buharin">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.marxists.org/suomi/buharin/proletariaatin_diktatuurin.htm | Nimeke=Proletariaatin diktatuurin teoria | Tekijä=Buharin, Nikolai | Selite=Alkukielinen nimi on Teorija proletarskoi diktatury, teoksesta Buharin N., Ataka: Sbornik teoretitsheskyh rabot, M.: Gosizdat, 1924, s. 91–114 | Ajankohta=1924 | Julkaisija=Marxists Internet Archive, suomenkielinen osasto | Viitattu=25.3.2010}}</ref><ref name="Engels">{{Kirjaviite | Tekijä=Engels, Friedrich | Nimeke=Anti-Dühring: Herra Eugen Dühring tieteen mullistajana | Selite=(Herrn Eugen Dührings Umwälzung der Wissenschaft, 1878.) 2., tarkistettu painos. Työväenliikkeen tietokirjoja, Taskusarja. Suomennos perustuu Kustannusoy Tieteen 1938 julkaisemaan Marxin ja Engelsin Valittujen teosten 1. osaan sisältyvään tekstiin | Luku=Osa 3 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kansankulttuuri | Vuosi=1971}}</ref>
'''Kommunismi''' on [[Yhteiskunta|sosiaalis]]-[[Talous|taloudellinen]] tai [[Politiikka|poliittinen]] järjestelmä, joka ajaa [[Yhteiskuntaluokka|luokatonta]], [[Egalitarismi|tasa-arvoista]] ja [[Yhteisomistus|yhteisomistukseen]] perustuvaa [[yhteiskunta]]mallia.<ref>Sandle 2006, s. 3.</ref> Kommunismin kannattajat näkevät aatteensa usein [[sosialismi]]a seuraavana yhteiskuntamuotona. On paljon kiistelty siitä, miten sosialismi ja kommunismi eroavat toisistaan, esimerkiksi kommunismin teorioitsija [[Karl Marx]] käytti käsitteitä samaa tarkoittavina, mutta nykyään sosialismia pidetään [[liberalismi]]–kommunismi-kirjon välimuotona.<ref name="Britannica">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.britannica.com/EBchecked/topic/129104/communism | Nimeke=communism | Tekijä=Dagger, Richard & Ball, Terence | Julkaisija=Encyclopedia Britannica | Viitattu=19.4.2009 | Kieli={{en}} }}</ref><ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Miller, David ym. (toim.) | Nimeke=The Blackwell encyclopaedia of political thought | Sivu=87–88 | Julkaisupaikka=Oxford | Julkaisija=Blackwell | Vuosi=1987 | Tunniste=ISBN 0-631-14011-5 | Kieli={{en}} }}</ref> Alkuperäisen [[Marxilaisuus|marxilaisen]] määritelmän mukaan kommunistinen yhteiskunta on paitsi luokaton yhteiskunta, myös [[valtio]]ton yhteiskunta.<ref name="Buharin">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.marxists.org/suomi/buharin/proletariaatin_diktatuurin.htm | Nimeke=Proletariaatin diktatuurin teoria | Tekijä=Buharin, Nikolai | Selite=Alkukielinen nimi on Teorija proletarskoi diktatury, teoksesta Buharin N., Ataka: Sbornik teoretitsheskyh rabot, M.: Gosizdat, 1924, s. 91–114 | Ajankohta=1924 | Julkaisija=Marxists Internet Archive, suomenkielinen osasto | Viitattu=25.3.2010}}</ref><ref name="Engels">{{Kirjaviite | Tekijä=Engels, Friedrich | Nimeke=Anti-Dühring: Herra Eugen Dühring tieteen mullistajana | Selite=(Herrn Eugen Dührings Umwälzung der Wissenschaft, 1878.) 2., tarkistettu painos. Työväenliikkeen tietokirjoja, Taskusarja. Suomennos perustuu Kustannusoy Tieteen 1938 julkaisemaan Marxin ja Engelsin Valittujen teosten 1. osaan sisältyvään tekstiin | Luku=Osa 3 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kansankulttuuri | Vuosi=1971}}</ref>


