Ero sivun ”Le Pétomane” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 16: Rivi 16:


{{AAKKOSTUS:Petomane, Le}}
{{AAKKOSTUS:Petomane, Le}}
[[Luokka:Ranskalaiset taiteilijat]]
[[Luokka:Viihdetaiteilijat]]
[[Luokka:Viihdetaiteilijat]]
[[Luokka:Ranskalaiset henkilöt]]
[[Luokka:Vuonna 1857 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1857 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1945 kuolleet]]
[[Luokka:Vuonna 1945 kuolleet]]

Versio 27. kesäkuuta 2017 kello 14.00

Joseph Pujol
Le Pétomane du Moulin Rouge (1900)

Le Pétomane, oikealta nimeltään Joseph Pujol, (1. kesäkuuta 1857 Marseille1945) oli ranskalainen flatulisti eli pierutaiteilija, jonka esityksiin kuului olennaisena osana piereskely. Hän oli omana aikanaan varsin tunnettu ja ihailtu sen vuoksi, että hän kykeni varsin taitavasti hallitsemaan vatsanpohjansa lihaksia ja näin tuottamaan erilaisia ääniä.

Joseph Pujol syntyi Marseillessa. Hänen isänsä oli kivityömies ja kuvanveistäjä François ja äitinsä Rose Pujol. Perheessä oli viisi lasta. Kerrotaan, että päästyään koulusta Pujol koki kummallisen kokemuksen uidessaan meressä. Hän laittoi päänsä veden alle, pidätti hengitystään ja tunsi jääkylmän veden tunkeutuneen peräaukkoonsa. Kuivalle maalle päästyään hän huomasi veden tulevan ulos hänen peräaukostaan. Liityttyään armeijaan Pujol kertoi tupatovereilleen erityiskyvyistään ja viihdytti heitä tunkemalla vettä peräaukkoonsa ja ruiskuttamalla sitä sieltä ulos. Hänen varsinainen ammattinsa oli leipuri, mutta hän päätti yrittää onneaan viihdemaailmassa. Ensimmäisen lavaesiintymisensä Pujol teki Marseillessa vuonna 1887, ja se oli suurmenestys. Sittemmin hän siirtyi Pariisiin ja esiintyi Moulin Rougessa vuonna 1892.

Esityksissään Pujol muun muassa soitti peräpäällään huilua sekä piereskeli tykkitulen ja ukkosen ääniä. Hän pystyi myös sammuttamaan kynttilän usean metrin päästä. Vuonna 1894 Pujolin ja Moulin Rougen välit erkanivat, ja hän perusti oman kiertävän sirkuksen, teatteri Pompadourin. Seuraavina vuosikymmeninä Pujol muutti esitystensä luonnetta. Eräs suosituimmista esityksistä oli maatilan eläinten äänten matkiminen. Esityksen huippukohta oli hänen oma näkemyksensä vuoden 1906 San Franciscon maanjäristyksestä.

Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä Pujol lopetti pierutaiteilijan työn ja palasi leipuriksi Marseilleen. Myöhemmin hän avasi leipomon Touloniin. Pujol kuoli 88-vuotiaana vuonna 1945. Hänet on haudattu La Valettessa sijaitsevalle hautausmaalle. Pariisin yliopisto tarjosi hänen perheelleen suuren summan rahaa, jotta he lahjoittaisivat ruumiin tutkimuksia varten, mutta perhe kieltäytyi tarjouksesta.lähde?

Aiheesta muualla