Ero sivun ”Muumilaakson tarinoita” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
tunnuskappaleet mallineeseen
Rivi 389: Rivi 389:
* Sarjan suomenkielinen versio alkoi uusintana jälleen keskiviikkona 5. helmikuuta 2014 alkaen.<ref>http://tv2.yle.fi/juttuarkisto/juttuarkisto/muumilaakson-tarinoita?page=1</ref> Jaksoja esitettiin joka arki-aamu noin kello 7.55. Uusintakierros päättyi 24. kesäkuuta 2014.
* Sarjan suomenkielinen versio alkoi uusintana jälleen keskiviikkona 5. helmikuuta 2014 alkaen.<ref>http://tv2.yle.fi/juttuarkisto/juttuarkisto/muumilaakson-tarinoita?page=1</ref> Jaksoja esitettiin joka arki-aamu noin kello 7.55. Uusintakierros päättyi 24. kesäkuuta 2014.
* Sarjan suomenkielinen versio alkoi uusintana Yle TV2:lla jälleen 28. heinäkuuta 2014 alkaen. Jaksoja esitettiin joka arki-aamu kello 8.20. Alussa jaksoja esitettiin maanantaista torstaihin, mutta marraskuussa jaksoja alettiin esittämään myös perjantai-aamuna samaan aikaan. Kahtena päivänä esitettiin kaksi jaksoa peräkkäin, ja samalla uusintakierros päättyi 31. joulukuuta 2014 kahden jakson peräkkäiseen esitykseen.
* Sarjan suomenkielinen versio alkoi uusintana Yle TV2:lla jälleen 28. heinäkuuta 2014 alkaen. Jaksoja esitettiin joka arki-aamu kello 8.20. Alussa jaksoja esitettiin maanantaista torstaihin, mutta marraskuussa jaksoja alettiin esittämään myös perjantai-aamuna samaan aikaan. Kahtena päivänä esitettiin kaksi jaksoa peräkkäin, ja samalla uusintakierros päättyi 31. joulukuuta 2014 kahden jakson peräkkäiseen esitykseen.
* Sarjaa alettiin esittämään [[MTV3|MTV3:lla]] 9. huhtikuuta 2017 alkaen uudelleen jälkiäänitettynä. Jaksoja esitetään lauantaisin ja sunnuntaisin kello 8:30, yksi jakso päivässä. Samalla sarja on katsottavissa [[C More]]- nettipalvelussa.


Seuraavassa luettelossa on sarjan uusintakierrosten lukumäärä kokonaisuudessaan.
Seuraavassa luettelossa on sarjan uusintakierrosten lukumäärä kokonaisuudessaan.

Versio 14. huhtikuuta 2017 kello 09.38

Muumilaakson tarinoita
Tanoshii Mūmin Ikka
Ohjelman tunnuskuva, joka oli Suomessa käytössä vuosina 1991–2011.
Ohjelman tunnuskuva, joka oli Suomessa käytössä vuosina 1991–2011.
Tyyli seikkailu, fantasia
Kestoaika 23 min / jakso
Luoja(t) Tove Jansson
Pääosissa Rabbe Smedlund
Matti Ruohola
Ulla Tapaninen
Elina Salo
Aila Svedberg
Eero Ahre
Timo Torikka
Tapio Hämäläinen
Marja Packalén
Samuli Edelmann
Leena Uotila
Ilkka Merivaara
Alkuperämaa  Suomi
 Japani
Alkuperäiskieli japani
Verkko Suomi Yle TV1
Suomi Yle TV2
Suomi Yle Fem
Suomi MTV3
Suomi C More Juniori
Esitetty Suomi 1. syyskuuta 1991[1]lähde tarkemmin?
Japani 12. huhtikuuta 1990 –
Tuotantokausia 2
Jaksoja Yhteensä 104
(Suomessa 101)
Ikäraja Kuvaohjelman ikäraja: Sallittu
Tunnuskappale Käy Muumilaaksoon (alkutunnus)
Hei Muumit (lopputunnus)
Tuotanto
Tuottaja(t) Dennis Livson
Vastaava(t) tuottaja(t) Kazuo Tabata
Ohjaaja(t) Hiroshi Saitô
Jertta Ratia-Kähönen (suomenkielinen versio)
Käsikirjoittaja(t) Akira Miyazaki
Shozo Matsuda
Säveltäjä(t) Sumio Shiratori (taustamusiikki)
Pierre Kartner (tunnuslaulut)
Tuotantoyhtiö(t) Telecable Benelux B.V
(TV Tokyo/Channel 12
Yleisradio TV1
Marina Productions
Espanjan televisio)
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb

Sarjan uudistettu tunnus, johon Yleisradio vaihtoi fontin vuonna 2011. Tämä tunnus oli käytössä jaksoissa 1–76.

Muumilaakson tarinoita (jap. 楽しいムーミン一家 Tanoshii Mūmin Ikka. ruots. I Mumindalen, engl. Moomin) on vuosina 1990–1992 tehty japanilais-suomalais-hollantilainen animoitu televisiosarja, joka kertoo Tove Janssonin luomien muumien ja heidän ystäviensä seikkailuista Muumilaaksossa. Japanissa tuotettu sarja pohjautuu pääosin Tove Janssonin Muumi-kirjoihin sekä Tove ja Lars Janssonin Muumipeikko-sarjakuviin. Tove ja Lars Jansson toimivat läheisessä yhteistyössä sarjan japanilaisten käsikirjoittajien ja animaattoreiden kanssa. Sarjan tuotti suomalainen Dennis Livson ja hänen hollantilainen tuotantoyhtiönsä Telecable Benelux.

Muumilaakson tarinoita synnytti 1990-luvun alussa niin sanotun ”Muumibuumin”, jolloin muumien suosio kasvoi eri puolilla maailmaa ja muumiaiheisten tuotteiden myynti lisääntyi huomattavasti varsinkin Japanissa ja Suomessa.[2][3][4][5] Sarja on edelleen yksi Suomen suosituimpia lastenohjelmia. Sitä on esitetty lähes säännöllisesti Yle TV2 -kanavalla.

Suomessa esitetty sarja Muumilaakson tarinoita koostuu tuotannollisesti kahdesta erillisestä animesarjasta: Tanoshii Mūmin Ikkasta ja Tanoshii Mūmin Ikka: Bōken Nikkista. Tanoshii Mūmin Ikkaa tuotettiin vuosina 1990–1991 yhteensä 78 jaksoa, joista Suomessa on esitetty 76 jaksoa. Jatko-osaa, Tanoshii Mūmin Ikka: Bōken Nikkia, tuotettiin 1991–1992 yhteensä 26 jaksoa, joista 25 on esitetty Suomessa. Sarjan jatkoksi tuotettiin myös elokuva Muumipeikko ja pyrstötähti vuonna 1992.[6][7][8]

Tammikuussa 2017 ilmoitettiin, että sarja palaa ruutuun HD-tasoisena, ja se on jälkiäänitetty uudestaan uusilla ääninäyttelijöillä.[9] Alkuperäistä Yleisradion 1990-luvun alussa tekemää ääniraitaa ei voitu käyttää, koska sarjan tuottaja ei ollut päässyt sopimukseen Yleisradion kanssa.[10]

Sarjan taustamusiikit on säveltänyt Sumio Shiratori, minkä lisäksi Japanin ulkopuolella esitetyissä versioissa on hollantilaisen Pierre Kartnerin säveltämä tunnusmusiikki. Suomen- ja ruotsinkielisissä versioissa tunnuslaulut esittää Benny Törnroos. Taustamusiikki on pääosin instrumentaalista, mutta sisältää paikoin Sumio Shiratorin vaimon Emiko Shiratorin laulua[11].

