Ero sivun ”Rautalampi” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
1 merkki poistettu ,  4 vuotta sitten
p
typo
p (typo)
=== Autonomian aika ja sahateollisuuden nousu ===
 
Rautalammin seudun ensimmäinen kaupallinen [[saha (teollisuuslaitos)|saha]] aloitti toimintansa [[Leppävirta|Leppävirralla]] vuonna 1804. Tätä ennen oli perustettu muutama luvanvarainen saha, joilla oli oikeus vain oman tilansa puiden sahaamiseen. Leppävirran saha sai kuitenkin ostaa puutavaraa myös ympäröiviltä alueilta kuten Rautalammin [[Iisvesi|Iisvedeltä]].<ref>Antikainen, s. 200</ref> Puutavaran kysynnän lisääntyessä myös Rautalammin Kuorekoskelle perustettiin 1830-luvulla pieni saha, jonka vuosituotanto oli noin 3&nbsp;000 [[toltti]]a.<ref>Antikainen, s. 201</ref> Vuonna 1857 kumottiin [[höyryvoima]]lla toimivien sahojen kielto, mikä mahdollisti tuotantolaitosten rakentamisen myös suurten koskien ulkopuolelle sekä tehokkaammat sahat. Merkittävä uudistus oli myös [[rautatie|rautateiden]] rakentaminen, sillä Rautalammin seudulla se nopeutti [[uitto]]on, proomaukseen ja hevoskuljetuksiin perustuvaa puutavaran reittiä [[Viipuri]]in ja maailmanmarkkinoille jopa vuodella.<ref>Antikainen, s. 203</ref> [[Savon rata|Savon radan]] ulottaminen pistoradan myötä Iisvedelle vuonna 1889 merkitsi suuria kehittämismahdollisuuksia Rautalammin sahateollisuudelle, mihin työhön tarttui Iisveden sahan perustanut ja myöhemmin paikkakunnan merkittävimmäksi metsäpatruunaksi kohonnut [[Heikki Peura]].<ref>Antikainen, s. 206</ref> Merkittävä saha-alan toimija Rautalammilla oli myös [[Hackman|Hackman-yhtiö]], joka osti itselleen Kuorekosken sahan sekä perustuperusti toisen sahan Kerkonkoskelle.
 
Iisveden sahan lisäksi Peura rakennutti myös lankarullatehtaan Rautalammille sekä toisen sahan [[Pitkälahti|Pitkälahdelle]] [[Kuopio]]on, minkä lisäksi hän myös osti itselleen [[Varkaus (kaupunki)|Varkaudessa]] sijainneen Kopolanniemen sahan.<ref>Lappi, s. 287</ref> Liiketoimintansa laajennukset Peura rahoitti lähinnä lyhytaikaisilla [[vekseli]]luotoilla sekä omistamansa maatilan tuotoista.<ref>Lappi, s. 282</ref> Tärkeimmät puutavaran asiakkaat olivat [[Alankomaat|Alankomaissa]], [[Englanti|Englannissa]] ja [[Saksa]]ssa, mikä hankaloitti kaupankäyntiä erityisesti [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] aikana, mutta lankarullia onnistuttiin toimittamaan [[Norja]]n kautta Englantiin vielä vuonna 1917.<ref>Lappi, s. 290</ref>
Itsenäisyyden alun Rautalampi oli selvästi maatalousvaltainen pitäjä: vuonna 1920 [[maatalous|maa-]] ja [[metsätalous|metsätaloudesta]] sai elantonsa 79,2 % väestöstä, vuonna 1930 jopa 88,5 %. Vuoden 1930 luvut olivat yli viisitoista prosenttiyksikköä korkeammat kuin [[Kuopion lääni]]ssä keskimäärin, joskin vuosien 1920 ja 1930 lukujen eroavaisuuteen vaikutti etupäässä [[Konnevesi|Konneveden]] eroaminen omaksi kunnakseen, ei varsinainen maatalousväestön määrällinen lisäys.<ref>Nevala, s. 238</ref> Toisaalta [[Lex Kallio]]n myötä aikaisemmin maaton väki pääsi hankkimaan itselleen viljelyksiä, minkä seurauksena Rautalammilla viljelty peltoala kasvoi noin viidenneksellä vuosien 1910 ja 1941 välillä.<ref>Roponen, s. 223</ref> Maailmansotien väliset muutokset maataloudessa johtivat Rautalamilla muun muassa [[ohra]]n ja [[ruis|rukiin]] merkityksen vähenemiseen ja vastaavasti [[vehnä]]n nousuun, kun [[1930-luku|1930-luvun]] edulliset säät ja toisaalta yleisen [[elintaso]]n nousun aiheuttama kysynnän lisääntyminen edistivät vehnän viljelyä.<ref>Roponen, s. 225</ref> Myös lisääntyneen [[karja]]talouden myötä [[heinä]]n viljely liki tuplaantui, samoin [[lanta]] alkoi asteittain korvautua [[lannoite|keinolannoitteilla]].<ref>Ropponen, s. 226</ref> Myös maatalouden koneellistuminen eteni, joskin pientilojen investointikyvyttömyyden vuoksi suhteellisen hitaasti: vuonna 1941 Rautalammilla oli sataa tilaa kohden kuusitoista [[polttomoottori]]a ja lähes sama määrä [[puimakone]]ita mutta vain 2,2 [[kuivuri]]a, 1,6 [[kylvökone]]tta, 0,5 [[traktori]]a ja 0,2 [[kuorma-auto]]a.<ref>Ropponen, s. 228</ref>
 
