Ero sivun ”Voitonpäivä” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
+suojattu malline |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{suojattu}} |
|||
{{korjattava|Sekava, pitkiä sepustuksia liittymättä itse voitonpäivään.}} |
{{korjattava|Sekava, pitkiä sepustuksia liittymättä itse voitonpäivään.}} |
||
{{Juhlapäivä |
{{Juhlapäivä |
||
| Rivi 15: | Rivi 14: | ||
| nettisivut = |
| nettisivut = |
||
}} |
}} |
||
[[Tiedosto:Da zdravstvuet nasha Pobeda! Marka SSSR 1945.jpg|thumb|upright|Vuoden 1945 voitonjuhla neuvostoliittolaisessa postimerkissä.]] |
[[Tiedosto:Da zdravstvuet nasha Pobeda! Marka SSSR 1945.jpg|thumb|upright|Vuoden 1945 voitonjuhla neuvostoliittolaisessa postimerkissä.]] |
||
| ⚫ | '''Voitonpäivä''' ({{k-en|Victory in Europe Day}}, V-E-Day, {{k-fr|Jour V}}, {{k-ru|День Победы|Den Pobedy}}) on useissa [[toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]] [[liittoutuneet|liittoutuneiden]] puolella taistelleissa maissa juhlapäivä, jota vietetään [[ |
||
| ⚫ | '''Voitonpäivä''' ({{k-en|Victory in Europe Day}}, V-E-Day, {{k-fr|Jour V}}, {{k-ru|День Победы|Den Pobedy}}) on useissa [[toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]] [[liittoutuneet|liittoutuneiden]] puolella taistelleissa maissa juhlapäivä, jota vietetään [[kansallissosialistinen Saksa|kansallissosialistisesta Saksasta]] [[8. toukokuuta]] [[1945]] saadun voiton kunniaksi. Juhlapäivää vietetään useissa Länsi-Euroopan maissa, muun muassa [[Norja]]ssa ja [[Ranska]]ssa, 8. toukokuuta. |
||
| ⚫ | Sen sijaan [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]] sitä juhlittiin 9. toukokuuta, kuten edelleenkin [[Venäjä]]llä, [[Ukraina]]ssa ja eräissä muissa entisissä neuvostotasavalloissa. Syy on se, että Saksan antautuessa vuorokausi oli |
||
| ⚫ | Sen sijaan [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]] sitä juhlittiin [[9. toukokuuta]], kuten edelleenkin [[Venäjä]]llä, [[Ukraina]]ssa ja eräissä muissa entisissä neuvostotasavalloissa. Syy on se, että Saksan antautuessa vuorokausi oli Neuvostoliitossa ja sen joukkojen valtaamalla Saksan alueella jo vaihtunut. |
||
| ⚫ | |||
| ⚫ | |||
==Kaksi antautumista== |
|||
Länsiliittoutuneille voitonpäivä on 8. toukokuuta 1945, koska tuolloin [[Alfred Jodl]]in [[Reims]]issä allekirjoittama saksalaisten antautuminen tuli voimaan kello 23:01 Keski-Euroopan aikaa. Voitonpäivää piti juhlia 9. päivä, mutta tieto antautumisesta levisi jo aiemmin. |
|||
== Alustava ja lopullinen antautumissopimus == |
|||
Neuvostoliitolle antautumisen allekirjoitti seuraavana päivänä 9. toukokuuta 1945 kello 00:03 sotamarsalkka [[Wilhelm Keitel]] [[Wehrmacht]]in, [[suuramiraali]] [[Hans-Georg von Friedeburg]] [[Kriegsmarine]]n ja [[kenraalieversti]] [[Hans-Jürgen Stumpff]] [[Luftwaffe (Wehrmacht)|Luftwaffen]] puolesta [[Berliini]]n Karlshorstissa marsalkka [[Georgi Žukov]]ille. |
|||
