Yrityskaappaus

Yrityskaappaus (myös: nurkanvaltaus) on taloustieteen termi, joka tarkoittaa jonkin yrityksen osakkeiden hankkimista tarkoituksena kaapata yrityksen päätäntävalta kokonaan tai hankkia merkittävää vaikutusvaltaa kyseisessä yrityksessä.

Yrityskaappauksen muotoja

Ystävällinen yrityskaappaus

"Ystävällinen kaappaus" on yrityksen johdon hyväksymä osakkeiden myyntipäätös. Näissä tapauksissa ostaja yleensä tekee ilmoituksen ostotarjouksesta yhtiön hallitukselle. Jos hallitus katsoo, että tarjouksen hyväksyminen palvelee osakkeenomistajia paremmin kuin sen hylkääminen, suosittaa se tarjouksen hyväksymistä osakkeenomistajille.

Nurkanvaltaus eli vihamielinen yrityskaappaus

Nurkanvaltaaja eli vihamielinen yrityskaappari pyrkii hankkimaan päätösvaltaa yrityksessä osakkeita ostamalla. Yhtiön johto on haluton myymään tai sulauttamaan toimintoja ulkopuolisen kanssa mutta ostaja pyrkii silti kaikin keinoin hankkimaan osakkeita.

Vihamielinen valtaus voidaan suorittaa monella tavalla. Ostotarjous voidaan tehdä markkinahintaa korkeammalla hinnalla. Tarpeeksi osakkeenomistajia voidaan yrittää suostutella myymään, jolloin saadaan enemmistöpäätös myymisestä. Pörssiyhtiöiden ollessa kyseessä voidaan osakemarkkinoilta ostaa vähitellen yhä enemmän osakkeita ja vähitellen saada määräysvaltaa yhtiössä. Kaikissa näissä tavoissa yrityksen johto vastustaa hankintaa, mutta se toteutetaan joka tapauksessa.

Nurkanvaltausta 1980-luvun Suomessa

Nurkanvaltaus tuli Suomessa yleiseksi 1980-luvun kasinotalousvuosina. Nurkanvaltauksessa valtaaja hankki pörssiyhtiöstä vähintään kymmenen prosentin erän eli "nurkan". 10 % omistus takasi oikeuden asettaa oma tilintarkastaja ja käytännössä myös paikan hallintoneuvostossa. Nurkka saattoi tuoda myös määräävän aseman. Aktiivisia nurkanvaltaajia olivat pankit kuten SKOP. Ne kiersivät lakimääräisiä sijoitusrajoituksia käyttämällä ostoihinsa bulvaaniyhtiöitä.

Nurkanvaltaajien tarkoitus ei välttämättä ollut vallata yhtiötä vaan myydä osakkeet voitolla. Valtaaja kiristi yhtiön vanhoja omistajia uhkaamalla yhtiön toimintaan puuttumisella ja jopa sen sotkemisella, jos he eivät suostuisi ostamaan nurkkaa takaisin ylihintaan. Nurkanvaltaus oli mahdollista, koska pörssin sääntely oli riittämätöntä. Nurkan pystyi valtaamaan salaa, sillä omistusten ilmoittamista ei valvottu. Lunastusrajoja ei ollut, joten nurkkaajat saattoivat ostaa haluamansa määrän osakkeita ilman velvollisuutta lunastaa loput osakkaat ulos.

Tunnettuja 1980-luvun nurkanvaltauksen kohteita olivat mm. HOP ja WSOY.

Esimerkkejä nurkanvaltauksista

Oracle valtaa PeopleSoftin

Tunnettu esimerkki äärimmilleen viedystä vihamielisestä nurkanvaltauksesta oli Oraclen ostotarjous PeopleSoft-yrityksestä Oracle aloitti tarjoamalla yrityksestä vuonna 2003 ensin 13 miljardia dollaria (n. 11 mrd. euroa). PeopleSoft kieltäytyi. Vuonna 2004 Oracle oli pudottanut tarjouksensa 9,4 miljardiin dollariin (n. 8.12 miljardiin euroon) mutta tästäkin tarjouksesta kieltäydyttiin. Vuonna 2004 onnistui Oracle viimein tarjottuaan 10,4 miljardia dollaria (n. 9 miljardia euroa). Yritys sulautettiin Oraclen emoyritykseen ja noin 6000 eli yli puolet PeopleSoftin 11 000 työntekijästä sai potkut.