[[Encyclopaedia Britannica]]n mukaan kommunismi on oppi yksityisomistuksen ja voittoon perustuvan talouden korvaamisesta ainakin suurtuotantovälineiden (kaivokset, myllyt, tehtaat) julkisella omistuksella ja hallinnalla. On kiistanalaista, miten se eroaa muusta sosialismista, mutta erona on lähinnä Marxin sosialismin vallankumouksellisuus.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://global.britannica.com/topic/communism|Nimeke=Communism (ideology)|Tekijä=Terence Ball|Ajankohta=10-29-2014|Julkaisu=Encyclopaedia Britannica}}</ref>
[[Encyclopaedia Britannica]]n mukaan kommunismi on oppi yksityisomistuksen ja voittoon perustuvan talouden korvaamisesta ainakin suurtuotantovälineiden (kaivokset, myllyt, tehtaat) julkisella omistuksella ja hallinnalla. On kiistanalaista, miten se eroaa muusta sosialismista, mutta erona on lähinnä Marxin sosialismin vallankumouksellisuus.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://global.britannica.com/topic/communism|Nimeke=Communism (ideology)|Tekijä=Terence Ball|Ajankohta=10-29-2014|Julkaisu=Encyclopaedia Britannica}}</ref>


Yhteisomistukseen perustuvasta yhteiskunnasta on keskusteltu jo [[Antiikin Kreikka|antiikin Kreikassa]], [[Keskiaika|keskiajalla]] ja [[Uusi aika|uudella ajalla]] muun muassa [[Englannin sisällissota|Englannin sisällissodan]] aikana, mutta ensimmäiset nykyaikaiset kommunistiset ajatukset syntyivät [[valistus]]ajalla ja [[Teollinen vallankumous|teollisen vallankumouksen]] aikana 1800-luvulla [[kapitalismi]]n ja [[Työväenluokka|työväenluokan]] olojen arvostelun myötä. Tärkeimmät arvostelijat olivat [[Karl Marx]] ja [[Friedrich Engels]], jotka usein nähdään kommunismin perustajina. Marx näki kommunistisen yhteiskunnan syntyvän lopulta ”historian lakien” mukaisesti. Marxin mielestä kommunistinen yhteiskunta tulisi suunnitella [[Demokratia|kansanvaltaisesti]] sen ajan ihmisten tahdon mukaisesti, hän ei ollut halukas ”kirjoittamaan reseptejä tulevaisuuden keittiöihin”.<ref name="Britannica"/> Olipa kerran daniel joka söi kissoja
Yhteisomistukseen perustuvasta yhteiskunnasta on keskusteltu jo [[Antiikin Kreikka|antiikin Kreikassa]], [[Keskiaika|keskiajalla]] ja [[Uusi aika|uudella ajalla]] muun muassa [[Englannin sisällissota|Englannin sisällissodan]] aikana, mutta ensimmäiset nykyaikaiset kommunistiset ajatukset syntyivät [[valistus]]ajalla ja [[Teollinen vallankumous|teollisen vallankumouksen]] aikana 1800-luvulla [[kapitalismi]]n ja [[Työväenluokka|työväenluokan]] olojen arvostelun myötä. Tärkeimmät arvostelijat olivat [[Karl Marx]] ja [[Friedrich Engels]], jotka usein nähdään kommunismin perustajina. Marx näki kommunistisen yhteiskunnan syntyvän lopulta ”historian lakien” mukaisesti. Marxin mielestä kommunistinen yhteiskunta tulisi suunnitella [[Demokratia|kansanvaltaisesti]] sen ajan ihmisten tahdon mukaisesti, hän ei ollut halukas ”kirjoittamaan reseptejä tulevaisuuden keittiöihin”.<ref name="Britannica"/>


==Historia==
==Historia==

Versio 8. syyskuuta 2017 kello 11.43

Hakusana ”Kommunisti” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä kerrotaan täsmennyssivulla.