Saksan asevoimien ehdottoman antautumisen alustava sopimustilaisuus oli [[Reims]]issä, Ranskassa [[7. toukokuuta]] 1945 aamuyöstä ja Saksan puolelta allekirjoittajana toimi [[kenraalieversti]] [[Alfred Jodl]].<ref>[http://www.spiegel.de/panorama/zeitgeschichte/kapitulationserklaerung-das-papier-das-den-krieg-beendete-a-354696.html Das Papier, das den Krieg beendete] Spiegel Online, Der Spiegel {{de}}</ref><ref name = Surrender>[http://avalon.law.yale.edu/subject_menus/gsmenu.asp German Surrender Documents] World War II, The Avalon Project, Lillian Goldman Law Library {{en}}</ref><ref name = Protokoll>[https://www.welt.de/print-welt/article669486/Protokoll-der-letzten-Momente.html Protokoll der letzten Momente] Die Welt {{de}}</ref> |
|||
9. toukokuuta on myös [[Euroopan unioni]]n [[Euroopan_unionin_symbolit#Eurooppa-p.C3.A4iv.C3.A4|Eurooppa-päivä]], mikä johtuu [[Robert Schuman]]in vuonna 1950 antamasta julistuksesta, mitä pidetään nykyisen Euroopan unionin alkuna. |
|||
Seuraavana päivänä Saksassa, [[Berliini]]n [[Karlshorst]]issa tehtiin lopullinen antautumissopimus, jossa vahvistettiin alustavan sopimuksen aika vihollisuuksien lopettamisesta ''8. toukokuuta'' kello 23.01 [[Keski-Euroopan aika]]a eli ''9. toukokuuta'' klo 00.01 silloista [[Britannia]]n ja Saksan [[kesäaika]]a, samoin [[Itä-Euroopan aika]]a sekä klo 01.01 [[Moskovan aika]]a; Saksan allekirjoittajina olivat [[sotamarsalkka]] [[Wilhelm Keitel]], [[suuramiraali]] [[Hans-Georg von Friedeburg]] ja kenraalieversti [[Hans-Jürgen Stumpff]].<ref>Earl F. Ziemke [[#References|References]] [http://www.globalsecurity.org/military/library/report/other/us-army_germany_1944-46_ch15.htm#b3 CHAPTER XV:The Victory Sealed] Page 258 second last paragraph {{en}}</ref><ref>{{cite book|last=Kershaw|first=Ian|title= The End; Germany 1944-45|publisher= Penguin| date=2012|pages = 372}}{{en}}</ref><ref name = Protokoll/><ref name = Surrender/> |
|||
==Neuvostoliiton jälkeiset kymmenvuotisvoitonpäivät== |
==Neuvostoliiton jälkeiset kymmenvuotisvoitonpäivät== |
||
[[ |
[[file:Victory_Day_Parade_2005-17.jpg|thumb|Voitonpäivä 9. toukokuuta 2005: oikealta vasemmalle mm. Ranskan presidentti, Venäjän federaation presidentti sekä Yhdysvaltain presidentti.]] |
||
Neuvostoliiton aikana voitonpäivää ei juurikaan juhlittu kansainvälisten kutsuvieraiden kanssa, mutta 50. voitonpäivää juhlittiin 1995 laajasti kutsumalla juhliin myös toisen maailmansodan hävinneiden valtioiden edustajia. Suomea 1995 Moskovan voitonpäivillä edusti ensimmäistä kertaa silloinen tasavallan presidentti [[Martti Ahtisaari]]. 60. voitonpäivillä Suomea edusti tasavallan presidentti [[Tarja Halonen]]. Kymmenen vuotta myöhemmin, 2015, ei enää Suomen Tasavallan presidentti, [[Sauli Niinistö]], osallistunut voitonpäiviin Moskovassa. Yhden kerran myös länsiliittoutuneet ovat osallistuneet marssilla voitonpäivän juhliin paraatissa. |
Neuvostoliiton aikana voitonpäivää ei juurikaan juhlittu kansainvälisten kutsuvieraiden kanssa, mutta 50. voitonpäivää juhlittiin 1995 laajasti kutsumalla juhliin myös toisen maailmansodan hävinneiden valtioiden edustajia. Suomea 1995 Moskovan voitonpäivillä edusti ensimmäistä kertaa silloinen tasavallan presidentti [[Martti Ahtisaari]]. 60. voitonpäivillä Suomea edusti tasavallan presidentti [[Tarja Halonen]]. Kymmenen vuotta myöhemmin, 2015, ei enää Suomen Tasavallan presidentti, [[Sauli Niinistö]], osallistunut voitonpäiviin Moskovassa. Yhden kerran myös länsiliittoutuneet ovat osallistuneet marssilla voitonpäivän juhliin paraatissa. |
