Ero sivun ”Wales” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p fix |
p →Lähteet: viitteet sarakkeisiin |
||
| Rivi 128: | Rivi 128: | ||
=== Viitteet === |
=== Viitteet === |
||
{{viitteet}} |
{{viitteet|Sarakkeet}} |
||
==Kirjallisuutta== |
==Kirjallisuutta== |
||
Versio 17. elokuuta 2017 kello 13.45
| Wales Cymru |
|||
|---|---|---|---|
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | itsehallinnollinen perustuslaillinen monarkia | ||
| Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar | Elisabet II | ||
| Walesin pääministeri | Carwyn Jones | ||
| Pääkaupunki |
Cardiff (Caerdydd) |
||
| Muita kaupunkeja | Swansea | ||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 20 779 (sijalla ) | ||
| Väkiluku (2013) | 3 082 412[1] (sijalla ) | ||
| – väestötiheys | 148,3 | ||
| Viralliset kielet | englanti, kymri | ||
| Valuutta | Englannin punta (GBP) | ||
| BKT (2010) | |||
| – yhteensä | 85,4 miljardia | ||
| – per asukas | 30,546 | ||
| Aikavyöhyke | +0 | ||
| – kesäaika | UTC+1 | ||
| Itsenäisyys itsehallintolaki |
1998 |
||
| Lyhenne | GB | ||
| Kansainvälinen suuntanumero |
+44 | ||
| Tunnuslause | Cymru am byth | ||
| Kansallislaulu | ”Hen Wlad Fy Nhadau” | ||
Wales (kymriksi Cymru, lat. Cambria) on maa Ison-Britannian saaren länsiosassa ja yksi Yhdistyneen kuningaskunnan neljästä osasta.
Maantiede
Sijainti ja fyysinen maantiede
Wales on Ison-Britannian niemimaa. Englanti on sen rajanaapuri idässä, Irlanninmeri lännessä ja pohjoisessa. Etelässä Bristolin kanaali erottaa Walesin Englantiin kuuluvasta Cornwallin niemimaasta. Maan tiheimmin asutut ja teollistuneimmat alueet ovat Etelä-Walesissa, mukaan lukien pääkaupunki Cardiff ja kaksi muuta suurinta kaupunkia, Swansea ja Newport.
Walesin maasto on melko vaihtelevaa. Eteläosissa on tasaisia rannikkotasankoja, ja maan keski- ja pohjoisosissa on kukkula- ja vuoristoketjuja.[2] Maan korkeimmat huiput ovat Snowdonian alueella pohjoisessa. Korkein niistä on 1 085 metrin korkuinen Snowdon.[3] Pohjois- ja etelärannikoilla on muutamia saaria, joista Anglesey on suurin.
Ilmasto
Walesin ilmasto on merellinen, ja sää on usein pilvinen, kostea ja tuulinen. Rikkonaisen rannikon ja vuoristojen takia ilmasto vaihtelee paikallisesti. Joillain ylänköalueilla ilmasto voi olla todella ankara, mutta rannikolla miellyttävä. Vuoden keskilämpötila alankoalueilla on 9,5–10,5 astetta. Rannikolla helmikuu on yleensä kylmin kuukausi, mutta sisämaassa tammi- ja helmikuu ovat suurin piirtein yhtä kylmiä. Tammikuun keskimääräinen minimilämpötila vaihtelee hieman nollan alapuolelta kolmeen asteeseen. Heinäkuu on vuoden lämpimin kuukausi. Silloin päivän ylin lämpötila on keskimäärin 17–21 astetta.[4]
Sademäärän suhteen vuosi jakautuu kahteen osaan: lokakuulta tammikuulle on selvästi sateisempaa kuin helmikuulta syyskuulle. Vuotuinen sademäärä vaihtelee alueittain: Snowdonian vuoristossa sataa yli 3 000 millimetriä vuodessa, kun etelärannikolla lähellä Englannin rajaa alle 1 000 millimetriä. Lumi on rannikolla melko harvinaista, ja lounaisrannikolla sataa lunta alle kymmenenä päivänä vuodessa. Snowdoniassa sen sijaan lumisateita tulee yli 40 päivänä vuodessa.[4]
Historia
Rooman valta levittäytyi myös Britannian länsiosaan, jossa kelttiheimoista, combrogii, muotoutui provinssi Cambria. Roomalainen kulttuuri levittäytyi Cambriaan, ja 300-luvulla myös kristinusko. Roomalaiset rakensivat sarjan linnoituksia maan eteläosaan, aina Carmartheniin (Maridunum) asti. Roomalaisten muistoa on myös Caerleonin (Isca) linnoitus, jonka amfiteatteri on Britannian parhaiten säilynyt. Roomalaisten vaikutus ulottui myös maan pohjoisosaan. Tarinan mukaan Magnus Maximus (335–388), yksi Rooman viimeisistä keisareista, nai Helenin (tai Elenin tai Selenin), segontiumilaisen heimopäällikön tyttären.