Kommunismi on sosiaalis-taloudellinen tai poliittinen järjestelmä, joka ajaa luokatonta, tasa-arvoista ja yhteisomistukseen perustuvaa yhteiskuntamallia.[1] Kommunismin kannattajat näkevät aatteensa usein sosialismia seuraavana yhteiskuntamuotona. On paljon kiistelty siitä, miten sosialismi ja kommunismi eroavat toisistaan, esimerkiksi kommunismin teorioitsija Karl Marx käytti käsitteitä samaa tarkoittavina, mutta nykyään sosialismia pidetään liberalismi–kommunismi-kirjon välimuotona.[2][3] Alkuperäisen marxilaisen määritelmän mukaan kommunistinen yhteiskunta on paitsi luokaton yhteiskunta, myös valtioton yhteiskunta.[4][5]

Encyclopaedia Britannican mukaan kommunismi on oppi yksityisomistuksen ja voittoon perustuvan talouden korvaamisesta ainakin suurtuotantovälineiden (kaivokset, myllyt, tehtaat) julkisella omistuksella ja hallinnalla. On kiistanalaista, miten se eroaa muusta sosialismista, mutta erona on lähinnä Marxin sosialismin vallankumouksellisuus.[6]

Yhteisomistukseen perustuvasta yhteiskunnasta on keskusteltu jo antiikin Kreikassa, keskiajalla ja uudella ajalla muun muassa Englannin sisällissodan aikana, mutta ensimmäiset nykyaikaiset kommunistiset ajatukset syntyivät valistusajalla ja teollisen vallankumouksen aikana 1800-luvulla kapitalismin ja työväenluokan olojen arvostelun myötä. Tärkeimmät arvostelijat olivat Karl Marx ja Friedrich Engels, jotka usein nähdään kommunismin perustajina. Marx näki kommunistisen yhteiskunnan syntyvän lopulta ”historian lakien” mukaisesti. Marxin mielestä kommunistinen yhteiskunta tulisi suunnitella kansanvaltaisesti sen ajan ihmisten tahdon mukaisesti, hän ei ollut halukas ”kirjoittamaan reseptejä tulevaisuuden keittiöihin”.[2]

Historia

Antiikki ja keskiaika

Ihmiskunnan historian alkuvaiheessa ihmiset elivät pienikokoisissa ryhmissä, joiden selviytyminen perustui hankitun ruoan yhteisomistukseen, joten esimerkiksi eläimen kaatanut yksilö ei saanut yksinoikeutta lihaan, vaan jakoi sen koko ryhmän kesken. Yhteisomistus oli tehokkain tapa selviytyä teknisesti kehittymättömissä oloissa. Tätä elintapaa ei kuitenkaan voi pitää nykyaikaisen kommunismin edeltäjänä.[7] Ensimmäisenä yhteisomistusta filosofiselta kannalta tutki Ateenassa vaikuttanut Platon. Hän loi Valtiossaan ihanneyhteiskunnan, jossa ihmiset jaoteltiin hierarkkisesti eri luokkiin kykyjensä mukaisesti. Hän näki yksityisomistuksen poistamisen tarpeelliseksi siirryttäessä laatimaansa tasapainoon perustuvaan yhteiskuntaan.[8]

Noin 100-luvulla eaa. Lähi-idässä vaikutti juutalaisuudesta eristäytynyt essealaisten uskonlahko, jonka toiminta perustui vapaaehtoiseen köyhyyteen, askeettisuuteen ja tasa-arvoisuuteen. He kielsivät kaupanteon, koska katsoivat sen edustavan ahneutta ja toisten petkuttamista. Essealaiset eivät omistaneet mitään yksityistä, vaan kaikki heidän keskuudessaan oli yhteistä.[8] Varhaiskristillinen kirkko omaksui nopeasti kommunalistisia piirteitä, kuten yhteinen maanomistus. Varhaiskristityt halusivat luoda uuden kansakunnan, jonka toiminta perustuisi epäitsekkyyteen ja varakkuuden jakamiseen köyhyyden ja kurjuuden poistamiseksi. He näkivät itsensä vain maallisen omaisuuden hoitajina, minkä todellinen omistaja oli Jumala. Tämä kehitys johti erilaisten yhteisöjen perustamiseen ja siitä edelleen luostarijärjestelmän kehittymiseen Rooman valtakunnassa. Luostarit olivat monesti hyvinkin suljettuja yhteisöjä, joiden jäsenillä ei ollut omaa omaisuutta.[9]