Yleisradion tekemän jälkiäänityksen ääninäyttelijöinä toimivat Rabbe Smedlund, Matti Ruohola, Ulla Tapaninen, Elina Salo, Aila Svedberg, Eero Ahre, Timo Torikka, Tapio Hämäläinen, Leena Uotila, Marja Packalén, Samuli Edelmann ja Ilkka Merivaara.

Sarjan nimi

Alun perin sarjan nimi kuului vuosina 1978–1982 valmistetulle puolalaiselle nukkeanimaatio Muumi-sarjalle Muumien maailma. Se kantoi kyseistä nimeä 1980-luvun paikkeilla, kun sarja dubattiin ensimmäisen kerran Suomessa. Nimi Muumien maailma otettiin käyttöön vasta vuonna 2007. Sarjan ainoa ääni 1980-luvun dubbauksessa oli kertojan ääni (lukuun ottamatta taustaääniä), ja kertojana toimi näyttelijä Harri Hyttinen.[12]

Tuotanto

Tuottaja Dennis Livson alkoi 1980-luvulla työstää lastenohjelmia, joilla oli kasvatuksellinen tavoite.[13] Vuonna 1981 hän aloitti neuvottelut muumi-aiheisen sarjan tekemisestä ja teki vuodesta 1983 alkaen yhteistyötä japanilaisten studioiden kanssa. Vähitellen Livson ystävystyi Janssonien kanssa. Vaikka Tove Jansson ei ollut tyytyväinen aiempiin Muumi-sarjoihin, hän antoi vuonna 1988 Livsonille luvan tehdä uutta muumeista kertovaa piirrossarjaa vakuututtuaan Livsonin toisesta tuotannosta Alfred J. Kwakista.[14][7] Vuonna 1989 Tove ja Lars Jansson matkustivat Livsonin kanssa Tokioon, jossa heille esitettiin näytepätkä muumianimaatiosta. ”Dom lever ju!” (”Nehän elävät!”), Tove Jansson totesi nähtyään näytteen, ja sarja vietiin tuotantoon.[14] Livson tuotti myöhemmin myös elokuvan Muumipeikko ja pyrstötähti sekä oli suunnittelemassa ja rakennuttamassa Naantalin Muumimaailmaa.[13]

Sarjan tekemiseen osallistui Japanissa 600 henkilöä, joista 130 oli animaattoreita.[15] Kaikki sarjassa on käsinpiirrettyä. Ohjaajana toimi Hiroshi Saitô. Hahmosuunnittelua ja animaatio-ohjausta johti Yasuhiro Nakura.[7] Taiteellisena johtajana toimi alkuperäisessä Tanoshii Mūmin Ikka -sarjassa sekä Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuvassa Jirô Kôno, mutta Tanoshii Mūmin Ikka: Bōken Nikki -sarjassa hänen tilalleen tuli Takashi Nakamura.[16] Sarjan apulaisohjaajana toimi Masayuki Kojima, käsikirjoittajana Masaaki Sakurai ja vastaavana tuottajana Kazuo Tabata.[6]

Tove Jansson kertoi jälkeenpäin olleensa tyytyväinen sarjan lopputulokseen ja varsinkin siihen, että japanilaiset olivat tarvittaessa valmiita tekemään hänen ja Lars Janssonin pyynnöstä korjauksia käsikirjoituksiin ja animointiin. Koska tällöin jopa kokonaisia jaksoja jouduttiin animoimaan uusiksi, Jansson antoi anteeksi jotkin arveluttavina pitämänsä yksityiskohdat, kuten Taikatalven jäärouvalle annetun oudon ulkonäön.[15] Janssoneista aktiivisemmin sarjan suunnitteluun osallistui Lars Jansson.[7]

Sarjan juonet perustuvat sekä muumikirjoihin että -sarjakuviin. Lisäksi japanilaiset käsikirjoittajat saivat luvan keksiä uusia tarinoita.[7] Myös kirjoihin ja sarjakuviin perustuvissa jaksoissa juonia on saatettu muutella tai lyhentää huomattavasti, ja näin ollen niiden uskollisuus alkuteoksille vaihtelee. Yli puolet Tanoshii Mūmin Ikkan jaksoista pohjautuu alkuperäisiin muumiteoksiin, kun taas Tanoshii Mūmin Ikka: Bōken Nikkin jaksoista niihin perustuu vain alle puolet ja nekin lähinnä Lars Janssonin sarjakuviin. Jatkosarjan jaksoissa käytettiin Japanissa myös eri alku- ja lopputunnuksia ja niissä ei myöskään ole kertojaääntä. Lisäksi näiden kahden sarjan piirrostyyleissä on huomattava ero, hahmojen luonteissa on pieniä eroavaisuuksia, ja useissa toisen sarjan jaksoissa ilmenee ristiriitoja alkuperäisteosten hahmottaman muumimaailman kanssa. Dennis Livson myönsi myöhemmin, että jatkosarjaa ei olisi koskaan pitänyt tehdä[14]. Sarjan suomalaisten fanien keskuudessa on melko yleinen käsitys, että jatkosarjaan kuuluvat ”uudet jaksot” ovat laadultaan huonompia.[17]

Sarja maailmalla

Sarja on dubattu lukuisille kielille, ja sitä on esitetty 124 maassa.[18] Erityisen suosittu sarja on ollut Pohjoismaissa ja Japanissa.[14]

2000-luvun alussa Yle ja Suomen ulkoministeriö rahoittivat yhteistyössä Nepalin yleisradion Nepal Televisionin kanssa ”Moomins to the Himalayas” -nimistä hanketta, jossa sarjan 52 ensimmäistä jaksoa dubattiin nepaliksi.[19]

Televisioesitykset Suomessa

Suomen Yleisradio osallistui sarjan tuottamiseen sijoittamalla siihen neljä miljoonaa markkaa, mikä oli noin kahdeskymmenesosa sarjan kokonaisbudjetista. Suomi oli ensimmäinen maa Japanin ulkopuolella, jossa sarjaa esitettiin. Suomessa sarjaa on esitetty sekä suomeksi että ruotsiksi. Suomenkielinen versio nähtiin ensi kerran 1. syyskuuta 1991 ja Ylen niin ikään tuottama ruotsinkielinen versio kolme päivää myöhemmin. Siinä vaiheessa esitysoikeudet oli myyty jo noin sataan maahan.[20]

Ensimmäisen sarjan jaksot 1–50 esitettiin Yle TV1 -kanavalla 1. syyskuuta 1991 – 11. elokuuta 1992.[1]lähde tarkemmin? Ensimmäisen sarjan jaksot 51–76 esitettiin Ylen TV1-kanavalla 29. elokuuta 1993 – 20. helmikuuta 1994 asti. Sarjan jaksot esitettiin uusintana muutama vuosi myöhemmin Yle TV2 -kanavalla ja uusintakierroksen jälkeen esitettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1992 valmistettu jatkosarja Tanoshii Mūmin Ikka: Bōken Nikki. Japanissa sarjaa esitettiin ensimmäistä kertaa huhtikuussa 1990.lähde?