||
| Rivi 40: | Rivi 39: | ||
[[Latvia]]ssa, [[Liettua]]ssa ja [[Viro]]ssa on muisteltu sitä, että Neuvostoliiton voitto Saksasta merkitsi kansallisesta näkökulmasta Neuvostoliiton miehityksen jatkoa Neuvostoliiton (1940) ja Saksan (1941–1944) jälkeen. |
[[Latvia]]ssa, [[Liettua]]ssa ja [[Viro]]ssa on muisteltu sitä, että Neuvostoliiton voitto Saksasta merkitsi kansallisesta näkökulmasta Neuvostoliiton miehityksen jatkoa Neuvostoliiton (1940) ja Saksan (1941–1944) jälkeen. |
||
Venäjän presidentin tiedottaja [[Sergei Jastržembski]] muistutti Venäjän näkökulmasta, ettei Neuvostoliitto käynyt sotaa 1940 Baltian maita vastaan, vaan nämä liittyivät muodollisesti moitteettomassa järjestyksessä Neuvostoliittoon neuvostotasavalloiksi. |
Venäjän presidentin tiedottaja [[Sergei Jastržembski]] muistutti Venäjän näkökulmasta, ettei Neuvostoliitto käynyt sotaa 1940 Baltian maita vastaan, vaan nämä liittyivät muodollisesti moitteettomassa järjestyksessä Neuvostoliittoon neuvostotasavalloiksi. Virosta tuli 6. elokuuta 1940 [[Viron_sosialistinen_neuvostotasavalta|Eestin sosialistinen neuvostotasavalta]], Latviasta tuli [[Latvian sosialistinen neuvostotasavalta]] 5. elokuuta 1940 ja Liettuasta [[Liettuan sosialistinen neuvostotasavalta]] 3. elokuuta 1940 Neuvostoliiton korkeimman neuvoston, valtiopäivien, vahvistuksella. |
||
[[Ukraina]]ssa taas arvioitiin uudelleen historiaa etenkin presidentti [[Viktor Juštšenko]]n oranssikoalition vuonna 2004 voittamien presidentinvaalien jälkeen, jolloin pyrittiin luomaan kansallismieltä ja ottamaan etäisyyttä Venäjään muun muassa pyrkimällä luomaan [[Holodomor]]-nälänhädästä oma ukrainalainen murhenäytelmänsä. Länsi-Ukrainasta koottiin galitsialainen sotajoukko [[Waffen-SS|Waffen-SS:ään]] taistelemaan neuvostojoukkoja vastaan toisen maailmansodan lopussa. Lisäksi Juštšenko myönsi [[puna-armeija]]a vastaan taistelleelle [[Stepan Bandera]]lle Ukrainan sankarin arvonimen. |
[[Ukraina]]ssa taas arvioitiin uudelleen historiaa etenkin presidentti [[Viktor Juštšenko]]n oranssikoalition vuonna 2004 voittamien presidentinvaalien jälkeen, jolloin pyrittiin luomaan kansallismieltä ja ottamaan etäisyyttä Venäjään muun muassa pyrkimällä luomaan [[Holodomor]]-nälänhädästä oma ukrainalainen murhenäytelmänsä. Länsi-Ukrainasta koottiin galitsialainen sotajoukko [[Waffen-SS|Waffen-SS:ään]] taistelemaan neuvostojoukkoja vastaan toisen maailmansodan lopussa. Lisäksi Juštšenko myönsi [[puna-armeija]]a vastaan taistelleelle [[Stepan Bandera]]lle Ukrainan sankarin arvonimen. |
||
| Rivi 50: | Rivi 49: | ||
9. toukokuuta 2005 53 maan valtiojohdon edustajat, muun muassa Yhdysvaltain presidentti [[George W. Bush]], vastaanottivat voitonpäivän Moskovassa. Voitonpäivän juhliin osallistuivat Puola, Latvia ja Ukraina, mutta Viro ja Liettua jättivät osallistumatta. Venäjä on korostanut Baltian maiden osalta, että juhlakutsu lähetettiin vain valtionpäämiehille, mikä edellyttäisi presidenttien osallistumista. |
