Ero sivun ”D’Hondtin menetelmä” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Lisätty viite vaalilakiin arvonnan osalta |
tärkeä huomata: ei välttämättä suosi suuria puolueita |
||
| Rivi 28: | Rivi 28: | ||
==D’Hondtin suhteellisuus== |
==D’Hondtin suhteellisuus== |
||
D’Hondtin menetelmällä on taipumus suosia suuria puolueita niin, että ne saavat ääniosuuttaan suuremman osuuden paikoista. Vastaavasti pienet puolueet saavat keskimäärin ääniosuuttaan pienemmän paikkaosuuden.<ref name="pukelsheim" /> |
D’Hondtin menetelmällä on taipumus suosia suuria puolueita niin, että ne saavat ääniosuuttaan suuremman osuuden paikoista. Vastaavasti pienet puolueet saavat keskimäärin ääniosuuttaan pienemmän paikkaosuuden.<ref name="pukelsheim" /> Suurinkin puolue voi kuitenkin tietyissä tilanteissa saada ääniosuuttaan selvästi pienemmän osuuden paikoista: jos 3 edustajan vaalipiirissä äänet jakaantuvat puolueille prosentein 48%, 26% ja 26%, saavat kaikki puolueet D’Hondtin menetelmän mukaan yhden paikan, vaikka suurin puolue sai lähes kaksinkertaisen äänimäärän pienempiin verrattuna. |
||
Suhteellisuuden vääristyminen näkyy myös ''piilevässä äänikynnyksessä'', jonka alle jääneet puolueet jäävät kokonaan ilman paikkoja. Piilevä prosentuaalinen äänikynnys on sitä suurempi, mitä pienempi vaalipiiri on. Se voi olla suurimmillaan 100 %/(N+1), missä N on valittavien edustajien lukumäärä. |
Suhteellisuuden vääristyminen näkyy myös ''piilevässä äänikynnyksessä'', jonka alle jääneet puolueet jäävät kokonaan ilman paikkoja. Piilevä prosentuaalinen äänikynnys on sitä suurempi, mitä pienempi vaalipiiri on. Se voi olla suurimmillaan 100 %/(N+1), missä N on valittavien edustajien lukumäärä. |
||
Versio 28. toukokuuta 2017 kello 11.15
D’Hondtin menetelmä on suhteellisessa listavaalissa käytetty menetelmä, jolla listan saamien äänimäärien perusteella jaetaan paikat listoille. Menetelmä on nimetty keksijänsä, belgialaisen matemaatikon Victor D’Hondtin mukaan.
D’Hondtin menetelmässä puolueiden saamien paikkojen suhde on melko lähellä äänimäärien suhdetta. Menetelmällä on kuitenkin taipumus suosia suuria puolueita pienten kustannuksella.[1]
Vaiheet
Aluksi lasketaan kunkin ryhmittymän kuten puolueen, vaaliliiton, yhteislistan tai valitsijayhdistyksen vaalipiirissä saama kokonaisäänimäärä. Sen jälkeen kussakin ryhmittymässä ehdokkaat asetetaan järjestykseen henkilökohtaisten äänimäärien perusteella. Jokainen ehdokas saa vertausluvun siten, että ryhmittymän eniten ääniä saanut ehdokas saa vertausluvukseen ryhmittymän koko äänimäärän, toiseksi eniten ääniä saanut 1/2 ryhmittymän äänimäärästä, kolmanneksi tullut 1/3 ja niin edelleen. Kaava on siis Ä/p, jossa Ä on listan saamat kokonaisäänet ja p ehdokkaan sisäinen järjestysluku. Jos äänimäärät tai vertausluvut ovat yhtä suuret, niiden keskinäinen järjestys ratkaistaan arpomalla.[2] Vaalipiirin kaikki ehdokkaat asetetaan lopuksi vertauslukujen mukaiseen järjestykseen, ja tästä listasta pääsee läpi niin monta ehdokasta kuin vaalipiiristä valitaan edustajia.[3]
Esimerkki
Esimerkissä puolueiden A, B, C ja D eniten ääniä saaneiden ehdokkaiden vertausluvut (suluissa läpimenneiden ehdokkaiden läpimenojärjestys).