Yleisradion edustajan mukaan sarjalla on Suomessa vankka suosio ja jatkuvat uusinnat ovat toivottuja. Lasten ohella sarjaa katsovat kuulemmat monet teini-ikäiset, jotka nauttivat sen tarjoamasta "lähinostalgiasta", ja jopa aikuisetkin. Muumilaakson tarinoita on Ylen nettipalvelu Yle Areenan katsotuimpia ohjelmia.[21]

Sarjan sisällöstä on tullut internetin aikana suosittu parodioiden (mm. Doomilaakson tarinoita) ja omaehtoisen fanifiktion kohde. Jotkin Muumilaakson tarinoihin perustuvat absurdit tai alatyyliset parodiat ovat muodostuneet internet-meemeiksi.[22]

Hahmot

Sarjassa esiintyvät Tove Janssonin teoksiin perustuvat hahmot ryhmäkuvassa.
Muumiperhe: vasemmalta oikealle Nipsu, Muumimamma, Muumipappa, Muumipeikko ja Pikku Myy (kuva jaksosta Muumipappa kaipaa vaihtelua).

Lähes kaikki sarjan vakiohahmot ovat Tove Janssonin luomuksia, mutta joidenkin hahmojen osuutta on painotettu enemmän kuin alkuperäisissä muumiteoksissa. Esimerkiksi Pikku Myy on lisätty käytännössä jokaiseen tarinaan, vaikka hahmoa ei ollut olemassa vielä ensimmäisten muumikirjojen ilmestyessä. Myös esimerkiksi Nipsu, Niisku ja kasvienkerääjä-Hemuli ovat sarjassa keskeisiä hahmoja, vaikka Jansson jätti heidät syrjään muutaman ensimmäisen kirjan jälkeen. Kokonaan uusia hahmoja ovat sarjassa Noita ja Aliisa. Myös hahmojen välisiä suhteita on jonkin verran muutettu. Esimerkiksi Pikku Myyn ja Nipsun keskinäinen sanailu on sarjassa toistuva huumorin aihe, vaikka alkuperäisissä muumiteoksissa nämä hahmot eivät koskaan olleet tekemisissä toistensa kanssa.

Luettelossa tähdellä (*) merkityt hahmot eivät perustu alkuperäisiin muumiteoksiin vaan esiintyvät vain tässä sarjassa.

Keskeisiä hahmoja

Muita sarjassa esiintyneitä hahmoja

Sarjan jaksot

Suomalainen tuotanto

Yleisradion jälkiäänitys

Suomennos ja ohjaus: Jertta Ratia-Kähönen
Äänitys: Yleisradion jälkiäänitys
Äänittäjät: Pekka Heinonen
Timo Hintikka
Heikki Häkkinen
Tarja Laaksonen
Juri Lakka
Veijo Lehti
Reetta Lehto
Ari Lyytikäinen
Matti Nuotio
Tero Sotavalta
Anssi Tamminen
Pekka Vanhanen
Tunnuslaulut: Benny Törnroos

[23]tarvitaan parempi lähde

Sarjan suomenkielinen versio tehtiin erityyliseksi kuin japanilainen alkuperäisversio. Alkuperäisessä versiossa useat hahmot puhuvat nopeaan tahtiin kimittävillä lapsenomaisilla äänillä, mutta suomenkielisessä versiossa puhetahti on verkkaisempi ja äänet kuulostavat aikuisemmilta.[7] Myös ruotsinkielinen versio on Ylen tuottama ja hahmot puhuvat siinä suomenruotsia. Tätä versiota on näytetty sekä Suomen että Ruotsin televisiossa.

Sarjan suomenkieliset ääninäyttelijät pysyivät koko sarjan ajan samoina, lukuun ottamatta Samuli Edelmannia, joka ääninäytteli Niiskua sarjan puoleenväliin saakka. Edelmannin jälkeen sarjan ääninäyttelijäkaartiin liittyi hahmoa jo Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuvassa näytellyt Ilkka Merivaara, joka oli Niiskun roolissa jaksoon 76 saakka, kunnes Niisku poistui sarjasta. Lisäksi Merivaara esitti enemmän sivurooleja sarjassa kuin Edelmann. Muumipeikon ääninäyttelijäksi kaavailtiin ensimmäisenä Jarmo Koskea, mutta hän oli sarjan ensiesityksen aikaan monen muun sarjan teossa mukana, jolloin hänen äänensä olisi ollut liian tuttu. Koski itse ehdotti Muumipeikon esittäjäksi Rabbe Smedlundia, joka lopulta kyseisen roolin sai.[24] Poikkeuksellisesti jaksossa Punainen täysikuu Tapio Hämäläinen ei esitä Poliisimestaria, vaan ääniroolin hoitaa Ilkka Merivaara. Tämä johtui siitä, että jaksossa Poliisimestarilla oli paljon repliikkejä toisen Tapio Hämäläisen esittämän hahmon, Hemulin kanssa. Muumipapan ja Haisulin ääninäyttelijän Matti Ruoholan ääni uudemmissa jaksoissa (jaksot 77–101) on hieman erisointuinen kuin ensimmäisen sarjan jaksoissa (jaksot 1–76).

Sarjan dubbaus tehtiin studiossa, jossa näyttelijät olivat yksitellen ohjaajan kanssa.[25] Sarjaa tehtiin viikoksi kerrallaan, mikä edellytti näyttelijöiltä ja ohjaajalta sitoutumista. Yhden jakson suomenkielinen äänittäminen kesti noin kolme päivää.[26]

Pääosa ääninäyttelijöistä esitti samoja rooleja myös Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuvassa.