9. toukokuuta 2005 53 maan valtiojohdon edustajat, muun muassa Yhdysvaltain presidentti [[George W. Bush]], vastaanottivat voitonpäivän Moskovassa. Voitonpäivän juhliin osallistuivat Puola, Latvia ja Ukraina, mutta Viro ja Liettua jättivät osallistumatta. Venäjä on korostanut Baltian maiden osalta, että juhlakutsu lähetettiin vain valtionpäämiehille, mikä edellyttäisi presidenttien osallistumista. |
||
Venäjälle voitonpäivä edustaa kansallista yhtenäisyyspäivää erityisesti sen jälkeen kun sosiaaliturvan uudistuksissa pyritään eläkeläisten ja sotaveteraanien neuvostoaikaisia etuuksia lääkkeisiin, terveydenhoitoon ja joukkoliikenteeseen leikkaamaan korvaamalla ne vajailla rahallisilla kompensaatioilla.{{lähde}} |
|||
Diplomaattisesti kansainvälistynyt ja eurooppalaistunut voitonpäivä on tapa osoittaa, että Neuvostoliitto oli yksi toisen maailmansodan voittajista Yhdysvaltain ja Britannian rinnalla, joka kärsi erittäin suuret aineelliset tappiot ja henkilötappiot kansallissosialistisen Saksan vastaisessa taistelussa. |
Diplomaattisesti kansainvälistynyt ja eurooppalaistunut voitonpäivä on tapa osoittaa, että Neuvostoliitto oli yksi toisen maailmansodan voittajista Yhdysvaltain ja Britannian rinnalla, joka kärsi erittäin suuret aineelliset tappiot ja henkilötappiot kansallissosialistisen Saksan vastaisessa taistelussa. |
||
| Rivi 62: | Rivi 63: | ||
Georgia halusi venäläisten joukkojen vetäytyvän Pohjois-Georgiasta, mutta Georgian ulkoasiainministeri [[Salome Zurabišvili]] ei päässyt aikataulusta yksimielisyyteen Venäjän ulkoasiainministeri Sergei Lavrovin kanssa asioista 6. toukokuuta nelituntisessa neuvottelussa, minkä päätteeksi Zurabišvili totesi, ettei presidentti Saakašvilillä ole syytä tulla Moskovaan ennen kuin edistystä tapahtuu. Georgia olisi halunnut Venäjän vetävän joukkonsa vuoteen 2008 mennessä. |
Georgia halusi venäläisten joukkojen vetäytyvän Pohjois-Georgiasta, mutta Georgian ulkoasiainministeri [[Salome Zurabišvili]] ei päässyt aikataulusta yksimielisyyteen Venäjän ulkoasiainministeri Sergei Lavrovin kanssa asioista 6. toukokuuta nelituntisessa neuvottelussa, minkä päätteeksi Zurabišvili totesi, ettei presidentti Saakašvilillä ole syytä tulla Moskovaan ennen kuin edistystä tapahtuu. Georgia olisi halunnut Venäjän vetävän joukkonsa vuoteen 2008 mennessä. |
||
Liettuan EU-integraatioministeri Giorgi Baramidze oli tarjonnut Liettuaa Georgian ja Venäjän väliseksi rajavalvojaksi 4. toukokuuta yksin tai yhdessä Ukrainan kanssa mahdollisesti EU-johtoisessa operaatiossa. Hän lisäsi, että myös Romania voisi osallistua valvontaoperaatioon. Tarjousta pidettiin merkkinä presidentti Saakašvilin Baltian-Mustanmeren ketjun yhteistyöstä. |
|||
Presidentti George W. Bush totesi 7. toukokuuta Riiassa Latviassa, Liettuan, Latvian ja Viron presidenttien ollessa koolla, että toisen maailmansodan loppuminen aiheutti Baltian maille sortoa. Hän sanoi myös toivovansa, että historian tuon vaiheen yli päästäisiin nyt. |