Saksit eivät koskaan valloittaneet Walesia tiukan vastarinnan ja vuoristoisen maaston vuoksi. Saksikuningas Offa (757–796) rakennutti maansa rajalle vallin (Offa's Dyke) merkitsemään valtakuntansa rajaa. Osa 130 kilometriä pitkästä vallista on edelleen näkyvissä.[5]
Wales säilyi kelttien asuttamana alueena, vaikka kelttikansat hävisivät Englannista ja osittain Skotlannistakin. Wales säilyi myös kristittynä germaaniheimojen valloittaessa Englannin. Englannin normannit valloittivat Walesin 1066, mutta se jäi omien ruhtinaidensa hallitsemaksi vuoteen 1282, jolloin Englannin kuningas Edvard I löi Walesin viimeisen ruhtinaan, Llywelyn viimeisen (1228–1282, Llywelyn ap Gruffydd tai Llywelyn Ein Llyw Olaf). Edvard I pystytti monia linnoja pitääkseen Walesin hallinnassaan.[6] Walesilaiset nousivat kapinaan monia kertoja ja 1400-luvun alussa Englannin parlamentti lakkautti Walesin parlamentin. Wales liitettiin lopullisesti Englantiin 1536 kuningas Henrik VIII:n aikana, englannista tehtiin virallinen kieli ja Englannin lait ulotettiin koskemaan walesilaisia.[7]
Nimi Wales tulee anglinkielisestä, ulkomaalaista tai muukalaista merkitsevästä wylisc-sanasta, joka myöhemmissä englannin kielen vaiheissa sai muodokseen Welsh, walesilainen. Muukalaisten maa taas oli anglosaksiksi Wealas. Normannit kutsuivat maan asukkaita nimellä galles, gallit (keltit). Omakielinen nimi Cymru puolestaan pohjautuu latinan nimeen Cambria, [kelttiläisten] combrogien maa.
Politiikka
Wales on yksi Yhdistyneen kuningaskunnan neljästä maasta.[8] Walesista valitaan 40 edustajaa Britannian parlamentin alahuoneeseen, House of Commonsiin.[9]
Walesilla on ollut vuodesta 1999 oma parlamenttinsa, kansalliskokous. Vuonna 2006 hyväksytyn lain perusteella kansalliskokouksella on myös oikeus muodostaa omia lakejaan, tosin ne pitää hyväksyttää Britannian parlamentissa.[10] Walesin kansalliskokouksessa on 60 jäsentä, ja lainsäädännöllisen vallan lisäksi sen tehtäviin kuuluvat Walesin hallituksen päätösten tutkiminen ja ”Walesin äänenä” toimiminen. Hallitusta johtaa pääministeri, ja hallituksen tehtäviin kuuluvat budjetin ja yleisen politiikan muodostaminen ja julkisten virastojen hallinnoiminen.[11]
Brittimonarkian kruununperilliselle annetaan edelleen Walesin prinssin arvonimi, mutta hänellä ei ole mitään tekemistä alueen hallinnon kanssa, ja arvonimi on ainoastaan symbolinen. Walesin prinssi Charlesin arvoon asettaminen tapahtui vuonna 1969 Caernarfonin linnassa Pohjois-Walesissa.[12]
Hallinnollinen jako
- Pääartikkeli: Walesin hallintoalueet
Wales jaettiin 1996 hallinnollisesti yhdeksään kreivikuntaan (county), 10 maaseutupiiriin (county borough) ja viiteen kaupunkiin (city).
