Ero sivun ”Victor Hugo” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
pEi muokkausyhteenvetoa |
|||
| Rivi 66: | Rivi 66: | ||
{{Wikiaineisto}} |
{{Wikiaineisto}} |
||
{{Wikisitaatit}} |
|||
{{Commons-rivi|Category:Victor Hugo|Victor Hugo}} |
{{Commons-rivi|Category:Victor Hugo|Victor Hugo}} |
||
{{Wikiaineisto-rivi|Victor Hugon suomennoksia|Victor Hugon suomennoksia}} |
{{Wikiaineisto-rivi|Victor Hugon suomennoksia|Victor Hugon suomennoksia}} |
||
Versio 10. kesäkuuta 2017 kello 14.36
| Victor Marie Hugo | |
|---|---|
 Victor Hugo |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. helmikuuta 1802 Besançon, Ranska |
| Kuollut | 22. toukokuuta 1885 (83 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Kansalaisuus |
 Ranska |
| Ammatti | kirjailija, runoilija, poliitikko |
| Kirjailija | |
| Aikakausi | romantiikka |
| Esikoisteos | Odes et poésies diverses (1822) |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Victor Marie Hugo [yˈgo] (26. helmikuuta 1802 Besançon – 22. toukokuuta 1885 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija ja runoilija romantiikan ajalta. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat Pariisin Notre-Dame (1831) ja Kurjat (1862).
Victor Hugo oli myös innokas ihmisoikeuksien puolustaja, vaikkakin hänen poliittiset aatteensa vaihtelivat ajan kuluessa. Nuorena hän oli äitinsä vakaumuksen mukaisesti konservatiivi. Sittemmin hän kannatti tasavaltalaisuutta ja hän oli poliittiselta kannaltaan liberaali, mutta kääntyi vuosikymmenten kuluessa yhä enemmän vasemmalle. Hänen intonsa ihmisoikeuksien puolesta oli kuitenkin jatkuvaa, ja näistä tunteista syntyi myös hänen teoksensa Kurjat, joka ilmestyi vuonna 1862 ja saavutti suuren menestyksen heti ilmestyttyään. Käsikirjoitus Kurjiin syntyi alun perin jo vuosia ennen ilmestymistä, mutta koska Hugon aatteet – ja asenteet muun muassa kirkkoa kohtaan – olivat muuttuneet, kirjoitti hän koko kirjan uudelleen. Kurjien ilmestymisen aikaan Victor Hugo oli maanpaossa Guernseyssä, koska hän oli ankarasti arvostellut Napoleon III:n vallankaappausta.
Uran alku
Victor Hugo syntyi Besançonissa vuonna 1802. Hänen isänsä oli Napoleon I:n armeijan kenraali ja äiti konservatiivinen rojalisti. Hugo kasvoi isänsä mukana tämän asemapaikoilla, mutta muutti 10-vuotiaana äitinsä luokse Pariisiin. Äidin mielipiteet vaikuttivat todennäköisesti Hugon varhaisuran konservatiivisuuteen. Hugon ensimmäinen teos oli vuonna 1822 ilmestynyt Odes et poésies diverses Teos toi hänelle heti mainetta ja elinkoron Ludvig XVIII:lta. Hugo avioitui samana vuonna Adèle Foucherin kanssa.[1]
Hugo siirtyi hiljalleen pois vakiintuneesta klassisesta kirjallisuusperinteistä, mikä näkyi ensimmäisenä hänen näytelmissään. Historiallisen näytelmän Cromwell esipuhessa (1827) hän vaati eroa klassisesta draamasta, ja näytelmässä Hernani (1830) hän rikkoi ajan ja paikan klassisen yhteyden ja hylkäsi ranskalaisessa draamassa pitkään käytäntönä olleen aleksandriinimitan. Näytelmän ensi-ilta aiheutti pienen mellakan, jossa olivat vastakkain konservatiivit ja boheemit romantiikan kannattajat.[1]
Vaikka Hugo kirjoitti useita romaaneja, näytelmiä ja runoteoksia, hänen maineensa perustuu kahteen teokseen. Niistä ensimmäinen, Pariisin Notre-Dame ilmestyi 1831, ja sen ansiosta vakiintui hänen maineensa romanttisen tyylin mestarina. Aikalaiskriitikot eivät olleet kovinkaan suopeita teosta kohtaan, mutta lukijat innostuivat siitä ulkomaita myöten.[1]
Poliittinen toiminta ja maanpakolaisuus
Victor Hugo valittiin Ranskan akatemian jäseneksi vuonna 1841, mikä vahvisti hänen asemansa Ranskan merkittävimpiin kuuluvana kirjailijana. Tämän jälkeen hän alkoi osallistua myös politiikkaan ja kannatti Ranskan muuttamista tasavallaksi. Hän vastusti muun muassa kuolemanrangaistusta ja yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta ja kannatti painovapautta. Hän ilmaisi tukevansa myös Puolan itsehallintoa. Helmikuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1848 hänet valittiin Ranskan toisen tasavallan lakiasäätävän kansalliskokouksen jäseneksi.
