Ero sivun ”Autuaiden saaret” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
89 merkkiä lisätty ,  5 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
(Ak: Uusi sivu: '''Autuaiden saaret''' olivat vertauskuva saavuttamattomasta tuonpuoleisesta paratiisista. Sumerilaisten Gilgames-eepoksen saarivaltakunta Dilmun, jonne Nooa p...)
 
Ei muokkausyhteenvetoa
[[Historioitsija]] Josefus Flavius yhdistää Autuaiden saariin gnostilaisuuteen liittyvän dualismin, käsityksen hengen ja aineen vastakohtaisuudesta ja toivon vapautua pimeyden vallasta valoon. Sielut ovat peräisin "hienoimmasta eetteristä", yläilmojen taivaallisista kerroksista, mutta ne on kuolemiseen asti kahlittu "lihan orjuuteen". Kuolemisen yhteydessä sielut puhdistetaan ja viedään Autuaiden saarille, ilon maahan, kun taas saastaiset sielut ajetaan pimeyden rotkoon.
 
[[Keltit]], etenkin [[iirit]], jotka jo ennen [[kristinusko]]n saapumista tarinoivat onnellisista paratiisisaarista ja merimatkoista sinne. Nämä tarinat yhdistyivät myöhemmin kristillisiin käsityksiin ikuisesta autuudesta. Esimerkkinä olkoon legenda Pyhästä Brandanuksesta eli Brendanista, merenkulkija-apotista, joka vieraili saarilla. On arvailtu, että tarina kertoisi Amerikan löytämisestä ennen [[Kolumbus]]ta. Kuvitelmiin autuaiden maasta kuuluu myös [[Thomas More]]n saari [[Utopia]].
 
Kiinalaisessa perinteessä Autuaiden saarten ajateltiin sijaitsevan [[Kiina]]n itärannikon edustalla. "Kahdeksan kuolematonta" asui tässä paratiisissa. Vainajien vaatteet varustettiin monesti kuvilla näistä saarista, jotta sielut voisivat tuntea jo saavuttaneensa onnellisen elämän. Puutarhoihin kivistä rakennetut pienet saaret symbolisoivat Autuaiden saaria.
 
Tuonpuoleiset onnen saaret tunnetaan myös mm. intiaanien taruissa. Sama kaipuu esiintyy kuvitelmissa ikuisen nuoruuden lähteestä ja laiskurien maasta.<ref>Suuri symbolikirja. Toimittanut Pentti Lempiäinen. WSOY 1993, ISBN 951-0-18537-X.</ref>

Navigointivalikko