Ääninäyttelijät

Hahmo Suomenkielinen ääninäyttelijä (vuoden 1990 dubbaus) Suomenkielinen ääninäyttelijä (vuoden 2017 dubbaus) Ruotsinkielinen ääninäyttelijä[27] Japaninkielinen ääninäyttelijä[28]
Kertoja Leena Uotila Carla Rindell[29] Vivi-Ann Sjögren Emiko Shiratori
Muumipeikko Rabbe Smedlund Aksu Palmén[29] Sixten Lundberg Minami Takayama
Muumipeikko on sarjan keskeisin hahmo. Luonteeltaan hän on leikkimielinen, seikkailunhaluinen, ystävällinen ja ymmärtäväinen. Hän on Muumipapan ja Muumimamman ainoa lapsi. Hänen paras ystävänsä on Nuuskamuikkunen. Hänellä on romanttisia tunteita Niiskuneitiä kohtaan.
Muumipappa Matti Ruohola Juha Varis[29] Johan Simberg Akio Ōtsuka
Muumiperheen isä. Rakastaa myrskyjä ja seikkailuja, mutta viihtyy yhtä lailla kuistilla kahvikupposen ääressä. Muumimamman puoliso, Muumipeikon isä.
Muumimamma Ulla Tapaninen Katja Aakkula[29] Margit Lindeman Ikuko Tani
Muumiperheen äiti. Luonteeltaan rauhallinen, rakastavainen ja huolehtiva. Toisinaan luottaa poikaansa niin paljon, että antaa hänen leikkiä hyvinkin vaarallisia leikkejä, kuten esimerkiksi taikapilvillä lentämistä. Muumipapan vaimo.
Pikku Myy Elina Salo Karolina Blom[29] Lilli Sukula-Lindblom Rei Sakuma
Pikku Myy on Muumeille kuin oma lapsi, kuten Nipsukin. Myyn oikea äiti nähdään sarjassa vain kolmessa jaksossa (jaksot 44, 61, 62). Myy on Mymmelin pikkusisko. Myyllä ja Mymmelillä on oma talo, mutta Myy asuu siellä harvoin. Useimmiten hän asuu Muumitalossa.
Niiskuneiti Aila Svedberg Heljä Heikkinen[29] Ragni Grönblom Mika Kanai
Muumipeikon tyttöystävä ja Niiskun sisar. Niiskuneiti asuu usein Muumitalossa, mutta myös paljon veljensä luona heidän suuressa, keltaisessa talossaan. Niiskuneiti rakastaa romantiikkaa ja kukkia. Hän ja Muumipeikko leikkivät usein romanttisia leikkejä.
Nipsu Eero Ahre Jukka Nylund[30] Riko Eklundh Ryūsei Nakao
Muumiperheen "ottolapsi", ja Muumipeikon ystävä. Luonteeltaan raha-ahne, kekseliäs, arka ja varovainen. Hänellä on oma koti, joka muistuttaa maakellaria, mutta hän asuu useammin Muumitalossa kuin omassa kodissaan. Nipsun haave on rikastua.
Nuuskamuikkunen Timo Torikka Ilkka Villi[29] Michel Budsko Takehito Koyasu
Muumipeikon paras ystävä. Nuuskamuikkunen asuu Muumilaaksossa omassa teltassaan koko vuoden talvea lukuun ottamatta. Silloin hän vaeltaa yksin etelään. Etelästä hän palaa aina kevään ensimmäisenä päivänä. Nuuskamuikkunen kalastaa usein sekä soittaa huuliharppuaan.
Hemuli Tapio Hämäläinen Markku Huhtamo[29] Peik Stenberg Minoru Yada
Iäkäs Hemuli harrastaa kasvien keräilyä, jota ennen hän keräili postimerkkejä. Myöhemmin hän esiintyy kasvitieteilijänä. Hemuli asuu keltaisessa talossa, jonka pihamaalla on kukkapenkkejä ja kasvihuone.
Niisku Samuli Edelmann (jaksot 150)
Ilkka Merivaara (jaksot 5176)
Jon-Jon Geitel[30] Dick Idman Yasuyuki Hirata
Niiskuneidin veli. Ammatiltaan Niisku on keksijä. Hän suunnittelee sarjassa ilma-alusta, jonka ensimmäinen versio räjähti väärän polttoaineen takia. Toinen alus onnistui, ja sillä hän matkusti etelään jaksossa Kohti etelää. Tämän jälkeen hän ei sarjassa esiinny. Niisku ei pidä taikuudesta, koska se on epätieteellistä.
Aliisa Marja Packalén Ella Pyhältö[29] Annika Miiros Sakiko Tamagawa
Muumien ystävä, joka opiskelee noidaksi. Noidan tyttärentytär. Koska Noita ei pidä Muumeista, Aliisa vierailee usein Muumeilla Noidalta salaa.
Noita Leena Uotila Sue Lemström Saeko Shimazu
Aliisan isoäiti. Noita keittää usein mökkinsä padassa erilaisia keitoksia. Hän kouluttaa Aliisasta noitaa, ja siksi hän kokee Muumit uhaksi Aliisalle, koska he ovat liian kilttejä. Noita kuitenkin muuttuu sarjan edetessä vähitellen käytännössä Muumien ystäväksi.
Haisuli Matti Ruohola Juha Varis Peik Stenberg Yuko Maruyama
Muumilaaksossa elelevä pikkurikollinen. Haisulista ei pidetä, koska hän puijaa ja kiusaa muita laakson asukkaita.
Poliisimestari Tapio Hämäläinen
Ilkka Merivaara (jakso 98)
Jarmo Koski[29] Samuel Huber Takaya Hashi
Muumilaakson poliisi, joka valvoo lain noudattamista. Hänellä ja Mymmelillä on romanttinen suhde.
Vilijonkka Leena Uotila Chris af Enehielm Sumi Shimamoto
Muumilaaksossa asuva hienostorouva. Hänellä on kolme lasta. Vilijonkka pitää ankaraa kuria lapsilleen ja arvostelee usein Muumeja huonon esimerkin antamisesta.
Mymmeli Aila Svedberg Carla Rindell Vivi-Ann Sjögren Yūko Kobayashi
Pikku Myyn isosisko. Hän on pikkusiskonsa vastakohta: järjestelmällinen, rauhallinen ja hiljaisempi. Hänellä ja Poliisimestarilla on romanttinen suhde.
Tuutikki Marja Packalén Ella Pyhältö[29] Gumbi Zilliacus Mika Doi
Muumien ystävä, joka asuu Muumilaaksossa yleensä vain talvisin. Esiintyy sarjassa vain viidessä jaksossa. Kalastaa paljon ja syö joka päivä kalasoppaa. Kahdessa jaksossa Tuutikki huolehtii Ninnistä ja tuo tämän Muumeille asumaan.
Mörkö Tapio Hämäläinen Markus Bäckman[29] Hellen Willberg Tomie Kataoka
Mörkö on suuri, yksinäinen olento, jonka kylmyys jäädyttää kaiken sen ympärillä. Mörkö aiheuttaa Muumilaakson asukkaissa pelkoa, vaikka ei ilmeisesti ole pahantahtoinen. Mörkö vierailee Muumilaaksossa muutaman kerran, pääasiassa talvisin.
Fredrikson Ilkka Merivaara Jon-Jon Geitel Joachim Wigelius Rokuro Naya
Fredrikson on Muumipapan nuoruudenystävä ja ammatiltaan keksijä. Fredrikson, Muumipappa, Juksu ja Hosuli matkustivat laivalla, jonka nimi oli Merenhuiske. Fredrikson rakennutti Amfibin, joka kulki maalla, meressä ja ilmassa.
Hosuli Eero Ahre Jukka Nylund Riko Eklundh Ryūsei Nakao
Hosuli on suuressa kahvipurkissa asuva Muumipapan, Juksun ja Fredriksonin ystävä. Hänen puolisonsa on Sosuli ja Nipsu on heidän lapsensa.
Juksu Timo Torikka Ilkka Villi Michel Budsko Takehito Koyasu
Juksu on Muumipapan, Hosulin ja Fredriksonin ystävä, joka vastustaa kieltoja. Hän on Nuuskamuikkusen isä.
Tiuhti ja Viuhti Marja Packalén (Tiuhti)
Leena Uotila (Viuhti)
Ella Pyhältö[29]

(Tiuhti)

?

