Ero sivun ”Vihannes” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
lähdepyyntöjä, jäsentelyä |
p Kh |
||
| Rivi 5: | Rivi 5: | ||
'''Vihanneksiksi''' kutsutaan [[Kasvit|kasveja]], joita voidaan käyttää [[Ravinto|ihmisravintona]] ja jotka eivät ole [[Hedelmä (ruoka)|hedelmiä]], [[Pähkinä|pähkinöitä]], [[Yrtti|yrttejä]], [[mauste]]ita tai [[vilja]]a. |
'''Vihanneksiksi''' kutsutaan [[Kasvit|kasveja]], joita voidaan käyttää [[Ravinto|ihmisravintona]] ja jotka eivät ole [[Hedelmä (ruoka)|hedelmiä]], [[Pähkinä|pähkinöitä]], [[Yrtti|yrttejä]], [[mauste]]ita tai [[vilja]]a. |
||
Laajemmassa mielessä vihanneksina pidetään myös [[juures|juureksia]]. Suppeammassa mielessä sanalla tarkoitetaan pääasiassa [[puutarha|puutarhoissa]] viljeltyjä [[kasvikset|kasviksia]], joiden maanpäällisiä meheviä osia käytetään ravinnoksi.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Grönros, Eija-Riitta ym. | Nimeke = Kielitoimiston sanakirja, 3. osa (S-Ö) | Sivu = 566-567, hakusana vihannes | Julkaisija = Kotimaisten kielten tutkimuskeskus | Vuosi = 2006 | Isbn = 952-5446-23-9}}</ref> Syötävä kasvin osa voi olla [[lehti (kasvitiede)|lehti]] (esimerkiksi [[lehtikaali]], [[lehtisalaatti]] ja [[pinaatti]]), varsi ([[selleri]]), lehtiruoti ([[raparperi]]), muuntuneista lehdistä maan alle muodostunut [[Sipuli (kasvinosa)|sipuli]] tai [[kukinto]]pohja (esimerkiksi [[kukkakaali]] ja [[parsakaali]]). Vihanneksiksi luetaan yleensä myös eräät yksivuotisina viljeltyjen ruohomaisten kasvien hedelmät kuten [[kurkku]] ja [[tomaatti]]<ref>Rousi 1997, s. 236</ref> sekä tuleentumattomina syötävät [[palkokasvit|palkokasvien]] [[siemen]]et, kuten vihreät [[herne]]et ja [[tarhapapu|pavut]]<ref>Rousi 1997, s. 128–129, 201</ref>. |
Laajemmassa mielessä vihanneksina pidetään myös [[juures|juureksia]]. Suppeammassa mielessä sanalla tarkoitetaan pääasiassa [[puutarha|puutarhoissa]] viljeltyjä [[kasvikset|kasviksia]], joiden maanpäällisiä meheviä osia käytetään ravinnoksi.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Grönros, Eija-Riitta ym. | Nimeke = Kielitoimiston sanakirja, 3. osa (S-Ö) | Sivu = 566-567, hakusana vihannes | Julkaisija = Kotimaisten kielten tutkimuskeskus | Vuosi = 2006 | Isbn = 952-5446-23-9}}</ref> Syötävä kasvin osa voi olla [[lehti (kasvitiede)|lehti]] (esimerkiksi [[lehtikaali]], [[lehtisalaatti]] ja [[pinaatti]]), varsi ([[selleri]]), lehtiruoti ([[raparperi]]), muuntuneista lehdistä maan alle muodostunut [[Sipuli (kasvinosa)|sipuli]] tai [[kukinto]]pohja (esimerkiksi [[kukkakaali]] ja [[parsakaali]]). Vihanneksiksi luetaan yleensä myös eräät yksivuotisina viljeltyjen ruohomaisten kasvien hedelmät, kuten [[kurkku]] ja [[tomaatti]]<ref>Rousi 1997, s. 236</ref>, sekä tuleentumattomina syötävät [[palkokasvit|palkokasvien]] [[siemen]]et, kuten vihreät [[herne]]et ja [[tarhapapu|pavut]]<ref>Rousi 1997, s. 128–129, 201</ref>. |
||
Useimmat maailmanlaajuisesti tärkeät vihanneskasvit ovat alkujaan peräisin [[Lähi-itä|Lähi-idästä]] ja [[Välimeri|Välimeren]] maista. Muutamat lajit kuten kurkku ovat kuitenkin peräisin [[Itä-Aasia]]sta, tomaatti [[Keski-Amerikka|Keski-Amerikasta]].<ref>Rousi 1997, s. 201–202</ref> |
