Ero sivun ”Hyttyset” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Myös ihmiset tappavat hyttysiä eläinten ja olojen lisäksi
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 151: Rivi 151:


== Aiheesta muualla ==
== Aiheesta muualla ==
* {{Wikisitaatit-rivi}}
* [http://www.uel.ac.uk/mosquito/ European Mosquito Bulletin]
* [http://www.uel.ac.uk/mosquito/ European Mosquito Bulletin]
* [http://www.mokki.net/hyttysten-karkoitus/ Hyttysten karkoitus]
* [http://www.mokki.net/hyttysten-karkoitus/ Hyttysten karkoitus]

Versio 29. huhtikuuta 2017 kello 15.42

Hyttyset
Keltakuumehyttynen (Aedes aegypti)
Keltakuumehyttynen (Aedes aegypti)
Jurakausi - Nykyaika (Holoseeni)
226–0 Ma
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kaksisiipiset Diptera
Alalahko: Sääsket Nematocera
Osalahko: Culicomorpha
Heimo: Hyttyset
Culicidae
Meigen, 1818
Alaheimot
Katso myös

  Hyttyset Wikispeciesissä
  Hyttyset Commonsissa

Hyttyset (Culicidae) ovat kaksisiipisten hyönteisten heimo, johon kuuluu monia verta imeviä lajeja. Puhekielessä hyttysiä kutsutaan usein "sääskiksi" tai "itikoiksi". Tieteellisesti kaikki hyttyset ovat sääskiä, mutta kaikki sääsket eivät ole hyttysiä: sääsket (Nematocera) ovat kaksisiipisten (Diptera) alalahko, jonka eräs heimo ovat hyttyset.

Hyttysiä on tunnistettu noin 3 500 eri lajia.[1] Näistä noin kuusi prosenttia imee verta ihmisistä ja näistä edelleen puolet levittää ihmisille vaarallisia tauteja.[1]

Piirteitä

Useimpien muiden kaksisiipisten tapaan hyttyset ovat lentäviä hyönteisiä, joilla on kaksi siipeä, väristinpari, solakka vartalo ja pitkät jalat. Useimpien lajien naaraat imevät imukärsällään verta muista eläimistä. Hyttyset etsivät uhrinsa hengityksen hiilidioksidin, ihon lämmön ja tuoksun perusteella. Hyttysten koko vaihtelee, mutta ne ovat harvoin yli 16 millimetriä pitkiä. Useimmat hyttyset painavat alle 2,5 milligrammaa,[2] mutta suurimmat lajit ovat jopa 10 milligramman painoisia. Useimmat kotiympäristössä tavattavat hyttyset eivät lennä yli sadan metrin matkoja, mutta hyödyntämällä ilmavirtauksia tietyt hyttyslajit voivat vaeltaa kymmenien kilometrien päähän synnyinseudultaan.[3]

Hyttysillä on suuri merkitys monien tartuntatautien, erityisesti malarian levittäjinä.[4] Yli miljoona ihmistä kuolee vuosittain hyttysten levittämiin tauteihin, joihin kuuluu malarian lisäksi denguekuume, keltakuume, erilaisia aivotulehduksia ja Länsi-Niilin virus.[5]

Lisääntyminen

Hyttysen toukkia veden pintakalvoon kiinnittyneinä.

Naaras munii seisovaan veteen, ojiin ja metsälammikoihin 300–1000 munaa. Munat talvehtivat ja kuoriutuvat vasta seuraavana kesänä. Vedessä elävällä toukalla ei ole jalkoja, vaan se liikkuu kiemurtelemalla takaruumistaan. Toukka luo nahkansa noin kolme kertaa, jonka jälkeen se siirtyy kotelovaiheeseen. Sekä toukka että kotelo hengittävät ilmaa takaruumiinsa hengitysputken kautta. Toukka käy läpi täydellisen muodonmuutoksen ja kehittyy hyttyseksi 2–3 viikossa. Muodonmuutoksen nopeus riippuu veden lämpötilasta.[6]

Täysikasvuinen hyttynen elää pisimmillään 3–4 viikkoa, mutta se saattaa kuolla monista eri syistä aikaisemminkin. Esimerkiksi kuivuus ja pakkanen hävittävät hyttyset nopeasti. Lisäksi hyttyset ovat monien lintujen, hämähäkkien ja sammakoiden ravintoa. Ihmiset tappavat myös hyttysiä.

Koirashyttynen elää lyhyen elämän. Se juo vain kukkien mettä, parittelee ja kuolee. Myös naaras juo ravinnokseen kukkien mettä. Naaraat imevät verta, koska hedelmöittyneet munat tarvitsevat proteiineja kehittyäkseen. Vain harvat hyttyslajit keräävät toukkana tarpeeksi ravintoa lisääntyäkseen ilman veriateriaa.[7]

Alkukesän lämpö ja kosteus lisäävät hyttysten määrää.