(Viuhti)

Sue Lemström (Tiuhti)
Hellen Willberg (Viuhti)
Isamu Tanonaka (Tiuhti)
You Inoue (Viuhti)
Tiuhti ja Viuhti ovat pieniä, toisiaan paljon muistuttavia arkoja olentoja, jotka raahaavat mukanaan suurta matkalaukkua. He vierailevat kahdesti Muumitalossa.
Taikuri Timo Torikka Markus Bäckman[29] Samuel Huber Tomomichi Nishimura
Taikuri on pitkä mies, joka ratsastaa lentävällä mustalla pantterillaan etsien jalokiviä. Hänellä on pitkät, harmaat hiukset sekä parta, viitta ja silinterihattu. Taikurin taikavoima on suurempi kuin Noidan, mutta hän suostuu yleensä auttamaan toisia vain vastapalveluksena jostain.
Posteljooni Matti Ruohola (muut jaksot)
Ilkka Merivaara (jaksot 86, 87)
Markus Bäckman[29] Tom Lindblom Masamischi Sato
Posteljooni jakaa postit muumilaaksolaisille.
Ninni Leena Uotila Ella Pyhältö[29] Berit Neumann-Lund Miina Tominaga
Ninni on näkymättömäksi muuttunut tyttö, jonka Tuutikki tuo asumaan Muumien luo. Lopulta hän palautuu näkyväksi.
Reippailija-hemuli Eero Ahre Jarmo Koski Peik Stenberg Reiko Suzuki
Reippailija-hemuli rakastaa hiihtämistä ja Muumimamman hilloja. Hän matkustaa jatkuvasti ja haluaa tehdä elämästään karaisevaa. Hän vierailee muutaman kerran Muumilaaksossa ja ystävystyy Muumipeikon kanssa, vaikka Muumit pitävät häntä hieman ärsyttävänä.

Esityskronologia

  • Ensimmäisen kerran Suomen televisiossa Muumilaakson tarinoita esitettiin sunnuntaina 1. syyskuuta 1991. Siitä eteenpäin sarjaa esitettiin jaksoon 50 saakka sunnuntaisin kello 19.15 ja uusintana tiistaisin kello 17.00 aina 8. marraskuuta 1992 saakka, kesällä sarja oli kuitenkin tauolla.
  • Keskiviikosta 4. syyskuuta 1991 lähtien esitettiin Suomen televisiossa ensimmäistä kertaa sarjan ruotsinkielinen versio. Ohjelma-ajan vähyyden vuoksi ruotsinkielistä versiota esitettiin aluksi vain 13 ensimmäistä jaksoa, kunnes sitä jatkettiin syksyllä 1992.[31] Ruotsinkielinen versio päättyi lopulta 13. marraskuuta 1994.
  • Ensimmäisen kerran televisiossa jaksot 51-76 esitettiin 28. elokuuta 1993 - 19. helmikuuta 1994 lauantaisin. Uusintana ne nähtiin sunnuntaina.
  • Vuonna 1996 sarja alkoi uusintana maanantaisin ensimmäisestä jaksosta lähtien. Jakson 76 jälkeen esitettiin 11. elokuuta 1997 alkaen 25 uutta jaksoa, joten jaksojen määräksi tuli 101. Todellisuudessa jaksoja on 104, mutta kolme niistä on esityskiellossa Suomessa niissä esiintyvän pelottavuuden takia. Sarjan loputtua jaksoja alettiin helmikuusta 1998 uusimaan alusta lähtien maanantaisin vuoteen 2000 asti.
  • Vuosina 1995–1997 esitettiin sarjan ruotsinkielinen versio toisen kerran Suomessa.
  • Vuosina 1999–2001 uusittiin sarjan ruotsinkielinen versio kolmatta kertaa Suomessa.
  • Vuonna 2000 sarjan jaksoja esitettiin Yle TV1 -kanavalla kesäisin joka arkipäivä iltapäivisin. Jaksoja ei näytetty tällä uusintakierroksella alusta loppuun asti.
  • Vuonna 2002 alkaneessa uusintakierroksessa jaksoja esitettiin joka tiistai iltapäivisin ennen Pikku Kakkosta. Sarja jäi tauolle kesällä 2002 ja jatkui syksyllä. Kesällä 2003 sarja esitettiin maanantaisin, jonka jälkeen sarja jatkui syksyllä tiistaisin. Sarja esitettiin 22. tammikuuta 2002 – 30. maaliskuuta 2004 välisenä aikana.
  • 2. toukokuuta 2004 alkoi uusintana sarjan ruotsinkielinen versio, jota esitettiin sunnuntaiaamuisin ja päättyi 30. lokakuuta 2005.
  • Vuonna 2005 alkaneessa uusintakierroksessa jaksoja esitettiin kesällä 2005 joka arkipäivä. Maanantaisin esitettiin kaksi jaksoa, muina arkipäivinä yksi jakso. Sarjaa esitettiin aikavälillä 30. toukokuuta 2005 – 3. helmikuuta 2006. Syksystä 2005 alkaen jaksoja esitettiin vain kerran viikossa, perjantaisin.
  • 30. maaliskuuta 2007 alkoi ruotsinkielisen sarjan uusintakierros, joka päättyi 23. tammikuuta 2009. Vajaan viikon, 29. tammikuuta 2009 päästä ruotsinkielinen versio alkoi jälleen alusta. Uusinta päättyi 6. toukokuuta 2010.
  • Vuonna 2008 alkuvuodesta alkaneessa uusintakierroksessa jaksoja esitettiin joka arkiaamu. Jaksojärjestys poikkesi siten, että 18. helmikuuta 2008 esitettiin jakso 85 eli Aikakone, vaikka normaalisti silloin olisi pitänyt esittää jakso 35 eli Joulua odotellessa. Sarjaa esitettiin 1. tammikuuta 2008 – 21. toukokuuta 2008.
  • 25. elokuuta 2008 maanantaina alkoi sarja jälleen Yle TV2 -kanavalla. Silloin sarjaa esitettiin joka arkiaamu, ja viikonloppuisin uusintana aina kaksi jaksoa. Kun sarjan viimeinen jakso 101 eli Kultainen valtakunta esitettiin 15. tammikuuta 2009, sarja jatkui viikonloppuisin jaksosta 41 eli Auringonpimennys. Uusintakierros loppui kokonaisuudessaan 7. syyskuuta 2009.
  • Sarja alkoi jälleen 31. elokuuta 2010 tiistaina, jolloin sarjaa esitettiin joka arkiaamu 26. marraskuuta 2010 asti, kunnes arkiaamuisin alkoivat H. C. Andersenin jouluaiheiset sadut. Silloin sarjaa esitettiin 3. joulukuuta 2010 – 17. joulukuuta 2010 vain perjantai-aamuisin. Sarja jatkui taas normaalisti arkiaamuissa 3. tammikuuta 2011 – 17. helmikuuta 2011. Jakson 47 Kuplia aikana oli lähetyshäiriö, eikä sitä näytetty kokonaan.
  • Sarja uusittiin jälleen Yle TV2:lla alkaen 17. heinäkuuta 2011 sunnuntai-aamuisin kello 10.00. Sunnuntaina esitetty jakso uusittiin heti seuraavana maanantaina. Elo–syyskuun vaihteessa sarja oli kahden jakson mittaisella tauolla yleisurheilun MM-kisojen vuoksi. 22. lokakuuta 2011 eteenpäin sarjaa esitettiin myös lauantai-aamuisin kello 10.00 ja uusittiin myös maanantaina. 9. tammikuuta 2012 alkaen sarjan jaksoja ei enää maanantaisin uusittu. Tässä uusintakierroksessa oli sarjaa hieman muokattu: 76 vanhempaa jaksoa on remasteroitu, kuvaa paranneltu digitaalisemmaksiselvennä, alku- ja lopputunnuksien fontti muuttanut muotoaan, sekä ääninäyttelijöiden nimet ovat vaihtaneet paikkoja alkutunnuksessa suurimmasta roolista pienimpään (ennen tätä nimet olivat sukunimen mukaan aakkosjärjestyksessä). Lopputeksteissä tuotantotiedot on siirretty liikkumaan lopputunnuksen vierelle, kun ennen tätä tiedot näkyivät pelkällä mustalla taustalla tunnuksen jälkeen.[32] Kuitenkin uudemmissa jaksoissa (77–101) alku- ja lopputunnukset ovat entisenlaiset. Tällä uusintakierroksella Samuli Edelmannin nimi luki virheellisesti alkutunnuksessa vielä jakson 50 jälkeen, vaikka näissä jaksoissa Niiskua ääninäytteli hänen sijastaan Ilkka Merivaara. Yle korjasi virheen muutaman jakson jälkeen. Kuitenkaan jaksoja ei ole periaatteessa remasteroitu, sillä kuvan laatu on sameampaa ja sinertävämpää, eivätkä jaksot ole HD-laatuisia. Lisäksi tällä uusintakierroksella jätettiin tarkoituksella esittämättä jakso 40 eli Rosvoja Muumilaaksossa siinä olevan väkivallan ja pelottavuuden vuoksi[32]. Kyseinen jakso on jäänyt tämän jälkeen esittämättä joka uusintakerralla. Uusintakierros päättyi 2. syyskuuta 2012.
  • Sarjan suomenkielinen versio alkoi torstaina 21. helmikuuta 2013 Yle TV2:lla, jolloin jaksoja esitettiin arkiaamuin noin kello 7.55.[32] Sunnuntaina 2. kesäkuuta 2013 kello 10.00 esitettiin kesän erikoisviikonlopun kunniaksi sarjan kolme ensimmäistä jaksoa putkeen. Uusintakierros päättyi 10. heinäkuuta 2013.
  • Sarjan ruotsinkielinen versio (I Mumindalen) alkoi uusintana 18. elokuuta 2013 Yle Fem -kanavalla. Jaksoja esitettiin joka sunnuntai kello 8:30 ja pikauusintana samana iltana kello 18.00. Joulukuussa oli tosin tauko. Uusintakierros loppui 30. marraskuuta 2014. Viimeksi ruotsinkielistä versiota oli näytetty keväällä 2010.
  • Sarjan suomenkielinen versio alkoi uusintana jälleen keskiviikkona 5. helmikuuta 2014 alkaen.[33] Jaksoja esitettiin joka arki-aamu noin kello 7.55. Uusintakierros päättyi 24. kesäkuuta 2014.
  • Sarjan suomenkielinen versio alkoi uusintana Yle TV2:lla jälleen 28. heinäkuuta 2014 alkaen. Jaksoja esitettiin joka arki-aamu kello 8.20. Alussa jaksoja esitettiin maanantaista torstaihin, mutta marraskuussa jaksoja alettiin esittämään myös perjantai-aamuna samaan aikaan. Kahtena päivänä esitettiin kaksi jaksoa peräkkäin, ja samalla uusintakierros päättyi 31. joulukuuta 2014 kahden jakson peräkkäiseen esitykseen.
  • Sarjaa alettiin esittämään MTV3:lla 9. huhtikuuta 2017 alkaen uudelleen jälkiäänitettynä. Jaksoja esitetään lauantaisin ja sunnuntaisin kello 8:30, yksi jakso päivässä. Samalla sarja on katsottavissa C More- nettipalvelussa.