Presidentti George W. Bush totesi 7. toukokuuta Riiassa Latviassa, Liettuan, Latvian ja Viron presidenttien ollessa koolla, että toisen maailmansodan loppuminen aiheutti Baltian maille sortoa. Hän sanoi myös toivovansa, että historian tuon vaiheen yli päästäisiin nyt. |
||
===Pronssisotilaskohu === |
|||
Viron hallitus järjesti 8. toukokuuta 2007 keskeisten liittoutuneiden maiden edustajille muistotilaisuuden toisen maailmansodan kansallissosialismista saadun voiton kunniaksi. Tähän päädyttiin sen jälkeen, kun 26.–28. huhtikuuta 2007 Tallinnassa oli katulevottomuuksia [[pronssisotilas]]patsaan siirtämisen johdosta. Pääasiassa vironvenäläiset mielenosoittajat vastustivat patsaan ja haudattujen neuvostosotilaiden poissiirtämistä. |
|||
Mielenosoitusten alettua Viron hallitus ilmoitti, että se vain siirtää patsaan ja kaatuneet sotilashautausmaalle, mitä mielenosoittajat eivät hyväksyneet. |
|||
Venäjän Tallinnan suurlähettiläs ei osallistunut Viron hallituksen järjestämään tilaisuuteen muiden kutsuttujen liittoutuneiden maiden edustajien kanssa. Myöskään Viron Tallinnan suurlähetystö ei lähettänyt edustajaansa valvomaan sankarivainajien haudan arkeologisia tutkimuksia ennen niiden siirtämistä sotilashautausmaalle. Neuvostotietojen mukaan haudattuja olisi ollut 13, mutta virolaiset löysivät 12. |
|||
[[9. toukokuuta -komitea]] järjesti tilaisuuden pronssisotilaspatsaan aikaisemmalla sijaintipaikalla kehottaen osallistujia karttamaan patsaan uutta paikkaa sotilashautausmaalla, pukeutumaan punaisiin sekä kantamaan Neuvostoliiton Saksasta toisessa maailmansodassa saavuttaman voiton merkiksi [[Pyhän Yrjön risti (Venäjä)|Pyhän Yrjön ristin]] oranssimustaa kunniamerkkinauhaa. |
|||
== 70. voitonpäivä == |
== 70. voitonpäivä == |
||
Versio 15. toukokuuta 2017 kello 13.42
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Sekava, pitkiä sepustuksia liittymättä itse voitonpäivään. |
| Voitonpäivä | |
|---|---|
 Voitonpäivän paraati Moskovassa vuonna 2010. |
|
| Tyyppi | juhlapäivä |
| Vietetään | 8. tai 9. toukokuuta |
| Järjestämistiheys | vuosittain |
| Ensimmäisen kerran | 1940-luvulla |
Voitonpäivä (engl. Victory in Europe Day, V-E-Day, ransk. Jour V, ven. День Победы, Den Pobedy) on useissa toisessa maailmansodassa liittoutuneiden puolella taistelleissa maissa juhlapäivä, jota vietetään kansallissosialistisesta Saksasta 8. toukokuuta 1945 saadun voiton kunniaksi. Juhlapäivää vietetään useissa Länsi-Euroopan maissa, muun muassa Norjassa ja Ranskassa, 8. toukokuuta.
Sen sijaan Neuvostoliitossa sitä juhlittiin 9. toukokuuta, kuten edelleenkin Venäjällä, Ukrainassa ja eräissä muissa entisissä neuvostotasavalloissa. Syy on se, että Saksan antautuessa vuorokausi oli Neuvostoliitossa ja sen joukkojen valtaamalla Saksan alueella jo vaihtunut.
Päivä on vapaapäivä Armeniassa, Azerbaidžanissa, Kazakstanissa, Kirgisistanissa, Moldovassa, Tadžikistanissa, Ukrainassa, Uzbekistanissa, Valko-Venäjällä ja Venäjällä.