Useimmat maailmanlaajuisesti tärkeät vihanneskasvit ovat alkujaan peräisin [[Lähi-itä|Lähi-idästä]] ja [[Välimeri|Välimeren]] maista. Muutamat lajit, kuten kurkku, ovat kuitenkin peräisin [[Itä-Aasia]]sta, tomaatti [[Keski-Amerikka|Keski-Amerikasta]].<ref>Rousi 1997, s. 201–202</ref> |
||
==Terveysvaikutukset== |
==Terveysvaikutukset== |
||
| Rivi 14: | Rivi 14: | ||
Kansainvälisissä tutkimuksissa on ilmennyt, että eniten kasviksia syövät ihmiset sairastuvat [[sydän- ja verisuonitauti|sydän- ja verisuonitauteihin]] 15–40 prosenttia vähemmän kuin niitä vähän syövät. Eniten hedelmäannoksia syövät 54–80-vuotiaat miehet olivat pitkäikäisempiä.{{lähde|28.10.2016}} |
Kansainvälisissä tutkimuksissa on ilmennyt, että eniten kasviksia syövät ihmiset sairastuvat [[sydän- ja verisuonitauti|sydän- ja verisuonitauteihin]] 15–40 prosenttia vähemmän kuin niitä vähän syövät. Eniten hedelmäannoksia syövät 54–80-vuotiaat miehet olivat pitkäikäisempiä.{{lähde|28.10.2016}} |
||
Kasviksissa ja hedelmissä on paljon liukoista ja liukenematonta kuitua, joka edistää suolen toimintaa nopeuttamalla läpikulkua ja toimimalla probioottisten suolistomikrobien energianlähteenä. Kuidut myös sitovat itseensä [[kolesteroli]]a |
Kasviksissa ja hedelmissä on paljon liukoista ja liukenematonta kuitua, joka edistää suolen toimintaa nopeuttamalla läpikulkua ja toimimalla probioottisten suolistomikrobien energianlähteenä. Kuidut myös sitovat itseensä [[kolesteroli]]a ja siten vähentävät ravinnon kolesterolin imeytymistä. Kasvisten energiatiheys on pieni, ne ovat [[ruokasuola|vähäsuolaisia]] ja sisältävät monia fytokemikaaleja. Kasvikset kuuluvat jokaiseen ateriaan.<ref>Vartti päivässä pitää lääkärin loitolla, Oy Valitut Palat Ab, Madrid 2004, 360 sivua</ref> Ei ole raja-arvoa, kuinka paljon vihanneksia ja hedelmiä tulisi syödä, vaan ennemminkin pätee seuraava: mitä enemmän, sitä parempi. Myös vähäinen lisäys tuo terveysvaikutuksia.<ref>[http://www.slv.se/templates/SLV_Page.aspx?id=10770 "Underlag till handlingsplan för goda matvanor och ökad fysisk aktivitet"] Livsmedelsverket, Stockholm 2004</ref><ref> |
||
[http://www.slv.se/upload/dokument/In_English/Food_and_health/TheSwedishActionplan.pdf Käännös englanniksi: The Action Plan for Healthy Dietary Habits and Physical Activity] Food Administration, Stockholm 2004</ref> |
[http://www.slv.se/upload/dokument/In_English/Food_and_health/TheSwedishActionplan.pdf Käännös englanniksi: The Action Plan for Healthy Dietary Habits and Physical Activity] Food Administration, Stockholm 2004</ref> |
||
Versio 11. elokuuta 2017 kello 22.18
Vihanneksiksi kutsutaan kasveja, joita voidaan käyttää ihmisravintona ja jotka eivät ole hedelmiä, pähkinöitä, yrttejä, mausteita tai viljaa.
Laajemmassa mielessä vihanneksina pidetään myös juureksia. Suppeammassa mielessä sanalla tarkoitetaan pääasiassa puutarhoissa viljeltyjä kasviksia, joiden maanpäällisiä meheviä osia käytetään ravinnoksi.[1] Syötävä kasvin osa voi olla lehti (esimerkiksi lehtikaali, lehtisalaatti ja pinaatti), varsi (selleri), lehtiruoti (raparperi), muuntuneista lehdistä maan alle muodostunut sipuli tai kukintopohja (esimerkiksi kukkakaali ja parsakaali). Vihanneksiksi luetaan yleensä myös eräät yksivuotisina viljeltyjen ruohomaisten kasvien hedelmät, kuten kurkku ja tomaatti[2], sekä tuleentumattomina syötävät palkokasvien siemenet, kuten vihreät herneet ja pavut[3].