Seuraavassa luettelossa on sarjan uusintakierrosten lukumäärä kokonaisuudessaan.

Suomen televisioesitykset luettelona

Esitysajankohta Kanava
1. syyskuuta 1991 – 8. marraskuuta 1992
(välissä kesätauko)
TV1 (sarjan jaksot 1-50)
4. syyskuuta 1991 – 27. marraskuuta 1991 FST (ruotsiksi) (13 ensimmäistä jaksoa)
2. syyskuuta 1992 – 28. marraskuuta 1993
(välissä kesätauko)
FST (ruotsiksi) (jaksosta 14 eteenpäin 39:n jakson verran)
28. elokuuta 1993 – 19. helmikuuta 1994 TV1 (sarjan jaksot 51-76)
4. syyskuuta 1994 – 13. marraskuuta 1994 FST (ruotsiksi) (loput 11 ruotsiksi jälkiäänitettyä jaksoa)
31. joulukuuta 1995 – 8. kesäkuuta 1997 FST (ruotsiksi)
8. tammikuuta 1996 – 26. tammikuuta 1998 TV2 (sarjan jaksot 1-76, 77-101)
2. helmikuuta 1998 – 14. helmikuuta 2000 TV2
14. syyskuuta 1999 – 11. helmikuuta 2001 FST (ruotsiksi)
6. kesäkuuta 2000 – 18. elokuuta 2000 YLE TV1 (vain 52 ensimmäistä jaksoa)
22. tammikuuta 2002 – 30. maaliskuuta 2004 YLE TV2
2. toukokuuta 2004 – 30. lokakuuta 2005 YLE FST (ruotsiksi)
30. toukokuuta 2005 – 3. helmikuuta 2006[34] YLE TV2
30. maaliskuuta 2007 – 23. tammikuuta 2009 YLE FST5 (ruotsiksi)
1. tammikuuta 2008 – 21. toukokuuta 2008[34] YLE TV2
25. elokuuta 2008 – 7. syyskuuta 2009[34] YLE TV2
29. tammikuuta 2009 – 6. toukokuuta 2010[35] YLE FST5 (ruotsiksi)
31. elokuuta 2010 – 17. helmikuuta 2011[34] YLE TV2
17. heinäkuuta 2011 – 2. syyskuuta 2012[34] Yle TV2
21. helmikuuta 2013 – 10. heinäkuuta 2013[34] Yle TV2
18. elokuuta 2013 – 30. marraskuuta 2014[36] Yle Fem (ruotsiksi)
5. helmikuuta 2014 – 24. kesäkuuta 2014[34] Yle TV2
28. heinäkuuta 2014 – 31. joulukuuta 2014[34] Yle TV2
15. helmikuuta 2017 – C More Juniori
9. huhtikuuta 2017 – MTV3

Julkaisut

Sarjan Suomessa esitetyt jaksot on julkaistu kokonaisuudessaan VHS:nä ja DVD:nä. Jokainen VHS ja DVD sisältää 3–5 jaksoa.

