Lehti (kasvitiede)

Erilaisia lehtiä.

I Lehtimuotoja, lehtiasentoja ja lehtien kiinnittymistapoja: 1. tasasoukka, 2. puikea, epäsymmetrinen, 3. pyöreä, 4. vinoneliömainen, 5. puikea, pitkäsuippuinen, 6. munuaismainen, 7. soikea, 8. ruusukkeellinen lehtiasento, 9. vuorottainen lehtiasento, 10. suikea, keihästyvinen, 11. sormijakoinen, 12. lusikkamainen, 13. puikea, otakärkinen, 14. suikea, 15. pariosainen tai syvään liuskoittunut, 16. suikea, nuolityvinen, 17. kaksi kertaa parilehdykkäinen, tasaparinen, 18. pitkänomainen, suikea, 19. kilpimäinen, 20. suikea, teräväkärkinen, 21. herttamainen, 22. pariosainen, 23. sepivä kiinnittymistapa, vuorottainen lehtiasento, 24. sormilehdykkäinen, kolmisorminen, 25. kielimäinen, 26. vastapuikea, lanttokärkinen, 27. parilehdykkäinen päättöparinen, 28. kolme kertaa parilehdykkäinen, 29. kolmiomainen, 30. vastapuikea, 31. parilehdykkäinen, tasaparinen, 32. vastapuikea, tylppäkärkinen, 33. sormiosainen, 34. soikea, 35. parijakoinen tai pariliuskainen, 36. puikea, vinotyvinen, 37. soikea, 38. parilehdykkäinen tasaparinen, 39. munuaismainen, 40. kiehkurainen lehtiasento. II Lehtilaitoja: 41. ripsilaitainen, 42. nyhälaitainen, 43. sahalaitainen, isohampainen, 44. sahalaitainen, pienihampainen, 45. toissahainen, 46. ehytlaitainen, 47. mutkalaitainen, 48. sahalaitainen, isohampainen, 49. sahalaitainen, pienihampainen, 50. mutkalaitainen, 52. mutkalaitainen. III Lehtisuonituskuvioita: 53. sulkasuoninen, kaarevasuoninen, 54. sulkasuoninen, verkottunut, 57. kourasuoninen, 58. silposuoninen, 59. sulkasuoninen, 60. verkkosuoninen.

Lehti on yleensä ohut ja vihreä kasvinosa, joka vastaanottaa auringon valoa yhteyttämistä varten. Joillakin kasvilajeilla lehdet voivat olla muuntuneet erinäköisiksi rakenteiksi, kuten monilla kaktuksilla (Cactaceae) piikeiksi tai useilla hernekasveilla (Fabaceae) myös osittain kärhiksi. Kasvitieteellisesti myös neulaset ovat lehtiä.

Lehtien kiinnittyminen varteen toisiinsa nähden ei yleensä ole täysin satunnaista, vaan lehdet noudattavat usein jotain lehtiasentoa. Joissakin kasviheimoissa monilla heimon lajeilla on keskenään samanlainen lehtiasento. Varsilehtien lehtiasento voi olla kiehkurainen tai kierteinen. Kiehkuraisesti olevat lehdet voivat edelleen sijoittua säteittäisesti tai vastakkaisesti. Kierteiset lehdet taas ovat vuoroittaisia tai kierteisiä. Ruusukkeinen lehtiasento on erikoistapaus lyhytnivelisillä kasveilla.

Lehdistä voidaan erottaa kasvulehdet eli "tavalliset" lehdet, sirkkalehdet ja kukkalehdet. Kullakin kasvilajilla on yleensä aina tietynnäköiset kasvulehdet, jotka voivat olla erinäköiset kuin sirkkalehdet. Sirkkalehdet ovat kasvin ensimmäiset lehdet, ja niitä voi olla yksi, kaksi tai monta kappaletta. Kukkalehtiä ovat verholehdet, terälehdet, heteet ja emit. Ne ovat yleensä ulkonäöltään hyvinkin erinäköisiä kuin tavalliset kasvulehdet ja toimivat kasvin lisääntymisestä vastaavina kasvinosina. Kukkaa voi suojata myös erilliset suojuslehdet. Lisäksi joillakin kasvilajeilla lehdet voivat toimia myös aineiden, kuten veden, varastona. Tällaisia kasveja kutsutaan (lehti)sukkulenteiksi.

Lehden osat ja niiden morfologia

Yleiset lehden osat ovat lehtilapa, lehtiruoti ja lehtikanta. Lehtilapa on kullakin kasvilajilla yleensä tietynkokoinen ja -muotoinen sekä siinä on tietynlainen lehtilaita ja suonituskuvio. Lehtilavan tyvellä tai kärjessä voi olla myös jokin erikoistuntomerkki. Lisäksi lehti voi kiinnittyä varteen jollain erityisellä tavalla, kuten esimerkiksi sepivästi.