Useimmat maailmanlaajuisesti tärkeät vihanneskasvit ovat alkujaan peräisin Lähi-idästä ja Välimeren maista. Muutamat lajit, kuten kurkku, ovat kuitenkin peräisin Itä-Aasiasta, tomaatti Keski-Amerikasta.[4]
Terveysvaikutukset
Useimmat vihannekset sisältävät vain niukasti energiaa, mutta niillä on suuri merkitys vitamiinien, kivennäisaineiden ja kuidun lähteenä. Ne sisältävät paljon elimistölle välttämättömiä kivennäis- ja hivenaineita kuten kaliumia, magnesiumia ja mangaania. Niissä on myös paljon folaatteja ja antioksidantteja, kuten C-vitamiinia ja karotenoideja.[5] Beetakaroteeni on yksi yleisimmistä karotenoideista ja toimii A-vitamiinin esiasteena.[5]
Kansainvälisissä tutkimuksissa on ilmennyt, että eniten kasviksia syövät ihmiset sairastuvat sydän- ja verisuonitauteihin 15–40 prosenttia vähemmän kuin niitä vähän syövät. Eniten hedelmäannoksia syövät 54–80-vuotiaat miehet olivat pitkäikäisempiä.
Kasviksissa ja hedelmissä on paljon liukoista ja liukenematonta kuitua, joka edistää suolen toimintaa nopeuttamalla läpikulkua ja toimimalla probioottisten suolistomikrobien energianlähteenä. Kuidut myös sitovat itseensä kolesterolia ja siten vähentävät ravinnon kolesterolin imeytymistä. Kasvisten energiatiheys on pieni, ne ovat vähäsuolaisia ja sisältävät monia fytokemikaaleja. Kasvikset kuuluvat jokaiseen ateriaan.[6] Ei ole raja-arvoa, kuinka paljon vihanneksia ja hedelmiä tulisi syödä, vaan ennemminkin pätee seuraava: mitä enemmän, sitä parempi. Myös vähäinen lisäys tuo terveysvaikutuksia.[7][8]
Vuoden vihannes
Suomessa puutarha-alan keskusjärjestö Puutarhaliitto ry ja Kotimaiset Kasvikset ry ovat valinneet vuodesta 1967 alkaen Vuoden vihanneksen. Valinnan tavoitteena on monipuolistaa vihannesten käyttöä ja tuntemusta. Vuoden 2012 vihannekseksi valittiin yrtit.[9]
Katso myös
Lähteet
- Rousi, Arne: Auringonkukasta viiniköynnökseen, ravintokasvit ihmisen palveluksessa. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21295-4.
Viitteet
- ↑ Grönros, Eija-Riitta ym.: Kielitoimiston sanakirja, 3. osa (S-Ö), s. 566-567, hakusana vihannes. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-23-9.
- ↑ Rousi 1997, s. 236
- ↑ Rousi 1997, s. 128–129, 201
- ↑ Rousi 1997, s. 201–202
- ↑ a b Rousi 1997, s. 201
- ↑ Vartti päivässä pitää lääkärin loitolla, Oy Valitut Palat Ab, Madrid 2004, 360 sivua
- ↑ "Underlag till handlingsplan för goda matvanor och ökad fysisk aktivitet" Livsmedelsverket, Stockholm 2004
- ↑ Käännös englanniksi: The Action Plan for Healthy Dietary Habits and Physical Activity Food Administration, Stockholm 2004
- ↑ Yrtit on valittu Vuoden Vihannekseksi 2012 2012. Kotimaiset Kasvikset ry. Viitattu 19.5.2012.
Aiheesta muualla
- Aro, Antti: Kasvikset, marjat ja hedelmät – miksi ne ovat terveellisiä? Terveyskirjasto.fi. 15.10.2015.
- Kasvisten vaikutus terveyteen Kotimaiset kasvikset.
- Tutkimustietoa kasvisten vaikutuksesta terveyteen Kotimaiset kasvikset.
| Juurekset | |
|---|---|
| Kaalit | |
| Kurkkukasvit | |
| Mausteet | |
| Mukulakasvit | |
| Palkokasvit | |
| Sipulit | |
| Muut kasvikset |