Alustava ja lopullinen antautumissopimus
Saksan asevoimien ehdottoman antautumisen alustava sopimustilaisuus oli Reimsissä, Ranskassa 7. toukokuuta 1945 aamuyöstä ja Saksan puolelta allekirjoittajana toimi kenraalieversti Alfred Jodl.[1][2][3] Seuraavana päivänä Saksassa, Berliinin Karlshorstissa tehtiin lopullinen antautumissopimus, jossa vahvistettiin alustavan sopimuksen aika vihollisuuksien lopettamisesta 8. toukokuuta kello 23.01 Keski-Euroopan aikaa eli 9. toukokuuta klo 00.01 silloista Britannian ja Saksan kesäaikaa, samoin Itä-Euroopan aikaa sekä klo 01.01 Moskovan aikaa; Saksan allekirjoittajina olivat sotamarsalkka Wilhelm Keitel, suuramiraali Hans-Georg von Friedeburg ja kenraalieversti Hans-Jürgen Stumpff.[4][5][3][2]
Neuvostoliiton jälkeiset kymmenvuotisvoitonpäivät
Neuvostoliiton aikana voitonpäivää ei juurikaan juhlittu kansainvälisten kutsuvieraiden kanssa, mutta 50. voitonpäivää juhlittiin 1995 laajasti kutsumalla juhliin myös toisen maailmansodan hävinneiden valtioiden edustajia. Suomea 1995 Moskovan voitonpäivillä edusti ensimmäistä kertaa silloinen tasavallan presidentti Martti Ahtisaari. 60. voitonpäivillä Suomea edusti tasavallan presidentti Tarja Halonen. Kymmenen vuotta myöhemmin, 2015, ei enää Suomen Tasavallan presidentti, Sauli Niinistö, osallistunut voitonpäiviin Moskovassa. Yhden kerran myös länsiliittoutuneet ovat osallistuneet marssilla voitonpäivän juhliin paraatissa.
60. voitonpäivän juhlintaan liittyi historiasta johtuvia diplomaattisia kysymyksiä, muun muassa toivomuksia siitä, että Venäjä esittäisi anteeksipyyntöjä Neuvostoliiton toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen suorittamista toimenpiteistä.lähde?
Vaihtoehtoisia näkökulmia
Puolassa on muistettu Katynin joukkomurhaa, jonka panivat toimeen neuvostojoukot ampumalla noin 20 000 puolalaista aktiivi- ja reserviupseeria, virkamiestä jne. vuonna 1940. Kun joukkohaudat löytyivät, neuvostovalta yritti pitkään vyöryttää syyn saksalaisten niskoille.
Latviassa, Liettuassa ja Virossa on muisteltu sitä, että Neuvostoliiton voitto Saksasta merkitsi kansallisesta näkökulmasta Neuvostoliiton miehityksen jatkoa Neuvostoliiton (1940) ja Saksan (1941–1944) jälkeen.
Venäjän presidentin tiedottaja Sergei Jastržembski muistutti Venäjän näkökulmasta, ettei Neuvostoliitto käynyt sotaa 1940 Baltian maita vastaan, vaan nämä liittyivät muodollisesti moitteettomassa järjestyksessä Neuvostoliittoon neuvostotasavalloiksi. Virosta tuli 6. elokuuta 1940 Eestin sosialistinen neuvostotasavalta, Latviasta tuli Latvian sosialistinen neuvostotasavalta 5. elokuuta 1940 ja Liettuasta Liettuan sosialistinen neuvostotasavalta 3. elokuuta 1940 Neuvostoliiton korkeimman neuvoston, valtiopäivien, vahvistuksella.
Ukrainassa taas arvioitiin uudelleen historiaa etenkin presidentti Viktor Juštšenkon oranssikoalition vuonna 2004 voittamien presidentinvaalien jälkeen, jolloin pyrittiin luomaan kansallismieltä ja ottamaan etäisyyttä Venäjään muun muassa pyrkimällä luomaan Holodomor-nälänhädästä oma ukrainalainen murhenäytelmänsä. Länsi-Ukrainasta koottiin galitsialainen sotajoukko Waffen-SS:ään taistelemaan neuvostojoukkoja vastaan toisen maailmansodan lopussa. Lisäksi Juštšenko myönsi puna-armeijaa vastaan taistelleelle Stepan Banderalle Ukrainan sankarin arvonimen.