Kristillinen yhteisöajattelu eli elinvoimaisena koko keskiajan. Keskiajalla muovautui agraarikommunismin muoto, kun maanviljelijät nousivat laajamittaisesti kapinaan eri puolilla Eurooppaa 1300-luvulta lähtien. Taustalla oli ilmastonlämpeneminen, rutto ja tyytymättömyys feodaaliseen maanomistuspolitiikkaan. Kapinat alkoivat Italiasta (1304–07) ja jatkuivat Flanderissa (1323–28), Ranskassa (1356), Englannissa (1381), Pohjois-Espanjassa (1437), Böömissä (1419–34), Unkarissa (1514) ja Saksassa (1525). Yhteiskunnallisen muutoksen ja kristinuskon reformaation puolesta kamppailevia liikkeitä syntyi runsaasti. Saksassa talonpoikaiskapinan keskeisin johtohahmo oli reformaattori Thomas Müntzer. Hän uskoi vankasti yhteisomistuksen hyötyihin ja tasa-arvoisen yhteiskunnan olevan mahdollista perustaa kristittyjen kesken. Hän oli vakuuttunut siitä, että papit ja aateliset olivat pääsyyllisiä tavallisen kansan huonoihin elinoloihin, kansan riistoon ja omien etujen ajamiseen. Müntzeriä on usein pidetty radikaalisosialistien ja marxilaisten edelläkävijänä.[10]

Renessanssi ja uuden ajan alku

Ensimmäiset varhaiskommunistiset kirjalliset teokset ovat Thomas Moren Utopia ja Tommaso Campanellan Aurinkokaupunki. Molemmat teokset ovat myös renessanssin utopiakirjallisuuden klassikoita ja esikuvinaan ne käyttävät Platonin Valtiota. More kuvaa teoksessaan omaisuuden omistamisen ja jatkuvan haluamisen pahuuden alkulähteinä. Hän perustelee näkemystään sillä, että jatkuva vaurastuminen tekee ihmisistä entistä itsekkäämpiä ja ylimielisempiä, jotka lopulta nousevat esteiksi ihmisten toimeentulemisen välille. Ratkaisuna More pitää omaisuuden täysjakoa ja rikastumisen kieltämisen, jottei yhteiskuntaan muodostuisi liian korkeita varallisuuseroja. Camapanella sen sijaan kuvaa Ceylonin saarella sijaitsevaan Aurinkokaupunkiin päätyvän genovalaisen merimiehen kokemuksia. Kaupungissa ihmiset tekevät yhdessä töitä ja syövät yhdessä, mutta miehet ja naiset erikseen. Yksityinen omaisuus on kielletty. Kaupunkia johtavat kaikkein viisaimmat, jotka hallitsevat tiukasti muiden kansalaisten tekemisiä. Teoksessa tasa-arvoisuus on saavutettu, kun jokaisella on tarvitsemansa. Molempien kirjoittajien taustalla vaikutti voimakkaasti kristillinen arvopohja.[11]