Lehtilapa

Lehtilapa on lehden leveä osa. Yleisesti ottaen se voi olla yhtenäinen, eri tavoin liuskoittunut tai kerrannaislehti eli jakautunut erillisiin lehdyköihin. Lehtimuoto eli lehtilavan ulkomuoto on eri kasvilajeilla hyvinkin erilainen, ja usein se on kasvilajin hyvä tuntomerkki. Eri muotoisista lehdistä käytetään suhteellisen vakiintuneita termejä, kuten esimerkiksi soikea (ellipsiä muistuttava), suikea (edellisen kaltainen, mutta pitkänomaisempi) ja puikea (ruodin lähellä leveä, mutta kärkeä kohti kapeneva).

Puikea, kevyesti mutkalaitainen, sulkasuoninen lehtilapa

Liuskainen lehti voi olla sormiliuskainen kuten metsävaahteralla (Acer platanoides) tai pariliuskainen kuten tammella (Quercus robur).

Kerrannaislehteä voidaan pitää liuskaisen lehden äärimuotona. Siinä lehtilapa on jakautunut erillisiin osiin, lehdyköihin, joilla kuitenkin on yhteinen ruoti ja kanta. Kerrannaislehtiä ovat esimerkiksi herneen tasapariset kärhelliset, kotipihlajan (Sorbus aucuparia) päätepariset ja valkoapilan (Trifolium repens) kolmisormiset lehdet.

Lehtilavan muodoilla on usein määrätynlainen suonitus, joiden mukaan kasvin lehdet voidaan ryhmitellä kourasuonisiin, sulkasuonisiin ja silposuonisiin lehtiin. Esimerkiksi metsävaahteran (Acer platanoides) lehdet ovat kourasuonisia, rauduskoivun (Betula pendula) sulkasuonisia ja piharatamon (Plantago major) silposuonisia.

Lehtiruoti

Ruoti on se osa lehdestä, jossa ei ole lehtilapaa. Lehtiruodin tehtävänä on ylläpitää lehden asentoa ja jäykkyyttä, ja täten helpottaa muun muassa kasvin valonsaantia. Joskus lehtiruoti voi puuttua kasvilta.

Lehtikanta

Lehtikanta on lehden varteen liittävä osa lehtiruodin päässä. Lehtikannassa voi olla lisämuodostumia, jollainen on mm. lehtikannan leventyminen niin kutsutuiksi korvakkeiksi (esim. herneillä).

Lehtien väri

Lehtien vihreä väri on seurausta lehtivihreästä. Kasvukauden päättyessä lehtien väri voi kuitenkin vaihtua esimerkiksi keltaiseksi tai oranssiksi, kun lehtivihreä hajoaa ja lehdessä olevien muiden väriaineiden antama väri tulee näkyviin. Myös joidenkin ravinteiden puutos tai kuivuus voivat vaikuttaa lehden väriin.

Lehtien sisärakenne

Yhteyttävien lehtien pinnalla voi olla kutikula, jonka alla on lehden epidermi. Lehden epidermin sisään jää mesofylli, jossa lehden yhteyttäminen pääosin yleensä tapahtuu. Mesofylli on tavallisesti suurimmaksi osaksi perussolukkoa eli parenkyymisolukkoa, jonka lomassa on yksi tai useampia johtojänteitä sekä toisinaan myös tukisolukkoa.

Nykyisten putkilokasvien yhteyttävät lehdet ovat rakenteeltaan suhteellisen samankaltaisia megafyllejä, mutta liekokasvien (Lycopodiaceae) lehdet ovat mikrofyllejä, jotka ovat rakenteellisesti erilaisia kuin muiden putkilokasvien lehdet. Mikrofylleissä on vain yksi haarautumaton johtojänne, jonka ympärillä on yhteyttävää solukkoa.

Kukkalehdet eroavat sisärakenteeltaan selvästi muista lehdistä.

Katso myös

• sirkkalehti
• neulanen
• kärhi
• piikki (kasvitiede)
• teriö
• verhiö
• sukkulentti

Lähteet

• Sirkka Hakalisto, Timo Hokkanen, Raisa Leinonen, Kasviharrastajan opas, 1991, Tammi
• Bo Mossberg, Lennart Stenberg, Maastokasvio, 2007, Värnamo, Tammi, suomeksi toimittanut Seppo Vuokko, sivut 290–291

Aiheesta muualla

• Lehden osat