Venäjä ei ole pitänyt toisen maailmansodan oheisilmiöihin liittyvistä huomautuksista, vaan on korostanut raskasta osaansa toisessa maailmansodassa 1941–1944 ennen kuin länsivallat Normandian maihinnousulla avasivat toisen rintaman.
Lausuntoja 60. voitonpäivän edellä
9. toukokuuta 2005 53 maan valtiojohdon edustajat, muun muassa Yhdysvaltain presidentti George W. Bush, vastaanottivat voitonpäivän Moskovassa. Voitonpäivän juhliin osallistuivat Puola, Latvia ja Ukraina, mutta Viro ja Liettua jättivät osallistumatta. Venäjä on korostanut Baltian maiden osalta, että juhlakutsu lähetettiin vain valtionpäämiehille, mikä edellyttäisi presidenttien osallistumista.
Venäjälle voitonpäivä edustaa kansallista yhtenäisyyspäivää erityisesti sen jälkeen kun sosiaaliturvan uudistuksissa pyritään eläkeläisten ja sotaveteraanien neuvostoaikaisia etuuksia lääkkeisiin, terveydenhoitoon ja joukkoliikenteeseen leikkaamaan korvaamalla ne vajailla rahallisilla kompensaatioilla.lähde?
Diplomaattisesti kansainvälistynyt ja eurooppalaistunut voitonpäivä on tapa osoittaa, että Neuvostoliitto oli yksi toisen maailmansodan voittajista Yhdysvaltain ja Britannian rinnalla, joka kärsi erittäin suuret aineelliset tappiot ja henkilötappiot kansallissosialistisen Saksan vastaisessa taistelussa.
Euroopan unionin komission varapuheenjohtaja Günther Verheugen totesi 3. toukokuuta 2005 Tallinnassa, että kaikki kolme Baltian maata, Latvia, Liettua ja Viro ansaitsisivat Moskovasta anteeksipyynnön neuvostomiehityksen vuoksi.lähde?
Venäjän presidentti Vladimir Putin puolestaan vastasi 5. toukokuuta 2005 Saksan televisiossa, että Baltian maat olivat kansainvälisen politiikan vaihtorahaa, mutta ettei Venäjä pyydä miehitystä anteeksi ja että Venäjä on jo aikaisemmin tuominnut tapahtumista aikaisemmin tehdyt johtopäätökset.lähde?
Torstaina 5. toukokuuta ilmoitettiin, että Ukrainan presidentti tuleekin Moskovaan voitonpäivän juhlallisuuksiin, vaikka oli ajatellut mennä matkalta palattuaan viettämään päivän Ukrainan veteraanien kanssa.
Juhlallisuuksiin osallistui myös Latvian presidentti Vaira Vīķe-Freiberga. Siitä jäivät pois Viron presidentti Arnold Rüütel ja Liettuan presidentti Valdas Adamkus ja perjantaina 6. toukokuuta ilmoituksen mukaisesti myös Tony Blair vaalivoittonsa aiheuttaman hallituksenmuodostamisen vuoksi, minkä Putin ilmoitti ymmärtäneensä puhelimessa. Samana päivänä ilmoitti Venäjän ulkoasiainministeriön Aleksandr Jakovenko, että sen on vaikea kommentoida ilmoitusta, minkä mukaan Georgian presidentti Saakašvili ei tule voitonpäivän juhlille Moskovaan.
Georgia halusi venäläisten joukkojen vetäytyvän Pohjois-Georgiasta, mutta Georgian ulkoasiainministeri Salome Zurabišvili ei päässyt aikataulusta yksimielisyyteen Venäjän ulkoasiainministeri Sergei Lavrovin kanssa asioista 6. toukokuuta nelituntisessa neuvottelussa, minkä päätteeksi Zurabišvili totesi, ettei presidentti Saakašvilillä ole syytä tulla Moskovaan ennen kuin edistystä tapahtuu. Georgia olisi halunnut Venäjän vetävän joukkonsa vuoteen 2008 mennessä.