Englannin sisällissotaan viitataan monesti yhtenä tärkeimmistä esikommunistisen ajattelun kehitystapahtumana. Sisällissotaan kuului monia liikkeitä ja osapuolia, mutta kommunismin historian kannalta tärkein oli Diggers-radikaaliryhmä. Sen kokosi Gerrard Winstanley, jonka elinkeino oli tuhoutunut sisällissodassa. Windstanley väitti saaneensa näyn, jossa häntä käskettiin keräämään kannattajia ja hankkimaan itselleen maa-alan, jonka satoa he yhteisomistuksen hengessä yhdessä nauttivat. Hän sai kerättyä muutamassa kuukaudessa 20–30-henkisen tukijajoukon, joka lähti toteuttamaan näyn käskyä St George’s Hilliin Surreyhin. Maanomistajat eivät pitäneet joukkiosta, sillä he olivat perustaneen kommuunin maanomistuslakien vastaisesti. Kokeilu jäi lopulta vain noin vuoden mittaiseksi. Epäonnistuminen ei saanut Winstanleytä luopumaan ajatuksistaan, vaan hän julkaisi useita maanyhteisomistusta puoltavia pamfletteja, joista löytyi myös mainintoja kaupankäynnin täyskiellosta kuolemanrangaistuksen uhalla.[12]

Viimeiset utopiasosialistit

Englannin sisällissodan jälkeen Euroopassa vaikutti joukko filosofeja, joiden ajattelu lähti yhteisomistuksen luonnollisemmasta perustasta yksityisomistukseen nähden. Näin ajattelivat muun muassa Thomas Raynal, Gabriel Bonnot de Mably, Simon Linguet, Morelly ja ennen kaikkea Etrepignyn pappi Jean Meslier, joka omisti elämänsä seurakunnan talonpoikien oikeuksien puolesta taistelemiseen. Hän uskoi aiempien kommunalistien tapaan egalitaristiseen yhteiskuntaan, mutta linjasi vallankumouksen ja vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä vastaan kapinoinnin olevan ainoita reittejä haluttuun päämäärään. Vastaava vallankumousajatus löytyy marxilaisesta kommunismin tulkinnasta. Ranskalaiset François Babeuf ja Jean-Jacques Rousseau edustavat siirtymävaihetta varhaiskommunismista moderniin kommunismiajatteluun. Immanuel Kant ja Rousseau jatkoivat valistusajan yksityisomaisuuden arvostelua. Rousseau arvosteli yksityisomistusta Yhteiskuntasopimuksessaan muun muassa seuraavasti: ”Turmelus alkoi sinä päivänä, jolloin harkinta liittyi aistimukseen, jolloin järki otti vangikseen vaiston, jolloin ihminen keksi pitää huolta myös tulevista tarpeistaan, jolloin hän näiden tulevien tarpeiden nimessä jakoi esineet käsitteiden 'minun' ja 'sinun' mukaan ja loi omaisuuden”. Rousseaun mielestä liian suuret varallisuuserot kansan keskuudessa ovat pahasta, ja varallisuutta tulisi säädellä siten, että se olisi kaikkien kannalta tasapuolinen. Teoksen tarkoituksena ei kuitenkaan ollut pohtia tasa-arvoisuutta ja yksityisomaisuutta, vaan hyvän yhteiskunnan yleisiä periaatteita.[13]

Rousseaun Yhteiskuntasopimuksesta lukeutui itseoppineen François Babeufin lukemistoon lukuisten muiden vapautta ja järkeä ihannoineen valistusfilosofin ohella. Hän tunsi myös muun muassa Meslierin, Morellyn ja Mablyn utopiasosialistisen kirjoitukset. Babeuf oli jyrkkä tasa-arvon kannattaja ja paheksui ranskalaisten porvarillista politiikkaa. Hän levitti kommunistisia kiistakirjoituksia ympäri Ranskaa päästyään vankilasta vallankumouksen ollessa vielä käynnissä. Babeufin ajama politiikka on nimetty babouvismiksi, joka halusi vallankumoushallituksen luovuttavan maan rikkaiden omaisuuden köyhimmille ja antaa köyhien velat anteeksi. Babeufin yhteiskunnassa kaikille ihmisille pätee työvelvollisuus, josta ei voi irtisanoutua millään tavoin, ja laiskoja ihmisiä rangaistaan. Lisäksi saatavilla olevat maa-alueet jaettaisiin kaikille kansalaisille yhtä suuriin osiin, eikä näitä alueita voi siirtää perintönä kenellekään. Babeuf näki myös, että jokaisen kansalaisen oli käytävä koulua tarvittavan sivistyksen hankkimiseksi. Babeufista tekee modernin kommunismin kehittäjän se, että hän pohti paitsi kommunistista yhteiskuntaa, myös sitä kuinka kommunismi pystyttäisiin saavuttamaan. Babeuf ei koskaan päässyt toteuttamaan ajatuksiaan, sillä hänet mestattiin Yhdenvertaisten salaliiton jäsenenä ja valtiota vastaan juonittelusta vuonna 1797.[14]

