Autuaiden saaret

Autuaiden saaret oli vertauskuva saavuttamattomasta tuonpuoleisesta paratiisista.

Sumerilaisten Gilgames-eepoksen saarivaltakunta Dilmun, jonne Utnapištim pakeni tuhotulvaa, Ziusudraa, paikallistettiin Bahrainin saarelle.

Antiikin ajan "onnelliset saaret" sijoitettiin Atlantille, lähinnä Kanarian saarille, ja samastettiin Elysioniin, jonne valitut pääsivät kuolemansa jälkeen. Plutarkhos kirjoitti niistä näin: "Siellä sataa harvoin, ja silloin kun sadetta saadaan, sitä tulee kohtuullisesti. Tuulet ovat enimmäkseen lauhkeita ja ne antavat niin runsaasti kastetta, että maa tuottaa itsestään parhaita hedelmiä ylenpalttisesti eikä asukkaiden tarvitse tehdä mitään muuta kuin nauttia lepoa kaikesta vaivannäöstään. Ilma on aina miellyttävä, ja barbaaritkin yleisesti otaksuvat, että juuri siellä ovat ne Elysionin kentät ja autuaiden asuinsijat, joita Homeros runoissaan tenhoten kuvaa."

Historioitsija Josefus Flavius yhdistää Autuaiden saariin gnostilaisuuteen liittyvän dualismin, käsityksen hengen ja aineen vastakohtaisuudesta ja toivon vapautua pimeyden vallasta valoon. Sielut ovat peräisin "hienoimmasta eetteristä", yläilmojen taivaallisista kerroksista, mutta ne on kuolemiseen asti kahlittu "lihan orjuuteen". Kuolemisen yhteydessä sielut puhdistetaan ja viedään Autuaiden saarille, ilon maahan, kun taas saastaiset sielut ajetaan pimeyden rotkoon.

Keltit, etenkin iirit, jotka jo ennen kristinuskon saapumista tarinoivat onnellisista paratiisisaarista ja merimatkoista sinne. Nämä tarinat yhdistyivät myöhemmin kristillisiin käsityksiin ikuisesta autuudesta. Esimerkkinä olkoon legenda Pyhästä Brandanuksesta eli Brendanista, merenkulkija-apotista, joka vieraili saarilla. On arvailtu, että tarina kertoisi Amerikan löytämisestä ennen Kolumbusta. Kuvitelmiin autuaiden maasta kuuluu myös Thomas Moren saari Utopia.

Kiinalaisessa perinteessä Autuaiden saarten ajateltiin sijaitsevan Kiinan itärannikon edustalla. "Kahdeksan kuolematonta" asui tässä paratiisissa. Vainajien vaatteet varustettiin monesti kuvilla näistä saarista, jotta sielut voisivat tuntea jo saavuttaneensa onnellisen elämän. Puutarhoihin kivistä rakennetut pienet saaret symbolisoivat Autuaiden saaria.

Tuonpuoleiset onnen saaret tunnetaan myös muun muassa intiaanien taruissa. Sama kaipuu esiintyy kuvitelmissa ikuisen nuoruuden lähteestä ja laiskurien maasta.