[[Vuoden 1929 pörssiromahdus]]ta seurannut [[suuri lama]], jota Suomessa nimitettiin myös pula-ajaksi, näkyi myös Rautalammilla. Vuoden 1929 kunnallisveroista lähes viidennes meni [[ulosotto|ulosotettaviksi]], vuonna 1931 jo neljännes.<ref>Koivu, s. 318</ref> Vielä 1920-luvun alkuvuosien kunnan [[tilinpäätös|tilinpäätökset]] olivat jääneet ylijäämäisiksi, millä oli muun muassa rahoitettu koulujen rakentamista ja [[asutustoiminta Suomessa|asutuslainoja]]: kunnallisverotuksella saatiin vuodesta riippuen noin kolmanneksesta puoleen kaikista tuloista, [[valtionosuus|valtionapu]]na puolestaan 30–40 prosenttia, ja sekalaiset tulonlähteet kuten kunnan omistamanomistama Oikarin maatila toivat viimeisen vajaan kolmanneksen.<ref>Koivu, s. 318–320</ref> Pula-aika kuitenkin käänsi tilinpäätökset alijäämäisiksi, ja kasvava [[työttömyys]] kävi myös akuutiksi ongelmaksi. [[Hätäaputyöt|Hätäaputöinä]] kunta esimerkiksi laajensi koulujen rakennustyömaita ja lisäsi metsähakkuiden määrää, minkä lisäksi paikalliset [[kartano|suurtilalliset]] järjestivät [[ojitus]]töitä. Työttömyystyöt ja verotulojen lasku kuitenkin ajoivat kunnan [[kassa]]kriisiin 1932, minkä seurauksena [[veroäyri]] korotettiin raskaaseen yli kuuteentoista markkaan: koko Suomessa vain kuusi kuntaa oli joutunut turvautumaan yhtä kireään verotukseen.<ref>Koivu, s. 320–321</ref>
 
[[Talvisota|Talvisodan]] puhjettua merkittävä osa rautalampilaisista sotilaista sijoitettiin vallitsevan [[aluejärjestelmä]]n mukaisesti samaan yksikköön, [[II/JR 38 (talvisota)|II/JR 38]]:n viidenteen kolonnaan, joka osallistui [[Laatokka|Laatokan]] koillispuolen taisteluihin.<ref>Tolmunen, s. 421</ref> [[Jatkosota|Jatkosodassa]] puolestaan suuri osa rautalampilaisista palveli [[Pioneeripataljoona 28 (jatkosota)|pioneeripataljoona 28]]:ssa.<ref>Tolmunen, s. 433</ref> Myös [[Jalkaväkirykmentti 50 (jatkosota)|Jalkaväkirykmentti 50]]:ssa palveli lähes puolensataa rautalampilaista, [[Väinö Linna]]n innoituksena olleessa [[Jalkaväkirykmentti 8 (jatkosota)|jalkaväkirykmentti 8]]:ssa puolestaan 85 ja [[Pioneeripataljoona 13 (jatkosota)|pioneeripataljoona 13]]:ssa 84.<ref>Tolmunen, s. 442</ref> Yhteensä rautalampilaisia kaatui talvisodassa 74, jatkosodassa 154 ja [[Lapin sota|Lapin sodassa]] 11, eli yhteensä määrävahvuudesta kaatui yli puolet.<ref>Vihola, s. 490</ref>

Navigointivalikko