Kommunististen puolueiden johtamat maat 1900-luvulla

Maailman valtiot, joissa tällä hetkellä on kommunistisen puolueen yksinvalta.

Venäjällä kommunistinen puolue, josta käytettiin myös nimitystä bolševikit, nousi valtaan lokakuun vallan­kumouksessa vuonna 1917. Vuonna 1922 Venäjä ja muutamat siitä eronneet valtiot yhdistyivät Neuvosto­liitoksi[15], jossa kommunistinen puolue oli hallitsevassa asemassa[16] vuoteen 1991 saakka, jolloin Neuvostoliitto hajosi.[17] Vuonna 1925 syntynyt Mongolian kansantasavalta ei liittynyt Neuvostoliittoon.[18]

Toisen maailmansodan jälkeen kommunistiset puolueet nousivat Neuvostoliiton tuella valtaan myös monissa Itä- ja Keski-Euroopan maissa,[19] joita siitä lähtien sanottiin kansan­demokratioiksi[20] tai itä­blokin maiksi.[21] Näissä maissa kommunistit syrjäytettiin vallasta vuosina 1989-1990.[22]

Kommunistiset puolueet nousivat 1940-luvun lopulla valtaan myös muutamissa Itä-Aasian maissa kuten Pohjois-Koreassa[23] ja Kiinassa[24]. Pohjois-Vietnamissa kommunistit tulivat valtaan vuonna 1955[25], sekä myöhemmin, pitkän Vietnamin sodan jälkeen 1970-luvulla koko Vietnamissa.[26] Näissä maissa kuten myös Kuubassa kommunistinen puolue on vallassa vieläkin.

Kritiikkiä ihmisoikeuksista

Kommunistisia tai sosialistisia maita on syytetty toisinajattelijoiden vainoamisesta ja ihmisoikeuksien rikkomisesta. Ranskalaisen professori Stéphane Courtois'n toimittama Kommunismin musta kirja (Le Livre noir du communisme – Crimes, terreur, répression) on vasemmistolaisiksi leimattujen eri alojen lähinnä ranskalaisten tutkijoiden, kirjoittama kommunistivaltioiden ja kommunistien rikoksia raportoiva 863-sivuinen kirja (1997, suom. 2001). Kirjassa arvioidaan kommunismin toteuttaman väkivallan ja kommunistimaiden nälänhätien aiheuttaneen sata miljoonaa uhria. [27]

Kommunismin suuntaukset

Marxismi

Pääartikkeli: Marxismi

Marxilaisuus eli marxismi on Karl Marxin kirjoituksiin pohjautuva sosialistinen oppijärjestelmä sekä siihen perustuva yhteiskunnallinen aatesuuntaus. Marxilaisuudessa on monta toisistaan selvästi poikkeavaa suuntausta. Keskeinen jako kulki aiemmin länsimaisen akateemisen marxilaisuuden ja Neuvostoliitossa kehitetyn marxismi-leninismin välillä. Länsimaiden akateeminen marxilaisuus sanoutui suurelta osin irti jälkimmäisestä.

Poliittisena aatejärjestelmänä marxismi perustettiin vaihtoehtona liberalismille sekä konservatismille, jotka olivat hallinneet länsimaista kulttuuria niin sanotulla modernilla aikakaudella. Marxilaisuus kansainvälisen kommunistisen liikkeen muodossa on myös ollut länsimaisen kapitalismin päävastustaja ainakin vuosina 1917–1991.