Hyttyset taudinlevittäjinä

Noin kolme prosenttia 3 500:sta tunnistetusta hyttyslajista levittää ihmisille vaarallisia tauteja.[1] Vuonna 2015 näille taudeille alttiina oli noin puolet maapallon väestöstä.[1] Tunnetuimpia näistä taudesta ovat malaria, denguekuume ja keltakuume.[1]

Taksonomia ja evoluutio

Vanhin anatomialtaan nykyisen kaltainen hyttynen on löydetty 79 miljoonaa vuotta vanhasta kanadalaisesta meripihkasta liitukaudelta.[8][9] Vanhempi yksilö mutta primitiivisemillä piirteillä, on säilynyt burmalaisessa meripihkassa 100–90 miljoonaa vuotta.[8][10] Kaksi muuta löydettyä hyttysfossiilia ovat muuttuneet hyvin vähän moderneista hyttysistä 46 miljoonassa vuodessa.[11] Nämä fossiilit ovat myös varhaisimmat koskaan löydetyt joilla on säilynyt verta vatsassa.[12][13] Vaikka liitukautta vanhempia fossiileja ei ole löydetty, tuoreet tutkimukset viittaavat siihen että varhaisimmat eroavaisuudet Anophelinaen ja Culicinaen hyttysten välillä ilmaantuivat 226 miljoonaa vuotta sitten.[14]

Luokittelu

Hyttysten heimoon kuuluu kolme alaheimoa ja 41 sukua.[15]

Suomen hyttyslajit

Suomessa on toistaiseksi tavattu noin neljääkymmentä eri hyttyslajia.[16][17] Tunnettuja, Suomessakin tavattavia lajeja ovat muun muassa metsähyttynen, jänkähyttynen ja lehtohyttynenlähde?.

alaheimo Anophelinae



alaheimo Culicinae


Lähteet

  1. a b c d e Olisiko järkevää hävittää tauteja levittävät hyttyset maailmasta kokonaan? Yle Uutiset. Viitattu 29.1.2016.
  2. Structure and Size of Malaria Mosquito malaria.com. Viitattu 8.5.2013.
  3. FAQ American Mosquito Control Association. Viitattu 8.5.2013.
  4. Malaria WHO. Viitattu 8.5.2013.
  5. Mosquito-Borne Diseases American Mosquito Control Association. Viitattu 8.5.2013.
  6. Biology American Mosquito Control Association. Viitattu 8.5.2013.
  7. What Mosquitoes Eat, Besides People
  8. a b Chaline, Eric: 50 eläintä jotka muuttivat maailmaa, s. 8. Suomentanut Ketola, Veli-Pekka. Moreeni, 2014. ISBN 978-952-254-191-8.
  9. G. O. Poinar: Paleoculicis minutus (Diptera: Culicidae) n. gen., n. sp., from Cretaceous Canadian amber with a summary of described fossil mosquitoes. Acta Geologica Hispanica, 2000, 35. vsk, s. 119–128. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  10. Borkent A, Grimaldi DA: The earliest fossil mosquito (Diptera: Culicidae), in Mid-Cretaceous Burmese amber. Annals of the Entomological Society of America, 2004, 97. vsk, nro 5, s. 882–888. doi:10.1603/0013-8746(2004)097[0882:TEFMDC]2.0.CO;2. ISSN 0013-8746. (englanniksi)
  11. Discovery of new prehistoric mosquitoes reveal these blood-suckers have changed little in 46 million years Smithsonian Science News. 7. tammikuuta 2013. Viitattu 2.3.2017.
  12. "A mosquito's last supper reminds us not to underestimate the fossil record" (2013). Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America 110 (46): 18353–4. doi:10.1073/pnas.1319306110. PMID 24187151. 
  13. "Hemoglobin-derived porphyrins preserved in a Middle Eocene blood-engorged mosquito" (2013). Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America 110 (46): 18496–18500. doi:10.1073/pnas.1310885110. PMID 24127577. 
  14. "Phylogenetic analysis and temporal diversification of mosquitoes (Diptera: Culicidae) based on nuclear genes and morphology" (2009). BMC Evolutionary Biology 9 (1): 298. doi:10.1186/1471-2148-9-298. PMID 20028549. 
  15. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Culicidae (TSN 125930) itis.gov. Viitattu 8.5.2013. (englanniksi)
  16. Pirkka Utrio (1977) "A checklist of Finnish mosquitoes (Diptera, Culicididae) including Aedes annulipes, new to Finland". Notulae Entomologicae 57:130–132
  17. Juhani Itämies: Pistämätön hyttyskirja. F-Kustannus 2007 ISBN 9789524611275

Aiheesta muualla