Alueiden johdossa on vaaleilla valittu valtuusto, ja sen vastuulla ovat peruspalvelut kuten koulutus, vanhustenhoito ja katuvalaistus. Vuodeksi 2017 suunnitellaan paikallishallinnon uudistusta.[13]
Talous
Osa Walesista teollistui jo 1700-luvulla. Walesissa on louhittu hiiltä, kuparia, rautaa, lyijyä, kultaa ja liuskekiveä. Teollisuus houkutteli runsaasti maahanmuuttajia 1800-luvulla etenkin Cardiffin pohjoispuolisiin laaksoihin.
Walesissa on vähän todella suuria, yli tuhannen työntekijän yrityksiä. Suurimmat yksityiset työllistäjät vuoden 2017 alussa olivat vakuutusyhtiö Admiral (yli 7000 työpaikkaa), teräsyhtiö Tata Steel (noin 7000), lentokoneyhtiö Airbus (6000) ja vesiyhtiö Dwr Cymru (3000).[14]
Vuoden 2016 alkupuolella työttömiä oli 4,7 %, eli hiukan vähemmän kuin koko Britanniassa (4,9 %).[15]
Väestö
Walesin väestöstä on syntynyt Walesissa 75,39 % (vuoden 2001 väestönlaskenta) ja 20,32 % Englannissa.
Väestöstä 14,42 % ilmoitti itsensä kansalliselta identiteetiltään walesilaisiksi, mutta tulos on kiistanalainen, koska väestönlaskentalomakkeessa ei annettu suoraan tätä vaihtoehtoa, vaan se piti itse kirjoittaa.
Kymrin kieli on virallinen kieli, ja sitä ja englannin kieltä pitää kohdella tasavertaisesti. Viranomaiset tuottavat palveluita myös kymriksi, ja esimerkiksi tienviitat ovat kahdella kielellä. Walesin englanninkielisissä kouluissa kymri on pakollinen aine 16 vuoden ikään asti, kymrinkielisissä kouluissa se on opetuskieli. Kymrin puhujia on kaikkiaan noin puoli miljoonaa eli noin 19 prosenttia väestöstä.[16]
16,32 % Walesin yli kolmivuotiaasta väestöstä osaa puhua, lukea ja kirjoittaa kymrin kieltä. Heidän lisäkseen 1,37 % samanikäisestä väestöstä osaa puhua ja lukea muttei kirjoittaa kieltä. 2,83 % osaa puhua muttei lukea tai kirjoittaa sitä. Lisäksi vielä 4,93 % saa selvää puhutusta kymrin kielestä. 71,57 % ei osaa kieltä ollenkaan.