Arvostelua

Marxin kehittämän kommunismin teoriassa on osoitettu muutamat johtopäätökset ja oletukset virheellisiksi tai osittain virheellisiksi.kenen mukaan? Esimerkiksi Marx oli oikeassa pääoman keskittymisen johtavan myös työväenluokan keskittymiseen.kenen mukaan? Vastoin Marxin ennustusta se ei johtanut proletariaatin diktatuuriin, vaan työväenluokan palkkoja ja etuja valvovien ammattiyhdistysten muodostumiseen.[28]kenen mukaan? Marx oletti kapitalismin muodon pysyvän laissez-fairena kuten hänen ajallaan, jolloin yksittäiset ihmiset, perheet tai suvut omistivat yritykset. Osakeyhtiöiden perustamisen jälkeen vaurastunut keskiluokka, jonka Marx ennusti hajoavan, pääsi yhtiöiden omistajiksi.[29]kenen mukaan?

Karl Popper sanoi teoksessaan The Poverty of Historicism, ettei kaikkia Marxin väitteitä pystytä falsifioimaan, mikä on yksi tieteellisen teorian tunnusmerkki.[30]

Leninismi

Pääartikkeli: Leninismi

Leninismi tarkoittaa Vladimir Leninin marxilaisuudesta johtamaa kommunistista aatetta. Marxilaisuudessa keskeinen periaate on, että kommunismi syntyy historiallisen kehityksen luontaisena jatkumona. Lenin ei suhtautunut näin toiveikkaasti, vaan linjasi pienen etujoukon johtaman (kommunistinen puolue) vallan­kumouksen olevan ainoa keino siirtymässä proletariaatin diktatuuriin. Leninin mukaan kommunistipuolueen tulee pysyä johdossa siihen asti kunnes työväenluokka tulee aidosti luokkatietoisiksi, jolloin puolue voidaan lakkauttaa. Neuvostoliitossa tätä tulkintaa kutsuttiin marxismi-leninismiksi ja siitä tuli valtion virallinen järjestelmä. Marxismi-leninismi on ollut aatteena muissakin kommunistipuolueiden hallitsemissa valtioissa.[31]

Stalinismi

Pääartikkeli: Stalinismi

Stalinismi tarkoittaa Josif Stalinin näkemystä marxilaisuudesta. Ainoa nykyisistä kommunistisista valtioista, jota pidetään stalinistisena, on Korean demokraattinen kansantasavalta. Stalinismin suosio on vähentynyt Stalinin kuoltua vuonna 1953.

Maolaisuus

Pääartikkeli: Maolaisuus

Maolaisuus on Kiinan kansantasavallan perustajan, Mao Zedongin luoma marxismi-leninismin suuntaus. Maolainen liike sai kansainvälistä suosiota 1960-luvun alussa, kun Mao katkaisi välit Neuvostoliittoon. Vuonna 1976 Maon kuoltua Kiinan kommunistinen puolue alkoi toteuttamaan taloudellisia reformeja Deng Xiaopingin johdolla, ja maolaisuus jäi sivuun. Nykyään osa maolaisista on avoimesti Kiinaa tukevia,lähde? kun taas osa syyttää Kiinaa revisionismista ja kapitalismista.

Katso myös

Lähteet

  • Sandle, Mark: Communism. Harlow: Longman, 2006. ISBN 978-058-250-603-9. (englanniksi)
  • Woodfin, Rupert & Zarate, Oscar: Introducing Marxism: A graphic guide. New York: Totem Books, 2004. ISBN 978-184-046-462-7. (englanniksi)