| /1 | /2 | /3 | /4 | /5 | /6 | /7 | /8 | Paikkoja | Ääniosuus | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Puolue A | 100 000 (1.) | 50 000 (3.) | 33 333 (5.) | 25 000 (8.) | 20 000 | 16 666 | 14 286 | 12 500 | 4 | 43,5 % |
| Puolue B | 80 000 (2.) | 40 000 (4.) | 26 666 (7.) | 20 000 | 16 000 | 13 333 | 11 428 | 10 000 | 3 | 34,8 % |
| Puolue C | 30 000 (6.) | 15 000 | 10 000 | 7 500 | 6 000 | 5 000 | 4 286 | 3 750 | 1 | 13,0 % |
| Puolue D | 20 000 | 10 000 | 6 666 | 5 000 | 4 000 | 3 333 | 2 857 | 2 500 | 0 | 8,7 % |
D’Hondtin suhteellisuus
D’Hondtin menetelmällä on taipumus suosia suuria puolueita niin, että ne saavat ääniosuuttaan suuremman osuuden paikoista. Vastaavasti pienet puolueet saavat keskimäärin ääniosuuttaan pienemmän paikkaosuuden.[1] Suurinkin puolue voi kuitenkin tietyissä tilanteissa saada ääniosuuttaan selvästi pienemmän osuuden paikoista: jos 3 edustajan vaalipiirissä äänet jakaantuvat puolueille prosentein 48%, 26% ja 26%, saavat kaikki puolueet D’Hondtin menetelmän mukaan yhden paikan, vaikka suurin puolue sai lähes kaksinkertaisen äänimäärän pienempiin verrattuna.
Suhteellisuuden vääristyminen näkyy myös piilevässä äänikynnyksessä, jonka alle jääneet puolueet jäävät kokonaan ilman paikkoja. Piilevä prosentuaalinen äänikynnys on sitä suurempi, mitä pienempi vaalipiiri on. Se voi olla suurimmillaan 100 %/(N+1), missä N on valittavien edustajien lukumäärä.
Menetelmä toimii sitä oikeudenmukaisemmin, mitä suurempia vaalipiirit ovat eli käytännössä mitä vähempiin vaalipiireihin vaalin kohdealue on jaettu. [4] Puolueiden välisen paikkajaon valtakunnallista vääristymää voidaan oikaista myös tasauspaikkajärjestelmällä.
D'Hondtin järjestelmässä vältytään Sainte-Laguën menetelmän ja korkeimpien jäämien vaalitavan (Hare-Niemeyer) sisältämiltä paradokseilta, joissa esimerkiksi enemmistön äänistä saanut puolue voi saada vähemmistön paikoista.
Muunnelmia
Jefferson
Jeffersonin menetelmä on yhdysvaltalainen nimi D’Hondtin menetelmälle. Paikkojen laskemiseen käytettävä kaava on erilainen, mutta tulos aina sama. Jeffersonissa jokaisen puolueen saama paikkamäärä lasketaan kaavalla
ja pyöristämällä tulos alaspäin. Kaavassa a on puolueen saamat äänet, p on jaossa olevat paikat ja K kaikki hyväksytyt äänet. Kaavassa olevaa kerrointa, β, säädetään niin, että kaikki paikat – eikä yhtään ylimääräistä – tulevat jaetuiksi.
Äänikynnys
Joissain maissa (ei kuitenkaan Suomessa) on käytössä valtakunnallinen äänikynnys, joka puolueen on myös ylitettävä, jotta se saisi paikkoja, vaikka se joissakin vaalipiireissä olisikin saanut riittävän paikallisen osuuden äänistä. Pienet listat voivat monissa vaalijärjestelmissä yhdistää voimiaan äänikynnyksen ylittämiseksi tai muuten asemansa parantamiseksi. Ne voivat esimerkiksi yhdistyä vaaliliitoksi, vaalirenkaaksi tai yhteislistoiksi.
Menetelmän levinneisyys
D’Hondtin menetelmä on Kansainyhteisön ulkopuolella hyvin suosittu vaalijärjestelmä. Se on käytössä muun muassa Suomessa,[4] Itävallassa, Israelissa, Alankomaissa, Puolassa, Portugalissa, Espanjassa, Turkissa, ja Venäjällä. Suomessa avointa listavaalia D’Hondtin menetelmällä käytetään eduskuntavaaleissa, EU-vaaleissa ja kunnallisvaaleissa.[5]
Katso myös
Lähteet
- ↑ a b Pukelsheim, Friedrich: Seat bias formulas in proportional representation systems 4th ecpr General Conference. 2007. Pisa, Italy. Viitattu 26.2.2008. (englanniksi)
- ↑ Vaalilaki 2.10.1998/714, 90 § Arvan käyttö finlex.fi. Viitattu 10.4.2017.
- ↑ Suhteellinen vaalitapa – tulos lasketaan d'Hondtin menetelmällä Eduskunta: Nuorten eduskunta. Viitattu 1.4.2014.
- ↑ a b Hänninen Kauko, Liuskari Marko & Suonio Jorma: FORUM Yhteiskuntatieto, s. 136. Otava, 2007. ISBN 951-1-19606-5.
- ↑ Suomen vaalijärjestelmä. Yleisesitys 2010. Oikeusministeriö. Viitattu 30.3.2014.