Ensimmäiset VHS:t julkaistiin Suomessa huhtikuussa 1992[37] ja ensimmäiset DVD:t joulun alla 2001. Vuoteen 2011 mennessä 33:a VHS-kasettia oli myyty yhteensä lähes miljoona kappaletta ja 26:a DVD-levyä hieman yli miljoona.[38] Sarjan tallennemyynti on ollut Yleisradiolle huomattava tulonlähde, sillä Yle saa tuloja kaikista Suomessa myytävistä muumivideoista ja -DVD-levyistä.[39]

DVD-julkaisut

  • Aikakone: Aikakone, Muumit muinaisuudessa 1 ja 2, Aikakoneella renessanssiin.
  • Hauska syntymäpäivälahja*: Hauska syntymäpäivälahja, Muumipeikko rakentaa talon, Musta kreivitär, Leija.
  • Joulua odotellessa*: Niiskuneiti potee muistinmenetystä, Noita, Joulu on ovella, Salainen ruokalaji.
  • Joulutarina: Muumitalvi, Joulutarina, Poliisimestarin veljenpoika, Nipsu apumiehenä.
  • Kadonneet lapset*: Laineilla lipuva teatteri, Kadonneet lapset, Jälleen yhdessä, Jenni-täti on miljonääri.
  • Kauhea Pikku Myy: Kauhea pikku Myy, Muumipeikko ennustaa korteista, Iso jysäys, Muumipapan toinen nuoruus.
  • Kohti etelää*: Muumipeikko ja linnut, Suuri lentokilpailu, Kohti etelää.
  • Lampun henki*: Kultakala, Lampun henki, Kuuma lähde, Kuplia.
  • Loitsuja ja ilotulitusta*: Loitsu, Jysähdyksiä yössä, Salaperäistä ilotulitusta, Aarteen etsintää.
  • Muumilaakson kevät*: Muumilaakson kevät, Taikurin hattu, Rannalta löytynyt hylky, Niisku leijailee taivaalla.
  • Muumilaakson talvi*: Nuuskamuikkunen lähtee pois, Muumipeikon ja Pikku Myyn talvinen seikkailu, Talven vieraita, Keskitalven kokko.
  • Muumimamman jättikurpitsa*: Jättikurpitsa, Taiteilijoita Muumilaaksossa, Muumipeikon iso kala, Talon maalausta.
  • Muumipapan muistelmat*: Muumipapan muistelmat 1, 2 ja 3, Tuoli.
  • Muumipeikko ja hattivatit*: Tervetuloa hattivattien saarelle, Hattivattien salaisuudet, Näkymätön lapsi, Ninni saa hymynsä takaisin.
  • Muumipeikko Villissä lännessä: Muumipeikko ja kultainen häntä, Muumipeikko ja Haisuli vaihdokkaina, Muumipeikko Villissä lännessä, Muumipeikon Robinson-seikkailu.
  • Muumipeikon kihlaus: Muumipeikon kihlaus, Nipsu rakastuu, Uusi elämä, Hemulitäti tulee Muumitaloon.
  • Naamiaiset: Naamiaiset, Vampyyri, Vedenneito, Äidinrakkaus, Niiskuneiti selvänäkijänä.
  • Pikku Myyn lyhyt romanssi: Pikku Myyn lyhyt romanssi, Lohikäärmeen kyyneleitä, Merirosvojen huviretki, Hiekkaveistoksia, Aarrekartta.
  • Punainen täysikuu: Punainen täysikuu, Koulu kutsuu, Salainen lääke, Kultainen valtakunta.
  • Rosvoja Muumilaaksossa*: Rosvoja Muumilaaksossa, Auringonpimennys, Primadonna, Kiirehdi Nuuskamuikkunen.
  • Salaperäinen majakka*: Majakka, Majakka syttyy, Tiukka naapuri, Olioita avaruudesta.
  • Satumainen smaragdi*: Satumainen smaragdi, Ihana lahja, Noitakävelyä, Timantti.
  • Taikurin salaisuudet*: Pikkuruiset vieraat, Matkalaukku, Taikurin taika, Maailman viimeinen lohikäärme.
  • Tyrmääjäsieni: Muumipeikko ja delfiini, Feeniks-lintu, Tyrmääjäsieni, Luola.
  • Viidakkoseikkailu*: Taikasiemeniä valtamerestä, Viidakon kätköissä, Muumipeikko pelastaa tiikerit, Muumipappa kaipaa vaihtelua.

*DVD-julkaisuja, jossa on jälkiäänitys ruotsiksi.

VHS-julkaisut

  • Aikakone: Aikakone, Muumit muinaisuudessa 1, Muumit muinaisuudessa 2
  • Hauska syntymäpäivälahja: Hauska syntymäpäivälahja, Muumipeikko rakentaa talon, Musta kreivitär
  • Ihana lahja: Taiteilijoita Muumilaaksossa, Naamiaiset, Ihana lahja
  • Iso jysäys: Muumipappa kaipaa vaihtelua, Jenni-täti on miljonääri, Iso jysäys
  • Joulutarina: Muumitalvi, Joulutarina, Nipsu apumiehenä
  • Joulua odotellessa: Joulu on ovella, Salainen ruokalaji, Äidinrakkaus
  • Kadonneet lapset: Laineilla lipuva teatteri, Kadonneet lapset, Jälleen yhdessä
  • Kauhea Pikku Myy: Vedenneito, Kauhea Pikku Myy, Muumipeikko ja delfiini
  • Kohti etelää: Tuoli, Suuri lentokilpailu, Kohti etelää
  • Lampun henki: Kultakala, Lampun henki, Keskitalven kokko
  • Leija: Muumipeikko ja linnut, Feeniks-lintu, Leija
  • Loitsuja ja ilotulitusta: Loitsu, Jysähdyksiä yössä, Salaperäistä ilotulitusta
  • Merirosvojen huviretki: Hiekkaveistoksia, Merirosvojen huviretki, Aarrekartta
  • Muumien retket: Tyrmääjäsieni, Muumipeikon iso kala, Luola
  • Muumilaakson kevät: Muumilaakson kevät, Taikurin hattu, Niisku leijailee taivaalla
  • Muumilaakson talvi: Nuuskamuikkunen lähtee pois, Muumipeikon ja Pikku Myyn talvinen seikkailu, Talven vieraita
  • Muumilaakson väkeä: Tiukka naapuri, Niiskuneiti potee muistinmenetystä, Olioita avaruudesta
  • Muumimamman jättikurpitsa: Kuuma lähde, Kuplia, Jättikurpitsa
  • Muumipapan muistelmat: Muumipapan muistelmat 1, 2 ja 3, Muumipapan toinen nuoruus
  • Muumipeikko ja Hattivatit: Rannalta löytynyt hylky, Tervetuloa hattivattien saarelle, Hattivattien salaisuudet
  • Muumipeikko ja Haisuli vaihdokkaina: Muumipeikko ja Haisuli vaihdokkaina, Muumipeikko Villissä lännessä, Muumipeikon Robinson-seikkailu
  • Muumipeikko ja kultainen häntä: Hemulitäti tulee Muumitaloon, Muumipeikko ja kultainen häntä, Poliisimestarin veljenpoika
  • Muumipeikon kihlaus: Muumipeikon kihlaus, Nipsu rakastuu, Uusi elämä
  • Niiskuneiti selvänäkijänä: Noita, Niiskuneiti selvänäkijänä, Aarteenetsintää
  • Noitakävelyä: Noitakävelyä, Muumipeikko ennustaa korteista, Vampyyri
  • Näkymätön lapsi: Näkymätön lapsi, Ninni saa hymynsä takaisin, Maailman viimeinen lohikäärme
  • Pikku Myyn lyhyt romanssi: Pikku Myyn lyhyt romanssi, Lohikäärmeen kyyneleitä, Aikakoneella renessanssiin
  • Punainen täysikuu: Punainen täysikuu, Koulu kutsuu, Salainen lääke, Kultainen valtakunta
  • Rosvoja Muumilaaksossa: Rosvoja Muumilaaksossa, Auringonpimennys, Primadonna
  • Salaperäinen majakka: Kiirehdi Nuuskamuikkunen, Majakka, Majakka syttyy
  • Satumainen smaragdi: Timantti, Satumainen smaragdi, Talon maalausta
  • Taikurin salaisuudet: Pikkuruiset vieraat, Matkalaukku, Taikurin taika
  • Viidakkoseikkailu: Taikasiemeniä valtamerestä, Viidakon kätköissä, Muumipeikko pelastaa tiikerit

