Ero sivun ”Norppa” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Mainitaan Leiviskä-Kärki myös tuon arvion yhteydessä. Mulla ei ole tuota lähdettä käytettävissäni. |
tark teoksen nimi |
||
| Rivi 40: | Rivi 40: | ||
Viimeksi mainitut kolme alalajia elävät nykyään eristyksissä toisistaan. Ne ovat [[jääkausi|jääkauden]] aikaisia [[relikti|reliktejä]], jotka ovat sopeutuneet elämään [[makea vesi|makean]] tai [[murtovesi|murtoveden]] olosuhteissa, eikä niillä ole geenivaihtoa muiden alalajien kanssa. Saimaannorppa on erityisen [[Uhanalaisuus|uhanalainen]], jäljellä on noin kolmesataa yksilöä. |
Viimeksi mainitut kolme alalajia elävät nykyään eristyksissä toisistaan. Ne ovat [[jääkausi|jääkauden]] aikaisia [[relikti|reliktejä]], jotka ovat sopeutuneet elämään [[makea vesi|makean]] tai [[murtovesi|murtoveden]] olosuhteissa, eikä niillä ole geenivaihtoa muiden alalajien kanssa. Saimaannorppa on erityisen [[Uhanalaisuus|uhanalainen]], jäljellä on noin kolmesataa yksilöä. |
||
Petroskoilaisten tutkijoiden mukaan [[Ääninen|Äänisessä]] olisi tavattu hyljettä vuonna 1974, mutta sen taksonomiaa ei ole varmistettu.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Lauri Siivonen | Nimeke = Pohjolan nisäkkäät, viides, uusittu painos| Vuosi = 1977| Sivu = 142| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava| Suomentaja = | Tunniste = ISBN 951-104235-1| Viitattu = 23.5.2017 }}</ref> Samaan viittaa Iivari Leiviskän ja Eino Kärjen jatkosodan aikaisen teoksen (WSOY 1942) kertomus.<ref>http://www.tiede.fi/keskustelu/24712/ketju/norppia_muissa_jarvissa</ref> |
Petroskoilaisten tutkijoiden mukaan [[Ääninen|Äänisessä]] olisi tavattu hyljettä vuonna 1974, mutta sen taksonomiaa ei ole varmistettu.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Lauri Siivonen | Nimeke = Pohjolan nisäkkäät, viides, uusittu painos| Vuosi = 1977| Sivu = 142| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava| Suomentaja = | Tunniste = ISBN 951-104235-1| Viitattu = 23.5.2017 }}</ref> Samaan viittaa Iivari Leiviskän ja Eino Kärjen jatkosodan aikaisen teoksen Itä-Karjala, Maa ja Kansa (WSOY 1942) kertomus.<ref>http://www.tiede.fi/keskustelu/24712/ketju/norppia_muissa_jarvissa</ref> |
||
[[Kuva:Phoca hispida.jpg|thumb|left|250px|Norppa eli kiehkuraishylje.]] |
[[Kuva:Phoca hispida.jpg|thumb|left|250px|Norppa eli kiehkuraishylje.]] |
||
Versio 23. toukokuuta 2017 kello 07.48
| Norppa | |
|---|---|
 Täytetty norppa Oslon eläintieteellisessä museossa. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Alalahko: | Caniformia |
| Heimo: | Hylkeet Phocidae |
| Suku: | Pusa |
| Laji: | hispida |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pusa hispida |
|
| Synonyymit | |
|
|
 Norpan levinneisyys |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Norppa eli kiehkuraishylje[2] (Pusa hispida, aiemmin Phoca hispida) on suhteellisen pienikokoinen hyljelaji, joka elää pohjoisilla alueilla ja lisääntyy jäällä. Aikuiset norpat ovat 85–160 senttimetriä pitkiä ja painavat 40–90 kilogrammaa. Norpat voivat elää jopa 35-vuotiaiksi. Muista hylkeistä norpan erottaa muun muassa lyhyemmästä kuonosta ja litteämmästä naamasta. Silmät katsovat suoremmin eteenpäin kuin muiden hylkeiden, luoden vaikutelman inhimillisistä kasvoista. Norpan erottaa myös sen selässä ja kyljissä olevista vaaleista renkaista.
Eri alueilla elävät norppapopulaatiot erotetaan viideksi alalajiksi:[1]
- Pusa hispida hispida: Euroopan arktiset rannikot, Venäjä, Kanada ja Alaska, mukaan lukien Novaja Zemlja, Huippuvuoret, Grönlanti ja Baffininsaari
- Pusa hispida ochotensis: Kamtšatkan niemimaa, Ohotanmeri ja etelään 35°N -leveyspiirille asti Japanin Tyynenmeren-rannikkoa pitkin
- Pusa hispida botnica eli itämerennorppa: Pohjois-Itämeri, Pohjanlahti, Suomenlahti
- Pusa hispida ladogensis eli laatokannorppa: Laatokka
- Pusa hispida saimensis eli saimaannorppa: Saimaa
Viimeksi mainitut kolme alalajia elävät nykyään eristyksissä toisistaan. Ne ovat jääkauden aikaisia reliktejä, jotka ovat sopeutuneet elämään makean tai murtoveden olosuhteissa, eikä niillä ole geenivaihtoa muiden alalajien kanssa. Saimaannorppa on erityisen uhanalainen, jäljellä on noin kolmesataa yksilöä.
Petroskoilaisten tutkijoiden mukaan Äänisessä olisi tavattu hyljettä vuonna 1974, mutta sen taksonomiaa ei ole varmistettu.[3] Samaan viittaa Iivari Leiviskän ja Eino Kärjen jatkosodan aikaisen teoksen Itä-Karjala, Maa ja Kansa (WSOY 1942) kertomus.[4]
Itämerennorppaa on aikaisemmin metsästetty monissa Itämeren valtioissa ja sen on ollut tärkeä riistaeläin. Nykyisin se on Itämerellä rauhoitettu, lukuun ottamatta Suomea, joka salli metsästyksen aloittamisen vuonna 2010.[5]
Itämeren alueella tavataan hylkeistä norpan ohella kirjohyljettä ja hallia eli harmaahyljettä. Jääkauden jälkeisenä aikana Itämeressä on esiintynyt myös grönlanninhylje, mutta se on sittemmin hävinnyt.
Lähteet
- ↑ a b c Kovacs, K., Lowry, L. & Härkönen, T. (IUCN SSC Pinniped Specialist Group): Pusa hispida IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 269. Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8.
- ↑ Lauri Siivonen: Pohjolan nisäkkäät, viides, uusittu painos, s. 142. Helsinki: Otava, 1977. ISBN 951-104235-1.
- ↑ http://www.tiede.fi/keskustelu/24712/ketju/norppia_muissa_jarvissa
- ↑ Halkka, Antti: Suomi aloittaa norpanpyynnin. Suomen Luonto, 2010, nro 7, s. 9. Suomen luonnonsuojeluliitto.
Aiheesta muualla
- ARKive: Ringed seal (englanniksi)