Walesissa on esiintynyt voimakkaita herätysliikkeitä. Vuonna 1735 oli laaja metodistiherätys, vuonna 1859 satatuhatta henkeä eli lähes kymmenesosa silloisesta väestöstä tuli uskoon. Kuuluisin herätysliike oli aktiivisin vuosina 1904-1905. Silloinkin uskoon tuli yli satatuhatta walesilaista.[17][18]
Kulttuuri
Urheilu
Rugby ja jalkapallo ovat Walesin suosituimmat urheilulajit. Rugby on kansallislaji, ja sitä seurataan erityisesti maan eteläosissa. Walesilla on myös oma jalkapallomaajoukkue ja oma jalkapallosarjansa, puoliammattilainen Walesin valioliiga. Parhaat walesilaisjoukkueet pelaavat kuitenkin Englannin sarjoissa. Cardiff City FC on ainoana ei-englantilaisena joukkueena voittanut arvostetun FA Cupin.[19] Walesin kansallisstadion on Cardiffissa sijaitseva Millennium Stadium, jonne mahtuu peräti 74 500 katsojaa ja jossa on järjestetty useita kansainvälisiä tapahtumia. Walesissa on järjestetty myös esimerkiksi golfin Ryder Cup, ja Celtic Manor Resort on yksi Euroopan arvostetuimpia golfkeskuksia.[20]
Ruoka
Walesilainen keittiö tunnetaan erityisesti lampaanlihasta. Perinteiseen cawl-keittoon käytetään purjoa, keräkaalia, lampaanlihaa ja pekonia. Toinen walesilainen kansallisruoka on merileväleipä bara lawr.[21]
Musiikki
Perintesiä walesilaisia instrumenttejä ovat elyn deires (kolmerivinen harppu), viulu, crwth ja pibgorn (puhallinsoitin).[22] Kuorolaululla, varsinkin kirkkokuoroilla, on pitkät perinteet.[23]
Yksi Walesin suosituimmista nykyaikaisista muusikoista on laulaja-lauluntekijä Marina and the Diamonds.
Lähteet
- Atkinson, David & Wilson, Neil: Wales. Lonely Planet, 2007. ISBN 9781741045383. Google-kirjat (viitattu 11.3.2017).
Viitteet
- ↑ UK population estimates Office for National Statistics. Viitattu 31.1.2015. (englanniksi)
- ↑ The geography of Wales BBC. Viitattu 11.5.2013. (englanniksi)
- ↑ Geography Visit Wales. Welsh Government. Viitattu 11.5.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Wales: climate Met Office. Viitattu 11.5.2013. (englanniksi)
- ↑ Emma Mason: A brief history of Offa’s Dyke History Extra. 2016. Viitattu 11.3.2017.
- ↑ Ben Johnson: The English conquest of Wales History UK. Viitattu 11.3.2017.
- ↑ John Davies: The 1536 Act of Union BBC. Viitattu 11.3.2017.
- ↑ The countries of the UK Office of National Statistics. Viitattu 11.5.2013. (englanniksi)
- ↑ Westminster Parliamentary Constituencies Office of National Statistics. Viitattu 11.5.2013. (englanniksi)
- ↑ Atkinson, s. 28.
- ↑ Politics in Wales Royal College of Nursing. Viitattu 11.5.2013. (englanniksi)
- ↑ Prince Charles's investiture at Caernarfon in 1969 Wales Online. 2014. Viitattu 11.3.2017.
- ↑ Local government reform Welsh government. 2016. Viitattu 11.3.2017.
- ↑ The 10 biggest private sector employers in Wales and what they do Wales Online. 9.1.2017. Viitattu 11.3.2017.
- ↑ Labour Market Profile - Flintshire Nomis Web. Viitattu 11.3.2017.
- ↑ Welsh Language (Cymraeg) Wales.com. Viitattu 11.3.2017.
- ↑ Jules Evans: The Welsh revival: mass hysteria or outpouring of grace? Philosophy for Life. 2013. Viitattu 11.3.2017.
- ↑ Roy Jenkins: The Welsh Revival BBC. 2009. Viitattu 11.3.2017.
- ↑ Atkinson, s. 40–41.
- ↑ Sport Wales.com. Welsh Government. Viitattu 11.5.2013. (englanniksi)
- ↑ Traditional Welsh Food Historic UK. Viitattu 16.7.2013.
- ↑ Traditional musical instruments of Wales Wales Music. BBC. Viitattu 11.3.2017.
- ↑ The choral tradition of Wales - part one Wales Music. BBC. Viitattu 11.3.2017.
Kirjallisuutta
- Charles-Edwards, T. M.: Wales and the Britons 350–1064. The History of Wales. Oxford: Oxford University Press, 2013.
Aiheesta muualla
Matkaopas aiheesta Wales Wikivoyagessa (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||