Talo

Omakotitalo Yhdysvalloissa.

Lamellikerrostaloja Malmössä.

Rivitaloja Baltimoressa.

Talo on asumiseen, toimisto-, liike- tai muuhun vastaavaan käyttöön tarkoitettu rakennus.

Talon alkuperäinen tarkoitus oli suojella ihmistä sään oikuilta (kuten sateelta, tuulelta, auringonpaisteelta ja pakkaselta) sekä villipedoilta. Nykyään lähes kaikki teollisuusmaiden asukkaat asuvat taloissa.

Talotyyppejä

Suomessa vakituisena asuntona käytettävät asuintalot jaetaan pientaloihin ja kerrostaloihin.

Pientalossa voi olla 1–3 kerrosta, mutta eri asunnot eivät sijaitse päällekkäin. Pientaloja ovat

• omakotitalot, jotka ovat erillisiä pientaloja
• paritalot, joissa on kaksi asuntoa vierekkäin
• rivitalot, joissa on vähintään kolme asuntoa vierekkäin.
• ketjutalot, joissa asunnot ovat kytketty yhteen siten, että niiden välissä on yhdistävänä osana on esim. autotalli, varasto tai katos.

Kerrostalossa asunnot sijaitsevat päällekkäin ja usein myös vierekkäin. Pistetalo on kerrostalo, jossa asunnot sijaitsevat yhden porrashuoneen ympärillä. Lamellitaloksi kutsutaan pitkänmuotoista kerrostaloa, jossa portaan viereiset asunnot muodostavat yhden lamellin, ja näitä lamelleja on sijoitettu riviin. Kerrostaloa voidaan korkeuden perusteella nimittää myös pienkerrostaloksi, tornitaloksi tai pilvenpiirtäjäksi.

Kaavoituksessa käytetään tarkkoja termejä, kuten esimerkiksi asuinpientalojen korttelialue tai rivitalojen ja muiden kytkettyjen asuinrakennusten korttelialue. Samaten kerrosluvusta käytetään erityisiä merkintöjä, esimerkiksi I, I½, ½II, VIII.

Taloista käytetään usein myös valmistusaineen mukaisia nimityksiä: betonitalo, hirsitalo, kivitalo, savitalo ja tiilitalo. Nimitys voi perustua myös rakennustapaan: elementtitalo, harkkotalo.

Talotyyppien historiaa

Antiikin roomassa halutuin rakennusyyppi oli sisäpihaa ympäröivä yksikerroksinen talo. Sama rakennusmalli levisi Välimerelle, Espanjalaisten mukana Latinalaiseen Amerikkaan, ja sitä tavattiin myös Kiinassa ennen kommunistiaikaa. Maaseudulla ja varhaisissa kaupungeissa talossa tehtiin töitä ja asuttiin, ja samassa talossa asui ydinperheen lisäksi laajemmin sukulaisia ja palveluskuntaa. Alankomaissa 1600-luvulla kehitys johti kodin ja työpaikan eriytymiseen, ja vähitellen ydinperheen kaupunkitaloihin, ja nämä reunustivat vieri vieressä kaupunkien katuja. Sama rakennustyyli levisi myös Britanniaan.

Talon osat

Perustus on talon maata vasten tuleva osa. Perustuksia on olemassa monenlaisia, oikea laji valitaan lähinnä maapohjan kantavuuden ja routivuuden perusteella.

Seinä on tilaa jakava ja usein myös kantavana rakenteena toimiva pystysuora rakenneosa. Myös avattavia väliseiniä on olemassa. Väliseiniä voidaan sekä rakentaa lisää tai purkaa yleensä melko vapaasti. Kantavan seinä purkamiseen tarvitaan lupa. Rakennetta pitää yleensä jäykistää ainakin kattopalkilla, joskus myös pylväillä.

Katto suojaa tilaa päältä päin. Rakennustekniikassa katto jaotellaan eri osiin: vesikate, vesikattorakenteet, yläpohja, sisäkattorakenteet ja sisäkattopinnat.

Talon rakentaminen

Talonrakennus alkaa suunnittelusta ja lupien hakemisesta. Sen jälkeen rakennuspaikka raivataan ja sinne vedetään tarvittava infrastruktuuri kuten sähköt ja vesi. Talo itse voidaan rakentaa joko talopakettina tai pitkästä tavarasta.

Talon historiaa Suomessa

Erotuksena muunlaisista asumuksista kuten kodasta tai majasta, talo on tarkoittanut suoraseinäistä jykevämpää rakennusta, jonka seinät ovat yleensä hirsiset. Talo on saanut nimensä talaasta, eräisiin muinaisiin taloihin kuuluneesta pylväiden päässä olevasta lavasta, jolla on esimerkiksi kuivattu heinää.

Vanhimmat rakennukset olivat ilmeisesti kotia. Kuitenkin jo kivikaudella Suomessa on tehty myös isokokoisia rakennuksia hirsisalvostekniikan avulla. Seinät oli osittain tuettu maa-aineksella, tai osittain kaivettu maan sisään. Talot olivat jopa kymmeniä metrejä pitkiä, rivitalomaisia usean perheen tai yhden sukuklaanin asumuksia. Hirsisalvostekniikan perinne on väliin ilmeisesti kuitenkin katkennut, jonka vuoksi siirryttiin käyttämään kotaa, ja myös uutta tulokasta majaa. Uudelleen hirsitalot tulivat käyttöön metallikausilla^selvennä. Talon uuden tulemisen jälkeen majaa on käytetty enää tilapäisasumuksena, ja kotaa puolestaan keittopaikkana, jossa on tehty ruokaa erityisesti kesällä.

Talot olivat pitkään maalattiaisia. Seinät ovat voineet olla esim. hirttä, lautaa, turvetta tai savea. Vanhimmissa taloissa on ollut joko nuotiopaikka keskellä lattiaa, tai ruoka on valmistettu erillisessä keittokodassa. Uunit ja savupiiput yleistyivät vasta keskiajalla.

Talo-sanan käyttö on jossain vaiheessa laajentunut tarkoittamaan kokonaista maatilaa kaikkine rakennuksineen, tai talonomistajan omistamaa kaikkea maa-alaa. Termi talollinen kuvastaa maatilan omistusta, ei asumuksen tyyppiä. Torpparin taloa kutsutaan torpaksi, sillä termi kertoo henkilön asuvan vuokramaalla. Mäkitupalaisen talo on mäkitupa, vaikkei se välttämättä mitenkään eronnut vaatimattoman talollisen asumuksesta, talosta.

Muita merkityksiä

Asuinrakennus-merkityksen ohella talo-sanaa käytetään useassa muussa merkityksessä:

1) Yleensä rakennusta tarkoittava talo-sana on usein yhdyssanan osana:

• autiotalo
• Eduskuntatalo
• Finlandia-talo
• ilotalo
• kaupungintalo
• konserttitalo
• kunnantalo
• monitoimitalo
• nuorisoseurantalo
• rintamamiestalo
• Säätytalo
• tavaratalo
• työväentalo
• virastotalo
• vuokratalo
• ylioppilastalo

2) Taloksi kutsutaan maatilaa rakennuksineen ja asuinrakennusta talousrakennuksineen; puhutaan esimerkiksi talonväestä.

3) Sanonnoissa ”pitää talon puolta” ja ”opettaa talon tavoille” talo tarkoittaa rakennuksessa tai työpaikassa toimivaa yhteisöä tai yritystä.

4) Taloksi kutsutaan myös talon muotoisia esineitä

• korttitalo
• piparkakkutalo

Aiheesta muualla

• Talo 2000-hankenimikkeistö