Viitteet

  1. Sandle 2006, s. 3.
  2. a b Dagger, Richard & Ball, Terence: communism Encyclopedia Britannica. Viitattu 19.4.2009. (englanniksi)
  3. Miller, David ym. (toim.): The Blackwell encyclopaedia of political thought, s. 87–88. Oxford: Blackwell, 1987. ISBN 0-631-14011-5. (englanniksi)
  4. Buharin, Nikolai: Proletariaatin diktatuurin teoria (Alkukielinen nimi on Teorija proletarskoi diktatury, teoksesta Buharin N., Ataka: Sbornik teoretitsheskyh rabot, M.: Gosizdat, 1924, s. 91–114) 1924. Marxists Internet Archive, suomenkielinen osasto. Viitattu 25.3.2010.
  5. Engels, Friedrich: ”Osa 3”, Anti-Dühring: Herra Eugen Dühring tieteen mullistajana. (Herrn Eugen Dührings Umwälzung der Wissenschaft, 1878.) 2., tarkistettu painos. Työväenliikkeen tietokirjoja, Taskusarja. Suomennos perustuu Kustannusoy Tieteen 1938 julkaisemaan Marxin ja Engelsin Valittujen teosten 1. osaan sisältyvään tekstiin. Helsinki: Kansankulttuuri, 1971.
  6. Terence Ball: Communism (ideology) Encyclopaedia Britannica. 10-29-2014.
  7. Communism, s. 6
  8. a b Sandle 2006, s. 7.
  9. Communism, s. 8.
  10. Sandle 2006, s. 11.
  11. Sandle 2006, s. 12 ja 14.
  12. Sandle 2006, s. 17.
  13. Sandle 2006, s. 21.
  14. Sandle 2006, s. 20–25.
  15. Otavan iso Fokus, 5. osa (Mo-Qv), s. 2852, art. Neuvostoliitto. Otava, 1973. ISBN 951-1-01070-5.
  16. Fokus, s. 2843, tietolaatikossa kohta Valtiojärjestys
  17. M. Vuorikoski: Venäjän historia – Neuvostojen maan loppu wuorikoski.fi. Viitattu 06.07.2007. (suomeksi)
  18. http://countrystudies.us/mongolia/28.htm
  19. Fokus, s. 2861
  20. Otavan iso Fokus, 3. osa (Ip-Kp), s. 2852, art. Kansandemokratia. Otava, 1973. ISBN 951-1-00051-9.
  21. Otavan iso Fokus, 3. osa (Ip-Kp), s. 1391, art. Kansandemokratia. Otava, 1973. ISBN 951-1-00051-9.
  22. Eric Hobsbawn: Äärimmäisyyksien aika, s. 607-608. Vastapaino, Gummerus, 1999. ISBN 951-768-043-0.
  23. Otavan iso Fokus, 3. osa (Ip-Kp), s. 1930, art. Korea. Otava, 1973. ISBN 951-1-00051-9.
  24. Otavan iso Fokus, 3. osa (Ip-Kp), s. 1814-1815, art. Kiina. Otava, 1973. ISBN 951-1-00051-9.
  25. Otavan iso Fokus, 7. osa (Sv-Öö), s. 4528, art. Vietnam. Otava, 1974. ISBN 951-1-01521-4.
  26. Vietnam Tiscali Hutchinson Encyclopedia. Viitattu 28.2.2010. (englanniksi)
  27. Le Livre noir du communisme – Crimes, terreur, répression, ranska 1997, Kommunismin musta kirja, suom. 2001, Stéphane Courtois
  28. Introducing Marxism, s. 75.
  29. Introducing Marxism, s. 74.
  30. Introducing Marxism, s. 73.
  31. Leninism Encyclopedia Britannica. Viitattu 21.5.2009. (englanniksi)

Kirjallisuutta

  • Marx, Karl & Engels, Friedrich: Kommunistinen manifesti. (Manifest der kommunistischen Partei, 1848.) Suomentaneet Juha Koivisto, Markku Mäki ja Timo Uusitupa. Johdanto: Eric Hobsbawm. Johdanto englanninkielisestä teoksesta The communist manifesto: A modern edition, 1998. Tampere: Vastapaino, 1998. ISBN 951-768-016-3.

Aiheesta muualla

Wikiaineisto
Wikiaineisto
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta:
Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kommunismi.
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Kommunismi.