Liettuan EU-integraatioministeri Giorgi Baramidze oli tarjonnut Liettuaa Georgian ja Venäjän väliseksi rajavalvojaksi 4. toukokuuta yksin tai yhdessä Ukrainan kanssa mahdollisesti EU-johtoisessa operaatiossa. Hän lisäsi, että myös Romania voisi osallistua valvontaoperaatioon. Tarjousta pidettiin merkkinä presidentti Saakašvilin Baltian-Mustanmeren ketjun yhteistyöstä.
Presidentti George W. Bush totesi 7. toukokuuta Riiassa Latviassa, Liettuan, Latvian ja Viron presidenttien ollessa koolla, että toisen maailmansodan loppuminen aiheutti Baltian maille sortoa. Hän sanoi myös toivovansa, että historian tuon vaiheen yli päästäisiin nyt.
Pronssisotilaskohu
Viron hallitus järjesti 8. toukokuuta 2007 keskeisten liittoutuneiden maiden edustajille muistotilaisuuden toisen maailmansodan kansallissosialismista saadun voiton kunniaksi. Tähän päädyttiin sen jälkeen, kun 26.–28. huhtikuuta 2007 Tallinnassa oli katulevottomuuksia pronssisotilaspatsaan siirtämisen johdosta. Pääasiassa vironvenäläiset mielenosoittajat vastustivat patsaan ja haudattujen neuvostosotilaiden poissiirtämistä.
Mielenosoitusten alettua Viron hallitus ilmoitti, että se vain siirtää patsaan ja kaatuneet sotilashautausmaalle, mitä mielenosoittajat eivät hyväksyneet.
Venäjän Tallinnan suurlähettiläs ei osallistunut Viron hallituksen järjestämään tilaisuuteen muiden kutsuttujen liittoutuneiden maiden edustajien kanssa. Myöskään Viron Tallinnan suurlähetystö ei lähettänyt edustajaansa valvomaan sankarivainajien haudan arkeologisia tutkimuksia ennen niiden siirtämistä sotilashautausmaalle. Neuvostotietojen mukaan haudattuja olisi ollut 13, mutta virolaiset löysivät 12.
9. toukokuuta -komitea järjesti tilaisuuden pronssisotilaspatsaan aikaisemmalla sijaintipaikalla kehottaen osallistujia karttamaan patsaan uutta paikkaa sotilashautausmaalla, pukeutumaan punaisiin sekä kantamaan Neuvostoliiton Saksasta toisessa maailmansodassa saavuttaman voiton merkiksi Pyhän Yrjön ristin oranssimustaa kunniamerkkinauhaa.
70. voitonpäivä
70. voitonpäivän juhlallisuuksia vietettiin 9. toukokuuta 2015 Moskovassa. Venäjän presidentti Vladimir Putin kiitti muun muassa Yhdysvaltain, Iso-Britannian ja Ranskan panosta toisen maailmansodan voittoon. Useimpien länsimaiden johtajat boikotoivat tilaisuutta Ukrainan sodan vuoksi.[6]
Lähteet
- ↑ Das Papier, das den Krieg beendete Spiegel Online, Der Spiegel (saksaksi)
- ↑ a b German Surrender Documents World War II, The Avalon Project, Lillian Goldman Law Library (englanniksi)
- ↑ a b Protokoll der letzten Momente Die Welt (saksaksi)
- ↑ Earl F. Ziemke References CHAPTER XV:The Victory Sealed Page 258 second last paragraph (englanniksi)
- ↑ Kershaw, Ian (2012). The End; Germany 1944-45. Penguin, 372. (englanniksi)
- ↑ http://www.hs.fi/ulkomaat/a1431134393170
Aiheesta muualla
- Tietoa voitonpäivästä (venäjäksi, saksaksi, englanniksi)
- Karlshorstin antautumismuseon selostukset asiakirjoineen (saksaksi)