TDF valtaa Suomen TV-verkon omistajan Digitan

Yksityinen yritys voi vallata myös julkisen yrityksen. Tällöin kyseeseen tulevat yleensä isot yksityisyritykset, jotka voivat ostaa esimerkiksi valtion infrastruktuuria.

Suomessa tällaisen kaupan teki ranskalainen TV-yhtiö TDF, joka osti Digitan vuosina 2000 ja 2005.

Monien vaiheiden jälkeen omistajaksi on tullut australialainen pääomasijoitusyhtiö, joka Digitan kauttaa omistaa Suomen koko TV-lähetysverkon. Aiemmin TV-lähetysverkko oli Yleisradion, eli valtion omaisuutta. TDF:n onnistuneen yritysvaltauksen jälkeen päätyi yritys lopulta vuonna 2012 rahastoyhtiölle Australiaan ja on täten yhä edelleen suomalaisen päätäntävallan ulottumattomissa.

Digita kerää nykyisin Suomen veronmaksajien varoja lupamaksujen ym. kautta maksamatta itse juurikaan veroja Suomeen. Osa sen voitoista siirtyy Luxemburgin veroparatiisiin.

Digitan myyminen eteni ensin siten, että ranskalainen Télédiffusion de France -yhtiö (TDF) sai läpi tarjouksen, jolla se osti vuonna 2000 ensin 49 prosenttia Digitasta 840 miljoonalla markalla eli nykyrahassa noin 180 miljoonalla eurolla. Summa oli aikanaan Yleisradion johdon mielestä hämmästyttävän suuri, sillä se oli noin kaksinkertainen verrattuna siihen mitä Sonera oli tarjonnut.

Vuonna 2005 TDF osti loputkin Digitan osakkeet, joten yhteensä Yleisradio sai Digitan myynnistä noin 300 miljoonaa euroa, jota pidetään nykyisin hyvinkin edullisena hintana kokonaisesta TV-verkosta. Suomi joutui sen jälkeen maksamaan lähetysverkon käyttömaksua ulkomaille pystymättä vaikuttamaan siihen millään tavalla. Digita perii verkon käytöstä noin 30–40 prosenttia suurempia maksuja kuin Ruotsissa johtuen Digitan monopoliasemasta Suomessa.

Digitan emoyhtiö TDF siirtyi ranskalaisomistuksesta yhdysvaltalaiselle rahastolle. Vuonna 2012 TDF myi Digitan australialaisen Commonwealth Bank of Australian hallitsemalle rahastolle. Kauppahinta oli salainen, mutta uutistoimisto Reutersin mukaan First State Investments -rahasto maksoi Digitasta noin 400 miljoona euroa.

Suomalaisten mediayhtiöiden mielestä Digita on käyttänyt monopoliasemaansa räikeästi hyödykseen keräten ylisuuria maksuja. Oikeuskäsittelyiden jälkeen mediakonsernit MTV, Sanoma, Yle ja Suomen Urheilutelevisio hävisivät kuitenkin jutun. Suomalaisesta perusinfrastruktuuriyhtiöstä on muodostunut rahastoille erittäin kannattava yritys, jonka tuottoja eri omistajat käyvät vuorollaan rahastamassa. Lisäksi lähes poikkeuksetta omistuksia hallinnoidaan jonkin veroparatiisin kautta.

Digitan liikevoittoprosentti on ollut 2000-luvulla 25–47 prosentin tietämillä, kun yleensä jo noin kymmenen prosentin liikevoittoa pidetään erinomaisena. Yhtiön on tuottanut voittoa vuosina 2007–2013 yhteensä yli 180 miljoonaa euroa.

Katso myös

• Digita
• Investointi
• Osakkeet
• Osakekauppa
• Osakeyhtiö
• Veroparatiisi
• Yritys