Kun presidentiksi valittu Louis Napoleon (Napoleon III) vuonna 1851 teki vallankaappauksen ja saattoi voimaan ei-parlamentaarisen valtiosäännön, Hugo arvosteli häntä ankarasti ja julisti hänet Ranskan petturiksi. Hugo joutui tämän vuoksi lähtemään maanpakoon, ensin Brysseliin, sitten Jerseyyn ja lopulta Guernseyn saarelle, jossa hän asui vuoteen 1870 saakka. Hugo kirjoittikin monet teoksensa, muun muassa Kurjat, Guernseyssä.
Maanpakonsa aikana Hugo julkaisi Napoleon III:ta vastaan myös poliittiset pamfletit Napoléon le Petit (”Napoleon Pieni”) ja Histoire d'un crime (”Erään rikoksen historia”). Näiden pamflettien levittäminen Ranskassa oli kiellettyä, mutta niillä oli silti huomattava vaikutus.
Victor Hugo vaikutti osaltaan myös siihen, että Britannian hallitus päätti olla teloittamatta kuutta irlantilaista, joita syytettiin terrorismista. Hän vaikutti osaltaan myös siihen, että kuolemanrangaistus poistettiin Genevessä, Portugalissa ja Kolumbiassa.[2]
Vuonna 1859 Napoleon III päätti armahtaa kaikki maasta lähteneet poliittiset pakolaiset ja sallia heidän palata kotimaahansa. Victor Hugo kuitenkin kieltäytyi palaamasta, ennen kuin Napoleon vuonna 1870 oli kukistettu vallasta ja Ranska oli jälleen muutettu tasavallaksi. Pian sen jälkeen hänet valittiin Ranskan kansalliskokouksen ja senaatin jäseneksi.
Victor Hugo otti monesti kantaa myös taiteilijoiden ja kirjailijoiden tekijänoikeuksia koskeviin kysymyksiin. Hän olikin yksi Association Littéraire et Artistique Internationale -järjestön perustajajäsenistä ja vaikutti osaltaan siihen, että asiasta vuonna 1886 tehtiin kansainvälinen Bernin sopimus.
Suomennetut romaanit
- Kuolemaantuomitun viimeinen päivä. (Le dernier jour d’un confamné, 1829.) Suom. Urho Kivimäki. Karisto, 1917.
- Pariisin Notre-Dame. (Notre-Dame de Paris, 1831.) Suom. Huugo Jalkanen. WSOY, 1915 (korjattu suomennos 1954, 6. painos 1995).
- Lucrezia Borgia. (Lucrèce Borgia, 1833.) Suom. Juhani Aho. WSOY, 1907.
- Kurjat. 1–5. (Les misérables, 1862.) Suom. Eino Voionmaa. Porvoo: WSOY, 1927–1931 (lyhennetyn laitoksen 14. painos 1999).
- Meren ahertajat. (Les travailleurs de la mer, 1866.) Suom. Olli Nuorto. WSOY, 1950.
- Nauruihminen. (L'homme qui rit, 1869.) Suom. Kai Kaila. Lehtipaino, 1946.
- Yhdeksänkymmentäkolme: Romaani Ranskan vallankumouksen ajoilta. (Quatrevingt-treize, 1874.) Suomentaneet V. Hämeen-Anttila ja Urho Kivimäki. Karisto, 1947 (3. painos 1989).
Lähteet
Andersson, Daniel et al.: Kirjallisuus kautta aikojen. Suomentanut Muurinen, Mirja. Potsdam: H. F. Ullmann, 2010. ISBN 978-3-8331-5263-4.
Viitteet
- ↑ a b c Andersson et al., s. 118–119.
- ↑ Victor Hugo, l'homme océan
Kirjallisuutta
- Grossman, Kathryn M.: The Later Novels of Victor Hugo: Variations on the Politics of Transcendence. Oxford: Oxford University Press, 2012. ISBN 978-0-19-964295-3.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Victor Hugo Wikimedia Commonsissa
Lisää luettavaa aiheesta Victor Hugon suomennoksia on Wikiaineistossa
- Vapaasti ladattavia Victor Hugon e-kirjoja Projekti Lönnrotilta sekä Project Gutenbergiltä
- Victor Hugo le dessinateur. (ranskaksi)