[40][41] DVD-julkaisuissa sekä VHS-kaseteissa on yhteensä 101 jaksoa suomeksi. DVD-julkaisuista 63 jaksoa on myös ruotsiksi.

Katso myös

Lähteet

  1. a b Yle
  2. Tove Jansson and the Moomin story This is Finland 3/2014.
  3. The Anime Encyclopedia: A Century of Japanese Animation Google Books.
  4. Soile Räihä: Tove Jansson, The Moomin Business and Finnish Children 2005.
  5. 1990 – The Moomin Movie Era Tovejansson.com.
  6. a b Tuula Leinonen: 100 vuotta suomalaista animaatiota, s. 299. Aalto ARTS Books, Helsinki 2014.
  7. a b c d e f Muumibrändi Japanissa, s. 37–39 Eija Niskanen, Tove Jansson -seura (2010)
  8. http://www.animenewsnetwork.com/encyclopedia/anime.php?id=6339
  9. He ovat uudet Muumi-äänet: Todelliset yllätysnimet – mukana myös Salkkarit-Seppo Ilta-Sanomat. 9.2.2017. Viitattu 9.2.2017.
  10. Asikainen, Merja: Miksi Muumeista tulee uusi versio? Tuottaja: Syynä Ylen hangoittelu – ”Emme olisi lähteneet tähän, jos yhteistyö Ylen kanssa olisi toiminut” Ilta-Sanomat. 9.2.2017. Viitattu 9.2.2017.
  11. Soundtrack-arvostelu: Sumio Shiratori - Tanoshii Muumin Ikka Vol.1 (1990) Tahtipuikko-blogi 23.8.2009.
  12. Muumien maailma Eläköön kuvat!. Viitattu 17.12.2011.
  13. a b Kuka keksi Muumimaailman? Muumimaailma. Viitattu 16.3.2012.
  14. a b c d Tuomas Kaseva: Snufkin and the sea: Moomin animator at 60 Helsingin Sanomat 13.6.2007 (Internet Archive).
  15. a b Uusi Suomi 1.9.1991, s. 30-31.
  16. Mestarit taiteen takana Taiteilijoita Muumilaaksossa -blogi 3.2014.
  17. Jäin Muumilaaksoon verkkolehti Tuima 19.8.2014.
  18. Tove Jansson's Moomins (englanniksi) Moomins on the Riviera -elokuvan sivusto. Viitattu 20.7.2014.
  19. Kahdenväliset suhteet Suomen suurlähetystö, Kathmandu. Viitatt 18.7.2014.
  20. Hufvudstadsbladet 28.8.1991, s. 21.
  21. Yle: Mörölläkin on Muumeissa tehtävänsä – sarjan suosio kestää sukupolvelta toiselle
  22. Onerva Lepistö: Muistoja Yksinäisten vuorten kupeesta: tarkastelussa verkon vastakulttuuriset muumiesitykset Widescreen 1–2 2016, 16.3.2016. Viitattu 3.4.2016.
  23. Sarjan lopputekstit
  24. Salkkarit-tähti Jarmo Koskea harkittiin jo alkuperäiseen Muumipeikon rooliin MTV Viihde. 12.2.2017. Viitattu 12.2.2017.
  25. Muumipapan ääni, näyttelijä Matti Ruohola on poissa - näin "Muumimamma" muistelee 4.3.2014. MTV. Viitattu 4.3.2014.
  26. Peili 4/1992, s. 35.
  27. Svenska röster och credits: I Mumindalen Dubbningshemsidan. Viitattu 12.5.2013. (ruotsiksi)
  28. "Tanoshii Moomin Ikka (TV)". animenewsnetwork.com
  29. a b c d e f g h i j k l m n o p Vatka, Miia: Tältä Muumien uudet ääninäyttelijät kuulostavat - kuuntele ääninäyte Iltalehti. 9.2.2017. Viitattu 17.2.2017.
  30. a b Tässä ovat uudet Muumilaakson tarinat -ääninäyttelijät – mukana Salkkarit-Seppo! MTV3. 9.2.2017. Viitattu 17.2.2017.
  31. Hakkarainen, Kaisa: Ohjelma-ajan vähyys lähettää ruotsinkielisen Muumin tauolle HS arkisto (maksullinen). Viitattu 24.4.2016.
  32. a b c Muumilaakson tarinoita jälleen ruudussa Yle. Viitattu 18.1.2012.
  33. http://tv2.yle.fi/juttuarkisto/juttuarkisto/muumilaakson-tarinoita?page=1
  34. a b c d e f g h Muumilaakson tarinoita Telvis.fi. Viitattu 28.4.2012.
  35. Sarja: Muumilaakson tarinoita Telvis.fi. Viitattu 17.2.2013.
  36. / Muumilaakson tarinoita Telvis.fi. Viitattu 25.8.2013.
  37. Muumilaakson tarinoita videomyyntiin
  38. Eva-Maria Monthén: Benny Törnroos & Muumiorkesteri – Käy Muumilaaksoon: Tv-animaation musiikin historia ja medianäkyvyys 1991–2011, s. 22–23. Opinnäytetyö, Metropolia Ammattikorkeakoulu 2011. Viitattu 22.12.2013.
  39. Juha-Pekka Tikka: Muumit ovat Ylen pelastajia Ilta-Sanomat 1.12.2007. Viitattu 10.11.2014.
  40. Muumilaakson tarinoita Puhumme Suomea. Viitattu 6.4.2012.
  41. Muumilaakson uusia tarinoita Puhumme Suomea. Viitattu 6.4.2012.

Aiheesta muualla

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Muumilaakson tarinoita.